Jyväskylän yliopiston ”keltainen kirjasto” on nyt Lähde
Jyväskylän yliopiston Seminaarinmäen kampukselle nousi 1970-luvulla neljä arkkitehti Arto Sipisen suunnittelemaa rakennusta. Näistä suurin, yliopiston kirjasto, valmistui vuonna 1974. Käyttöikänsä päähän tullut rakennus on nyt peruskorjattu ja sen uusi nimi on Lähde.
Suomen Yliopistokiinteistöt Oy:llä on Jyväskylässä hallinnassaan noin 148 200 neliötä tilaa kolmella eri kampuksella. Kirjaston eli B-rakennuksen uudistaminen on jatkoa arkkitehti Arto Sipisen suunnittelemien Seminaarinmäen rakennusten peruskorjauksille. Aikaisemmin on jo päivitetty hallintorakennus T sekä Athenaeum eli A.
– Rakennus oli käyttöikänsä päässä, ja sen talo- ja rakennustekniset ratkaisut olivat vanhentuneita. Peruskorjauksen hankesuunnittelu aloitettiin marraskuussa 2017 ja rakennustyöt toukokuussa 2019, kertoo tilaajan, Suomen Yliopistokiinteistöjen, projektinjohtajana toiminut Juhani Koponen WSP Finland Oy:stä.
– Erityisenä tavoitteena hankkeessa oli katsoa tulevaisuuteen luomalla mahdollisimman muuntojoustavia tilaratkaisuja niin opiskelijoiden kuin henkilökunnan käyttöön. Suurin rakenteellinen muutos on ennen kirjavarastoina toimineiden pohjakerrosten ottaminen julkiseen käyttöön, kertoo rakennuttajapäällikkö Mikael Nummi Suomen Yliopistokiinteistöt Oy:stä.
Pohjakerrosten käyttöönotto oli mahdollista, koska kirjaston vapaakappalekokoelmalle löytyi varastotilaa Vaajakosken Kanavuoren sisään sotien aikaan louhitusta luolastosta.
– Ympäristönäkökulmat olivat hankkeessa tärkeitä. Saimme jo suunnitteluvaiheesta Breeam-ympäristösertifikaatin toiseksi korkeimman eli Excellent-tason. Nyt haussa on vastaava sertifikaatti itse toteutukselle, Nummi kertoo.
Kirjaston peruskorjaus valmistui kesäkuussa, ja rakennus avattiin yleisölle elokuun lopussa. Peruskorjaus on myös rakennuksen toiminnan muodonmuutos, sillä Lähteeseen muuttivat Avoimen tiedon keskuksen kirjasto-, tutkija- ja museopalvelut sekä yliopiston digipalvelut. Rakennuksessa on myös opetus- ja opiskelutiloja sekä opiskelijoiden hyvinvointitoiminnan eli Student Lifen tiloja.
– Syksy 2021 on ollut käyttöönoton aikaa. Yleisölle avoimena rakennuksena Lähde suuntautuu entistä vahvemmin myös yliopistoyhteisön ulkopuolelle, kertoo Avoimen tiedon keskuksen varajohtaja Pirjo Vuorinen.
Lähteen avajaisia vietetään tammikuun 2022 loppupuolella, johon mennessä Lähteeseen suunnitellut taideteokset saadaan paikoilleen. Vanhalla tutulla paikallaan ensimmäisen kerroksen aulassa on jo Carolus Enckellin teos ”Minä olen väri, sinä olet sana”.
– Lähteessä on käytetty monia Jyväskylässä vaikuttaneen Wolmar Schildtin keksimiä suomenkielisiä sanoja. Esimerkiksi kahvila on nimeltään ”Tiede”, lounasravintola ”Taide”, Vuorinen kertoo.
Muunneltavuus lähtökohta jo 1970-luvulla
Arkkitehti Arto Sipisen Seminaarinmäelle suunnittelemien rakennusten arkkitehtuuria on kutsuttu miesiläiseksi konstruktivismiksi, jolle ovat tunnusomaista muun muassa yksinkertainen muotokieli sekä metallin, kiven ja lasin käyttö. Jo 1970-luvulla nähtiin, että Seminaarinmäen rakennusten pilari-palkkirunko mahdollistaa tilojen joustavan muuntelun.
