Suomalaisen musiikkikampuksen peruskorjaus ja laajennus
Suomalaisen musiikkikampuksen rakennus Jyväskylässä Pitkäkatu 18–22:ssa sai peruskorjauksessa sisälleen avaramman ja valoisamman ilmeen sekä uuden äänimaailman. Äänimaailman, jossa eri äänet eivät häiritse toisiaan.
Vanha konservatoriorakennus on miltei 30 vuotta vanha. Siellä oli tehty kosteusvauriokorjauksia sekä muita pienempiä korjaustöitä, mutta sitä ei ollut aiemmin peruskorjattu. Perustukset ja rakennuksen runko todettiin hyväkuntoisiksi ja julkisivut kohtalaisen hyväkuntoisiksi.
– Olisi tullut kalliimmaksi rakentaa kokonaan uusi rakennus, rakennuttajapäällikkö Pentti Arjotie Education Facilities Oy:stä korostaa.
Rakennuksen talotekniikka uusittiin kokonaan. Uusiksi laitettiin niin ilmanvaihto, sähkö, vesi kuin viemäritkin. Lisäksi soittimien vireessä pysymiseksi rakennukseen asennettiin uusi jäähdytys- ja kostutusjärjestelmä.
Pääurakoitsijana toimineen Rakennusliike Porrassalmi Oy:n työpäällikkö Pekka Puumalainen sanoo nykyaikaisen talotekniikan sijoittamisen vanhaan rakennukseen ja vanhoihin rakenteisiin tarjonneen haastetta.
Rakennus on Jyväskylän ammattikorkeakoulun, Jyväskylän ammattiopiston ja Jyväskylän yliopiston käytössä. Se on osa Suomalaista musiikkikampusta, joka on ammattikorkeakoulun, ammattiopiston ja yliopiston muodostama musiikkikoulutuksen ja -tutkimuksen osaamiskeskittymä.
Tarkkaa akustista työtä
Rakennuksessa kiinnitettiin erittäin paljon huomiota äänitekniikkaan ja akustiikkaan. Vanhan rakennuksen suurin ongelma käyttäjien kannalta oli tilojen huono äänieristys. Ääni kulkeutui soitonopetus- ja harjoitteluluokista toisiin. Lisäksi keskellä rakennusta sijaitsevan kamarimusiikkisalin käyttö yhtä aikaa harjoittelutilojen kanssa oli vaikeaa ääniongelmien vuoksi.
– Ääniteknisesti ja akustisesti rakennus oli haastava. Kyse oli olemassa olevasta rakennuksesta, jonka keskellä sijaitsi toiminnan kannalta keskeinen kamarimusiikkisali. Äänieristyksen parantamisen lisäksi tavoitteena oli tehdä soittotiloista akustisesti muunneltavia, arkkitehti Perttu Nieminen Arkkitehtitoimisto LPV Jyväskylä Oy:stä sanoo.
– Työn aloitusvaiheessa akustiikkasuunnittelija piti koulutuksen, jossa käytiin läpi toimia, joilla vaadittu ääneneristystaso voidaan saavuttaa. Äänieristyksen kannalta työ edellytti tarkkuutta ja yksityiskohtiin paneutumista, kohteen vastaavana työnjohtajana toiminut Jarmo Naukkarinen Rakennusliike Porrassalmi Oy:stä lisää.
Akustisessa suunnittelussa apuna oli Insinööritoimisto Akukon Oy:n akustiikkasuunnittelija Anssi Ruusuvuori. Osassa tiloista äänieristysvaatimus oli 65–75 desibeliä ja osassa 57–63 desibeliä.
Äänieristyksen parantamiseksi soittohuoneisiin tulivat kelluvat lattiat sekä eristetyt sisäseinä- ja kattorakenteet.
Aiempaa parempaan akustiikkaan päästiin materiaalivalinnoilla, katon muodon muutoksilla sekä seinille tehdyillä muunneltavilla elementeillä, joita asennettiin yhteensä 250 kappaletta.
