Ravintola Kappelin astetta haastavampi peruskorjaus
Vuonna 1867 valmistunutta ja useita kertoja laajennettua Ravintola Kappelia Helsingissä on kutsuttu Esplanadin helmeksi. Vapuksi valmistuneen peruskorjauksen yhteydessä ravintolan taideteokset nostettiin entistä näyttävämmin esille ja uusittiin käyttöikänsä päähän tulleet rakenteet ja laitteet.
Kulttuurihistoriallisesti arvokas Ravintola Kappeli siirtyi alueosuuskauppa HOK-Elannon omistukseen Helsingin kaupungilta elokuussa 2020. S-ryhmässä kiinteistöpalveluja tuottavan SOK-Kiinteistöässän rakennuttajapäällikkö Petri Kasurinen kertoo, että Kappelin korjaustarpeet olivat kuntokartoitusten ansiosta tiedossa jo ostohetkellä.
– Meillä oli kolme vaihtoehtoa peruskorjauksen laajuudelle. Päädyimme keskimmäiseen vaihtoehtoon, jossa tilojen ilmettä yhtenäistettiin ja uusittiin käyttöikänsä päähän tulleita rakenteita ja tekniikkaa. Erillishankintana konservoitiin 1800-luvulta peräisin olevia maalauksia. Näiden toimenpiteiden ansiosta Kappeli on hyvässä käyttökunnossa seuraavat 10–15 vuotta, Kasurinen kertoo.
– Hankkeen laajuuteen vaikutti myös se, että suunnitteluvaiheessa olimme keskellä koronapandemian kolmatta aaltoa. Laajin peruskorjausvaihtoehto olisi kestänyt yli vuoden, mikä olisi ollut liian pitkä aika koronan kurittamalla ravintola-alalla.
Hankkeessa projektinjohtajana toiminut Tarja Vilminko WSP Finland Oy:stä sanoo, että Kappelin rakenteissa havaitut kosteusongelmat ovat luonteeltaan tyypillisiä etenkin vanhemmille kellarilla varustetuille rakennuksille.
– Meillä ei tässä yhteydessä ollut mahdollisuuksia avata rakennuksen ulkopuolisia täyttöjä ja uusia salaojituksia. Rakenteellisten korjaustöiden lisäksi kellarikerroksen rakenteisiin asennettiin erillinen kuivatusjärjestelmä. Sen anturit seuraavat jatkuvasti perusmuurin kosteutta. Järjestelmän putkistoissa kierrätetään tarvittaessa lämmintä ilmaa, ja putkisto kerää kosteutta pois, Vilminko kertoo.
Ennen peruskorjauksen aloittamista tiedossa oli myös se, että rakennuksessa on käytetty kreosoottipitoisia rakennusmateriaaleja. Kreosoottiöljyllä pyrittiin entisaikaan ehkäisemään kosteuden vaikutuksia.
– Kaikkia kreosoottipitoisia aineksia ei rakenteista saanut mitenkään pois, mutta korjauksen yhteydessä haitta-aineita poistettiin niin paljon kuin oli mahdollista. Osa kreosoottimateriaaleista kapseloitiin, jotta niistä ei pääse sisäilmaan haitallisia yhdisteitä, Kasurinen kertoo.
Vanhojen rakennusten purkutöissä eteen tulee lähes poikkeuksetta yllätyksiä. Kappelin kohdalla yksi yllätys oli maanpäällisen kerroksen alapohjasta löytynyt valurautainen pilasteri eli rakennuksen koristepilari.
– Se odottaa nyt uutta sijoituspaikkaa, Vilminko kertoo.
Edellinen suuri korjaus 1970-luvulla
Ravintola Kappeli rakennettiin vuosina 1865–1867. Sen suunnitteli arkkitehti Axel Hampus Dalström, joka tunnetaan myös Vanhan ylioppilastalon ja Kaartin maneesin suunnittelijana. Alkuperäinen Kappeli on jäänyt myöhemmin tehtyjen laajennusten sisälle.
1890-luvulla Kappeliin rakennettiin suuret lasipaviljongit. Samalla kellaria ja aputiloja laajennettiin. Pohjoispuolelle rakennettiin uudet katetut terassit ja keskiosan eteen pylväikön rajaama veranta.