Arto Sipisen poika arkkitehti Ari Sipinen on ollut peruskorjauksen pääsuunnittelija.
– Suunnittelussa oli taiteiltava Museoviraston vaatimusten, käyttäjien toiveiden ja hankkeelle varatun budjetin välimaastossa. Esimerkiksi sisäänkäynnin ja pääaulan ilme tuli säilyttää mahdollisimman hyvin alkuperäisessä asussaan, mutta niiden taustalla olevissa opiskelu- ja työtiloissa oli enemmän mahdollisuuksia muutoksiin. Tosin pääsisäänkäyntiin saimme tehdä uuden portaikon Seminaarinkadun suuntaan, Sipinen kertoo.
Vuonna 2017 edesmennyt Arto Sipinenkin ehti poikansa kanssa ideoida muutoksia aivan suunnittelun alkuvaiheessa.
– Istuimme isäni kanssa ensimmäisen kerroksen kahviossa ja totesimme, että Alvar Aallon suunnitteleman yliopiston päärakennuksen suuntaan tulisi saada suuremmat ikkunat. Ja siellä ne nyt ovat tuoden lisää valoa ja avaruutta keskeiseen kohtaamispaikkaan, Ari Sipinen kertoo.
Rakennuksen sisäilmeen väreissä on aikanaan noudatettu niin sanottua Mondrianin värioppia, joka korostaa puhtaita värejä. Kirjaston pääväri on keltainen, minkä vuoksi rakennusta on kutsuttu keltaiseksi kirjastoksi.
– Alkuperäinen värimaailma säilytettiin, mikä tekee yleisilmeestä tutun tuntuisen, Sipinen sanoo.
Kirjaston pääaulan yläpuolella oleva lasikate on vuosien varrella aiheuttanut päänvaivaa vesivuotojensa vuoksi. Nyt lasikatto on rakennettu uudelleen, mutta sen alapuolella on säilytetty vanha ristikkorakenne muistuttamassa alkuperäisestä arkkitehtuurista.
– Sisääntulokerroksen välipohjien aukotusten ja portaikkojen ansiosta luonnonvalo läpäisee kaikki rakennuksen viisi kerrosta. Vaikka kahdessa pohjakerroksessa kerroskorkeus oli matala, aukotusten avulla onnistuimme luomaan avoimen tilan tunnun myös pohjakerroksiin, Sipinen toteaa.
Alkuperäistä ilmettä kunnioittava sisustus
Tila- ja sisustussuunnittelusta vastanneet arkkitehti Merja Kiviranta ja sisustusarkkitehti Marika Ågren BST-Arkkitehdit Oy:stä tekivät tiivistä yhteistyötä arkkitehti Ari Sipisen kanssa.
– Tarveselvitys- ja hankesuunnitelmavaiheissa korostui käyttäjäyhteistyö, kun kartoitimme haastattelujen ja työpajojen avulla käyttäjien tilatarpeet ja laadimme tilaohjelman sekä tilojen sijaintikaaviot. Tavoitteena oli avata rakennus ihmisten toiminnalle kirjavarastoinnin sijaan, kertoo Merja Kiviranta.
Tavoiteltu tilatehokkuus saatiin aikaan lisäämällä monikäyttöisyyttä ja muunneltavuutta. Tilankäytön joustavuutta lisäävät tarpeen mukaan määritellyt aukiolovyöhykkeet, jotka mahdollistavat rakennuksen tiettyjen osien käytön myös varsinaisten aukioloaikojen ulkopuolella.
Sisustussuunnittelun ratkaisuista arkkitehdit kävivät keskustelua Museoviraston kanssa. Kaikkien osapuolten näkemys oli, että alkuperäistä ilmettä kunnioitetaan.
