Jätkäsaaren Unity-hotelli
Jätkäsaari on yksi Helsingin nopeasti kehittyvistä alueista. Entiselle satama-alueelle on valmistunut Unity-hotelli, joka tarjoaa kodinomaista asumista korkeissa, parvellisissa studioissa. Sisustussuunnittelusta on vastannut brittiläisen Tom Dixonin toimisto. Tiukka tontti täyttömaalla vaati paljon sekä suunnittelijoilta että toteuttajilta.
Helsingin Jätkäsaareen, Välimerenkadun ja Malagankadun risteykseen, oli alun perin tarkoitus tulla ruotsalaiselle Hellsten-hotelliketjulle hotellin ja asuinrakennuksen hybridi. Hotellihuoneet olisivat olleet kerroksissa 2–5, niiden päällä kaksi kerrosta asuntoja ja ylimpään kahdeksanteen kerrokseen saunatilat. Kellarikerrokseen olisi tullut parkkihalli autohisseineen. Arkkitehtuuri- ja muotoilutoimisto Talli teki suunnitelmat, joilla saatiin rakennuslupa vuonna 2017. Hellsten-konsepti ei kuitenkaan toteutunut.
Aberdeen Standard Investments, nykyään Abrdn, osti hankkeen keväällä 2019. Konseptin uudeksi nimeksi tuli Unity, joka on Aberdeenin kehittämä pitkäaikaiseen asumiseen suunniteltu hotelliratkaisu.
Tilaajan edustajana Helsingin-hankkeessa on toiminut DEAS Asset Management, joka kuuluu tanskalaiseen DEAS-konserniin. DEAS Asset Management hallinnoi Aberdeenin omistuksia Suomessa
– Hellstenin alkuperäinen konsepti muuttui suunnitteluvaiheen aikana kokonaan mikroasumiseksi, jolloin kohteesta tuli täysi hotelli. Tällöin jäivät asunto-osakeyhtiö ja sen myötä kellarikerroksen autohalli pois, DEAS Asset Managementin projektikehityspäällikkö Kimmo Korpela kertoo.
Unity-projektit ovat kansainvälisiä. Sisustussuunnittelusta vastaa lontoolainen Tom Dixonin toimisto ja rakennuttamisesta sekä valvonnasta Pohjoismaissa toimiva Aurora Construction Consultancy.
– Unity-konsepti oli pitkälle suunniteltu, mutta matkalla tuli kuitenkin muutoksia. Samaan aikaan Helsingin Unityn kanssa oli rakenteilla muita Unity-hotelleja Ruotsiin, ja sieltä tuli meillekin uusia ajatuksia, Korpela toteaa.
Korpelan mukaan hankkeen alkuperäisestä aikataulusta jäätiin hieman; kevään sijaan rakennus otettiin vastaan tämän vuoden heinäkuussa ja hotelli avattiin elokuun lopussa. DEAS Asset Managementin rooli on jatkossa rakennuksen ylläpidon ohjaus.
Unity Helsingin ensimmäisessä kerroksessa on vastaanotto, aulapalvelut sekä kokous- ja coworking-tiloja. Kerroksissa 2–7 on hotellihuoneita eli studioita yhteensä 105, ja kahdeksannessa kerroksessa on sauna sekä lounge baareineen.
Hotellilla ei ole omaa ravintolaa, koska palveluja on tarjolla paljon ympäristössä. Sodexon vastuulla olevassa hotellin vastaanotossa on baari, josta saa myös pientä syötävää.
Korttelin viimeinen kenkälusikalla paikalleen
Rakennuksen bruttoala on 5895 neliötä. Kimmo Korpelan mukaan työmaakustannuksia kasvatti se, että talo on suunnilleen tontin kokoinen.
– Rakennus on kenkälusikalla paikalleen sovitettu, ja tontin sijainti kahden olemassa olevan rakennuksen välissä ja kadun kulmauksessa vaikutti erityisesti logistiikan hallintaan työmaalla, Korpela sanoo.
Helsingin Unityn toteuttajaksi valittiin Skanska vuonna 2019. Hankemuodoksi tuli Design & Build -urakka. Skanskan Etelä-Suomen toimitilarakentamisen projektipäällikkö Teemu Saarinen vastasi suunnittelun ohjauksesta.
– Suunnittelun aloitus oli tammikuussa 2020. Ohjasin suunnittelijoita ja olin linkkinä suunnittelijoiden, asiakkaan ja tuotannon välillä. Kaikki muut paitsi Tom Dixonin suunnittelijat työskentelivät meille konsultteina, Saarinen kertoo. Projekti oli suomen- ja englanninkielinen.
Koronasta tuli pandemia, kun hanke lähti käyntiin. Saarisen mukaan pelkkä Teams-työskentely vaikeutti hieman suunnitteluryhmän toimintaa.
