Kansi ja Areena -hanke Tampereella
Tampereen ydinkeskustaan, radan päälle valmistunut Tampereen eteläinen Kansi rakennuksineen on massiivinen kokonaisuus. Kansi liittää yhteen Tampereen keskustan itä- ja länsipuolen muodostaen uudenlaisen hybridikorttelin. Tampereen Kannella sijaitseva monitoimiareena valmistui joulukuussa 2021.
Kahden hehtaarin kokoisen Kannen päällä sijaitseva areena on laajuudeltaan noin 64 500 neliömetriä. Areenan päällä oleva hotelli on noin 11 500 neliömetriä. Kannen eteläpuolen kokonaisuuteen kuuluu myös kaksi korkeaa asuin- ja toimistotaloa, joissa on yhteensä noin 18 000 neliömetriä ja 253 asuntoa sekä toimistotilaa. Kansi ja Areena -hankkeen ensimmäisen vaiheen kokonaisarvo on noin 340 miljoonaa euroa.
Rakennustöiden pääurakoitsijana toimi Kansi ja Areena -hanketta kehittänyt SRV. Areenayhtiön omistavat hankkeen sijoittajat LähiTapiola, OP, Ilmarinen ja SRV sekä Tampereen kaupunki.
Historian suurimpia rakennushankkeita
SRV:n Alueyksiköiden johtaja Henri Sulankivi kertoo, että Tampereen Kansi ja Areena -hanke on yksi yhtiön historian suurimmista rakennushankkeista.
– Kohde on monin tavoin ainutlaatuinen sijaintinsa ja kokonsa vuoksi sekä myös suunnittelun kannalta. Kannen päälle rakentaminen, rakennuspaikka keskustan ytimessä junaratojen päällä ja rakennuksen muoto toivat projektiin omat haasteensa.
SRV aloitti Kansi ja Areena -projektin parissa yli kuusi vuotta sitten, kun Tampereen kaupunki haki hankkeeseen kehittäjää. SRV solmi Tampereen kaupungin kanssa toteutussopimuksen kesällä 2016, ja Kannen rakennustyöt alkoivat loppuvuodesta 2017 ratapihan koepaalutuksella. Kannen varsinainen rakentaminen alkoi vuonna 2018, ja se valmistui elokuussa 2020.
Areenan rakennustyöt käynnistyivät syksyllä 2019. Nokia Arenan työmaavahvuus oli parhaimmillaan 700–800 henkilöä, kun hankkeessa oli kaiken kaikkiaan mukana yli 5000 työntekijää. Aliurakoitsijoita oli pitkälti toista tuhatta.
– Vilkkaasti liikennöidyllä paikalla ja ahtaalla tontilla esimerkiksi työmaaliikenne piti suunnitella ja aikatauluttaa tarkkaan. Varastointitilaa ei juuri ollut, joten materiaalia piti varastoida toisaalle. Tämä tuotti paljon lisätyötä.
Areenan sisätilojen rakentaminen muistutti Sulankiven mukaan kauppakeskusrakentamista.
– Kyseessä on niin kutsuttu monikäyttäjärakennus, jossa tarvitaan paljon yhteensovittamista. Tämä on edellyttänyt tiivistä yhteistyötä eri osapuolten kesken, Sulankivi toteaa.
Ensimmäinen keskusta-areena
Nokia Arena on Euroopan ensimmäinen keskusta-areena ja Suomen suurin monitoimiareena.
– Areenan valmistuttua on hienoa nähdä, miten koko Kansi areenoineen tulee osaksi kaupunkilaisten arkea ja käynnistää uuden aikakauden Tampereella, Sulankivi sanoo.
Areenan ja ensimmäisen tornitalon valmistuttua Kannelle viime vuonna jatkuu toisen tornitalon rakentaminen. Sen on tarkoitus valmistua loppuvuonna 2022.
Eteläisen Kannen lisäksi hankekokonaisuuteen liittyy rautatien päälle suunniteltu pohjoiskansi ja kolme tornitaloa. Näiden toteutussuunnittelun aloittamisesta ei vielä ole tehty päätöksiä.
Kannen rakentaminen ratapihalla mittava urakka
Eteläisen kannen rakentamisesta vastasi projektinjohtourakoitsijana Kreate Oy. Urakkaan kuuluivat porapaalutus, perustukset sekä kansi vesieristyksineen ja suojabetoneineen.
