Sisäilmayhdistys 30 vuotta – Olli Seppänen: Nyt huomio käytännön rakentamiseen ja ylläpitoon
Rakennusmateriaalien M1-luokitus, sisäilmastoluokitus, sisäilmastoseminaarit, Hyvä sisäilma -suositukset: vuonna 1990 perustettu Sisäilmayhdistys on tehnyt paljon työtä terveellisten sisätilojen puolesta. Yhdistyksen 30-vuotisjuhlissa pitää juhlapuheen professori emeritus Olli Seppänen, yksi neljästä perustajajäsenestä ja yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja.
Järjestelyjä varten perustettiin vuonna 1990 ”Kansainvälinen sisäilmakongressiyhdistys”. Sen puheenjohtajaksi tuli Teknillisen korkeakoulun konetekniikan osaston LVI-tekniikan professori Olli Seppänen. Seppäsen lisäksi järjestelyihin ja yhdistyksen jäseniksi ryhtyivät tuleva Helsingin pormestari, johtaja Kari Rahkamo silloisesta rakennushallituksesta, LVI-alan monipuolinen vaikuttaja ja Ekono Oy:n johtaja, diplomi-insinööri Juha Gabrielsson sekä sisäasiainministeriön yli-insinööri, diplomi-insinööri Esko Kukkonen.
– Siinä yhdistyksen koko jäsenkunta ensimmäiset kolme vuotta, Seppänen toteaa.
Seppäsen mukaan yhdistystä tarvittiin, koska Teknillinen korkeakoulu ei olisi ollut riittävän joustava kongressin järjestelyissä. Kongressin järjestelytiimiin tulivat mukaan Teknillisestä korkeakoulusta Jorma Säteri ja Antti Majanen, lääketieteen lisensiaatti Jouni Jaakkola, Kansanterveyslaitoksen professori Matti Jantunen, Pentti Kalliokoski Kuopion yliopistosta, Jorma Railio LVI-teollisuudesta, Kristina Saarela VTT:stä sekä Helena Vuorelma (myöhemmin Säteri) Pohjoismaisesta rakentamismääräyskomiteasta.
– Meillä oli hyvä tiimi. Minä otin puoli vuotta virkavapaata kongressin presidentin tehtäviä hoitaakseni, Olli Seppänen kertoo. Vuoden 1993 Indoor Air kokosi Finlandia-taloon lähes 1300 tutkijaa ja asiantuntijaa yli 50 maasta. Palaute oli kiittävää.
– Ohjelma oli hyvä, jäsennelty teemoittain ja sessiot korkeatasoisia. Painettuja esitelmiä kertyi 4200 sivua. Kaikki sujui suunnitelmien mukaan, Seppänen sanoo.
Jäseneksi kutsutaan
Yhdistyksen toimintaa päätettiin jatkaa kongressin jälkeen. Sisäilmakongressiyhdistyksen nimi vaihtui pian kongressin jälkeen Sisäilmayhdistykseksi. Se on toiminut alusta alkaen rakennusten hyvän sisäilmaston puolesta tutkimustietoon nojaten. Yhdistys on halunnut parantaa tutkimustiedon siirtymistä käytännön rakentamiseen. Neljä perustajajäsentä pohti jäsenkunnan laajentamista: pääsisivätkö kaikki halukkaat mukaan?
– Jotta yhdistys pysyisi neutraalina ja uskottavana, päädyimme kutsumaan jäseniä. Jäsenyyteen vaadittiin objektiivinen näkemys sisäilmastokysymyksistä ja teknistieteellinen tausta. Nyt jäseniä on yli 200. Lisäksi yhdistyksellä on noin 200 kannattajajäsentä, Olli Seppänen kertoo. Kannattajajäsenet ovat hyvän sisäilmaston puolesta toimivia yrityksiä ja yhteisöjä, joiden tuella on ollut suuri merkitys yhdistyksen toiminnalle.
Olli Seppänen toimi Sisäilmayhdistyksen puheenjohtajana 15 vuotta. Seppäsen jälkeen puheenjohtajaksi tuli tekniikan tohtori Risto Ruotsalainen ja hänen jälkeensä johtaja, diplomi-insinööri Risto Aurola sosiaali- ja terveysministeriöstä. Aalto-yliopiston konetekniikan laitoksen professori Risto Kosonen aloitti yhdistyksen puheenjohtajana vuonna 2015.