– Edellinen mittava peruskorjaus on tehty 1970-luvulla, jolloin paviljongit muutettiin lämpimiksi tiloiksi, kertoo arkkitehti Pekka Ruuskanen Arkkitehtitoimisto CJN Oy:stä.
1860-luvulla rakennettu osa on kivirakenteinen. Paviljongit ovat puolestaan pääosin puurakenteisia ja niitä täydentävät sirot valurautaiset pilarit. Kantavat rakenteet ovat terästä ja valurautaa, kuten esimerkiksi lähellä sijaitsevassa vanhassa kauppahallissa.
– Kellarikerros on lähes maanpäällisen kerroksen kokoinen. Siellä on tilausravintolan lisäksi varastoja, henkilökunnan sosiaalitiloja, kylmiöitä ja korjauksen yhteydessä rakennettu uusi leipomo. Näyttävät seinä- ja kattomaalaukset sijaitsevat kellarin tilausravintolassa, Ruuskanen kertoo.
Ruuskasen mukaan rakenteisiin päässeestä kosteudesta huolimatta sisäilmassa ei ennen korjaustöitä havaittu raja-arvot ylittäviä haitta-aine- tai mikrobipitoisuuksia.
Rakennesuunnittelija Juuso Kieksi WSP Finland Oy:stä sanoo, että suurena apuna suunnitelmien teossa olivat 1970-luvulla peruskorjauksen yhteydessä laaditut rakennepiirustukset.
– Kohteen rakenteellinen monimuotoisuus ja pitkä historia ovat Suomen mittakaavassa ainutkertaisia. Rakennusta on laajennettu ja remontoitu useaan otteeseen, ja korjausten suunnittelu edellytti Kappelin historian tutkimista. Kohde on muuttunut aikojen kuluessa koko ajan, Kieksi sanoo.
Kieksin mukaan rakennesuunnittelija ei voi olla täysin varma, mitä rakenteiden sisältä löytyy ennen kuin pintarakenteita on purettu.
– Suunnitelmiin oli tehtävä pieniä muutoksia töiden edistyessä. Erityishaasteena oli kellariin rakennetun leipomon rasvanpoistohormin kuljettaminen katolle. Se jouduttiin osin viemään rakennuksen ulkopuolella uusien betonirakenteiden piilossa, hän sanoo.
Uusi asemakaava tuo suojelustatuksen
Vuonna 1971 vahvistettiin nimenmuutoskaava, jossa Esplanadin puisto jakautuu eri vaiheissa rakennettuihin ja uudistettuihin Kappeli-, Runebergin- ja Teatteriesplanadeihin. Tällä hetkellä alueelle ollaan laatimassa uutta asemakaavaa.
– Asemakaavan muutoksessa ravintola Kappeli tullaan suojelemaan merkinnällä sr-1. Ennen uuden asemakaavan voimaantuloa rakennuksessa tehtäviin korjaus- ja muutostöihin suhtaudutaan ennakoivasti tulevan suojelumerkinnän mukaisesti niin sisätilojen kuin julkisivujenkin osalta, kertoo Helsingin kaupunginmuseon korjausrakentamisen asiantuntija Jaana Perttilä.
Kappeli tunnetaan taideteoksistaan sekä rakennuksen seiniin ja kattoihin tehdyistä taidemaalauksista, joiden historia ulottuu 1870-luvulle. Tuolloin ravintolaa isännöi metsänhoitaja Onni Wetterhoff, joka päätti talvikautena tarjota sunnuntaiaamiaisen taiteilijoista, kirjailijoista ja muusikoista koostuvalle tuttavapiirilleen. Tuohon aikaan ravintolat olivat suljettuina sunnuntaiaamupäivisin.
Kiitokseksi aamiaisesta taiteilijat tekivät maalauksia seiniin ja kattoihin. Albert Edelfelt esimerkiksi maalasi pyöreään medaljonkiin Gambrinuksen kasvot. Tämä satukuningas on vanhan tarun mukaan keksinyt oluen.