Rakennustyöt käynnistyivät syyskuussa 2020. Ahtaalla rakennuspaikalla ei ollut tilaa materiaalien säilytykseen. Malagankadun toisella puolella oli rakentamaton tontti, johon Skanska sai varaston ja työmaakopit. Lisäksi katualueelta vuokrattiin pieni alue koneita varten.
Elementtitoimitukset sujuivat Teemu Saarisen mukaan tarkasti, kun Skanskalla oli oma erillinen logistiikkavastaava. Kylpyhuoneet tilattiin elementteinä Italiasta, samoin talotekniikkakuilut tulivat elementteinä Latviasta.
– Moduulirakentaminen nopeutti hankkeen valmistumista, saatiin hyvää aikataulusäästöä asennusvaiheessa, Saarinen toteaa.
Aikataulusäästöstä oli iloa, kun Unity-konsepti kehittyi vielä toteutuksen aikana. Myöhäiset päätökset ja muutokset suunnitelmiin hidastuttivat etenemistä.
– Asioiden muuttaminen jälkikäteen on hankalaa rakentamisen kannalta, siitä tulee tuotantohäiriöitä. Mutta hankkeet ovat erilaisia, ja hotellioperaattorille asiakaskokemus on tärkein asia, Teemu Saarinen sanoo.
Ei wau vaan ajaton
Unityn arkkitehtuuria kehittämään valittiin Arkkitehdit Soini & Horto, joka on nykyään ARCO Architecture Companyn osa.
– Pyrittiin olemaan muuttamatta hirveästi Tallin suunnitelmaa; Unity on myös Tallin referenssi, pääsuunnittelija Petteri Piha sanoo. Pihan lisäksi Unityn arkkitehtuuria suunnitteli arkkitehti Mikko Soini.
Muutoksiin kuului muiden muassa keittiöiden lisääminen hotellihuoneisiin, uusia paikkoja väliseinille ja pieniä muutoksia runkoon. Uudet tilatarpeet laittoivat myös kerrostasojen lay-outit uusiksi. Eniten ARCO:n kädenjälki näkyy julkisivujen lopullisissa materiaaleissa sekä yksityiskohdissa.
– Meiltä kohteeseen tuli ajattomuus. Emme lähteneet Jätkäsaaren oranssien siltojen wau-arkkitehtuuriin. Julkisivut on suunniteltu huolella, niiden detaljimaailma on kestävää. Julkisivumateriaalina on kuitusementtilevy, Piha kertoo.
– Kun hotellioperaattori on sitoutunut 15 vuodeksi, rakennuksen on kestettävä aikaa.Tallin pohjatyöllä ja meidän viimeistelyllä saatiin rakennus, joka on tyylikäs vielä vuosien jälkeen.
Katutason avarassa sisääntuloaulassa on aulapalvelut baareineen. Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto ei halua Jätkäsaaresta nukkumalähiötä, vaan ohjeena rakennuttajille on katutason aktivointi. Unityn arkkitehtien vastaus on kahden kerroksen korkuinen, lasiseinäinen arkadi, joka ohjaa pääovelle ja antaa tarvittaessa sääsuojaa ohikulkijoillekin.
Luovuus vs. normit
Suomalaisarkkitehdit pääsivät tiiviiseen yhteistyöhön maailmankuulun Tom Dixonin toimiston sisustussuunnittelijoiden kanssa. Samalla Tom Dixon oppi lisää suomalaisista rakentamismääräyksistä.
Unityn kaikissa huoneissa on parvi, joten kerroskorkeus on 4–4,5 metriä. Dixon olisi halunnut parviin vielä lisää korkeutta, mutta se ei olisi ollut mahdollista ilman poikkeuslupaa, mikä olisi lykännyt rakennuksen valmistumista merkittävästi.
Arkkitehtuuria ja sisustusarkkitehtuuria vietiin eteenpäin Teams-kokouksissa. Suomesta lähti dokumentteja Lontooseen, ja siellä määriteltiin muun muassa pintoja ja valaistuspisteitä.
– Suunnitelmiin tuli paljon muutoksia. Niistä kävimme kustannusneuvotteluja urakoitsijan ja tilaajan kanssa, sillä paketin piti pysyä sovituissa kustannusraameissa. Kompromisseja oli tehtävä, ja se oli ongelma Dixonille, jolla on vahva oma jälki, Petteri Piha sanoo.
– Dixonilla on kansainvälinen ote. Unityn sisustus on keskieurooppalaisen tyylikäs, ja se on oikeastaan ihan kiva kontrasti rakennuksen selkeään olemukseen.
Piha kiittää Skanskan suunnittelunohjausta hyvästä yhteistyöstä ja diplomaattisuudesta joskus vaikeidenkin neuvottelujen aikana.