Yhdistyksen ensimmäinen toiminnanjohtaja oli Risto Ruotsalainen, ja häntä seurasi Jorma Säteri vuonna 1998. Säteri johti toimintaa 20 vuotta kevääseen 2018 asti, jolloin toiminnanjohtajaksi valittiin diplomi -insinööri Mervi Ahola. Ahola on työskennellyt aiemmin Talotekniikkateollisuus ry:ssä ja Halton Oy:ssä. Puheenjohtajien ja toiminnanjohtajien rinnalla yhdistyksen kantaviin voimiin on kuulunut jo vuodesta 1998 lähtien asiakkuuspäällikkö Aila Laine-Sarkkinen.
M1, S1, P1
Sisäilmayhdistys on luonut tutkimustiedosta nousevia työkaluja hyvän sisäilman suunnitteluun, toteutukseen ja ylläpitoon. Jo 1990-luvulla asialistalle nousivat sisäilmaan vaikuttavat kemikaalit, joille tarvittiin rajoja.
– Arkkitehdit tarvitsivat yksinkertaisen tavan todeta materiaalien terveellisyys, Olli Seppänen sanoo. Se oli lähtökohta rakennusmateriaalien M1-päästöluokitukselle.
Sisäilmayhdistys teki vuodesta 1996 alkaen M1-työtä yhdessä Rakennustietosäätiön kanssa, mikä takasi luokituksen hyväksynnän ja nopean leviämisen alalle. Nykyään tarjolla on jo yli 4500 M1-merkittyä tuotetta.
Olli Seppäsen mukaan suomalainen luokitusjärjestelmä vaikutti myös EU:n alueella, mutta sellaisenaan se ei kelvannut Keski-Euroopan maille.
– Kauppapoliittisista syistä eri EU-maihin kehitettiin omia M1:tä vastaavia luokituksia, mutta esimerkiksi eurooppalaisessa sisäilmastandardissa oli Suomen M1-luokitus esimerkkinä materiaaliemissioiden vähentämiseen, Seppänen kertoo.
M1 on osa Sisäilmastoluokitusta, joka määrittelee selkeän, määräystasoa kunnianhimoisemman ja mitattavan tavoitteen sisäilmaston laadulle. Sisäilmastoluokituksen ensimmäinen versio ilmestyi vuonna 1995. Sen jälkeen luokituksesta on tehty uudet versiot uuden tutkimustiedon perusteella vuosina 2000, 2008 ja 2018. Tasoja on kolme: S1, S2 ja S3. Niistä S2 on hyvän sisäilmaston perustaso. S1-sisäilmasto pysyy paremmin tavoitteiden mukaisena ympäri vuoden ja esimerkiksi lämpötilaa ja valaistusta voi säädellä yksilöllisesti. S3-luokan tilat täyttävät viranomaissäädösten minimin.
S1:n ja S2:n saavuttamiseen tarvitaan M1-luokan rakennusmateriaalit ja rakennusvaiheen riittävä puhtaus. Työmaalle puhtausluokkia on kaksi: P1 ja P2. Samoilla tunnuksilla luokitellaan sisäilmaston kannalta ratkaiseva ilmanvaihtojärjestelmän puhtaus.
Sisäilmastoon vaikuttavien luokitusten lisäksi Sisäilmayhdistys on ollut mukana muun muassa Terve talo -periaatteiden laatimisessa.
Sisäilmastoseminaari 35. kerran
Ensimmäiset sisäilmastoseminaarit järjestettiin Teknillisen korkeakoulun LVI-tekniikan laboratorion tutkijatapaamisina jo ennen Sisäilmayhdistyksen perustamista. Siksi yhdistys täyttää tänä vuonna 30 vuotta, mutta tämän vuoden Sisäilmastoseminaari on 35:s.
– Sisäilmastoseminaari on foorumi alan tutkimustuloksille. Vuosien myötä seminaari on kehittynyt poikkitieteelliseksi. Aluksi keskeistä oli ilmanvaihto ja sen tekniikka. Nyt pääpaino on muualla, mukana on paljon muun muassa mikrobiologista tutkimusta, Olli Seppänen sanoo ja muistuttaa, että jo 25 vuotta sitten tiedettiin, että rakennuksen kosteusvauriot ovat yhteydessä terveyshaittoihin.
