Scandic Grand Central Helsinki: Arvokas asemarakennus tyylikkääksi hotelliksi
Eliel Saarisen jugend-tyyliä edustava entinen Rautatiehallituksen hallintorakennus ja VR:n pääkonttori on peruskorjattu ja laajennettu miltei 500 huoneen edustavaksi hotelliksi kokous- ja juhlatiloineen. Kulttuurihistoriallisen arvorakennuksen peruskorjaus- ja muutostyöt täydennysrakennuksineen olivat erittäin vaativa tehtävä toteuttajilleen.
– Onhan se aikamoinen mahdollisuus päästä tekemään korkeatasoista hotellia tuollaiseen rakennukseen, tuollaisella sijainnilla. Ei tarvinnut kauan miettiä, etteikö idea olisi ollut hyvä, kun mukana oli hyvät toteuttajakumppanit, kohteen investorina ja rakennuttajana toimineen Exilionin toimitusjohtaja Ari Talja toteaa.
Uusi Scandic Grand Central Helsinki on Suomen kolmanneksi suurin hotelli, jossa on 491 huonetta, joista 373 on alkuperäisessä rakennuksessa ja 118 uudisosassa. Kukaan ei kuitenkaan pystynyt arvaamaan vuosia sitten, mihin maailma ajautuisi muutaman vuoden päästä rakentamispäätöksestä.
– Uuden ison huippuhotellin avaaminen sopii erittäin huonosti tähän korona-aikaan matkustusrajoituksineen, jos suoraan sanotaan. Scandic-konsernin kansainvälinen hotellien käyttöaste oli joulukuussa 15 prosenttia, mistä voi päätellä kysyntätilannetta Suomessakin. Vaihtoehtoja avaamiselle ei kuitenkaan ole. Maailma ja markkinatilanne näytti aivan erilaiselta kesällä 2017, kun hankkeeseen laitoimme nimet paperiin. Vielä vuosi sittenkään kukaan ei osannut ennakoida, mihin maailma menisi, kohteen hotellioperaattoriksi valitun Scandic Hotels Suomen toimitusjohtaja Aki Käyhkö toteaa kiertelemättä.
– Pelonsekaisin tuntein seuraan koronakriisin voittamista ja optimistisesti toivon, että kesää kohti mentäessä yhteiskunta alkaisi pikku hiljaa aukeamaan. Hotelli avautuu myöhemmin keväällä, Käyhkö jatkaa.
Suunnittelutehtävän käynnistyessä rakennus oli vielä käytössä VR:n pääkonttorina ja rakennukseen päästiin tutustumaan vain rajallisesti. Rakennus oli kaavalla suojeltu ja lisäksi valtioneuvoston suojelupäätös oli valmisteilla, ja tulevan päätöksen sisältö oli jo tiedossa.
– Suurimpia päätöksiä oli tehtävä osittain puutteellisen lähtötiedon perusteella. Tärkeimpänä tukena etenkin alkuvaiheessa olivat tehdyt rakennushistorialliset selvitykset. Aivan korvaamattomana suunnitteluapuna oli myös laserkeilaus, josta voitiin tarkistaa ja mitata kaikenlaisia yksityiskohtia käymättä jatkuvasti paikan päällä, peruskorjaushankkeen pääsuunnittelija, arkkitehti Matti Linko Arkkitehdit Soini & Horto Oy:stä kertoo.
Kansallinen kulttuuriteko
– Tämä on rakennusvalvonnan virallisessa luokituksessa niin sanottu poikkeuksellisen vaativa kohde. Sitä tämä on oikeasti ollutkin, Linko toteaa.
Rakennus on suojeltu asetuksella samassa suojelulaissa kuin päärautatieasema. Erityisen suojelun kohteena on koko rakennuksen ulkopuoli vesikattoineen ja sisällä pääaulat, portaat, pääkäytävät ja käytävät, erikseen mainittuina. Myös toisen kerroksen vanha pääjohtajan huone sekä pääjohtajaa palvelleet huoneet on suojeltu.
Exilionin Taljan mukaan hankkeen alkupohdinnoissa mietittiin tarkkaan rakennuksen suojelustatusta.
