Uusi laajennusosa täydensi arvorakennuksen nykyaikaan
Scandic Grand Central Helsinki -hotellin laajennusosan rakentamiseksi järjestettiin loppuvuonna 2017 kutsukilpailu laajennuksen kaupunkikuvallisesta ratkaisusta. Tavoitteena oli löytää hotellin uudisosalle luonteva kokonaisratkaisu, joka täydentää ja tukee historiallisesti merkittävää ja arvokasta kokonaisuutta.
Kilpailun voitti Futudesign Oy. Palkintolautakunnan mukaan voittajatyö kunnioittaa kansallisella aitiopaikalla sijaitsevan päärautatieaseman arkkitehtuuria ja tuo siihen ripauksen nykypäivää. Voittajatyö lainaa asemarakennuksen historiallisia aiheita, mutta muuttaa ne samalla nykyaikaiseksi tulkinnaksi.
Kaisaniemen puiston edustalle kasvojenkohotus
Laajennusosa sijoittuu alkuperäisen rakennusosan pohjoissiipien väliin ja liittää näin uuden ja vanhan rakennuskokonaisuuden yhdeksi suureksi hotelli-, kokouskeskus- ja ravintolakehäksi, jonka keskelle syntyi samalla tyylikäs sisäpiha ravintolaterasseineen.
Uudisosan myötä koko Kaisaniemen puiston edusta sai merkittävän kasvojenkohotuksen. Vanhastaan alue oli eräänlaista VR:n takapiha-aluetta, jossa oli parkkipaikkoja ja aita. Ne purettiin pois uudisrakennuksen tieltä. Samoin keskellä sisäpihaa oli aiemmin vanha voimalaitos, joka oli ollut VR:n käytössä. Se oli huonossa kunnossa ja purettiin myös pois. Samalla saatiin rakennusoikeutta laajennusosalle.
Uusi laajennusosa tuo Kaisaniemen puiston suuntaan rautatieaseman arvokkuutta ja samalla muodostaa rautatieaseman pohjoispuolelle uuden aukion. Kevyelle liikenteelle tarkoitetun Baanan uuden tunnelin suu tulee suoraan uudisrakennuksen eteen.
– Meillä oli selkeästi kunnioittava lähtökohta Saarisen asemarakennusta kohtaan. Tuollaisen merkkiteoksen kahden siiven väliin tehtävä uudisrakennus ei saa kilpailla itse asemarakennuksen kanssa, vaan sen pitää pikemminkin sulautua siihen hyödyntäen vanhan aseman muotoaiheita uudella tavalla. Kuitenkin sen pitää näyttää uudisrakennukselta muotoilun ja detaljien kautta, uudisosan pääsuunnittelijana toiminut arkkitehti Aleksi Niemeläinen toteaa.
Kaarimuoto ratkaisevana innovaationa
Luonnosvaiheessa uudisosaan sijoitettava huonemäärä oli niin suuri, että suorana muotona siipien väliin tehtynä se olisi noussut korkeammaksi kuin vanha rakennus.
– Kehittämämme pohjaratkaisun kaarimuoto mahdollisti enemmän huoneita yhteen kerrokseen kuin suora käytävämuoto olisi mahdollistanut. Samalla räystäskorkeus saatiin pysymään maltillisena. Kaari on myös alkuperäisessä rakennuksessa toistuva muoto, eli sille oli visuaaliset ja samalla myös teknis-taloudelliset perustelut, Niemeläinen sanoo.
Hotellin toiminnallisuuden vuoksi uudisosalla ei ole omaa porrashuonetta tai hissiä, vaan sinne kuljetaan vanhan puolen käytävien kautta. Katutasolle tehtiin liiketila elävöittämään katutasoa.
– Uudisrakennuksen kaareen piti tehdä kolmiovoileivän muotoisia huoneita, eli huoneita, jotka kapenevat sisäänpäin. Kun huoneiden ovi sijoitetaan kolmion kapeimpaan kohtaan käytävän puolelle, on aika kova haaste päästä matkalaukkujen kanssa sisään. Kaariratkaisulla uudisosaan saatiin kuitenkin sijoitettua haluttu määrä huoneita, eli idea oli todella hieno, hotellikokonaisuuden sisustussuunnittelusta vastannut Jaakko Puro Puroplan Oy:stä kertoo.
Kaarevan uudisosan keskelle on jätetty pieni atrium tai valokuilu, jonka lattiassa on käytetty portugalilaisia kalkkikivilaattoja ja seinissä on alumiinikomposiittipohjainen peilaava pinta. Alhaalta katsottaessa levy heijastaa kattoikkunan muotoa, jolloin kattoikkuna näyttäytyy soikiona. Sama soikiomuoto löytyy vanhan rakennusosan pääportaasta.
Runkorakenteeltaan uudisrakennus on sekarunkoinen, osittain betonielementein toteutettu ja hyvin suurelta osalta paikallavalettu. Kaaren välipohjarakenteessa suora osa on elementtirakenteinen ja kaariosa on tehty paikallavaluna. Seinärakenteet ovat pääosin betonielementeistä.
Sisäpihan julkisivu on rapattu paksulla rappauksella ja ikkunat on arkkitehtonisista syistä sijoitettu aivan ulkopintaan saakka.