Projektipäällikkö Timo Hirvasmaa toteaa, että massiivisen kannen rakentaminen vilkkaasti liikennöidyllä ratapihalla oli monin tavoin vaativa urakka. Työmaa ja aikataulutus oli suunniteltava tarkasti ahtaalla paikalla ratojen keskellä. Tampereen ratapihan läpi kulkee vuorokaudessa noin 300 junaa.
Rakennustöiden suunnittelussa ja toteutuksessa noudatettiin Liikenneviraston, nykyisen Väyläviraston, tarkkoja määräyksiä ja ohjeita, turvallisuus- ja riskienhallintamenettelyjä sekä rakentamiskäytäntöjä.
– Palavereita alettiin pitää yli vuosi ennen rakentamisen käynnistymistä. Töiden jaksotus, missä ja milloin päästään työskentelemään, suunniteltiin yhdessä ratojen muutostyöt hoitaneen VR Trackin, nykyisen NRC:n kanssa, Hirvasmaa kertoo.
Rakentamisprojektissa kehitettiin suojaseinärakenne pääraiteiden päälle.
– Suojarakenne rakennettiin Sorinsillalta noin 200 metriä etelän suuntaan. Tämä mahdollisti sen, että paalut voitiin porata raiteiden viereen ilman jännitekatkoja normaalina työaikana. Muutamat paalupaikat olivat kuitenkin rata-alueella sellaisilla kohdilla, että ne piti porata jännite- ja junakatkossa. Koska tätä ei voitu päiväsaikaan toteuttaa, meni työmaa näiltä osin yörakentamiseksi. Myös Ratapihankatu jouduttiin toisinaan sulkemaan liikenteeltä yöaikaan.
Useita satoja porapaaluja
Kannen perustukset on tehty 600–800 millimetrin porapaaluilla eli suurpaaluilla.
– Koska alueen kallio on syvällä, porattiin paalut ensin 25–35 metriin ja sitten loppuporaus kallioon 2–3 metrin syvyyteen. Näitä 25–40 -metrisiä paaluja porattiin maahan noin 320 kappaletta, Timo Hirvasmaa sanoo.
– Ratapihan maaperä on pääosin soramaata, eikä se juuri liikkunut. Tämä oli hyvä asia, koska radan oli pysyttävä liikennöitävässä kunnossa.
Hirvasmaan mukaan porapaalukoneet, suurpaalut sekä muut koneet ja laitteet vaativat runsaasti tilaa. Työporukassa jouduttiinkin tekemään paljon suunnittelua, mihin kaikki saatiin alueella mahtumaan.
Sorinkadun puoleisen pysäköintilaitoksen perustus toteutettiin pienpaaluin, samoin kuin samaiselle kadulla olevan kerrostalokohteen väestönsuoja. Perustuksissa on yhteensä noin 500 porapaalua.
Perustusten paalutustyöt kestivät noin vuoden päivät. Betonia tarvittiin useita tuhansia kuutioita.
Pitkät palkit juhannuksena
Paalujen päälle tehtiin paikallavaluna kannen pilarit ja seinät rakennuksien alle. Pilareille rakennettiin radansuuntaisesti paikalla valetut tukipalkit, ja ratojen poikki asennettiin elementtipalkit. Massiivisia 30–100 tonnin painoisia elementtipalkkeja nostettiin paikalleen yhteensä lähes 300 kappaletta.
Elementtien nostot toteutettiin pääasiassa yöaikaan, koska työ oli tehtävä jännitekatkossa. Ahtaalla alueella nostopaikat ja aikataulutus piti suunnitella hyvissä ajoin.
– Pahin paikka oli päärata, jonka yläpuolelle piti asentaa pitkät palkit. Jännitekatko oli mahdollinen vain viikonloppuöisin pari tuntia kerrallaan. Niinpä sovimme yli vuotta aikaisemmin, että pitkät palkit voidaan nostaa paikoilleen juhannuksen aikaan, jolloin junaliikenne on pisimpään pysähdyksissä. Ratasiltatyömailla tähän on totuttu ja tiedetään, ettei juhannuksena olla kokolla, Timo Hirvasmaa toteaa.
Palkkien päälle tehtiin kuorilaatat, minkä jälkeen elementit raudoitettiin lohkoittain ja kansi valettiin.