– Ilmeeseen vahvasti vaikuttavat musta-valkoraitaiset arvokalusteet ovat saaneet uuden elämän, sillä ne kunnostettiin ja verhoiltiin uudelleen Annala Oy:n kutomalla alkuperäistä Jyväskylän kesä -kangasta tarkasti noudattavalla kankaalla. Arvokalusteita on esillä erityisesti kirjastorakennuksen julkisissa tiloissa, kuten auloissa, sisustusarkkitehti Marika Ågren kertoo.
Myös vanhat lukusalipöytäryhmät on kunnostettu ja ne palvelevat nyt uusia sukupolvia. Neliönmuotoiset valaisinryhmätkin luovat mielikuvaa alkuperäisestä, tosin nyt led-tekniikkaan päivitettyinä.
Osana sisustusta BST-Arkkitehdit suunnitteli opasteet ja JYU-brändin näkymisen rakennuksen sisällä. Keskeisen visuaalisen elementin muodostaa Jyväskylän yliopiston soihtulogo. Seinille on ripustettu suurkuvatulosteita Jyväskylän yliopiston kuva-arkiston aineistosta.
– Yliopiston ilme ja historia tuotiin vahvasti näkyville, sillä Lähde on Jyväskylän yliopiston näyteikkuna ja siellä vierailee paljon yliopiston ulkopuolista väkeä.
Sisätiloista puuttuvat vielä viherkasvit, joita arkkitehti Arto Sipinen kehotti vuonna 1974 sijoittamaan rakennukseen mahdollisimman paljon.
– Viherkasveja ei Terve talo -säännösten mukaan voida tuoda rakennukseen ensimmäisen käyttövuoden aikana. Jos sisäilmaan liittyviä oireiluja tulee, niin silloin ainakaan viherkasvit eivät niitä aiheuta. Toivon kuitenkin, että rakennukseen saadaan myöhemmin kasveja muistuttamaan entisestä ilmeestä, arkkitehti Ari Sipinen pohtii.
Puoli vuotta purkutöitä
Kirjaston peruskorjaus tehtiin Skanska Talonrakennus Oy:n projektinjohtourakkana. Ennen kuin suunnittelijoiden visioita päästiin toteuttamaan, rakennusta purettiin suunnilleen vuoden ajan.
– Rakennuksesta lähti pois kaikki vanha teräsbetonirunkoon saakka. Myös rakennuksen ulkopuolen täytöt kaivettiin auki noin 10 metrin syvyyteen saakka, mikä vaati tukiseinien käyttöä kaivannoissa. Kaikki ulkopuolen täytöt ja lämpöeristeet vaihdettiin, kertoo Skanska Talonrakennus Oy:n työpäällikkö Juha Ruokolainen.
Purkuvaiheeseen sisältyi alimman pohjakerroksen maanvaraisen laatan purku.
– Laatan alta poistettiin vanhoja muottilaudoituksia ja rakennusjätettä. 1970-luvulla oli vielä tavallista, että rakenteiden alle jätettiin jätelautoja. Maansiirtotyöt ja täyttöjen vaihto rakennuksen sisällä pohjakerroksessa vaativat paljon työtä, Ruokolainen kertoo.
Katolle tuli talotekniikan käyttöön 700-neliöinen pääkonehuone, joka on viisi kertaa aikaisempaa suurempi. Lisäksi kerroksissa on kaksi konehuonetta, jotta kaikki uudet talotekniset ratkaisut saatiin mahtumaan. Talotekniikan uusien reititysten suunnittelu oli haastavaa, mutta suurin osa saatiin lopulta toteutettua pystyvetoina.
– Katolle tuli aikaisempaa enemmän kuormaa, minkä vuoksi pystyrakenteita vahvistettiin. Vanhojen pilarien ja palkkien vahvistuksia tehtiin muun muassa hiilikuitunauhalla. Hiilikuituvahvisteen etuna on se, että vanhoja rakenteita voidaan vahvistaa pintojen alle liimattavalla nauhalla siten, että rakenteiden paksuus kasvaa vain muutamia millimetrejä. Erityisesti tässä kohteessa se helpotti uuden talotekniikan vaatimaa tilatarvetta.
