Sisustusarkkitehti Esa Vesmanen: ”Valon käyttö on tilan muotoilua”
Sisustusarkkitehti, muotoilija ja Aalto-yliopiston Arkkitehtuurin laitoksen lehtori Esa Vesmanen on ollut kiinnostunut tilojen valaistuksesta aina Taideteollisen korkeakoulun lopputyöstään saakka. Vesmanen toivoo, että julkisten tilojen rakennushankkeissa valaistusta mietittäisiin tarkemmin ja aikaisemmin.
Tilojen valaistuksia ja valaisimia suunnitteleva Esa Vesmanen sanoo lähteävänsä liikkeelle pimeydestä valaistussuunnitelmia tehdessään.
– Valo on harvinaislaatuista, pimeyttä on paljon enemmän. Valoa pitää käyttää harkitusti. Valon käyttö on muotoilua, tilaa voidaan veistää valolla, Vesmanen sanoo.
Pimeydelle voi jäädä suurikin rooli valaistussuunnitelmassa. Vesmanen kertoo wieniläisravintolasta, jonka tilat ja kalusteet rakennuksen ylimmässä kerroksessa ovat mustia. Ainoa yleisvalon lähde on Barrisol-tyyppinen alakatto, jossa on värikäs maalaus. Pöydissä on pienet valaisimet, samoin baaritiskin yllä. Valaistusratkaisun nerokkuus paljastuu illan pimeydessä. Ravintolan lasiseinistä näkyy kaupungin siluetti. Kirkkaampi valaistus sisätiloissa tai vaaleat pinnat olisi estänyt vaikuttavan näkymän.
Vaihtelevuus on rikkaus
Aavikko vai metsä, Vesmanen kysyy. Kumpi on miellyttävämpi lähtökohta esimerkiksi toimisto- tai liiketilojen valaistukseen?
Aavikkoratkaisussa tilat on valaistu tehokkaasti, voimakas yleisvalaistus ulottuu kaikkialle.
– Metsässä valo siivilöityy lehvästön läpi, näemme heijastumia valosta eri materiaalien pinnoilta ja välillä voi nähdä valon lähteenkin. Valo voi näkyä myös sirottuneena, kuin pölynä ilmassa.
Esa Vesmanen sanoo, että valaistuksen ei tarvitse olla geneerinen ratkaisu.
– Geneerisen uskotaan sopivan kaikille, mutta oikeasti se ei sovi kenellekään. Vaihtelevuus on rikkaus.
Rohkeampaa valaistussuunnittelua
Vesmanen toteaa, että valaistuksen määrän on oltava riittävä. Valon määrästä ei ole rakentamisen normeissa sitovia määräyksiä. On vain suosituksia valon voimakkuuksista eri tiloissa ja eri toiminnoille.
– Mutta suosituksien mukaan ei tarvitse mennä, vaikka se olisi helppoa. Niin sanon opiskelijoillenikin Aallossa: kaikkialla ei tarvitse olla 500:aa luksia. Suosituksia voi käyttää harkitusti, voi ajatella uudenlaisia ratkaisuja. Valo voidaan miettiä tarkemmin.
Esa Vesmanen myöntää, että suosituksista poikkeaminen vaatii suunnittelijalta rohkeutta.
– Nyt on jo kuitenkin nähty hotellirakennuksia, joissa valoilla on luotu kiinnostavia, normia hämärämpiä polkuja huoneisiin. Niin voisi olla toimistoissa ja kauppakeskuksissakin. Ihmistä voidaan johdattaa tilassa valon avulla, ja valolla kiinnitetään huomio haluttuun paikkaan.
Vesmanen kannustaa valaistussuunnittelussa paitsi rohkeuteen myös säästeliäisyyteen.
– Käytetään valoa enemmän siellä, missä on tarvetta intensiiviseen työhön ja keskittymiseen ja rauhallisempaa valaistusta muualla. Jos tilat on valaistu näin, ihmiset alkavat tutkitusti käyttäytyä sen mukaan. Kun avotoimistossa on luotu valolla intensiivisiä saarekkeita, ihmiset ovat ympäröivässä, hieman hämärämmässä tilassa hiljaisempia. Valaistus voi siis olla myös akustinen ratkaisu.
Työympäristön valaistuksen tehoa nostamalla ei voi loputtomiin lisätä työnteon tuottavuutta. Jari Rautiainen toteaa Metropolia Ammattikorkeakoululle vuonna 2016 tekemässään sähkötekniikan lopputyössä, että näköaistimus ei enää parane, kun valaistuksen tehoa on yli 1000 luksia keskivaaleassa ympäristössä.
Esa Vesmasen mukaan Suomessa tarvitaan lisää valaistussuunnittelun osaamista.
– Suomalaisissa arkkitehtitoimistoissa ei ole paljon valoeksperttejä. Jos on erityisen vaativa kohde, sinne palkataan valaistussuunnittelija erikseen, Vesmanen kertoo.
– Jos arkkitehdeilla olisi enemmän valaistusosaamista, voitaisiin päästä vähemmällä mutta kiinnostavammalla valolla. Asia pitäisi miettiä ajoissa eikä vasta suunnittelun lopuksi.
Oulun yliopiston arkkitehtuurin yksikössä on arkkitehtuuri- ja kaupunkivalaistus on ollut osana arkkitehtien perusopetusta ainoana kouluna Suomessa vuodesta 2003 lähtien. Suomen ensimmäinen arkkitehtuuri- ja kaupunkivalaistuksen 60 opintopisteen täydennyskoulutus alkoi Oulussa ja Kuopiossa syksyllä 2020. Koulutusta järjestävät Oulun yliopisto ja Savonia-ammattikorkeakoulu.
