Putkimateriaalien kestävyys
Kiinteistöjen vesilaitteistojen materiaalien tulee olla kestäviä ja turvallisia. Vesijärjestelmän suunnittelijan on tunnettava vesilaitteistoon johdettavan veden laatu voidakseen valita vesilaitteistoon soveltuvat ja kestävät materiaalit.
Kuva: Marc Pascual, Pixabay
Kupariputket
Kupari on hyvin kestävä materiaali hyvälaatuisissa käyttövesissä, joissa putkien sisäpinnalle muodostuu suojaava kuparioksidikerrostuma. Käyttöönottovaiheen huuhtelu puhtaalla vedellä epäpuhtauksien poistamiseksi on erittäin tärkeää suojakerroksen muodostumiselle. Asennuksen jälkeen vettä tulee juoksuttaa putkissa vähintään viikoittain myös ennen varsinaisen käytön alkua, sillä putkissa pitkään seisova vesi heikentää suojakerroksen muodostumisedellytyksiä.
Kupariputkien pistesyöpyminen riippuu ennen kaikkea käyttöolosuhteista. Korroosioriskin vähentämiseksi veden pH‐arvon tulee olla yli 7,5 ja alkaliteetin yli 0,6 mmol/l. Haitallisten aineiden (sulfaatti, kloridi, vapaa hiilidioksidi) pitoisuuksien tulee olla mahdollisimman alhaiset. /1/
Silikaatin roolia kupariputkien pistekorroosiossa ei ole aukottomasti selvitetty. Silikaattikerrostumat voivat haitata tai estää suojaavien oksidikerrosten muodostumista, mutta tätä ei tapahdu kaikissa silikaattipitoisuuksiltaan samanlaisissa vesissä. Silikaattiyhdisteiden laatuun ja rakenteeseen vaikuttavat veden muu laatu ja ilmeisesti myös lämpötila. Veden silikaattipitoisuudesta ei siis voi päätellä mahdollista korroosioriskiä. Silikaatit muodostavat myös hyvin herkästi rauta‐ ja alumiinisilikaatteja, jotka pinnoille saostuessaan voivat aiheuttaa pistekorroosiota. /1/
Veden liian suuresta virtausnopeudesta tai virtauksen pyörteisyydestä johtuva eroosiokorroosio voi myös aiheuttaa kupariputkien vuotoja. Syynä voi olla esimerkiksi liian tehokas kiertovesipumppu. Eroosiokorroosion tunnistamiseksi on tutkittava putken sisäpinta, sillä ulkopinnalle se näkyy yleensä samankaltaisina pieninä vuotokohtina kuin pistekorroosio.
Ennenaikaiset kupariputkivauriot ovat viime vuosina olleet esillä julkisuudessa, mutta vaurioiden esiintymisestä Suomessa eri aikakausina ja vaurioiden syistä ei ole tilastotietoa. Lisääntynyt uutisointi ei siis välttämättä korreloi vauriotapausten esiintymismäärien kanssa.
Messinkiosien turvallisuus ja kestävyys tulee varmistaa
Ympäristöministeriön asetuksissa vesilaitteiden messinkiosille asetetaan vaatimuksia veden talousvesikelpoisuuden ja toisaalta myös korroosionkestävyyden varmistamiseksi. Messinkiosista ei saa liueta liikaa lyijyä veteen.
Messinkiosien tulee olla veden koskettamilta osiltaan sinkinkadonkestävää materiaalia. Sinkinkadon seurauksena voivat olla sakan aiheuttamat tukkeutumiset, tihkuvuodot tai murtumat. Selvitysten mukaan sinkinkadon esiintyminen liittyy tuotteen epätoivottuihin materiaaliominaisuuksiin ja käyttöolosuhteisiin, erityisesti veden syövyttävyyteen. Tuotekohtaisilla vaatimuksilla pyritään varmistamaan kestävyyden kannalta suotuisat materiaaliominaisuudet. Oikea koostumus ja asianmukainen valmistustapa eivät kuitenkaan kaikissa tapauksissa takaa messinkiosalle pitkää käyttöikää, sillä syövyttävässä vedessä myös hyvälaatuisten tuotteiden sinkinkatoriski on olemassa. /2/
Suomalaiset luonnonvedet ovat erilaisesta maaperästä johtuen useimmiten syövyttävämpiä kuin esimerkiksi Keski-Euroopan vedet. Suomessa ei ole sitovia vaatimuksia talousveden syövyttävyyden vähentämiseksi, joten vesilaitoksen toimittama vesi voi aiheuttaa metallien syöpymistä. Vaatimus messinkiosien sinkinkadonkestävyydestä on siis tarpeen riittävän kestoiän saavuttamiseksi.