– Vaikeuksissa asuu sankaruus. Saatiin kokemusta ja opittiin, miten saada paras irti tällaisesta kokoonpanosta, Petteri Piha sanoo.
Täyttömaan yllätykset
Unityn rakennustyöt käynnistyivät vuoden 2020 syksyllä maarakennustöillä. Kun autohallista oli luovuttu, vain noin puolelle rakennuksen alasta tehtiin täyskorkeaa kellaritilaa. Geosuunnittelusta vastasi GeoPro Consulting Oy, ja perustusten suunnittelua tehtiin yhdessä Swecon rakennetekniikan asiantuntijoiden kanssa. Swecon vastuulla oli rakennuksen kokonaisstabiliteetti.
Jätkäsaari on satama-alue, jota on rakennettu täyttömaille. Alueen maaperää on tutkittu ja kunnostettu 2000-luvun alusta alkaen. Unityn tontin pohjatutkimusten jälkeen kellaritilan perustustavaksi valittiin vesitiivis porapaaluseinä.
– Perustuksissa on kaksi osaa. Porapaalupatoseinäisessä tontin osuudessa kaivantosyvyys oli suurimmillaan noin kahdeksan metriä, ja se ulottui noin neljä metriä pohjavedenpinnan alapuolelle. Tontin loppuosa on perustettu pohjavedenpinnan yläpuolelle porapaaluanturoille, GeoPro Consulting Oy:n projektipäällikkö Arto Kivinen kertoo.
Porapaalupatoseinästä tuli pysyvä kantava rakenne. Porapaaluseinän paalujen alapäähän valettiin betoniset juuripalkit varmistamaan, etteivät paalut liiku. Porapaaluja porattiin noin 200, ja niiden keskipituus oli noin kuusi metriä.
– Porapaalutuksessa maaperän täytössä tuli vastaan kaikenlaista, esimerkiksi rautoja, jotka rikkoivat porien kärkiä, Kivinen kertoo.
Arto Kivisen mukaan porapaalutetun kaivannon vesitiiviys varmistettiin monin tavoin: porapaaluseinän tausta suihkuinjektoitiin, porapaalujen lukkoprofiilit tiivistettiin paisuvalla tiivistysmassalla ja lisäksi porapaalujen jokaiseen väliin hitsattiin lattarauta.
– Ponttiseinä estää veden pääsyn maanpinnasta ponttien alareunaan, suihkuinjektointi estää veden pääsyn pontin alareunasta kalliopintaan. Lisäksi vesitiiveys varmistettiin verhoinjektoinnilla, jonka tarkoituksena on estää veden kulkeutuminen kallioperästä kaivantoon, Kivinen kertoo.
Verhoinjektoinnissa kallioon tehdään tiivis ”sementtiverho” poraamalla ponttiseinän ulkopuolelle määrävälein syviä kallioreikiä, joista pumpataan sementtiä paineella kallioperään. Seinärakenne yltää kallioon asti, ja sisäpuolinen tila on kuivaa.
– Perustusten rakentamisen ajan porapaalupatoseinä jäykistettiin ulkoapäin ankkuroimalla se ympäröivien katujen alle, jossa piti väistellä putkia ja muuta tekniikkaa. Kun tukiseinästä tuli osa pysyvää kantavaa rakennetta, ankkurit katkaistiin ja rakenne jäykistetiin sisältä päin, Arto Kivinen kertoo.
Seisoo omilla jaloillaan
Unityä ei haluttu kytkeä naapurirakennuksiin perustuksien tasolla. Rakennus on jäykistetty porras- ja hissikuilujen kantavilla teräsbetoniseinillä sekä naapurikiinteistöjen vastaisilla kantavilla teräsbetoniseinillä.
– Rakennus ei aiheuta viereisiin rakennuksiin haitallisia liikkeitä tai rasituksia vaan seisoo omilla jaloillaan, kertoo Swecon rakennetekniikan osastopäällikkö Jari Toijonen.
– Hissikuilu jännitettiin kallioon tankoankkurein 14 metrin korkeudelta. Näin rakennuksen tärkein jäykistävä kuilu saatiin pysymään aina puristettuna ja jäykkänä rakenteena. Ylempi osa hissikuilusta elementoitiin, Jari Toijonen kertoo.
Naapurirakennuksia vasten olevia teräsbetoniseiniä ei voinut valaa kerralla, koska siitä olisi syntynyt iso valupaine naapurien seiniin.
– Valut tehtiin naapurirakennuksen kestämien vaakavoimien rajoissa. Mietittiin huolellisesti, miten betonia nostetaan ja tehdään työsaumoja. Tilaajan toivomuksesta nämä toteutukset on jätetty näkyviin hotellin sisätiloissa.