Kreaten työhön kuului myös Sorinsillan kupeessa sijaitsevan Sorinahteen asuintalon perustuksien tukeminen suihkupaaluseinällä. Lisäksi pysäköintilaitokselle rakennettiin ponttiseinää sekä Sorinkadun että radan puolella.
Tietomallissa myös raudoitukset
Kannen rakentamisessa käytettiin tietomallia, jossa olivat mukana myös raudoitukset, mikä ei vielä ole tavanomaista. Raudoitusfirma sai mallista suoraan listattua teräkset, mikä nopeutti työtä huomattavasti.
Verratessaan kantta siltaurakkaan Hirvasmaa toteaa siinä olleen paljon samaa kuin vaativassa siltahankkeessa.
– Kansirakenteet on tehty betonista ja teräksestä niin kuin sillatkin. Kuten kannella myös siltatyömailla pitää liikenne ottaa huomioon. Toisaalta vesistöä ylitettäessä vesi on helpompi elementti kuin junarata, koska siellä ei mene sähkö.
Vaativassa rakennushankkeessa tulee vastaan yllätyksiä. Kannen työmaalla se oli Sorinahteen ja sen tukimuurin välistä löytynyt 155-millinen sirpalekranaatti. Puolustusvoimat haki sen pois ja toimitti hävitettäväksi.
Kaupunkikuva uudelle tasolle
Tampereen ydinkeskustassa rautatien päällä sijaitseva Nokia Arena ja tornitalot muodostavat kaupunkikuvallisesti näyttävän kokonaisuuden. Kansainvälisesti tunnettu Studio Libeskind vastasi alueen kaupunkikuvasta ja massoittelusta sekä areenan julkisivuista. Tamperelainen Aihio Arkkitehdit, joka on nykyisin ARCO-arkkitehtitoimisto, suunnitteli areenan sisätilat ja laati julkisivujen työsuunnitelmat.
Nokia Arenan pääsuunnittelija Marika Rökman ARCOsta kertoo Kansi ja Areena -hankkeen olleen pitkä ja monivaiheinen projekti. Arkkitehtien työpöydälle alueen kehittäminen tuli vuonna 2008 rakennusyhtiö NCC:n tilaamana.
– Toimeksiantona oli etsiä alueelta tilaa toimistotaloille. Kaavoitus oli tuolloin käynnistynyt, ja Technopolis Tampereen ensimmäinen vaihe alkanut. Kun ratapihan alueen kartta oli toimistolla tarkasteltavana, alettiin kaupungissa keskustella mahdollisuudesta rakentaa uusi jäähalli Sorsapuistoon, mutta tämä herätti paljon vastustusta.
– Toimistossamme Timo Meuronen ja Erkki Karvala toivat esille, että ratapihalla ratojen keskellä olisi tilaa jäähallille. Rakennusyhtiö päätyi esittämään tätä kaupungille, jossa idea sai poliittista kannatusta. Erityisen hyvänä pidettiin sitä, että tyhjänä ollut ratapihan alue oli sopivalla paikalla ja puisto säästyisi. Lisäksi kaupungin ytimessä sijaitseva alue on julkisten liikenneyhteyksien solmukohdassa, sekä linja-autoasemalta että rautatieasemalta on lyhyt matka, Rökman kertoo.
– NCC pyysi tiimiin mukaan Studio Daniel Libeskindin, jolla taattiin maailmanluokan arkkitehtuuri hankkeessa. Libeskindin suunnitelmien pohjalta laadittiin alueelle asemakaava vuonna 2010. NCC:n luopuessa vuonna 2014 hankkeesta kaupunki osti oikeudet suunnitelmiin ja laittoi hankkeen jälleen kilpailutukseen. Kaupunki valitsi vuonna 2016 toteuttajaksi SRV:n, jonka ryhmään kuuluivat myös Aihio Arkkitehdit ja Studio Libeskind.
Vain veden alla hankalampaa
Arkkitehtiryhmässä oli keskimäärin 15 suunnittelijaa.
– Arkkitehtisuunnittelun kannalta hankkeeseen sisältyi lähes kaikki mahdollinen: kaupunkikuvallisesti ainutlaatuinen paikka, ahdas tontti, sijainti radan päällä tärinä- ja meluasioineen sekä korkea rakentaminen. Mukana oli monta eri osapuolta sekä suunnittelijoita, arkkitehtejä ja sisustussuunnittelijoita. Ainoa mikä olisi tehnyt projektista haastavamman, olisi ollut kokonaisuuden rakentaminen veden alle, Marika Rökman toteaa.
