Turun yliopiston päärakennus heräsi uuteen hehkuun
Arkkitehti Aarne Ervin suunnittelema Turun yliopiston päärakennus on valmistunut vuonna 1958. Rakennus kuuluu Yliopistonmäen valtakunnallisesti merkittävään rakennetun kulttuuriympäristön kokonaisuuteen. Se on ollut Suomen Yliopistokiinteistöt Oy:n eli SYK:n omistuksessa vuodesta 2010 lähtien.
SYK:n rakennuttajapäällikkö Kimmo Mäkelä kertoo, että peruskorjauksen tavoitteena oli paitsi uudistaa rakennus teknillisesti ja toiminnallisesti myös vaalia arvorakennuksen henkeä.
– Rakennuksen merkittävyys ja historia ovat omaa luokkaansa, hän toteaa.
Saneeraushankkeen rakennuttajakonsultti Markku Könnö A-Insinööreistä toteaa hankkeen olevan hieno esimerkki siitä, miten arkkitehtuurisesti arvokkaita ympäristöjä voidaan muokata palvelemaan tämän päivän toiminnallisia tarpeita.
Peruskorjaukseen ryhdyttiin sisäilmaongelmien vuoksi. Henkilökunnan muutettua väistötiloihin vuonna 2017 aloitettiin hankkeen suunnittelu.
Projekti-insinööri Jutta Hasko Turun yliopiston tilasuunnittelusta kertoo, että sisäilmakorjausten lisäksi tartuttiin mahdollisuuteen tehdä toiminnallisia muutostöitä sekä saattaa tekniikka vastaamaan nykyvaatimuksia.
Korjaustyöt aloitettiin elokuussa 2018 ja rakennus luovutettiin yliopiston käyttöön vuoden 2020 keväällä. Hankkeen budjetti oli noin 12 miljoonaa euroa.
Turun yliopiston päärakennus on kooltaan 5300 bruttoneliömetriä ja tilavuus on 23 390 kuutiometriä. Talossa on kolme kerrosta, joista pohjakerros on osittain maanpinnan alapuolella.
Yliopiston päärakennuksessa toimivat Turun yliopiston johto sekä yliopistopalveluiden toimialoista henkilöstöpalvelut, viestintä, talouspalvelut, koulutuksen toimiala ja kehittämispalvelut.
Suojellut tilat asettivat reunaehtoja
Rakennuksen ulkoasu ja rakennusrunko sekä keskeiset sisätilat, kuten pääaula portaineen, rehtoraatti ja luentosalit ovat suojeltuja. Hankkeessa käytiinkin tiivistä vuoropuhelua Museoviraston kanssa.
Arkkitehti- ja pääsuunnittelusta vastasi arkkitehti Matti Takala ARK Takala Oy:stä. Hän kertoo, että yliopiston päärakennuksessa on tehty aikaisemmin korjauksia ja tilamuutoksia, joista suurimmat 1970- ja 1990-luvuilla.
Suunnittelijoiden käytössä olivat Aarne Ervin alkuperäiset piirustukset ja digitoituja piirroksia 1990-luvulla tehdyistä korjauksista. Nykytekniikkaa hyödyntäen rakennus laserkeilattiin ja vietiin 3D-malliin.
Projektinjohtourakoitsijana toimineen Rakennustoimisto Laamo Oy:n työpäällikkö Mikko Mäntysaari toteaa, että arvokkaan yliopistorakennuksen peruskorjaus oli mielenkiintoinen sekä kohtuullisen haastava.
Rakennuksen sisätilat purettiin betonirungolle ja -pinnoille.
– Purkutöiden alkumetreillä paljastui, että haitta-aineita oli arvioitua enemmän. Purkaminen jouduttiin toteuttamaan kokonaisuudessaan haitta-ainepurkuna, mihin saatiin tarvittava lisäaika.
Arkkitehti Matti Takala kertoo, että lämmöneristeenä oli käytetty sementtilastulevyä, jota oli muun muassa välipohjissa.
– Remontissa kaikki poistettiin lukuun ottamatta julkisivun sisäkuoressa olevia jäänteitä. Näihin ei voitu koskea, koska julkisivuelementit olisivat rikkoutuneet. Ongelmien välttämiseksi seinä- ja ikkunaliittymät tiivistettiin sisäpuolelta ilmatiiviiksi.
Komea keskusaula rakennuksen ydin
Yliopiston päärakennuksen ydin on koko rakennuksen korkuinen keskusaula, joka saa ylhäältä epäsuoraa luonnonvaloa. Kaikki tilat kiertävät keskusaulaa.
