Urhea-kampuksella kaikki mitä olympiatoivo tarvitsee: Urhea-halli ulottuu junatunneliin
Helsingin Vallilaan on valmistunut Urhea-kampus, johon kuuluvat lajien ja urheilijoiden ehdoilla rakennetut Urhea-halli ja Urhea-koti, Mäkelänrinteen lukio sekä jo vuonna 1999 valmistunut Mäkelänrinteen uintikeskus ja Kumpulanlaakson jalkapallokentät. Urhea-hallin rakentamisessa vanhalla junatunnelilla oli suuri rooli: se oli urakoitsijoille ratkaisu logistiikan ongelmiin ja yleisurheilijat saivat pätkän tunnelista juoksuradaksi hallin pohjakerrokseen.
Urhea-hallissa on tilaa 14 000 neliötä, josta urheilutiloja noin 8000 neliötä. Hallissa on sisääntulokerroksessa tapahtuma-areena, jossa on kaksi täysmittaista koripallokenttää ja niiden vieressä rytmisen kilpavoimistelun sali. Hallissa on ensiluokkaiset tilat myös telinevoimistelulle, yleisurheilulle, voimaharjoittelulle, judolle, painille, yleisharjoittelulle sekä peilisalia tarvitseville.
Urheilu- ja pukuhuonetilojen lisäksi hallissa on ravintola-, toimisto- ja neuvottelutilaa, fysioterapiatiloja sekä Helsingin Urheilulääkäriasema.
Hallia operoi Urhea-säätiö, joka perustettiin vuonna 2014 kehittämään Pääkaupunkiseudun urheiluakatemian toimintaa. Akatemiaan kuuluu kesä- ja jäälajeihin keskittynyt Olympiavalmennuskeskus Helsinki. Halli on kotihallli myös 30 pääkaupunkilaiselle urheiluseuralle.
– Vuosikymmeniä on puhuttu, että pääkaupunkiseudulle tarvitaan huippu-urheilukeskus, Urhea-säätiön toimitusjohtaja Simo Tarvonen sanoo. Hän korostaa, ettei kyseessä ole vastakkainasettelu pääkaupunkiseudun ja maakuntien urheiluopistojen välillä.
– Urhea-hallin rakentamisessa on paljon eri tahoja mukana, myös urheiluopistojen taustasäätiöitä, Tarvonen toteaa.
Myös hallin arkkitehtuurista vastannut professori, arkkitehti SAFA Tuomo Siitonen Arkkitehtitoimisto Tuomo Siitonen Oy:stä muistaa pitkän kehityskaaren.
– Hanke lähti liikkeelle ties kuinka monta vuotta sitten hyvin vaatimattomasti: silloin suunniteltiin harjoitteluhallia urheilulukiolaisille. Sen jälkeen mukaan on tullut uusia osapuolia ja toimintoja. Rakennuspaikka on ollut sama alusta alkaen, Siitonen kertoo.
Kestävää ja tarpeenmukaista
Simo Tarvosen mukaan Urhea-hallin rakentamisessa oli keskeistä kestävän kehityksen mukaiset laite- ja materiaalivalinnat. Hallin katolla on 180 piikkikilowatin tehoinen aurinkovoimala, jonka tuotto kattaa parhaimmillaan 23 prosenttia hallin energiatarpeesta. Lämmitykseen ostetaan vihreää kaukolämpöä.
– Hallia ympäröivään puistoon on istutettu 16 puuta ja 700 pensasta, ja etupihalle on rakennettu ulkokuntosali lähiliikuntapaikaksi vallilalaisille, Tarvonen kertoo.
Arkkitehti Tuomo Siitonen sanoo, että vaikka kyseessä on suuri rakennus, hanke eteni ilman valituksia.
– Kampus edistää yleistä hyvinvointia ja palvelee opiskelijoiden asumista ja liikuntaa Helsingissä, ne ovat hyviä asioita, ja kun tilatarvetta oli, ei ollut syytä valittaa, Siitonen toteaa.
Hallin tilojen suunnittelussa oli mukana huippu-urheilijoita ja valmentajia.
– He tietävät maailman parhaat paikat, ja sellaiset haluttiin Urhea-halliinkin, Simo Tarvonen sanoo.