– Jo hankkeen alkuvaiheessa toimistolle palkattiin ratatekninen erityisasiantuntija Aarno Kinnunen, joka oli tehnyt työuransa VR Radalla ja jonka kanssa toimistomme oli tehnyt yhteistyötä muun muassa Rongan alikulkutunnelia suunniteltaessa. Hän oli merkittävässä roolissa laatimassa ratateknisiä suunnitteluperusteita Liikennevirastolle, nykyiselle Väylälle, ja huolehti rakennusvaiheessa rata-asioista urakoitsijan suuntaan.
Areena-kokonaisuuteen kuuluu itse areenan lisäksi sen päällä oleva hotelli sekä ratojen välissä oleva harjoitushalli. Areenan länsipuolella on kannen alla neljäkerroksinen pysäköintihalli.
Areenan sisätiloissa on kuusi kerrosta. Ensimmäisessä kerroksessa kansitasolla ovat pääsisäänkäynti sekä kasinon tilat, seuraavalla kerrostasolla (kerros 3) on pääyleisötaso, neljännessä kerroksessa varsinainen aitiotaso ja viidennessä ylempi yleisötaso. Näiden yläpuolella on tekninen taso, jolla on pohjoispäässä myös 350 hengen aitiolounge sekä lisää yksittäisiä aitioita. Kerroksessa 2 on hiukan toimistotiloja, eikä se ole yleisökäytössä. Hotellin pääsisäänkäynti on Ratapihankadun puolella 0-tasolla ja vastaanotto on tasolla 4. Hotellin huoneet sijoittuvat kerroksiin 6–11, ja 12. kerroksessa kattoterassitasolla on saunamaailma sekä kesäbaari.
Sisätiloja hallitsee niin kutsuttu malja eli jääkiekkokaukalo katsomoineen. Arkkitehtitoimiston konsulttina toimi arkkitehti Hannu Helkiö, joka on suunnitellut muun muassa Malmön ja Hampurin areenan.
– Tavoitteena oli rakentaa mahdollisimman moderni areena, jossa on maailmalta poimitut tuoreimmat ideat ja uusin tekniikka, joka taipuu moneen käyttöön.
Maljan ympärille sijoittuvat aulatilat, joissa on kahviloita ja ravintoloita sekä Tampereen yliopiston E-Sport-tilat.
Sisätilojen arkkitehtuuri on yleisilmeeltään neutraali, poikkeuksena neliönmuotoiset ja krominväriset alakattolautat, joiden kahdella sivulla on valot. Pääasiassa tummanharmaat pinnat toimivat taustana eri toimijoiden omalle sisustukselle ja valaistukselle.
Skiniksi kutsuttu julkisivuverhous on pintakäsiteltyä alumiiniverkkoa ja -säleikköä sekä paikoin perforoitua levyä. Väreinä ovat pronssi, hopea ja sampanja. Eri tasoilla oleva verhous antaa julkisivulle kierteisen ilmeen. Skinin takana on lasi- ja betonijulkisivupinnat. Kannen päällä on mustaa betonikiveä sekä harmaita graniittilaattoja, jotka muodostavat kuvioita.
150 yleisötapahtumaa tänä vuonna
Monitoimiareenan toiminta käynnistyi joulukuussa 2021. Nokia Arenan ensimmäinen tapahtuma oli jääkiekon paikallispeli, jota seurasi näyttävät avajaiset. Kansainvälistä näkyvyyttä areena saa keväällä sen toimiessa vuoden 2022 jääkiekon MM-kisojen päänäyttämönä.
Areenayhtiön toimitusjohtaja Marko Hurme kertoo muutaman kuukauden jo osoittaneen, että monitoimiareena tarjoaa lupauksensa mukaisesti huippuluokan puitteet elämyksille.
– Kaikki ovat olleet tyytyväisiä, niin Nokia Arenan omistajat, vuokralaiset, kumppanit, tapahtumajärjestäjät kuin yleisökin. Areenan suosio on ylittänyt jopa odotukset. Tavoitteeksi asetettu 130 yleisötapahtumaa vuodessa ylittyy reippaasti, ja tämänhetkisen tiedon mukaan yleisötapahtumia järjestetään ainakin 150, Hurme toteaa. Areenan kävijämäärän odotetaan nousevan vuosittain yli miljoonan. Yleisökapasiteetti jääkiekko-ottelussa on noin 13 500 ja konsertissa 12 000–15 000 henkilöä.