Tilaajan erillistyönä konservoitiin katto- ja seinäpintojen vanhoja maalauksia, joita on erityisen paljon kellarikerroksessa. Tavoitteena olikin nostaa Kappelin taidetta entistä paremmin esille. Myös vanhat rakenteet kuten kappaholvit, valurautapilarit ja alkuperäiset ovet, säilytettiin ja kunnostettiin.
– Huonetiloissa katto- ja seinäpintojen konservointityöt painottuivat nykyiseen Galleriaan, joka oli alkuperäinen ravintolasali 1860-luvulla. Sen nykyiset seinä- ja kattopintojen maalaukset ovat peräisin 1890-luvun muutosvaiheesta, Perttilä kertoo.
Kellarissa konservoitiin seinä- ja kattopinnoilla oleva Helsinki-panoraama, joka kaivettiin esille useiden myöhäisempien pintakerrosten alta 1970-luvun peruskorjauksen yhteydessä.
Konservointiurakan valvonnasta ja työohjeista vastasi konservaattori Tiina Sonninen. Konservointi toteutettiin kiinteässä yhteistyössä Helsingin kaupunginmuseon kanssa. Kaupunginmuseo toimi yhteistyössä koko hankkeen ajan tilaajan, pääsuunnittelijan, konservaattoreiden ja työmaalla toimivien ammattilaisten kanssa.
Haastava ja mielenkiintoinen
Toteutuksen urakkamuotona oli tavoitehintainen laskutyöurakka aikatauluun sidotuin bonusjärjestelyin. Pääurakoinnista vastannut PC-Saneeraus Oy aloitti vanhojen rakenteiden purkutyöt marraskuussa 2021. Aikataulu oli tiukka, sillä peruskorjauksen oli määrä olla valmiina vappuun 2022 mennessä. Urakoitsija vuokrasi puistoalueelta tilat työmaatoimistolle ja purkulavoille.
– Hanketta voi luonnehtia kolmella sanalla: haastava, mielenkiintoinen ja yllätyksellinen, PC-Saneeraus Oy:n projektipäällikkö Elisabet Parkkonen toteaa.
Yllätyksenä purkuvaiheessa tulivat eteen esimerkiksi kellarikerroksen alapohjan rakenteista suuret graniittilohkareet. Kosteussulkua ei käytännössä ollut lainkaan.
– Etelä-Esplanadi kulkee aivan kellarin katon rajassa, joten purimme vanhoja rakenteita niin paljon kuin oli mahdollista. Töiden kuluessa piti olla tarkkana myös Helsingin kaupunginmuseon suojelemien pintojen kanssa. Museo tarkisti säännöllisesti suojaukset. Lisäksi museo oli mukana valitsemassa uusien pintamateriaalien värisävyjä, Parkkonen kertoo.
Kosteutta oli noussut myös ykköskerroksen maanvaraiseen alapohjaan paviljongin alueella. Ikkunoiden alapuoliset rakenteet oli niin ikään uusittava kapillaarisen kosteuden ja puutteellisen tiiveyden vuoksi. Suurin osa ikkunoista oli hyvässä kunnossa, ja vain muutama uusittiin.
Parkkosen mukaan erityisen haasteelliseksi osoittautui leipomon rakentaminen kellariin vanhan virvoitusjuomavaraston tiloihin.
– Leipomon ilmanvaihtokanavat ja -laitteet saatiin mahtumaan kellariin juuri ja juuri, käytännössä puhutaan millimetrin tarkasta työstä. Kerroskorkeus kellarissa on vain noin 2,4 metriä, missä ei paljon talotekniikalle ole tilaa. Peruskorjaukseen kuului myös keittiön laitteiden uusiminen.
Parkkonen pitää lopputulosta onnistuneena, sillä taide on huomattavasti aikaisempaa paremmin esillä. Esimerkiksi 1920-luvulta peräisin oleva kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen teos ”Muusa” on tuotu keskelle ravintolasalia. Lisäksi seinien ja kattojen taidetta nostetaan esille valaistuksella.
– Yleisilme on muuttunut myös siksi, että kahvilan ja ravintolan linjastot on uusittu.
Teksti: Timo Sillanpää | Kuvat: Mikael Lindén