Sitä parhauden tavoittelua on kaikkialla hallissa. Koripallosalin katsomo on USA:sta ja joustavaksi rakennettu lattia kanadanvaahteraa Kanadasta. Voimaharjoittelutilan 800 neliön betonilattia on rakennettu kelluvaksi, ettei töminä kantaudu ylempiin kerroksiin. Urheilijoiden käytössä on 60 kilon käsipainoja ja erikoisnopeita, 40 kilometrin tuntivauhdin mahdollistavia juoksumattoja. Urheilutiloissa on kameroita ja viivekameroita liike- ja pelianalyysin tekoon.
Lajien tarpeet määrittelivät myös harjoitustilojen värimaailmaa. Toimisto- ja neuvottelutilojen sekä lääkärikeskuksen peruspintoihin arkkitehdeilla oli mahdollisuus vaikuttaa.
– Värimaailmasta tehtiin neutraali, mahdollisimman salliva ja ajaton raami. Tiloissa on lämpimänharmaa matto, ja jos käyttäjä haluaa, värikkyyttä voi tuoda tekstiileissä ja kalusteissa, Tuomo Siitonen sanoo.
Urheilijoiden innostuksen ylläpitoa varten käytävissä on valokattoja, joissa on suomalaisten huippu-urheilijoiden kuvia Hall of Fame -hengessä. Urheilijat pääsevät myös seuraamaan toisten lajien harjoituksia, sillä tiloista ei haluttu umpinaisia, vaan harjoitustilasta toiseen on ikkunoita.
Rinnetontilla tiukka raami
Tuomo Siitosen ja projektiarkkitehtina toimineen Esko Valkaman apuna tilasuunnittelussa oli urheiluopisto Kisakallion olosuhdejohtaja Marko Ruti.
– Lajien suorituspaikoilla on tarkat mitat. Lisäksi piti ratkaista muun muassa katsomojen turvallisuus. Niistä seurasi vaativat speksaukset tilamitoitukselle ja materiaaleille. Kaikki piti pakata mahdollisimman tehokkaasti ja pysyä samalla tiukassa kustannusraamissa. Pyrimme ratkaisemaan asiat tehokkaasti, Siitonen kertoo.
Yhtä aikaa arkkitehtisuunnittelun kanssa tehtiin asemakaavaa. Kaava määritteli rakennuksen ulkoiset rajat ja materiaalit.
Urhea-hallissa on viisi kerrosta maan päällä ja kaksi maan alla. Maanpäälliset kerrokset ikkunoineen erottuvat hyvin hallin Vallilanlaakson puoleisella seinällä. Mäkelänkadun puolelle näkyy hallin ikkunaton julkisivu, jonka takana on 12,5 metriä korkeat tilat koripallolle ja rytmiselle voimistelulle.
– Koripallohalliin ei haluttu luonnonvaloa, joka voisi häikäistä pelaajia tai katsojia. Pelaajille ja katsojille pyrittiin luomaan mahdollisimman intensiivinen pelikokemus, jossa vain areena on kirkkaasti valaistu ja muu sali on tumma, Tuomo Siitonen kertoo.
Kellarikerrokset ovat betonirakenteisia. Alimmainen kellarikerros on 10 metriä sisäänkäyntitasoa alempana, ja sitä varten tehtiin massiiviset louhintatyöt.
– Kohteen rakenteet luokiteltiin poikkeuksellisen vaativiksi, minkä vuoksi kohteeseen nimettiin kolmannen osapuolen tarkastajaksi DI Paavo Hassinen Pontek Oy:stä. Tarkastaja tarkisti suunnitelmat sekä toimi myös toteutuksen tarkastajana, rakennesuunnittelun projektipäällikkö Antti-Jussi Penttilä SS-Teracon Oy:stä kertoo.
– Rakennuksen päissä olevat monikerrososuudet toteutettiin liittopilari-WQ-palkki -runkoisina. Keskiosan kattoa kannattelevat 41 metriä pitkät massiiviset teräsristikot. Kattoristikoista on kannateltu myös IV-konehuoneita. Rakennus on jäykistetty katon teräsrakenteisilla vaakaristikoilla ja seinien tuulisiteillä sekä päädyissä olevien porrastornien avulla, Antti-Jussi Penttilä kertoo.
Urhea-hallin alimmassa kerroksessa on yleisurheilijoiden käyttöön tehty juoksurata vanhassa junatunnelissa. Vallilan 650 metriä pitkä tunneli kuului entiseen Sörnäisten satamarataan. Tunneli kulkee Itä-Pasilasta Vallilanlaaksoon, ja se valmistui vuonna 1965. Tunnelin käyttö loppui vuonna 2009, mutta Urhea-hallin myötä tunnelista otettiin uusiokäyttöön 136 metrin pätkä yleisurheilulle.