– Näillä voidaan muuttaa huoneen jälkikaiunta-aikaa eri instrumenteille paremmin sopivaksi, Inmeco Oy Rakennuskonsulttien projektipäällikkö Jarmo Hulkko sanoo.
Nieminen muistuttaa, että soittotiloja ei haluttu nimetä tiukasti yhdenlaiseen käyttöön, vaan niistä haluttiin tehdä muunneltavia. Ainoastaan rumpuhuone on nimetty käyttötarkoitustaan varten ja sijoitettu kellarikerrokseen. Soittohuoneiden iltakäytön sujumiseksi huoneisiin lisättiin kulunvalvonta.
Uusi sisäänkäynti näkyy ja houkuttelee
Vanhan konservatoriorakennuksen julkisivu ei peruskorjauksessa juurikaan muuttunut. Pääsisäänkäynnin paikkaa muutettiin, jotta sisäänkäynti saatiin näyttävämmin esille.
– Edellinen pääsisäänkäynti oli syvennys, josta hävittiin sisään. Uusi pääsisäänkäynti on näyttävämpi, avarampi ja valoisampi, Hulkko sanoo.
Pääsisäänkäynnin ympärille laitettiin uusia julkisivumateriaaleja, ja sisääntuloaulaan sijoitettiin suuria ikkunapintoja tuomaan tilaan valoa, ilmavuutta ja näyttävyyttä.
– Ulkoseinissä ei nähty teknistä tarvetta suurille muutoksille. Pääsisäänkäyntiaulaa haluttiin avartaa, sillä vanha aula oli pimeä, Nieminen sanoo.
Uutta ilmettä rakennus sai enemmän sisäpihalla ravintolan puolella. Puistoon avautuvalle pihalle tehtiin terassi ja katsomo, jotka mahdollistavat muun muassa ulkoilmakonserttien ja -tapahtumien järjestämisen sekä ravintolatilan laajemman käytön.
– Näkymää haluttiin avata rakennuksesta ulos puistoalueeseen päin ja toisaalta puistosta rakennuksen suuntaan. Ravintolan puolelle tuli kevyt pihavalaistus, mikä jättää enemmän tilaa ravintolan valaistuille ikkunoille, Nieminen kertoo.
Ravintolalle lisää tilaa
Bruttoalaa rakennukseen tuli lisää yli 400 neliömetriä. Varsinaista toiminnallista laajennusta oli noin 100 neliömetriä, joka tuli ravintolan käyttöön. Ravintola on nyt kahden kerroksen korkuinen, millä tilaan saatiin uutta väljyyttä.
Suurin laajennusosa oli vajaan 400 neliömetrin kokoinen iv-konehuone kattokerroksessa.
Lisäksi Musiikkikampuksen kirjastoa laajennettiin kahteen kerrokseen osin aiemman kirjaston tilojen kohdalle.
Jarmo Hulkko sanoo, ettei rakennustöiden aikana tullut vastaan suuria yllätyksiä. Työn alkuvaiheissa rakenteista löytyi joitakin kosteusvaurioita, mikä vaati muutossuunnittelua. Kosteutta oli esimerkiksi keittiön lattian alla, joten lattia piti purkaa.
Rakennusteknisesti peruskorjauksessa ei ollut mitään poikkeuksellista. Äänien kantautuminen käytäviltä luokka- ja musiikkitiloihin estettiin käyttämällä lattiamateriaalina Flotex-päällystettä.
– Sen lasketaan vähentävän merkittävästi askeläänten kuuluvuutta, Arjotie sanoo.
Suomalaisen musiikkikampuksen peruskorjaus toteutettiin Terve talo -kriteerien mukaan. Käytetyt materiaalit valittiin M1-luokiteltujen tuotteiden listasta. Urakan onnistumista valvoivat osaltaan Terve talo -konsultti sekä puhtauskonsultti.