Unityn kaksi kerrosta korkealla arkadiosuudella seinät ovat paikallavalettuja teräsbetoniseiniä, ylempänä on kerroksen korkuisia teräsbetonielementtejä. Rakennuksen rungossa on liittorakenteita, joissa on yksi, kaksi ja kolme kerrosta korkeita liittopilareita. Rakennuksessa on myös ulokerakenteita, joissa on pätkäpilareita ja ulokepalkkeja.
Ontelolaattoja on Toijosen mukaan käytetty mahdollisimman paljon, mutta rakenteissa on myös kuorilaattoja ja paikallavalukaistoja.
Kuorilaattoja tarvittiin kylpyhuonemoduulien yhteydessä sekä hissikuilujen ympärillä ja käytävillä, joissa on sideteräksisiä köysivoimia estämässä jatkuvaa sortumaa. Kaivovarauksien ja ulokeparvekkeiden kohdalle on tehty paikallavalukaistoja.
Kaukolämpö, kaukokylmä
Unityllä on ympäristövaikutusten Leed-arvioinnin kultatason sertifikaatti. Rakennus on liitetty kaukolämpöön ja kaukokylmään.
LVIA- ja energiasuunnittelun tehnyt Hepacon Oy oli hankkeessa mukana jo vuonna 2015, kun Hellsten hahmotteli paikalle hotelli-asuinrakennusta. Tarkasti tietomallinnetun hankkeen projektipäällikkönä toimi Hepaconin suunnittelujohtaja Kimmo Aho.
– Hellsten toivoi maalämpöä, ja sitä selvitettiin, mutta Jätkäsaaren ongelma on, että se on täyttömaata, jossa on isoja kiviä ja kaikenlaista roskaa. Tontti on pieni ja ympäristö valmiiksi rakennettu, joten maalämpökaivoille ei ollut mahdollisuutta, Hepaconin osastopäällikkö Teemu Sirén sanoo.
– Myös ilma-vesilämpöpumppuja selvitettiin. Niiden ongelma on ääni ja tontin rajoittuneisuus sekä lauhdutusratkaisut, kun kattokerrokselle haluttiin vain pakolliset LVI-laitteet eikä ilmanvaihdon konehuonetta. Kaukokylmä ja kaukolämpö toimivat tässä tiiviisti rakennetussa ympäristössä parhaiten, Sirén sanoo.
Lämpöä ja jäähdytystä jaetaan säteilypaneeleilla aulassa ja huoneissa. Puhallinkonvektoreita on muutamissa tiloissa, ja kellarissa on patterit ja ylimmän kerroksen sauna- ja spa-tiloissa lattialämmitys.
Ilmanvaihdon konehuone alhaalla
Kun ilmanvaihdon konehuonetta ei haluttu katolle, se sijoitettiin parvikerrokselle, aulasta seuraavalle tasolle sisäpihan puolelle. Lisäksi ylempänä rakennuksessa on pienempiä ilmanvaihtokoneita muun muassa porrashuoneita ja saunatiloja varten. Kaikkiaan ilmanvaihtokoneita on kymmenisen.
– Hotellihuoneita palveleva pääkone liikuttaa ilmaa 3,2 kuutiota sekunnissa, aulatiloja palveleva kone 1,5 kuutiota. Kokonaisilmamäärä on noin kuusi kuutiota sekunnissa, Teemu Sirén kertoo.
Kun konehuone on alhaalla, talotekniikan kuiluista tulee lisää mietittävää. Lisäksi rakennus kapenee yläosastaan: kaksi ylintä kerrosta on hieman sisempänä, mikä vaati talotekniikan pääkuiluun vaakasiirtymää.
– Raittiin ilman otto piti miettiä. Alhaalla on paljon liikennöity kaupunkiympäristö, joten raitis ilma otetaan ylhäältä, ja käytetty ilma on vietävä takaisin ylös, joten talotekniikan kuiluille tarvittiin tavallista enemmän tilaa.
Ratkaisua piti miettiä myös turvallisuuden kannalta: kuinka koneita käytetään, ettei savu leviä palotilanteessa, kun kone on palveltavan tilan alapuolella.
– Tuloilmakanavissa käytetään savukaasujen takaisinvirtaussuojaa, Tällaisia toteutuksia ei ole vielä kovinkaan monessa suomalaisessa hotellissa, Kimmo Aho toteaa.
Betonivalujen jäljet haluttiin jättää näkyviin sisätiloissa, ja samoin talotekniikkakin kanavineen saa näkyä Tom Dixonin valitseman tyylin mukaisesti. Sisääntulon korkeassa aulassa ei ole alakattoa peittämässä tekniikkaa.
Teksti: Jaana Ahti-Virtanen | Kuvat: Vesa Voitto Sakari