Keskusaulan alkuperäinen ilmiasu säilyi, vaikka pinnat uusittiin ja niiden taakse asennettiin uutta tekniikkaa.
– Keskusaulan alakattoja jouduttiin iv-tekniikan vuoksi pohjakerroksessa paikoin madaltamaan. Osa vanhoista valaisinritilöistä voitiin onneksi korjata ja käyttää edelleen. Valaistus muutettiin vastaamaan tämän päivän tarpeita, Matti Takala kertoo.
– Keskusaulan ja luentosalien lattioiden uudet pintalaatat ovat väreiltään hyvin lähellä alkuperäisiä. Portaiden 1950-luvulta olevat laatat ovat kestäneet hyvin aikaa, ja ne voitiin säilyttää.
Ensimmäisen kerroksen eteläsivulla on rehtoraatti. Sen alkuperäinen teräsrunkoinen lasiseinä keskusaulassa säilytettiin. Vaikka työhuoneista luovuttiin muualla talossa, ovat rehtoraatin huoneet entisillä paikoillaan. Tilahierarkiaa noudattaen rehtorin kanslian ja kanslerin työtilojen erkkeri-ikkunat ovat kohti Turun tuomiokirkkoa.
Pääsisäänkäyntiaulan toisella sivulla ovat luentosalit Tauno Nurmela -sali ja Säästöpankki-sali.
Arkkitehti Matti Takala kertoo, että tiloissa on runsaasti tekniikkaa, jonka sovittamiseksi tehtiin paljon työtä, koska alakattokorkeudet piti säilyttää ennallaan salien suojelun takia. Vain Tauno Nurmela -salin takaseinää jouduttiin tuomaan saliin päin.
Alakattojen levytys toteutettiin alkuperäisen kaltaisilla umpinaisilla levyillä ja reikäkipsilevyillä. Luentosalien 1950-luvun valaisimet kunnostettiin. Kalusteiden verhoukset ja pehmusteet uusittiin sekä istuimet kunnostettiin.
Työhuoneista monitilatoimistoon
Projekti-insinööri Jutta Hasko toteaa, että käyttäjien kannalta yksi isoimmista muutoksista oli siirtyminen yksittäisistä työhuoneista monitilatoimistoon. Tilaratkaisut kehiteltiin yhteistyössä käyttäjien, rakennuttajan ja yliopiston tilasuunnittelun kanssa.
Päärakennuksessa on työpisteet 120 henkilölle. Lisäksi on varauduttu noin 20 prosentin henkilöstömäärän kasvuun, mikä on otettu huomioon myös LVIS-suunnittelussa.
Monitilatoimistoissa on myös vetäytymistiloja, puhelinkoppeja sekä neuvottelu- ja projektitiloja. Isoimmat taukotilat ovat toisessa kerroksessa ja pohjakerroksessa.
Suunnittelija Meri Malka-Lindström yliopiston kalustehankinnan tiimistä kertoo, että monitilatoimistoihin on tuotu yksityisyyttä kalustusratkaisuilla. Työpisteeseen kuuluvat työpöytä ja -tuoli, pöytäsermi sekä apteekkarin kaappi.
– Akustiikkaan on kiinnitetty erityishuomiota. Tämä näkyy muun muassa pehmeissä kalusteissa ja tilanjakajissa, Malka-Lindström sanoo.
Akustiikkatauluissa on luontoaiheisia kuvia. Ne ovat jatkumoa ikkunoista näkyvälle maisemalle. Ihan oikeaa vihreää on sammaltauluissa.
Lattioilla on ääntä vaimentava tekstiilipalamatto. Mattojen päävärinä on sininen eri sävyinä.
– Museovirasto toivoi toimistotilojen käytävien säilyttämistä, mutta sitä ei voitu toteuttaa. Vanhojen käytävien sijainti erottuu kuitenkin lattiamatossa keltaisena raidoituksena, Matti Takala kertoo.
Rehtoraatin kalustuksessa kohtaavat historia ja nykypäivä. Myös muita vanhoja kalusteita on kunnostettu. Esimerkkinä Meri Malka-Lindström mainitsee Aarne Ervin suunnittelemat sohvat, jotka ovat hyvin kestäneet aikaa.
Talotekniikka vaati sovittamista
Rakennuksen talotekniikka tuotiin 1950-luvulta 2020-luvulle. Rakennuttajakonsultti Markku Könnön mukaan modernin talotekniikan sovittaminen vaati kaikkien suunnittelijoiden ja tekijöiden yhteistyötä.
