Elinkaaren kestäviä ratkaisuja
Juvallakin on kamppailtu kunnan rakennusten sisäilmaongelmien kanssa. Väen vähetessä myös kyläkouluja on lakkautettu. Vuonna 2017 päätettiin, että vanhojen koulurakennusten korjaamisen sijaan rakennetaan uusi kampus, jossa on tilat 100 päiväkotilaiselle, lähes 500 oppilaalle yhtenäiskoulussa ja lukiossa sekä 80:lle henkilökuntaan kuuluvalle. Kampuksella käy siis päivittäin yli 10 prosenttia kuntalaisista, joita on nykyisin noin 6000.
Opetustilojen ja palvelukeittiön lisäksi tämän vuoden alussa käyttöön otettuun kampukseen kuuluu liikuntahalli ja auditorio, jossa on 172 hengen nouseva katsomo esimerkiksi elokuvanäytöksiä varten. Rakennuksen kokonaisala on 8317 neliötä, kerrosalaa on 7652 neliötä ja tilavuutta 43 200 kuutiota. Tontilla ollutta vanhaa koulurakennusta puretaan parhaillaan, ja kampuksen piha-alue valmistuu ensi kesänä. Rakennuksen vihkiäiset on siirretty koronan jälkeiseen aikaan.
Kilpailullinen neuvottelumenettely
Hankkeen selvittelyvaiheessa Juvaa auttoi Kuntarahoituksen Inspira, jonka tekemän kyselyn pohjalta todettiin kunnan kantokyky ja valittiin elinkaarimalli kampuksen toteutustavaksi. Elinkaaren aikana kunnalla ei ole huollosta vastuuta, ja 20 vuoden vuokralaisuuden jälkeen kunnan on mahdollista hankkia kampus kunnan omistukseen erikseen sovitulla hinnalla. Luovutuskunnoksi on sovittu 86 prosenttia uuteen verrattuna.
Kampuksen urakoitsija ja elinkaaresta vastaava haettiin kilpailullisella neuvottelumenettelyllä. Neljä yritystä oli mukana alusta loppuun vajaan vuoden kestäneessä kilpailuttamisprosessissa, kaksi jätti kisan kesken. Voiton vei YIT Suomi Oy.
– Teknisistä ja toiminnallisista vaatimuksista ja muista valintakriteereistä saatiin laatupisteytykset, ja lisäksi oli tavoitehinta 19,5 miljoonaa euroa. YIT:n esittämä laatu ja hinta olivat parhaat, kertoo Juvan tekninen johtaja Vesa Kankkunen.
YIT:n esittelemä Linja Arkkitehdit Oy:n ensimmäinen luonnos kolmesakaraisesta ja kaksikerroksisesta rakennuksesta miellytti kunnan edustajia ja rakennuksen tulevia käyttäjiä alusta alkaen.
– Suunnittelun ohjausta oli paljon, ja suunnitelmat kehittyivät pitkään. Arkkitehtuuria ohjattiin esimerkiksi niin, että rakennukseen toivottiin puuta niin paljon kuin mahdollista ilman merkittävää kustannusvaikutusta, Kankkunen sanoo. Kokonaan puista rakennusta ei elinkaariratkaisuun haluttu eikä myöskään wau-arkkitehtuuria, sillä kampuksen piti asettua osaksi kulttuurimaisemaa.
Urakkavaiheessa kunnan nimeäminä hankkeen valvojina toimivat Timo Ruotsalainen ja Minna Haukka Järvi-Saimaan Palvelut Oy:stä.
– Kullanarvoisia ihmisiä, Kankkunen toteaa.
Vesa Kankkunen on erityisen iloinen kampuksen liikuntahallista, joka on koulun tarpeita suurempi. Pelikenttä on 40 metriä pitkä ja 20 leveä.
– Aiemmin esimerkiksi lasten ja nuorten suosimalle salibandylle ei Juvalla ollut kunnollista kenttää, nyt onneksi on.
– Uusi kampus on vahva signaali: Juva panostaa lapsiin ja nuoriin. Se on tärkeää kunnan vetovoiman kannalta. Uusi viitostie välillä Mikkeli-Juva valmistuu lokakuussa; toivottavasti muilta paikkakunnilta muutetaan Juvalle hyvän koulun, palvelujen ja kulkuyhteyksien perässä, Kankkunen sanoo.
Kolmesakarainen Hyrrä
– Kampuksen rakennuspaikka on harvinaislaatuinen ja merkittävä, aivan Juvan keskustassa, vanhan kivikirkon vieressä. Paikka luo odotuksia: rakennuksen kuuluu näyttää julkiselta rakennukselta ja samalla sen on sopeuduttava alisteisena kirkon arvokkaaseen kulttuuriympäristöön, sanoo pääsuunnittelija, arkkitehti SAFA Juha-Pekka Niinimaa Linja Arkkitehdit Oy:n Oulun-toimipisteestä.
