Aalto-tutkimus: betonielementtitalon yhden asunnon rakentamisesta 26 kiloa kalvomuovijätettä
Aalto-yliopiston tutkijat selvittivät, kuinka paljon kalvomuovia syntyy kerrostalojen rakentamisessa. Puukerrostalossa kalvomuovimäärä on betonitaloa suurempi, koska julkisivun puuelementit pitää suojata.
Valtava määrä rakennustarvikkeita tulee työmaalle kalvomuoviin pakattuna.
– Tähän asti kalvomuovi on päätynyt lähinnä energiajätteeseen eli poltettavaksi. Se on sekajätteeseen heittämistä parempi muttei ympäristön kannalta paras ratkaisu, sanoo Aalto-yliopiston rakentamisen tuotantotalouden professori Antti Peltokorpi.
Hän selvitti väitöskirjatutkija Krishna Chauhanin kanssa ympäristöministeriön tilaamassa tutkimuksessa, miten paljon kalvomuovia syntyy keskimäärin kerrostaloasuntojen rakentamisessa. Suomessa tarkkaa tietoa kalvomuovijätteen määrästä ei ole aiemmin ollut saatavana, mikä on vaikeuttanut kierrätyksen järjestämistä rakennustyömailla.
Tutkimuksessa oli mukana kolme betonielementeistä rakennettavaa kohdetta sekä verrokkina yksi puukerrostalotyömaa. Työmailla oli järjestetty kalvomuovijätteen erilliskeräys.
Betonielementtikerrostaloissa kalvomuovijätettä syntyi keskimäärin 0,33 kiloa per bruttoneliö. Asuntoa kohti se tarkoittaa noin 26,2 kilogrammaa. Puukerrostalo tuotti 3,4 kertaa betonikohdetta enemmän kalvomuovijätettä. Tämä johtuu siitä, että puukerrostaloissa myös ulkoseinäelementit pitää suojata kuljetuksen aikana. Verrokkitalossa jokainen puuelementti oli suojattu erikseen. Jos vain jokainen puuelementtinippu suojataan, kalvomuovia kuluu 0,7 kertaa enemmän kuin betonikohteessa.
Likaisen ja värillisen kalvomuovin osuus oli arviolta 15–30 % kokonaismäärästä. Sekä lika että muovin värillisyys voivat Peltokorven mukaan vaikeuttaa materiaalin jatkojalostamista.
– Kun eri värejä päätyy kierrätysmuovimassaan, tuloksena on harmaata kierrätysmuovia. Värillisiä muoveja käytetään eniten brändäyksen takia, mutta siihen kannattaisi miettiä parempia vaihtoehtoja, Peltokorpi sanoo.
Tutkijat kehittivät tulosten pohjalta kalvomuovilaskurin, jonka avulla rakennuttaja tai pääurakoitsija voi etukäteen arvioida, miten paljon kalvomuovijätettä syntyy ja missä rakentamisen vaiheissa. Näin kierrätysastioita on oikea määrä oikeissa paikoissa, oikealla hetkellä. Kalvomuovijätettä syntyy eniten sisävalmistusvaiheessa, etenkin kalusteista, ikkunoista ja ovista, laatoituksesta, alakatoista ja suojauksista.
– Pääurakoitsijan rooli on todella tärkeä. Pitää miettiä, miten koko työmaaorganisaatio, johon kuuluu usein paljon alihankkijoita, saadaan sitoutettua erilliskeräykseen, Peltokorpi toteaa.
Tutkijoiden mukaan taloudellinen porkkana kalvomuovin kierrätykseen on pieni. Kalvomuovista ei tarvitse maksaa jätemaksua toisin kuin esimerkiksi sekajätteestä. Lisäksi uusien kierrätysastioiden hankkimisesta voi tulla kuluja. Motivaatiota voi vähentää myös kalvomuovijätteen vaatimaton osuus rakennustyömaan jätevuoresta.
– Yhdestä kerrostalosta voi tulla 2000 kiloa kalvomuovijätettä ja 100-kertaisesti muuta jätettä, kuten betonia ja puuta, Antti Peltokorpi kertoo.
Yhä useampi yritys on kuitenkin mukana rakennusalan green deal -sopimuksessa, jonka yksi keskeinen tavoite on tehostaa muovien kierrätystä rakentamisessa.