Ruokolainen luonnehtii työmaata haasteelliseksi. Tontti on suhteellisen pieni ja sijaitsee vilkkaan kevyen liikenteen väylän kupeessa. Tontilla on myös korkeuseroja. Töitä oli vaiheistettava, koska rakennustelineet ja samanaikainen ulkopuolen täyttöjen avaaminen olivat hankala yhtälö.
Uudet ratkaisut edustavat tämän päivän rakenneteknisiä vaatimuksia: esimerkiksi julkisivun tiiliverhoilun taakse jätettiin tuuletustila, jota ei vielä 1970-luvulla tehty.
– Energiatehokkuuden parantaminen oli yksi tavoite, mutta toisaalta ulkoseinien paksuus ei saanut kasvaa. Oikeilla eristeratkaisuilla pystyimme toteuttamaan paremman eristyksen miltei aikaisempien mittojen puitteissa, arkkitehti Ari Sipinen tarkentaa.
Energiatehokkuutta parantavat myös täysin uusittu lvi-tekniikka, uudet ovet ja alumiinirunkoiset ikkunat sekä katolle sijoitettu aurinkopaneelikenttä, jonka tuottama sähkö voidaan hyödyntää täysin rakennuksessa.
Käyttäjämäärä kasvaa tulevaisuudessa
Ennen peruskorjausta oli tiedossa, että vuosittain kirjastoa käytti yli puoli miljoonaa ihmistä. LVIA-suunnittelusta vastannut DI Timo Holopainen Mittatyö Timo Holopainen Ky:stä sanoo, että suunnittelussa oli otettava huomioon mitoitukset aikaisempaa suuremmalle kävijämäärälle.
– Rakennuksessa on nyt 12 ilmanvaihtokonetta, kun aikaisemmin ilmanvaihto hoidettiin neljällä koneella. Uuden tekniikan ansiosta vaihtuva ilmamäärä on 3–4 kertaa aikaisempaa suurempi. LVIS-laitteiden valvonta ja säädöt on liitetty kampusalueen rakennusautomaatiojärjestelmään, Holopainen kertoo.
Haasteena ilmanvaihdon suunnittelulle oli kahden pohjakerroksen avaaminen julkiseen käyttöön. Ratkaisu merkitsi viiden kerroksen korkuista osittain avointa tilaa.
– Erityistä pohdintaa aiheutti kahden pohjakerrosten mataluus: palkkien ja lattian välisen tilan korkeus on vain noin 2,1 metriä. Alimpiin kerroksiin puhalletaan tuloilmaa pääasiassa piennopeuspuhalluksella ja ilma nousee ylempien kerrosten poistoilmaventtiileihin.
Holopaisen mukaan energiatehokas ilmanvaihto edellyttää järkevää yksikköjakoa ja mahdollisimman tehokasta lämmöntalteenottoa, mikä ratkaistiin käyttämällä poistoilmaluokan niin salliessa pyöriviä lämmönsiirtimiä. Tiloissa, joiden poistoilman ei haluta sekoittuvan tuloilmaan, lämmöntalteenotto on ratkaistu nestekiertoisilla lämmönsiirtimillä.
– Oma alueensa ilmanvaihdossa on valmistuskeittiö, jossa ilmanvaihto on ohjattu käytön mukaan eri huuvaryhmille.
Kaukolämpöön liitetyssä rakennuksessa on pääasiassa vesikiertoinen patterilämmitys lukuun ottamatta pohjakerrosta, jossa on vesikiertoinen lattialämmitys. Kattoikkunan huurteenpoistossa lämpöpatterit korvattiin yksinkertaisella ja helposti huollettavalla ilmapuhalluksella.
Rakennus liitettiin yliopiston aluejäähdytysverkostoon. Tehokkainta markkinoilla olevaa ilmanvaihdon lämmöntalteenottotekniikkaa ja kaukolämpöä käyttämällä saavutettiin energiatehokkuusluokka A (2018).
Teksti: Timo Sillanpää | Kuvat: Petteri Kivimäki