Kampusrakennus on kolmesakarainen, kilpailuvaiheessa suunnitelman nimi oli Hyrrä.
– Sakaroista syntyy kolme sylimäistä pihaa. Yksi niistä avautuu kampuksen pääaukiolle, joka on väljä ja miellyttävä julkinen tila koulun ja kirkon välissä. Lukio sijoitettiin pääaukiolle päin. Yhtenäiskoulun oppilaspiha on suojaisa ja turvallinen, se avautuu etelään. Pihan on suunnitellut Linja Arkkitehtien Piritta Kivimäki, Niinimaa kertoo.
Rinnetontilla olevan rakennuksen kerroksiin on omat sisäänkäyntinsä eri puolilla rakennusta. Pääsisäänkäynnistä saavutaan suoraan toiseen kerrokseen, josta avautuu näkymä alas ruokasaliin ja oppilaspihalle. Lukion sisäänkäynti on pääsisäänkäyntiaukiolta, ja samasta sisäänkäynnistä kulkevat salin iltakäyttäjät. Yläkoululaisten sisäänkäynti on toisen sakaran päästä, ja yläkoululaiset laskeutuvat oppilaspihalle ulkoporrasta pitkin. Päiväkoti ja alakoulu sijaitsevät kolmannessa siivessä päällekkäin, alakoululaiset nousevat kahta ulkoporrasyhteyttä pitkin kerrokseensa.
– Koska tilaaja toivoi puuta vaikkei puurakennusta, toimme puun julkisivuun. Kirkon puoleisessa julkisivussa on parissa vuodessa harmaantuvaa lehtikuusipaneelia, mikä istuu hyvin harmaagraniittisen kirkon kanssa. Muualla julkisivussa on puhtaaksi muurattua harmaata tiiltä sekä tehosteina värikenttiä. Rakennuksen eri siivillä ja eri toiminnoilla on omia tunnusvärejään, jotka jatkuvat hieman myös sisätiloissa, Niinimaa sanoo.
Niinimaan mukaan kampuksen sisätilat ovat valoisat, monikäyttöiset ja inhimillisen kokoiset, etäisyydet ovat lyhyitä ja tilat ovat helposti hahmotettavia. Sisätiloissa merkittävää on keskellä oleva kaksikerroksinen aula-ruokasali. Tärkeää on myös näkymä kirkolle eri puolilta rakennusta.
Sisustuksessa näkyy elinkaariajattelu. Valittuja materiaaleja on helppo ylläpitää, ja ne ovat kestäviä. Sisustusarkkitehtina on toiminut Linja Arkkitehtien Karin Mäkitalo.
– Sisätiloihin on pyritty tuomaan vaaleita ja miellyttäviä värejä ja materiaaleja. Pääportaassa on puuta istuskelutasoina, ja ruokasalin seinässä on tammiviilupintaista akustiikkapaneelia, Niinimaa kertoo.
Hän toteaa kampushankkeen olleen onnistunut prosessi.
– Yhteistyö kaikkien tahojen välillä sujui hyvin. Tilaaja ja urakoitsija ovat kuunnelleet arkkitehtia. Lähdettiin alusta asti oikeille reiteille, ja yhteistyössä on muokattu suunnitelmia. Lopputuloksesta näkee, että kaikki ovat olleet sitoutuneita hankkeeseen.
Työmaavaiheessa monia valintoja
Rakennusarkkitehti, projektin vetäjä Esko Pelkonen Linja Arkkitehdit Oy:n Helsingin-toimipisteestä on toiminut projektinvetäjänä ja kohteen yhteyshenkilönä hankkeen työmaavaiheessa, jonka aikana toteutussuunnitelmia on tarkennettu hankkeen muiden osapuolten kanssa yhteistyössä.
– Hyväksyttämiskokouksia on on ollut 15 ja suunnittelukokouksia 17, joista loput vielä työmaavaiheen aikana. Työmaakokouksiakin on kertynyt 17, joiden yhteydessä olen pyrkinyt noin kerran kuussa käymään myös työmaalla, kertoo Pelkonen.
– Työmaavaiheessa haetaan vielä paljon ratkaisuja, kuinka mikäkin yksityiskohta lopulta toteutetaan. Se on mielenkiintoista, kun yhteistyössä pyritään hyvään lopputulokseen.
Detaljisuunnittelua päästään usein tekemään vasta, kun tuote on valittu ja mitat selvillä, kuten esimerkiksi kampuksen julkisivun levyverhoilujen kohdalla.