– Tiesimme, että se on iso näkökulma, joka pitää ottaa huomioon koko hankkeen ajan. Tutustuimme huolella suojelustatukseen, ja lopulta hankkeen toteutus onnistui ihan hyvin sen puitteissa,Talja sanoo.
Vastaavan rakennussuunnittelijan Minerva Ahokannon vetämänä tehtiin säännöllisesti kahden viikon välein katselmuksia Museoviraston kanssa. Katselmuksissa käytiin yksityiskohtaisesti läpi kaikki suojeluasiat.
Rakentamispäätökseen vaikutti sekin, että rakennuksen runkosyvyys, käytävät ja ikkunajako olivat periaatteessa todella sopivat hotellikäyttöön sellaisinaan. Rakennus oli myös lähtökohtaisesti hyvässä kunnossa. Kuitenkin rakennus haluttiin sovittaa nykyaikaan.
– En halunnut tehdä sisustuksesta Eliel Saarisen hotellia, vaan hotellin, joka on tehty tähän päivään ja tulevaisuuteen Saarisen hienoissa puitteissa. Rakennus on riittävän vahva itsessään kertomaan historiansa. Tarkoitus ei ollut tehdä museota, vaan moderni rakennus vanhoissa puitteissa, sisustussuunnittelusta, konseptisuunnittelusta ja hotellin layoutista vastannut Puroplan Oy:n toimitusjohtaja Jaakko Puro toteaa.
Ei toistuvuutta
Periaatteessa runko oli optimaalinen hotellitoiminnalle. Alkuperäisissä käytävissä oli valmiiksi selkeä huonejako ja käytävien leveys oli juuri sopiva hotellille.
Käytännön toteutuksessa kävi ilmi, että todellisuudessa kaikki huoneet ovat vähän erilaisia.
– Peruskorjattavaa rakennusta luonnehti talotekniikan kannalta täydellinen toistuvuuden puute. Äkkiseltään rakennus näyttää melko säännönmukaiselta, mutta käytävillä olevat vanhat oviaukot oli suojeltu, ja ne kulkivat eri rytmissä suhteessa toisiinsa. Vanhalle puolelle tuli 373 huonetta, jotka ovat melkein kaikki erilaisia tekniikan sijoittelun kannalta. Tasan samanlaisia kylpyhuoneita ei ole päällekkäin monessakaan paikassa. Alkuperäisen rakennuksen peruskorjaus ei muistuttanut sikäli mitään normaalia hotellisuunnittelua, vastaava LVI-suunnittelija Arto Ekström Granlund Oy:stä kertoo.
– Ainahan me joudumme miettimään sitä, miten ikkunajako saadaan menemään huoneisiin ja kuilut menemään läpi. Tässä sitä työtä tehtiin yhteistyössä kyllä enemmän kuin missään muussa kohteessa. Suunnitelmat muuttuivat lukemattomia kertoja, kun yllätyksiä oli niin paljon, Puro kertoo.
Suojelluille hotellikäytäville ei saanut asentaa mitään talotekniikkaa. Kaikki tekniikka on kuljetettu huoneiden, eteisten ja kylpyhuoneiden puolelta.
Hotellihuoneiden kylpyhuone- ja eteisvyöhykkeeltä jouduttiin käytännössä kauttaaltaan purkamaan alalaattaa, ja tekemään korvaavia täydentäviä rakenteita kipsilevystä. Kantavan laatan alapintaan tehtiin paloeristyksiä ruiskutettavilla palosuojamateriaaleilla.
– Käytännössä täällä menee kaksi vaakakanavaa hotellikäytävän molemmin puolin huoneiden eteistilassa, joita pitkin kaikki tekniikka on vedetty. Tämä on ollut hyvin työläs toteutustapa, mutta ainoa tapa ratkaista asia, Lahdenperä kertoo.
Kohde 3D-mallinnettiin laserkeilauksen avulla, mistä oli iso apu toteutuksessa. Arkkitehti mallinsi koko rakennuksen mittatietojen pohjalta.