Sisäilmastoseminaari on vakiinnuttanut paikkansa. Ensimmäisissä oli mukana 30 henkeä, viimeiset 10 vuotta kävijöitä on ollut 1200–1300. Seminaaripaikka on vaihtunut Dipolista Messukeskukseksi. Osanottajien joukko on monipuolistunut ohjelman lailla. Nyt mukana on paljon esimerkiksi rakennusterveysasiantuntijoita.
Jokakeväisen suurseminaarin lisäksi Sisäilmayhdistys järjestää sisäilmapajoja ympäri Suomen sekä julkaisee alan ohjeita ja oppaita. Yhdistyksen uusimpana toimintana on Hyvä sisäilma -suositusten luonti ja jalkauttaminen käytäntöön. Ensimmäinen suositus julkistettiin keväällä 2019, ja se koskee ilmanvaihtoa rakennuksen käyttöajan ulkopuolella.
Vielä paljon tehtävää
– Sisäilman kannalta huomiota täytyy nyt suunnata käytännön rakentamiseen ja kiinteistöjen ylläpitoon. Rakentamisen laatu on monin osin ala-arvoista. Esimerkiksi kosteuden hallinnan toimintamalli Kuivaketju10 on olemassa, mutta se ei aina toteudu käytännössä, Olli Seppänen toteaa. Hän pitää rakennusalaa vaikeasti opastettavana ja kosteudenhallintaan liittyvien ongelmien ratkaisuja hankalina.
– Esimerkiksi urakoiden ketjuttaminen on vaikea kysymys, pitkässä ketjutuksessa vastuut hämärtyvät.
– Tarvitaan elinkaarirakentamista tai jotain sen kaltaista urakoitsijan suurempaa vastuunottoa. Lisäksi tarvitaan rakennusten ylläpitoon lisää pätevää työvoimaa, parempaa koulutusta ja riittävää palkkausta. Pätevää työvoimaa ei voi korvata tekoälyllä, jota tosin voidaan käyttää rakennuksen toiminnan analyysissä. Sisäilmaan liittyvää suomalaista tutkimusta haittaa Seppäsen mukaan tutkimusrahoituksesta puuttuva jatkuvuus.
– Vaihtuvien rahoittajien sana painaa, kun tutkimuskohteita valitaan. Muodollisesti paras hakemus voi saada tutkimusmäärärahan, vaikka aihe ei välttämättä olisi se kaikkein tärkein.
Professoriemeritus Olli Seppänen on edelleen sisäilma-aktivisti Suomessa, Pohjoismaissa ja Euroopassa. Hän on yhdessä Oulun yliopistossa nykyään kansanterveystieteen professorina toimivan Jouni Jaakkolan kanssa julkaisemassa kansainväliseen levitykseen tarkoitetun artikkelin lämpötilan puutteellisesta säädöstä rakennuksissa.
– Harmittaa, että en aloittanut viisi vuotta sitten tekemään rakennuksen energiatekniikkakirjaa. Koottua tietoa tarvittaisiin sekä rakennusten energiatehokkuudesta ja sisä ilmastosta sekä erityisesti niiden yhdistämisestä. Kirjalle olisi netistä huolimatta tarvetta, toivottavasti joku nuorempi tarttuu toimeen.
Seppänen on puheenjohtajana FINVAC ry:ssä, joka toimii LVI-alan järjestöjen ja Sisäilmayhdistyksen yhteistyöelimenä. FINVAC-roolissaan Seppänen valmistelee kuudetta Rakennusten energiaseminaaria, joka pidetään 4.marraskuuta Finlandiatalossa. Silloin puhutaan muun muassa hyvän sisäilmaston ja energiatehokkuuden yhdistämisestä.
– Historiasta löytyy tietoa ja ratkaisumalleja. Asiantuntijoiden lisäksi pohdintaan täytyy ottaa tilojen käyttäjät ja arvioida asioita uudelleen.
Teksti: Jaana Ahti-Virtanen