– Julkisivussa on tiilen ja puupaneelin lisäksi maalattua betoniseinää, maalattua levyseinää ja peltiverhousta. Koska peltiverhoukset päätettiin valita pinnoitettujen levyjen valikoimasta levyjen maalaamisen sijaan, peltien valmisvärit aiheuttivat muutoksia julkisivun värisävyihin verrattuna alkuperäisiin arkkitehtisuunnitelmiin.
Ulkoportaat vaihtuivat elinkaarisyistä kevyistä teräsportaista betoniportaiksi, mikä vaikutti rakennesuunnitteluunkin.
Työmaalla neuvoteltiin myös auditorion seinäpintojen materiaaleista ja väreistä.
– Auditoriossa on paljon vaatimuksia äänenvaimennukselle. Siellä on paljon vaimentavaa pintaa, mutta tilan etuosassa on myös ääntä heijastavaa pintaa. Auditorion katsomo on jaettavissa kolmeen osaan, ja siirtoseinäntoimittajankin valinta vaikutti lopullisiin seinäpintojen sävyihin.
Pelkosen mukaan yhteistyö muiden toimijoiden kanssa sujui hyvin ja se näkyy.
– Kampus on käyttäjilleen sopiva, toimiva, muodoltaan mielenkiintoinern ja kaunis rakennus, joka tuo elävyyttä ja uutta väriä Juvan keskustaan.
Hyväksi tunnetut ratkaisut
YIT Suomi Oyj rakensi Martti Talvela -kampuksen KVR-urakkana. Rakentaminen alkoi keväällä 2019, ja valmista oli joulukuussa 2020.
– Tarjouspyynnön mukaan rakennus on muuntojoustava. Se on käytettävissä kunnan erilaisiin palveluihin, jatkossa vaikka vanhustenhuoltoon, YIT:n projektipäällikkö Harri Airasvirta sanoo.
Airasvirran mukaan tontti oli hyvä rakentaa, ei ollut kalliota eikä pohjavettä. Moneen kaupunkikohteeseen verrattuna tontilla oli myös hyvin tilaa rakentamiselle.
Elinkaariajattelu vaikuttaa materiaalivalintoihin ja rakenneratkaisuihin. Kokeiluja ei tehdä.
– Elinkaarihanke toteutetaan hyviksi tunnetuilla, turvallisiksi tiedetyillä ratkaisuilla, joista ei seuraa kosteusteknisiä ongelmia, Airasvirta toteaa.
Elinkaarivastuuta varten kampukselle on tehty huoltosuunnitelma, jota päivitetään vuosittain rakennuksen tilan ja toimivuuden perusteella.
Kampuksen perustus on maavarainen, ja rakennuksessa on betonirunko: kantavat betoniseinät ja rakennuksen avoimella keskialueella betonipilarit, joiden ansiosta tila on muuntojoustava. Välipohjissa on ontelolaattaa ja teräsliittopalkkeja.
Kantavan betonirakenteen päällä on puuelementtirakenteinen vesikatto, sen päällä bitumikermi ja ulkopuolinen sadeveden poisto.
Rinnetontin ylälaidassa maanpinta on ylhäällä; siltä puolelta rakennukseen tullaan toiseen kerrokseen. Rakennuksen yksi sivu on puoliksi maan alla.
– Maapainetta oli, ja maakosteus piti ottaa haltuun. Maata vasten olevan seinän ulkopuolelle tuli vedeneristeet ja kapillaarisepeli ympäri rakennetta. Ylärinteen puolelle asennettiin tuplasalaojat, rakennesuunnittelusta vastanneen Swecon osastopäällikkö Jouko Rossi kertoo.
Rakennesuunnittelijan perinteinen ongelma on talotekniikan mahduttaminen.
– Tämä on suuri rakennus, ja täällä on suuret kanavat. Vaakasuunnassa tekniikalle on tilaa, kun huonekorkeus on tekniikan vuoksi suuri, esimerkiksi luokkasiivissä neljä metriä, josta tekniikalle on varattu metrin verran. Mutta pystysuunnassa on soviteltavaa, kun konehuone on kolmannessa kerroksessa. Pystyhormit soviteltiin järkeviksi rakenteiden ja tilojen suunnittelun kannalta, Rossi sanoo.
Rakennesuunnittelijoilla oli paljon mietittävää myös liikuntasalissa. Liikuntasalin yläpohjassa on muusta rakennuksesta poiketen TT-laatat eli esijännitetyt teräsbetonielementit, jotka mahdollistavat pitkät jännevälit.
– Liikuntasalissa jännemitat ovat isoja, noin 24 metriä. Lisäksi salin katossa on paljon ripustuksia ja tekniikkaa, mikä vaati paljon rakenteiden detaljisuunnittelua, Rossi toteaa.
Rakenteiden energiatehokkuuta kuvaavat U-arvot eli lämmönläpäisykertoimet ovat kampuksella määräystä paremmat.