– Ilman mallinnusta ei olisi onnistuttu niin hyvin kuin nyt kuitenkin onnistuttiin. Kyllä työmaalla jouduttiin silti soveltamaan kuvia. Täydellistä suoritusta ei tällaisessa kohteessa voi saada. Aika paljon jouduttiin purkamaan betonisia alakattorakenteita ja vasta sitten nähtiin rakenteiden sisällä olevat palkit. Laserkeilausta ei tehty enää purkuvaiheen jälkeen, Ekström kertoo.
Hyvä energiatalous
Talotekniikalla on energiatalouden kannalta tehty kaikki, mitä on pystytty, vaikka tekniikka perustuukin perinteisiin ratkaisuihin. Päälämmitysjärjestelmänä on kaukolämpö- ja -jäähdytys. Vanhat valurautalämmityspatterit ja nousulinjat säilytettiin.
– Lämpöä tarvitaan topakasti, kun seinärakenne ei ole kovin hyvin eristävä. Peruskorjausosaan tehtiin kuitenkin mahdollisimman tehokkaat lämmön talteenottojärjestelmät. Kaikki keittiöiden poistot ja oikeastaan kaikki muutkin poistot tulevat lämmön talteenoton kautta, Ekström sanoo.
Jäähdytystä varten kaikissa huoneissa on puhallinkonvektorit, eli perinteinen toteutus.
– Rakenteiden vuoksi ei voitu käyttää jäähdytyspaneeleita tai vastaavia. Kaikki tuloilmakoneet on varustettu jäähdytyksellä. Huoneissa ja kokoustiloissa on vielä erikseen jäähdytykset. Kaikissa ravintola- ja kokoustiloissa on muuttuva ilmanvaihtojärjestelmä, Ekström kertoo.
Alkuperäisen rakennusosan energiatalous on Ekströmin mukaan melko hyvä, vaikka paikalla muurattuihin ulkoseiniin ei voitu laittaa nykyaikaisia lämpöerityksiä suojelumääräysten vuoksi. Energiatehokkuudeltaan alkuperäinen rakennus on uutta vastaava, vaikka ulkoseinien U-arvo on heikompi.
– Tässä näkee, että seinien eristävyys ei ole kaikkein merkittävin asia energiatehokkuudessa. Talotekniikan osuus ratkaisee kuitenkin paljon. Kohde saa ihan hyvät LEED-luokitukset, vähintään Gold-taso saavutetaan, Ekström sanoo.
Myös vanha vesikate on uusittu olemassa olleen mallin mukaan. Ruodelaudoituksen ja pellin väliin on lisätty aluskate.
Upeat pitkät käytävät
Alkuperäisen rakennuksen puolella on todella näyttävät, pisimmillään 159 metriä pitkät hotellikäytävät, joita leimaavat paikoilleen avoimiksi jätetyt alkuperäiset lasiruutuiset toimistojen ovet. Vanhojen käytäväovien kautta mennään pääsääntöisesti eteiseen, josta jakautuvat tilat varsinaisiin hotellihuoneisiin. Näin isoista toimistotiloista saatiin hotellihuonetiloja.
– Alkuperäiset käytävänovet olivat toimistohuoneiden ovia, mutta ne eivät täytä mitään hotellihuoneiden ovilta vaadittavia ominaisuuksia. Ne ovat kuitenkin ihan oleellinen osa käytävän ilmettä. Niiden sisäpuolelle on tehty uudet, toiminnalliset vaatimukset täyttävät hotellihuoneiden ovet, Lahdenperä kertoo.
Jaakko Puron muotoilemat tyylikkäät valaisimet täydentävät hienostuneen tunnelman.
– Kävijän kannalta valaistus on merkittävässä roolissa. Uudet valaisimet on sijoitettu poistettujen vanhojen valaisimien paikoille. Lisävaloksi esitin Museovirastolle jalkalistoista huomaamattomasti ylös suunnatun valaistuksen, minkä he hyväksyivät. Auki olevat kunnostetut vanhat ovet jakavat hienosti käytävätilaa, jotta käytävä ei näyttäisi pitkältä maratonilta. Käytävää kalustetaan vielä Saarisen vanhoilla kalusteilla, Puro kertoo.