Areenan diginäytöt ovat omaa luokkaansa, eikä vastaavaa ole Hurmeen mukaan Suomessa nähty. Katsomoja kiertää satoja metrejä led-nauha-screenejä ja kaukalon pelipinnassa on digitaaliset led-näytöt. Erilaisia led-näyttöjä on areenan sisä- ja ulkopuolella noin 650 kappaletta.
Erikoisuutena Marko Hurme nostaa esille 13 tonnia painavan mediakuution, jonka kokoa hän vertaa kaksikerroksiseen rintamamiestaloon. Tapahtumasta riippuen sitä voi hyödyntää katonrajassa tai permannolla, ja se voidaan myös ajaa piiloon kattoristikoiden väliin.
Yli 20 ravintolaa ja kasino
Areenan eri toiminnoista vastaavat yhteistyökumppanit. Noho Partnersilla on areenalla 23 ravintolaa.
– Areenan tapahtumatekniikkapalvelut tuottaa Akun Tehdas, kiinteistöpalveluista huolehtii RTK-palvelu ja työvoimakumppanina on Eezy. Suurten tapahtumien aikaan Nokia Arenalla on eri tehtävissä jopa 250 työntekijää, Hurme kertoo.
Areenan yhteydessä toimiva Casino Tampere on Veikkauksen toinen kasino Suomessa. Kasinolla on pelitilaa lähes 2000 neliömetriä, ja pelaajia mahtuu samaan aikaan paikalle noin tuhat.
Areenan liike- ja toimistotiloilla on monipuolinen käyttäjäkunta, esimerkiksi Tampereen korkeakouluyhteisöllä on Nokia Arenalla tutkimus- ja toimintatila. Lisäksi tapahtumakeskuksessa on olutpanimo.
Monen suunnittelualan vaativa kokonaisuus
Kansi ja Areena oli teknisen suunnittelun kannalta ainutlaatuinen hanke, joka haastoi tekijänsä. Hankkeen rakenne-, LVIA-, sähkö- ja valaistus-, kuntatekniikka-, liikenne- ja siltasuunnittelusta sekä geoteknisestä suunnittelusta vastasi Ramboll Finland Oy. Eri suunnitteluryhmissä oli mukana yli 200 asiantuntijaa.
– Sijainti vilkkaasti liikennöidyn ratapihan päällä sekä monimuotoinen rakennusmassa yhdistettynä kohteen laajuuteen tekivät hankkeesta poikkeuksellisen ja erittäin vaativan, projektinjohtaja Esa Ikäheimonen Rambollilta toteaa.
– Hanke oli meille todella iso ponnistus. Kansi ja Areena on esimerkki monialaisesta projektista, jossa tarvitaan laajaa osaamista. Suunnittelualoja oli useita, ja mukana oli kymmeniä suunnitteluryhmiä sekä näiden sisällä paljon erityisosaamista.
– Hankkeessa painottui yhteistyö, minkä merkitystä ei tämän kokoluokan hankkeessa voi kylliksi korostaa. Paitsi talon sisällä myös hankkeessa mukana olleiden kumppaneiden sekä kaupunkirakenteen mukanaan tuomien sidosryhmien kanssa tarvittiin kullekin osapuolelle riittävän selkeää kommunikointia sekä tiivistä ja sujuvaa yhteistyötä, Ikäheimonen sanoo.
– Ilman tietomalleja näin monimuotoinen ja monimutkainen hanke olisi luonnollisesti ollut liki mahdoton tehtävä. Jokapäiväisessä käytössä oli viikoittain päivittyvä yhdistelmämalli, jossa myös tärkeimmät piirustukset saatiin näkyviin 3D-objektien kanssa yhdessä. Yhdistelmämalli oli myös toteutusvaiheessa korvaamaton apu suunnittelun lisäksi työmaalla sekä etsittäessä ratkaisuja haastaviin paikkoihin.
Kymmenien meganewtonien kuorma
Rautatiealueella olevalla betonirakenteella on korkea paloluokka: kolmen tunnin palonkesto. Niin ikään junien mahdolliset törmäykset on otettu huomioon kansirakenteiden mitoituksessa. Pilarien ja raiteiden välissä on törmäyssuojat.
