Helsingin Messukeskuksen näyttelyhalli nro 7
Työ alkoi mittavalla suunnittelulla, jossa Helsingin Messukeskus suunnitteli toimintaansa seuraavalle vuosikymmenelle asti. Messujen kiinteistöjohtaja Lasse Willberg kertoo, että sitäkin tutkittiin, olisiko messukeskuksen sijainti jossakin muualla parempi. Pasila on kuitenkin Willbergin mukaan logistisesti ja kävijöitä ajatellen todella hyvällä paikalla.
– Ensimmäinen tavoite oli saada lisää näyttelyhalleja. Kymmenen vuoden välein on rakennettu lisää näyttelyhalleja, kun tapahtumat ovat kasvaneet ja on tullut myös samanaikaisia tapahtumia. High season -aikana näyttelyiden välit jäävät epäinhimillisen lyhyiksi, Willberg sanoo.
– Kaupunki sanoi, että laittakaa kaikki asiat, jotka teillä on mielessä. Olen työstänyt Messukeskus 2025 -ohjelmaa, johon varattiin kaikki mahdolliset tarpeet. Siitä tuli iso juttu, joka oli kaupungillekin vaativa, Willberg sanoo.
Maaston suurmuodot jatkuvat hallissa
Suunnittelussa käytettiin rinnakkaistoimeksiantoa suomalaisen Arkkitehdit Davidsson Tarkela Oy:n ja saksalaisen Dietz Joppien Architekten AG:n kesken. Kaavasuunnittelussa tehtiin myös messukeskusalueen yleissuunnitelma, johon kuuluvat nyt toteutettujen uuden hallin ja pysäköintilaitoksen korotuksen lisäksi myös kongressikeskuksen laajennus, hotellin laajennus 27 kerroksen korkuiseksi torniksi, uusi maanalainen pysäköintilaitos sekä pohjoinen sisäänkäynti ja tänne tulevat pysyvät näyttelytilat – yhteensä yli 80 000 neliömetriä.
– Uudessa hallissa jatkuvat urheilukenttäalueen ja Velodromin maaston suurmuodot. Myöhemmin Itä-Pasilan päätyyn toteutettavassa kaksikerroksisessa pysäköintilaitoksessa Velodromin viereinen rinne jatkuu pysäköintitalon katolle, jonne tulee puita, sanoo arkkitehti Aki Davidsson.
Davidsson uskoo, että hallista tulee Helsingin kaupunkikuvaan uusi huomiorakennus. Se näkyy Mäkelänkatua ajettaessa urheilukenttäalueen yli.
– Hallin ristikkorakenne on hyvin taloudellinen, kun jännevälit ovat niin pitkät. Rakennesuunnittelija on tehnyt komean työn näiden suunnittelussa, Davidsson sanoo.
Hallissa voidaan järjestää EM-mestaruustason yleisurheilukilpailuja. Urheilukilpailujen aikana halliin saadaan runsaasti luonnonvaloa rakennuksen itäseinän suuresta lasi-ikkunasta, jonka pinta-ala on 1 200 neliömetriä. Davidsson luonnehtii ikkunaa valtavana silmänä, joka näkyy urheilukentän yli.
Muotoon leikatut merialumiinilevyt elävöittävät julkisivua
Ulkoverhoilussa on käytetty muotoon leikattuja merialumiinilevyjä, joiden avulla räystään muoto taipuu ja syntyy propellipinta pohjoispäädyssä. Levyt on hiottu niin, että valo heijastuu siitä eri tavoin.
– Vaikka ensin näyttääkin siltä, että kyseessä on vain yksi iso halli, suunnitteluun sisältyy paljon messutoiminnan erikoispiirteitä. Toisaalta suunnittelussa piti ottaa huomioon rakennuksen sulauttaminen kaupunkikuvaan, Davidsson sanoo.
Sisätilassa on paljon tekniikkaa, joka on voitu kiinnittää ristikkorakenteeseen. Lämpösäteilijät, sähköasennukset, paineilmaputket ja sprinklerit muodostavat kattorakenteeseen konemaisen elementin.
Kaavasuunnitteluvaiheessa Davidsson Tarkela teki yhteistyötä saksalaisen arkkitehtitoimiston kanssa. Toteutussuunnittelusta vastasi Davidsson Tarkelan projektiarkkitehti Pekka Mäkelä.
Pysäköintitalon lehtiverhoilu sopeuttaa sen lähimetsään
Toimeksiannot jakautuivat kaavasuunnittelun jälkeen niin, että pysäköintilaitoksen suunnittelusta vastasi Arkkitehtitoimisto K2S Oy, jonka projektiarkkitehti Niko Sirola kertoo, että myös pysäköintihallin suunnittelussa kaupunkikuvalliset asiat olivat hyvin esillä.