Jokaisessa kerroksessa eri kerroskorkeus
Esteettömyys oli tärkeässä roolissa hotellia suunniteltaessa. Haastetta toi se, että vanhan rakennusosan kerroskorkeus on erilainen jokaisessa kerroksessa, eli kerrokset madaltuvat alhaalta ylöspäin noustessa. Uudisosan kerroskorkeus mukautuu tähän jakoon. Uudisosan ja vanhan rakennusosan liitokset vaativat tarkkuutta.
– Alempien kerrosten suurempi korkeus tuo tiettyä juhlavuutta näihin tiloihin. Kerroskorkeus tasoittaa huoneiden eroja sikäli, että alemmissa kerroksissa ei ehkä ole niin hienot näkymät kuin ylemmissä kerroksissa, mutta itse huoneet ovat avarampia kerroskorkeuden ansiosta, Niemeläinen kertoo.
– Uuden ja vanhan yhteensovittaminen meni rakenneteknisesti käytännössä yllättävän hyvin, vastaavana rakennesuunnittelijana toiminut Perttu Virtanen A-Insinöörit Oy:stä toteaa.
Laajennusosan kellari on tehty pohjaveden tasolle. Perustukset pontattiin ympäri ja vesi pumpattiin pois kaivannosta ympäröivään maaperään, jotta vanhan rakennusosan puupaalut saatiin säilymään pohjaveden alla rakentamisen aikana.
– Veden pintaa mittaroitiin ja säädeltiin tarkasti koko ajan. Uudisosalle tehtiin perustukset teräspaalujen päälle. Kellariosiin piti vielä tehdä monimutkaiset rakenteet maaperän vuoksi. Materiaalit valittiin hyvin huolellisesti, jotta ne toimivat kosteusteknisesti, Rakennusurakoitsijana toimineen NCC Suomi Oy:n projektipäällikkö Juha Lahdenperä kertoo.
Lämmitys ja jäähdytys konvektoreilla
– Uudisosa oli vanhaa rakennusosaa säännönmukaisempi, mutta sinnekin tuli aika niukat tilat ylempien kerrosten talotekniikalle. Uudisosan konehuoneet sijoitettiin sen vuoksi kellaritiloihin, ja vanhan osan ullakolla on myös osa uudisosan konehuoneista. Eli uudisosastakin tuli vähän monimutkainen talotekniikan osalta. Silti se oli helpompi suunnitella kuin vanha puoli, vastaava LVI-suunnittelija Arto Ekström Granlund Oy:stä kertoo.
Vanhalla puolella jäähdytys on toteutettu perinteisesti puhallinkonvektorein. Uudispuolella puhallinkonvektoria on käytetty myös lämmitykseen. Sinne haluttiin samanlainen järjestelmä kuin vanhalle puolellekin yhtenäisen ilmeen vuoksi.
Vaativia detaljeja pohjoisjulkisivussa
Pohjoisjulkisivu Kaisaniemen puiston suuntaan on toteutettu korkeatasoisilla betonielementeillä, jotka on varta vasten kehitetty kohdetta varten.
– Pohjoisjulkisivun uritettu elementti oli tosi tärkeä rakennusosa visuaalisesti. Periaatteessa se on sandwich-elementti, mutta se oli toteutukseltaan todella vaativa hiotun ja uritetun pintansa vuoksi. Se on kustomoitu tähän paikkaan ja oli ehkä vaativimpia rakennusosia uudisrakennusosassa, Niemeläinen toteaa.
Julkisivun pystysuuntainen uritus kulkee samassa linjassa alhaalta ylös saakka, joten kuviointien ja elementtisaumojen kohdistaminen oli tarkkaa työtä. Kaisaniemen puiston puolelta katsottuna betonijulkisivu rajautuu vanhan asemarakennuksen suoraan seinäosaan. Asemarakennuksen kaarevan kattorakenteen puolelle menevät uudisrakenteet ovat lasijulkisivua.
– Ylimmän kerroksen kaarevista lasielementeistä koostuvien julkisivujen sisäänveto juontaa sekin vanhan asemarakennuksen muotokielestä. Ylimmästä viidennestä kerroksesta haluttiin visuaalisesti kevyempi kuin alemmat kerrokset ovat. Keskeistä oli, että viides kerros on sisäänvedetty ja lasinen, jolloin uudisrakennuksen yläosa ei ole niin framilla. Samalla siinä kuitenkin on jotakin poikkeuksellista ja mielenkiintoista, Niemeläinen kertoo.
Hyvin vaativa hanke
Hankkeen päätoteuttajana toimineen NCC Suomi Oy:n projektipäällikkö Juha Lahdenperä korostaa hankkeen vaativuutta.
– Uudisosa oli teknisesti hyvin vaativa. Muoto ja koverat ikkunat yläkerrassa olivat vaativat. Kaaren sisälle jäävä atrium on kapea ja siihen rajoittuvien hotellikäytävien takia palo-osastoinnit tehtiin palolaseilla. Kaarimuotokin oli aika tiukka. Sovitus vanhaan rakennukseen oli tiukka ja aikataulu oli kireä, Lahdenperä toteaa.
– Lopputulos näyttää kuitenkin erittäin paljon alkuperäiseltä kilpailun voittaneelta kisaehdotukseltamme ja mikä tärkeintä, se sopii todella hyvin paikkaansa Saarisen ikonisen asemarakennuksen sylissä, Niemeläinen kommentoi.
Teksti: Jari Peltoranta | Kuvat: Mikael Lindén