– Yläpohjissa vertailuarvo on 0,09, täällä 0,08, ja ulkoseinissä vertailuarvo on 0,17, täällä 0,15. Niihin on päästy lisäämällä yläpohjaan puhallusvillaa ja käytetty ulkoseinissä villan sijaan polyuretaanieristettä, Rossi kertoo.
– Rakennuksen tiiveyteen on kiinnitetty erityistä huomiota, YIT:n Airasvirta toteaa.
Rakennesuunnittelijan työtä helpotti yhteistyökumppaneiden tuttuus.
– Olemme tehneet Linja Arkkitehtien ja YIT:n kanssa useita yhteisiä elinkaarihankkeita. Tässäkin hankkeessa arkkitehti ja rakennesuunnittelija ymmärsivät toisiaan. Rakennuksessa ei ole esimerkiksi hankalia aukotuksia tai nauhaikkunoita, ettei tarvitse ripustaa muurauksia. Myös YIT:n kanssa on avoimet suhteet: ratkaisuista voi keskustella. Yhteisenä tavoitteena on kustannustehokkaasti toteutettu turvallinen ja terveellinen rakennus, Jouko Rossi kertoo.
– Olen tyytyväinen tulokseen. Tuli hyvä koulu Juvalle, YIT:n Harri Airasvirta sanoo.
Lämmityshybridi
– Kampuksen talotekniikka perustuu tunnetuiksi, käyttövarmoiksi sekä ylläpidon kannalta kokonaistaloudellisiksi ja turvallisiksi todettuihin toteutustapoihin. Talotekniikka on suunniteltu muuntojoustavaksi 20 vuoden elinkaari mielessä, sanoo LVI-suunnittelusta vastannut projektipäällikkö Pekka Kähkönen Granlund Kuopiosta.
Rakennus pääsee A-energiatehokkuusluokkaan, energiaa kuluu 62 kilowattituntia neliötä kohden vuodessa. RTS-ympäristöluokituksessa kampus saa neljä tähteä. Rakennuksen katolle asennetaan aurinkosähköpaneeleja, joiden tuotto käytetään ilmanvaihtokoneiden tarpeisiin.
Kampus lämpenee kauko- ja maalämmön yhdistelmällä. Energiakaivoja on kahdeksan.
– Maalämpö kattaa tilojen ja ilmanvaihdon lämmityksestä noin 40 prosenttia. Kaukolämpö on päälämmönlähde, Kähkönen toteaa.
Lämpöä jaetaan lattialämmityksellä ensimmäiseen kerrokseen, jossa ovat muiden muassa päiväkoti, liikuntahalli ja sosiaalitilat, ja radiaattoreilla toiseen kerrokseen, jossa on luokkatiloja. Tuulikaapeissa on kiertoilmapuhaltimet ja pääsisäänkäynneillä oviverhopuhaltimet.
Jäähdytys toteutetaan vapaajäähdytyksellä maapiiristä.
– Jäähdytystä jaetaan ilmanvaihdon kautta sisäilmaluokka S2:n mukaan niihin tiloihin, joissa ei päästä S2:n tavoitteisiin rakenteellisilla ratkaisuilla, Kähkönen toteaa.
Ilmanvaihdon konehuone on sijoitettu kolmanteen kerrokseen, kolmen rakennuslohkon keskelle. Konehuoneessa on myös rakennusautomaation kolme alakeskusta. Ilmanvaihtokoneita on kahdeksan. Lämmöntalteenoton hyötysuhde on Kähkösen mukaan yli 75 prosenttia.
Tuloilmaa jaetaan maksimissaan noin 26 kuutiota sekunnissa. Tuloilma otetaan varjon puolelta ja sääsuojasta, esimerkiksi rakennuksen lippojen alta.
Rakennuksen ilmanvaihto on nykytapaan tarpeenmukainen: ilmanvaihtoa ohjataan aikaohjelmilla ja läsnäolotunnistuksella sekä tilojen lämpötilojen ja hiilidioksidipitoisuuksien mukaan.
– Ilmavirtojen ohjauksissa on pääasiassa käytetty ultraäänimittaukseen perustuvia ilmavirtasäätimiä, joiden pölyyntyminen ei heikennä laitteen toimintaa eikä mittaustarkkuutta, Pekka Kähkönen kertoo.
Elinkaaren mittaista talotekniikan ylläpitoa varten kampuksella on sähköinen Granlund Manager -huoltokirja, josta saa ajantasaista dataa tehdyistä korjauksista ja huolloista. Kampus on myös liitetty energian seuranta-, analysointi- ja raportointijärjestelmä Nuuka Energiaan.
Teksti: Jaana Ahti-Virtanen | Kuvat Ari Nakari