Palkkien varassa ovat kuorilaatat, jonka päällä on valettu kansi. Tämä muodostaa tasaisen ja yhtenäisen rakenteen sen yläpuolella oleville rakennuksille. Kannessa on vesieristys ja suojabetoni. Kannen paksuus on 400 millimetriä. Eristeineen ja pintalaattoineen kannen kokonaispaksuus kasvaa noin metriin.
Kansirakenne kestää kymmenien meganewtonien kuorman.
– Suomessa on harvoin rakennettu palkkeja, joiden päälle on mitoitettu niin iso pistekuorma, minkä areena hotelleineen ja kaksi tornitaloa muodostavat, Esa Ikäheimonen toteaa.
Koko rakennusmassa kannen päällä eli 12-kerroksinen areena hotelleineen ja 16-kerroksiset tornitalot on rakennettu tärinäneristimien varaan. Nämä rajoittavat junaliikenteen energian siirtymistä rakennusten runkoon ja julkisivuun.
– Ratkaisu on hyvin poikkeuksellinen tämän kokoluokan kuormilla, sillä yleensä kuorma on pienempi vaimentimien päälle rakennettaessa. Koska neliömäärä on iso, tarvittiin vaimentimia todella paljon.
Kylmä ja lämmin kohtaavat kannella
Areenan, hotellin, harjoitusjäähallin ja parkkihallin kokonaisuuden rakennesuunnittelija Jyrki Ketonen kertoo, että kannen yläpuolisissa rakenteissa piti ottaa huomioon betonirakenteen lämpöliikkeet ja kutistumat.
– Kannen rakenteet ovat kylmiä, ja sen päällä olevat rakennukset lämpimiä. Betonin pitää saada vapaasti liikkua ilman, että se aiheuttaa haittaa rakennuksien rakenteille. Areenassa ratkaisuna ovat pistemäiset pilariperustukset, joissa on nivel. Pilarin alapää sallii pienen liikkeen sivusuunnassa. Tästä ei kuitenkaan synny ongelmaa yläpuolelle, koska ensimmäinen kerros on tavallista korkeampi ja kulmamuutos on pieni. Myös julkisivurakenteissa on huomioitava normaalia suurempi liikevara.
Pyöreärunkoinen areenarakennus toteutettiin betonielementteinä. Kattoa kannattelevat teräsrakenteet 80 metrin jännevälein.
Areenan kerroksissa ovat pilari-palkkirakenne. Hissi- ja porraskuilut ovat jäykkiä rakenteita. Kuilujäykisteisessä rakenteessa on liikuntasaumat, joissa on hammastettuja vaarnaliitoksia.
Julkisivuverhouksesta eli niin kutsutusta skinistä Jyrki Ketonen toteaa, että sen rakennesuunnittelu oli kuin olisi suunnitellut areenan ympärille toisen rakennuksen.
– Skiniä kannattavat teräsrakenteet. Vaikeusastetta lisäsi, että verhousta on eri tasoilla ja jopa metrin päässä rakennuksen rungosta. Rakennetta suunniteltaessa piti ottaa huomioon sen oma paino sekä tuuli-, jää- ja lumikuormat.
Harjoitushalli ja pysäköintitalo
Ratojen välissä sijaitseva yksikerroksinen harjoitusjäähalli sijoittuu puolittain kannen alle. Teräsrunkoisen hallin liitoskohta kansirakenteeseen toi haasteita.
– Harjoitushallista puolet on niin sanotusti normaalia kevytrakenteista teräsrunkoista hallia, mutta kansirakenteen ja kevytrakenteisen rungon liitoskohdassa tuli ottaa huomioon esimerkiksi lämpöliikkeet ja liikuntasaumat sekä palo-osastot, Esa Ikäheimonen toteaa.
Pysäköintitalo on perinteinen parkkihalli, mutta ympäristö nosti vaativuustasoa.
– Harvan parkkitalon päälle tehdään satoja tonneja painava kansirakenne ja useiden kymmenien metrien jänneväleillä olevaa kattorakennetta, Jyrki Ketonen toteaa.
Talotekniikassa erityisratkaisuja
LVI-suunnittelun käynnistyessä oli ensimmäisiä asioita käydä akustikon kanssa läpi, miten talotekniikka tuodaan rakennuksiin.