Pitempääkin juoksurataa mietittiin, sillä rata jatkuu Mäkelänkadun alle, mutta siellä olevan tunnelin rakenteet olivat niin huonokuntoisia, että remontti olisi tullut liian kalliiksi.
– Vanhan tunnelin alaosaa jouduttiin louhimaan syvemmälle, jotta sama lattiataso saatiin toteutumaan myös tunnelissa. Vanhan tunnelin katon päälle uusittiin bitumikermivedeneristeet ja kalliota jouduttiin injektoimaan vesivuotojen sulkemiseksi, Antti-Jussi Penttilä kertoo.
Tunnelin osalla perustuksiin ei koskettu, mutta hallin perustukset on muuten tehty murskeen päälle louhitun kallion varaan. Kalliosta mahdollisesti tihkuva vesi ohjataan sulkutiloissa oleviin salaojiin.
Ilmanvaihto jäähdyttää ja kuivaa
– Tämä on ollut vaativa kohde ilmanvaihdon osalta. Suuressa hallissa on paljon erilaisia toimintoja ja saleja, minkä vuoksi tarvitaan useita ilmanvaihtokoneita, joilla saadaan tarpeenmukainen ilmanvaihto toteutettua. Energiaa ei hukata siihen, että ilmaa pyöritetään tyhjissä halleissa. Tarvitaan riittävästi raitista ilmaa, ja kosteusolosuhteet pitää hallita. Ilmanjako on toteutettu sekoittavana tulo- ja poistoilmanvaihtona, LVI-suunnittelusta vastannut Eero Lukkarinen Ramboll Finland Oy:stä kertoo.
Mäkelänkadun päässä on urheilutilojen ilmanvaihtokoneita hajautettuina useampaan konehuoneeseen. Toiseen päähän rakennusta on sijoitettu pukuhuoneita sekä toimistoja palvelevat koneet. Varsinaisia koteloituja ilmanvaihtokoneita on yhdeksän kappaletta. Niiden lisäksi on neljä pienempää konetta portaille, varastoille ja oheistiloille.
Urhea-hallin lämmitysjärjestelmänä on kaukolämpö. Lämpöä jaetaan vesikiertoisella lattialämmityksellä suihku- ja pukuhuonetiloissa sekä ilmalämmityksellä urheilutiloissa.
– Rakennusta ei ole liitetty kaukojäähdytykseen, vaan jäähdytys on toteutettu kahdella kylmävesiasemalla. Kaukojäähdytysverkostoa ei ollut riittävän lähellä rakennusta, joten sen tuominen rakennukseen ei olisi ollut järkevää, Lukkarinen kertoo.
Tiloissa on parkettilattioita, jotka ovat kriittisiä kosteuden suhteen. Kaikkien ilmanvaihtokoneiden tuloilma on varustettu jäähdytyksellä ja koneissa on kuivaustoiminto, eli koneen jäähdytyspatteria voidaan käyttää kuivaukseen. Tilojen kosteutta mitataan, ja sen perusteella rakennusautomaatiojärjestelmä ohjaa koneiden kuivaustoimintoja.
Sekarunko ja tilojen korkeus haastoivat urakoitsijan
Urhea-hallin pääurakoitsija oli Jatke Oy. Vastaava työnjohtaja Ville Hannonen sanoo, että hanke oli hyvin mielenkiintoinen ja vaativa.
Jatkeen noin 12 miljoonan euron arvoisen urakan suurimmat haasteet liittyivät Hannosen mukaan rakennuksen runkoratkaisuihin, logistiikkaan, rajapintaan viereisen Mäkelänrinteen lukion työmaan kanssa sekä tilaajan omien hankintojen poikkeuksellisen suureen määrään. Myös aikataulu oli tiukka.
– SRV Infra teki maanrakennustyöt ja perustukset peruspultteihin saakka, Jatke lähti siitä elementtiasennukseen. Ensimmäinen pilarikuorma tuli tontille huhtikuun lopussa vuonna 2020, Hannonen kertoo.
Hänen mukaansa hallin runko ei ollut urakoitsijan kannalta helpoin, syynä muun muassa koripallohallin ja muiden urheilutilojen pitkät jännevälit sekä tilojen korkeus.
– Urhea-hallissa on aika erikoinen sekarunko. Maanalaiset osat ovat pääosin betonielementtejä ja koripallohalli sekä rytmisen voimistelun tila betonitäytteisiä teräspilareita ja teräsristikoita. Muissa tiloissa on teräspilareita, WQ-palkkeja ja pitkiä ontelolaattoja sekä rungon jäykistäjinä porrashuone-elementtejä.