Pohjakerroksen vanha iv-huone oli liian ahdas. Uusi iv-konehuone sijoitettiin samassa kerroksessa olleeseen varastotilaan, jonka lattiaa madallettiin.
Suojellun rakennuksen katolle tai julkisivuun ei ollut mahdollista asentaa laitteistoa. Tuloilmalaitteille löytyi paikka portaiden vieressä olevalta istutusalueelta.
Talossa on kaukolämpö ja kaukokylmä.
– Tilat on koettu lämpötiloiltaan sopiviksi. Jäähdytyksen merkitys korostui viime kesän helleviikkoina, Jutta Hasko toteaa.
Uudet ikkunat vanhaan malliin
Rakennuksen lähes kaikki ikkunat vaihdettiin detaljeineen puu-alumiini-ikkunoiksi. Ikkunoiden uusimisella oli tärkeä merkitys, että karmit saatiin tiivistettyä riittävän hyvin.
– Ikkunakarmien ja seinän välinen tiiveys on edellytyksenä sille, että ilmavuoto rakenteiden kautta saadaan torjuttua. Uudet ikkunat parantavat myös rakennuksen energiatehokkuutta, Matti Takala toteaa.
Vanhoista ikkunoista säilytettiin muun muassa keskusaulan metallirakenteiset yläikkunat ja toisen kerroksen kaakkoisjulkisivun kapeat alumiini-ikkunat.
Sisätilojen peruskorjauksen lisäksi parannettiin rakennuksen vaipan tiiveyttä, kunnostettiin salaojat sekä uusittiin sokkelien lämmön- ja kosteuseristeet. Myös rakennuksen ulkopuolella tapahtui, muun muassa valaistusta, penkkejä sekä nurmi- ja istutusalueita uusittiin.
Peruskorjauksen kosteudenhallinnan laadunvarmistus toteutettiin SYK:n Terve talo -toimintamallilla. Rakennuksen sisäilmaluokka on S2, rakennustöiden puhtausluokka P1, rakennusmateriaalien päästöluokka M1 ja ilmanvaihtojärjestelmän puhtausluokka P1. Rakennukselle tavoitellaan BREEAM-ympäristösertifikaattia arvosanalla Very Good.
Ilman virheitä ja puutteita
Turun yliopiston päärakennus luovutettiin keväällä 2020 tilaajalle Suomen Yliopistokiinteistöille ilman virheitä ja puutteita.
– Loistava suoritus. Hanke toteutettiin laadukkaasti, aikataulussa ja budjetissa, rakennuttajakonsultti Markku Könnö toteaa.
Suomen Yliopistokiinteistöt myönsi Rakennustoimisto Laamo Oy:lle Hyvän rakentamisen kohde 2020 -kunniakirjan. Työpäällikkö Mäntysaari iloitsee saadusta tunnustuksesta ja muistuttaa, että onnistuakseen hanke tarvitsee kaikkien, niin tilaajan, käyttäjän, suunnittelijoiden kuin urakoitsijoiden avointa yhteistyötä. Kiitosta hän antaa myös Yliopistonmäen opiskelijoille ja henkilökunnalle, jotka ”jaksoivat” katsella heitä lähes kaksi vuotta.
SYK:n rakennuttajapäällikkö Kimmo Mäkelä toteaa, että on ollut erittäin miellyttävää ja kohteen onnistumisen kannalta tärkeää kokea rakennusliikkeen ja kaikkien projektien yhteistyökumppaneiden äärimmäisen hyvä yhteistyökyky ja ammattitaito. Samaa mieltä on myös arkkitehti Matti Takala. Hyvä yhteistyö helpotti kaikkien työtä, ja peruskorjaus saatiin onnistuneesti ajallaan valmiiksi.
Tilojen käyttäjät muuttivat kesällä uudistuneeseen päärakennukseen, tosin vielä elokuussa he olivat osittain etätyössä. Jutta Haskon mukaan uudet tilat ovat saaneet paljon positiivista palautetta.
– Käyttäjien toiveet otettiin hankeen eri vaiheissa hyvin huomioon. Uusia tiloja on kehuttu valoisiksi ja tilaviksi. Modernit tilat kannustavat luovaan ajatteluun, ja taukotilat tarjoavat mahdollisuuksia kohtaamisiin, kuten oli suunniteltu.
Teksti Irene Murtomäki | Kuvat Aki Aro