– Kansi itsessään on tärisevä, mutta kannen päällä olevat rakenteet on vaimennettuja sekä porras- ja hissikuilut tärinäeristettyjä. Muun muassa tämä vaati detaljien läpikäymistä, LVI-suunnittelija Harri Ruokola kertoo. Kannessa oleva ja sen läpi menevä tekniikka on kiinnitetty vaimentimin varustetuilla kiinnikkeillä.
Areenan iso ihmismäärä vaatii paljon ilmanvaihdolta.
– Pyöreässä tai soikeassa rakennuksessa on tavallisesti katsomon yläpuolella ilmanvaihtokonehuoneet ympäri hallin, mutta tässä kohteessa yhdelle sivulle rakennettiin hotelli. Näin ollen ilmanvaihtokoneille ei ollut käytettävissä koko ympyrän kehää, mikä toi kanavoinnille hyvin paljon sovittamisen tarvetta, Ruokola toteaa.
Rakennuksessa on kymmeniä ilmanvaihdon konehuoneita.
– Osa niistä on sijoitettu areenan kehälle ja osa on alemmissa kerroksissa. Hotellin puolella ilmanvaihtokoneet ovat kerroksittain. Harjoitushallin ilmanvaihtokoneet ovat sen kupeessa, ja vaikka parkkihalli on kylmä, on sielläkin maanalaisia osia varten yksi ilmanvaihtokonehuone, Harri Ruokola kertoo.
Areena ja muut kannen rakennukset on liitetty kaukokylmä- ja kaukolämpöverkostoon. Poikkeuksena on areenan ratakylmä, jolla on omat hiilidioksidijäähdytyslaitteet.
Energiatehokkuutta rakennuksessa on tehokas lämmön talteenotto.
Viemärilinjojen suunnittelun haasteena oli, että rata-alueen yläpuolella ei voi olla putkia paljaana.
– Kaikki viemäröinti piti siirtää betonilaatan yläpuolella pois rata-alueen päältä ennen kuin päästiin paikoille, joista voitiin tulla alas. Betonilaatan yläpuolella onkin paljon vaakavetoja. Laatan paksuutta piti rakennusteknistä syistä paikoin kasvattaa, että vedot saatiin mahtumaan. Viemärit on lämpöeristetty, ja näissäkin kohteissa lämpötekniikka simuloitiin. Lämpöliikkeet, tärinä ja sulana pysyminen on pitänyt ottaa huomioon, Ruokola sanoo.
Sähkönjakelussa eri tapahtumien vaatimukset
Areenalla, harjoitushallilla ja hotellilla on yhteinen keskijänniteliittymä ja muilla rakennuksilla omat pienjänniteliittymät.
– Kannen alla kulkevat junaradat asettivat omat haasteensa etenkin maadoituksiin. Esimerkiksi harjoitushallin yksi julkisivu on maadoitettu radan maadoituksiin, koska se sijaitsee niin lähellä rataa. Projektin aikana tehtiinkin tiivistä yhteistyötä radasta vastaavien Väyläviraston ja Traficomin kanssa, toteaa sähkösuunnittelija Markus Tretjakov.
Sähkönjakeluun areenalla on suuri määrä tapahtumakeskuksia, joista ei lähde lainkaan kiinteitä kaapelointeja vaan ainoastaan lähtöjä tapahtumia varten.
Areenan pelivalaistus on toteutettu kotimaisilla led-valonheittimillä, joita ohjataan DMX-järjestelmällä. Valaistuksessa on otettu huomioon urheiluliittojen vaatimukset. Areenalla pystytäänkin pelaamaan jääkiekon lisäksi kori- ja lentopalloa kansainväliset vaatimukset täyttävässä valaistuksessa, ja samat valaisimet pystytään myös valjastamaan konserttien show-valaisimiksi DMX-ohjausjärjestelmällä.
Sisävalaistus suunniteltiin Rambollin ja ARCO Arkkitehtien yhteistyönä, ja se toteutettiin valaisin- ja alakattovalmistajan yhteistyönä, jolloin asennus oli helppoa ja yksinkertaista, kun osat sopivat toisiinsa.
Areenan julkisivuvalaistus värinvaihtoineen on suunniteltu yhteistyössä Rambollin ja Studio Libeskindin kanssa.
Teksti: Irene Murtomäki | Kuvat: Vesa Voitto Sakari