Hotellissa on paljon erilaisia designvalaisimia, jotka on tuotettu eri puolilta Eurooppaa. Valintaperusteena oli, että valaisimet ovat kestäviä, pysyviä ja näyttäviä.
Alkuperäisen rakennuksen matalissa kellarikäytävissä oli alun perin sijoitettuna vanhaa talotekniikkaa. Se purettiin pois ja uusi IV-konehuone sijoitettiin ullakolle sekä toinen uudisrakennuksen kellariin. Tilojen mataluus tuotti paljon ratkaistavia ongelmia talotekniikkavedoille. Pääsääntöisesti talotekniikka piti siirtää seinille, muuten kellaritilassa kulku olisi käynyt mahdottomaksi.
Mataluudesta huolimatta kellarikerroksesta tuli lopulta erittäin onnistunut.
– Vanhoille kellarikäytäville tuli vähän himmeämpi valaistus, hieman soihtumainen, mikä tekee tiloihin vähän katakombitunnelman. Siellä on myös kellarimaiset saunatilat punatiiliseinineen. Saniteettitiloissa on käsin tehtyjä lasitettuja laattoja. Lisäksi kellarikerroksessa on jugend- ja kansallisromanttishenkisiä tapetteja. Niiden osalta uudella ja vanhalla puolella on selkeä ero, Puro kertoo.
Suojeltuja aulatiloja uusia kokoustiloja
Hotellin pääsisäänkäynniksi valittiin VR:n hallintorakennuksen alkuperäinen pääsisäänkäynti Rautatientorin puolella.
Juhlavien pylväiden koristamassa aulassa on muun muassa Paavo Tynellin 1950-luvulla suunnittelema pyöreä valaisin, joka kunnostettiin. Vanhassa pääjohtajan sisäänkäyntiaulassa on toinen Tynellin valaisin. Molemmat aulat palautettiin alkuperäiseen arvokkuuteensa.
Alakerran ravintolatiloissa vanhat piiloon jääneet kaarimuodot palautettiin näkyville. Samalla löytyi alakattorakenteissa piilossa olleita pylväiden kapiteeleja, jotka myös otettiin takaisin näkyville.
Hotellivastaanoton Rautatientorin puoleisella taustaseinällä on Jaakko Puron suunnittelema suuri valoteos.
– Se on taideteos seinällä ja samalla valaisin, joka rajaa ja estää ulkoa tulevaa voimakasta valoa. Muuten vastaanottohenkilökunnan kasvot eivät näkyisi asiakkaille, Puro kertoo.
Vastaanottokerroksen yhteyteen rakennettiin suuri juhlasali, jonka voi jakaa osiin. Vanha lattia oli niin huonossa kunnossa, että sen päälle tehtiin uusi korotettu lattia.
– Aseman pihalle päin olevista tiloista saadaan ovet avaamalla isoja yhtenäisiä tiloja. Uudella näyttötekniikalla saadaan kokous laajennettua yhtenäiseksi useampaan tilaan. Oli erittäin haasteellista saada siirtoseinät eri korkuisiin tiloihin ääntä eristävänä, Puro kertoo.
Tyylikäs vanha johtokunnan huone on kunnostettu kokoustilaksi. Alkuperäiset patterit on piilotettu kauniisti valkoisten ritiläovien taakse.
Yllätyksiä
Rakennus on kauttaaltaan sydänmuurien rajaama keskikäytäväratkaisu. Kantavat seinät ovat tiilestä muurattuja, pääosin kahden kiven seiniä, ja välipohjat ovat aikanaan uraauurtavia raudoitettuja betonirakenteita. Ullakko on puurakenteinen. Vanha kattorakenne pystyttiin pääosin säilyttämään.
Alkuperäisessä arvorakennuksessa oli paljon umpinaisia rakenteita, joita ei rikkomatta päässyt tarkastelemaan. Rakenteita purettaessa tuli vastaan haitta-aineita, kuten koksikuonaa ja asbestia, jotka poistettiin. Haitta-aineiden määrä yllätti tekijät, vaikka rakenteita oli avattu ja tutkittu laajasti jo alustavan suunnittelun aikana.