Led mullisti suunnittelun
Vesmanen on suunnitellut sisustuksia useisiin Helsingin ydinkeskustan korkeatasoisiin liiketiloihin. Niissä on käytetty hyviä materiaaleja kalustuksessa, mutta suurin osa tunnelmasta ja tilan käytettävyydestä on tehty valoilla: lempeämpää valaistusta houkuttelemaan sisälle tilaan yhdistettynä tuotteiden erittäin fokusoituun spottivalaistukseen.
– Yleisvalaisimilla ja tunnelmavalaisimilla saadaan kodinomaisuutta toimistoon tai liiketilaan. Hyvä esimerkki tästä on Helsingin Hernesaaressa oleva sauna-ravintola Löyly, jossa on hienovarainen yleisvalaistus ja design-valaisimia, Esa Vesmanen sanoo.
Hän toteaa, että led on mullistanut valaistuksen suunnittelun.
– Led toimii eri tavalla kuin aiemmat vaihtoehdot. Led on puolijohde, ja se on itsessään valoa suuntaava. Vanhat hehkulamput säteilivät joka puolelle.
Koska ledistä tulee suunnattua valoa, valonlähde voidaan ja halutaan usein piilottaa. Vesmasen mukaan ledeissä valon heijastimen rooli ei ole enää niin suuri, vaan huomio on ledin linssissä.
– Uusimpien ledien värintoisto on hyvää luokkaa. Valaistussuunnittelussa pitää muistaa, että tilan värilläkin on merkitystä: saman luminositeetin valo käyttäytyy eri tavalla valkoisella ja mustalla pinnalla, Vesmanen sanoo.
Led-valaistuksen etuja on myös mahdollisuus älykkääseen valaistukseen: valaistuksen voimakkuutta ja valon värin lämpöä voidaan säätää ja valaistuksen energiankulutusta voidaan optimoida.
Kaikki ledejä ei haluta piilottaa rakenteisiin. Esa Vesmasen suunnittelema ja Saas Instrumentsin valmistama Tube-valaisin tehtiin vuonna 2009 tilapäiseen näyttelytilaan New Yorkissa. Maailmalla suosittu 35-senttinen valoputki on nähtävissä jo monessa suomalaisessakin julkisessa rakennuksessa.
– Yksinkertainen riippuvalaisin antaa arkkitehdeille mahdollisuuden luoviin valaistusratkaisuihin, yhden tai satojen valaisimen kokonaisuuksina, muotoilija Vesmanen toteaa.
Monia mahdollisuuksia tarjoava älyvalaistus ei vie pois päivänvalon voimaa.
– Päivänvalo on tärkeää ihmisen hyvinvoinnille, samoin ikkunoista näkyvä vihreys ja horisontti. Päivänvalo ja keinovalaistus eivät ole joko tai -vaihtoehtoja, vaan ne täydentävät toisiaan.
Sisustusarkkitehti Esa Vesmasen monet työt
Sisustusarkkitehti SIO, Master of Arts Esa Vesmanen on vuonna 2004 perustetun Pure Designin perustaja ja luova johtaja. Pure Design tunnetaan tuote-, tila- ja näyttelysuunnittelustaan.
Esa Vesmanen valittiin Sisustusarkkitehdit SIO:n vuoden 2008 sisustusarkkitehdiksi silmälasiliike Salme Optic Oy:n sisustusarkkitehtuurista.
Vesmanen vastaa myös FINOM Lights -valaisinsarjan suunnittelusta, ja sarjan tuotannosta vastaa veli Jukka Vesmanen. Valaisimien varjostimissa on käytetty suomalaista ohutviilukoivuvaneria. FINOM Ligts -uutisiin kuuluu Vesmasen yhteistyö japanilaisen Akira Minagawan kanssa. Minagawa on Suomi-fani, jonka minä perhonen -vaatebrändillä on 13 liikettä Japanissa ja jälleenmyyjiä ympäri maailman. Vesmanen ja Minagawa ovat suunnitelleet uuden FINOM – minä perhonen -valaisinsarjan, joka julkistetaan Tokiossa kesällä ja myöhemmin syksyllä Suomessa.
Vesmanen tekee yhteistyötä myös Muotolevy Tilaratkaisut Oy:n kanssa. Vesmanen on suunnitellut Muotolevyn toimistotiloihin tarkoitetut Module-vetäytymistilat. Tilojen suunnittelussa on keskitytty äänieristykseen, akustiikkaan, tehokkaaseen ilmanvaihtoon ja heijastamattomaan epäsuoraan valaistukseen.
Tällä hetkellä Vesmasen työaika jakautuu oman toimiston ja Aalto-yliopiston Arkkitehtuurin laitoksen opetustöiden välillä. Hän toivoo, että olisi enemmän aikaa myös omille kokeellisille projekteille.
– Suunnittelu on soveltavaa taidetta, ja sisustusarkkitehdin täytyy osata työskennellä usein tiukassa budjettiraamissa. Mutta täytyy olla aikaa tehdä myös luovaa työtä, sisustusarkkitehti ei voi vain tuottaa ja soveltaa.
– Kaikessa suunnittelutyössä, niin suuressa kuin pienessä projektissa, löydän aina uutta ja kiinnostavaa, joka innostaa tähän työhön, Esa Vesmanen sanoo.
Teksti: Jaana Ahti-Virtanen