– Suurten ristikoiden kasaus tehtiin montun pohjalla ja nostettiin sieltä paikoilleen. Viimeiset yli 30 000 kilon TT-laatat nostettiin kahdella nosturilla. Asennuspalvelu Huuhka suoriutui elementtiasennuksesta hyvin, Ville Hannonen toteaa.
Urheiluhallirakentamiseen liittyy myös asennustöiden tekoa yläilmoissa.
– Tekniikkaa on korkealla, asennuspaikat ovat hankalia ja työ vie aikaa, mikä vaikuttaa aikatauluun. Korkealla työskentely kannattaa suunnitella hyvin ja miettiä tarvittavat asennusratkaisut etukäteen.
Maanvaraisen lattian urakointi kuului Jatkeelle. Syvemmät kuopat kuten telinevoimistelun pehmustekuopat ja pituushyppypaikan pohja kuuluivat perustukset tehneelle SRV Infralle.
– Lattioille on kovat vaatimukset, esimerkiksi betonivaluille parkettien ja muiden urheilulattioiden alla on tarkat toleranssit, Ville Hannonen sanoo.
Tunneli logistiikan pelastus
Vanha junaratatunneli Itä-Pasilan Teollisuuskadulta Vallilanlaaksoon oli ratkaisevassa roolissa urakoitsijoiden logistiikassa.
– SRV Infra ideoi tunnelin käytön perustusvaiheessa. He ajoivat louhetta pois tunnelia pitkin, Ville Hannonen kertoo.
– Me toimme lähes kaikki elementit 500 metrin matkan tunnelia pitkin Teollisuuskadulta tontille, tunneli oli meille pelastus, kun montun pohja oli katutasoa 12 metriä alempana.
Suurimmat elementit kuljetettiin Teollisuuskadun tunnelin suulle erikoiskuljetuksina aamuyöstä.
– Tunnelia pitkin tuli tavaraa työmaalle ihan loppuvaiheeseen saakka, muun muassa pohjakerroksen telinevoimistelutilaan, Hannonen sanoo.
Tunnelin lisäksi ahtaalla tontilla tarvittiin tavaroiden kuljetukseen kevyenliikenteen väyliä Vallilanlaakson puolella ja Mäkelänrinteen uimakeskuksen tontilla.
– Sivutäytöt neuvoteltiin Mäkelänrinteen uimakeskuksen kanssa. Kulkuteitä suljettiin, mutta siitä ei ollut paljon haittaa, koska halli oli pitkään suljettuna koronasyistä.
Työmaiden sovittelua
Urhea-kampuksella työskenteli yhtä aikaa kolme pääurakoitsijaa. Lujatalo korjasi ja laajensi Mäkelänrinteen lukiota sekä vastasi Urhea-hallin ja lukion piharakentamisesta. Koulurakennuksen laajennusosassa on uusi aula, keittiö, 400 hengen kouluravintola ja uusia opetustiloja. Aula yhdistää koulun, Urhea-hallin sekä uuden opiskelija-asuntolan. Ravintola on avoinna myös koulun ulkopuolisille asiakkaille.
Rakennusliike K. Karhu teki opiskelija-asuntolaa lukion toisella puolella ja Jatke Urhea-hallia toisella puolella. Kaikilla oli omia aliurakoitsijoita, ja sen lisäksi Urhea-työmailla oli suuri määrä tilaajan omiin hankintoihin liittyviä erikoisurakoitsijoita.
– Kiihkeimpinä aikoina Jatkeella oli sata työntekijää rakentamassa. Keskimäärin Jatkeella oli kaksi kolmasosaa vahvuudesta ja tilaajan hankintojen aliurakoitsijoilla kolmannes. Tehtiin paljon yhteistyötä erikoisurakoitsijoiden ja Lujatalon kanssa; Urhea-hallilla on pitkä pätkä yhteistä seinää lukion kanssa.
– Työjärjestystä piti sovitella, meillä oli kampuksen työmaan yhteensovitusvastuu. Pärjättiin hyvin, koska hankkeen haastavuudesta huolimatta kaikkien urakoitsijoiden yhteistyö sujui pääosin erittäin hyvin, Ville Hannonen sanoo.
Teksti: Jaana Ahti-Virtanen ja Jari Peltoranta | Kuvat: Vesa Voitto Sakari