Toinen paljastunut ongelma olivat rakenteessa käytetyt teräspalkit, joiden todellinen sijainti selvisi vasta rakenteita purettaessa. Yllätysten vuoksi rakennesuunnittelua piti tehdä jatkuvasti projektin edetessä.
– Tämä on tiettävästi Suomen ensimmäinen kohde, jossa käytettiin betonoituja teräspalkkeja välipohjissa tukena. Kaikki palkit ovat kahden laatan välissä, mikä on erikoinen rakenne. Kaikki muurit ovat paikoillaan, mutta tarvittaessa niitä on aukoteltu, kohteen vastaava rakennesuunnittelija Perttu Virtanen A-Insinöörit Suunnittelu Oy:stä kertoo.
Lisäksi tutkittiin junien tuottamia värähtelyominaisuuksia välipohjiin, ettei niistä tule ongelmia.
– Kaksilasiset ikkunat ovat alkuperäiset ja suojellut. Ne on kunnostettu ja varsinkin junalaiturin puolelle on lisätty äänieristystä noin sentin paksuisilla sisäpuitteeseen tehdyillä sisälaseilla, Lahdenperä kertoo.
Lähtökohtaisesti välipohjarakenteet eivät täyttäneet nykyvaatimuksia, joten niihin lisättiin erilaisia vaimennuskerroksia, jotta nykymääräykset saavutetaan.
– Alakatot tulivat lisäeristerakenteiden vuoksi alemmaksi kuin alun perin oli tarkoitus. Pelkästään alakattojen valaisinsuunnittelulla on ollut merkittävä osuus hankkeessa järjestelmineen ja himmentimineen. Katossa on varmasti noin 10 000 valaisinpistettä. Tässä kohtaa haluan nostaa esiin sähkösuunnittelija Anna Degerlundin Rejlersiltä. Hän oli hämmentävän luova ja hyvä sähkösuunnittelija, Puro toteaa.
Puupaalut säilytettiin
Koko rautatieaseman rakennusympäristö on rakennettu puupaaluille, ja asemarakennuksen alkuperäinen puupaalutus on edelleen toiminnassa. Pohjavesi on vajaan metrin päässä lattiasta.
– Alakerran lattiat uusittiin kaikki ja puupaalut jätettiin paikoilleen veteen. Veden osalta on ollut ja on edelleen tarkkailujärjestelmä käytössä jatkossakin. Hissikuilujen alle tarvittiin uusia paaluja, koska mentiin pohjaveden pinnan alapuolelle. Syvennykset ovat vesitiiviitä, Virtanen kertoo.
– Oli aikamoinen projekti pitää pohjaveden pinta riittävällä tasolla, jotta paalut pysyivät veden alla. Puupaalujen tilanne selvitettiin hyvin perusteellisesti ennen työmaan alkua. Ne olivat riittävän hyvässä kunnossa, jotta ne voitiin säilyttää. Jos rakennus olisi jouduttu paaluttamaan uudestaan, tähän hankkeeseen ei olisi lähdetty. Se olisi ollut niin iso kustannus, Lahdenperä toteaa.
Uusi sisäpiha
Rakennuskokonaisuuteen kuuluva uudisrakennus sulki pihan umpinaiseksi sisäpihaksi, jonne tulee muun muassa ravintolaterasseja. Sisäpihalle tulee pieni lasitettu lämmin tila, jota tarvitaan erityisesti hotelliaamiaisen paisuntatilana.
Pihalta purettiin toimistokäytössä ollut entinen lämpökeskus ja pohjoissivulta autotalli, mutta muuten sisäpihan muutokset kohdistuivat pääasiassa pihasuunnitelmaan.
– Sisäpiha muutti kuitenkin täysin luonnettaan pelkästä huoltopihasta hotellin asiakkaiden käytössä olevaksi sisäpihaksi. Pihan puolelle tehtiin uusia esteetön sisäänkäynti, katoksia ja lasiterassi. Lastauslaituri sijoitettiin laajennusosaan, Linko kertoo.
Lasirakenteiselle tilalle saatiin Museoviraston hyväksyntä, koska läpinäkyvä lasirakenne jätti rakennuksen alkuperäisen hengen näkyviin.
Teksti: Jari Peltoranta | Kuvat: Mikael Lindén