Messinkisissä liittimissä voi tapahtua myös jännityskorroosiota, joka aiheuttaa murtumia. Vesilaitteistojen kiristettävien messinkiliittimien vaatimuksiin kuuluu myös jännityskorroosionkestävyyden testaus.
Vesijohtomateriaalien turvallisuuskriteerejä yhtenäistetään EU:ssa
Uusittu EU:n juomavesidirektiivi tuli voimaan tammikuussa 2021, ja suomalaisia säädöksiä muokataan parhaillaan direktiivin mukaisiksi. Uudessa direktiivissä tullaan asettamaan veden kanssa kosketuksissa oleville materiaaleille terveysperusteiset vähimmäisvaatimukset. Euroopan kemikaalivirasto (ECHA) kokoaa ns. materiaalityyppikohtaiset positiivilistat juomaveden kanssa kosketuksissa olevien tuotteiden valmistuksessa sallituista.
Juomaveden lyijypitoisuuden enimmäisarvoa tullaan laskemaan 10 µg/l:sta 5 µg/l:aan. Tämä merkitsee siirtymistä vähälyijyisiin tai lyijyttömiin messinkiseoksiin. Messinkituotteiden turvallisuuden lisäksi myös kansalliset korroosionkestävyyttä koskevat vaatimukset ovat perusteltuja. On siis tärkeää varmistaa, että Suomessa käytetään jatkossakin vesilaitteistoissa sinkinkadonkestäviä messinkituotteita.
Kokonaisuuden hallinta on tärkeää
Vesilaitteistossa tulee käyttää vain tyyppihyväksyttyjä tai vastaavan kelpoisuusarvioinnin läpäisseitä tuotteita. Markkinoilla on myös tuotteita, joiden soveltuvuutta suomalaiseen talousveteen ei ole testattu tai joiden laatua ei ole varmistettu.
Materiaalista riippumatta vesijohtojen pitkän käyttöiän varmistaminen alkaa jo putkien varastoinnista ja asennuksesta. Putkiin ei saa päästä likaa tai epäpuhtauksia varastoinnin tai asennuksen aikana, ja ennen käyttöönottoa putket on huuhdeltava epäpuhtauksista. Painekoe tehdään puhtaalla vedellä eikä vettä jätetä seisomaan putkistoon. Käyttöönoton tulisi tapahtua mahdollisimman pian painekokeen ja huuhtelun jälkeen tai putkistoon on järjestettävä säännöllinen, vähintään viikoittainen juoksutus.
Putkistomateriaaleista veteen liuenneiden aineiden aiheuttamia terveysriskejä voidaan pienentää juoksuttamalla vesi kylmäksi ennen sen ottamista juotavaksi tai ruoanlaittoon. Muutenkin on suositeltavaa käyttää vettä runsaasti ensimmäisten kuukausien aikana putkiston käyttöönottovaiheessa. /3/
1. Kaunisto, T. ym. Kiinteistöjen kupariputkien korroosio. Kirjallisuusselvitys. Vesilaitosyhdistyksen monistesarja nro 62. Helsinki 2020. 40 s. https://www.vvy.fi/site/assets/files/5264/kiinteistojen_kupariputkien_korroosio_kirjallisuusselvitys.pdf
2. Kaunisto, T. ym. Messinkituotteiden sinkinkadonkestävyys erilaisissa vesissä. Satakunnan ammattikorkeakoulu, Pori 2021.
Tutkimuskeskus WANDERin julkaisuja 1. 29 s. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021121560738
3. Pelto-Huikko, A. ja Kaunisto, T. Kiinteistöjen vesijärjestelmien riskienhallinta: loppuraportti. Satakunnan ammattikorkeakoulu, Pori 2015.
Vesi-Instituutin julkaisuja 4. 43 s. https://urn.fi/URN:ISBN:978‐951‐633‐181‐5
Teksti: Dipl.ins. Tuija Kaunisto, Dipl.ins. Aino Pelto-Huikko
Satakunnan ammattikorkeakoulu / Tutkimuskeskus WANDER