– Vaakasuuntaiset alumiinijulkisivut ovat vanhan pysäköintihallin peruja. Lisäkerrosten suunnittelussa meillä oli hyvin selvillä, että tähän julkisivuun kiinnitetään huomiota. Laitokselle on avoimet maisemat Koskelantieltä ja urheilukentiltä päin, Sirola sanoo.
Erikoisuutena pysäköintihallin verhoilussa on lehtiverhous, joka sopeuttaa rakennuksen sen takana olevan metsävyöhykkeeseen. Päivän kierto herättää perferoituun verkkosäleeseen eri tavalla varjoja niin, että se on tietyissä valaistusoloissa läpinäkyvä ja toisissa oloissa taas läpinäkymätön.
Pysäköintihalliin tutkittiin ensin kaavan mukaista kupariverkkoa, mutta sen taakse olisi pitänyt tehdä teräsrakenteet, jotka olisivat Sirolan mukaan olleet häiritsevän näköiset. Ylimmälle parkkikannelle tulee puuistutuksia.
Projektinjohtourakka mukana jo kaavavaiheessa
Pitkällinen valmisteluvaihe johti siihen, että rakennustöitä tehtiin suhdannehuipun pohjalla. Willbergin mukaan näin saatiin tehdyksi hyviä kauppoja.
– SRV:n projektinjohtourakka sopii tähän projektiin hyvin. Meidän piti lähteä nopeasti liikkeelle toisaalta hallin rakentamisessa ja toisaalta pysäköintitalon korottamisessa. Suunnitelmia voitiin kehittää ja hankintoja tehdä tarpeen mukaan, Willberg sanoo.
– SRV pääsi osallistumaan suunnitteluun jo kaavavaiheessa, jota kesti noin kaksi vuotta. Annoimme suunnitteluun aikataulu- ja kustannustietoutta. Tämä edesauttoi rakentamista, SRV:n projektipäällikkö Pekka Kähkönen sanoo.
Rakennustöiden aikaan osuneet kaksi kovaa lumitalvea aiheuttivat jonkin verran kustannus- ja aikataulupaineita, mutta Kähkösen mukaan nämä kuuluvat suomalaiseen talvirakentamiseen.
Paalutusta yli 33 kilometriä
Alueen vetelän pohjan vuoksi näyttelyhallin perustus ja kantava alapohja on paalutettu. Maa hallin ala on niin pehmeää, että paalut menivät sisään lähes omalla painollaan, kun ne oli ensin saatu vanhan pysäköintialueen 1,60 metrin kantavan ja jakavan rakennekerroksen läpi.
Hallin rakentamisen vastaava mestari Eero Laakso kertoo, että yhteensä paaluja käytettiin yli 33 kilometrin verran hallin ja hulevesiviemäreiden sekä hallin huoltoteiden paalutukseen. Ennen varsinaisia rakennustöitä tehtiin Helsingin vedelle noin 0,8 km uutta viemärilinjaa hulevesiä varten.
– Katon ristikoiden asennus oli aikataulutettu yksi per viikko. Ristikot tulivat neljänä esivalmistettuna palana – kaksi yläparia ja kaksi alaparia. Pysty- ja vinositeet asennettiin ristikon asennusjigissä paikoilleen, Laakso sanoo.
Yhteensä 20 000 neliömetriä ulkokenttiä on yhteiskäytössä liikuntaviraston kanssa. Messuaikana ulkopaikoitustilat ovat paikoituskäytössä ja kesällä liikuntakäytössä muun muassa koripallo- ja sählykenttinä.
Katon ristikkorakenne luo jämäkkyyttä
Seiskahallin kattorakenne muodostuu 17:stä yhdeksän metrin välein sijoitetusta teräsristikosta, joita rakennesuunnittelusta vastanneen Aaro Kohonen Oy:n projektipäällikkö Teuvo Meriläinen luonnehtii kolmiomuotoisen avaruusristikkorakenteen tyyppisiksi. Hän kertoo toimistonsa suunnitelleen aikoinaan vastaavanlaisen ratkaisun Mäkelärinteen uintikeskukseen, jossa on myös pitkä jänneväli.
Hallin jänneväli on todella pitkä, sillä halli on 90 metriä leveä. Pituutta hallilla on 170 metriä. Hallin katto kaartuu niin, että sisäkorkeus on matalammassa päässä 10 metriä ja korkeammassa päässä 17 metriä. Vapaa korkeus ristikoiden välissä on 17–24 metriä.
– Ristikoiden väliin mahtuu kulkukäytävä. Pystyimme pienentämään sekundäärirakenteen jänneväliä, kun ristikoita kallistettiin vähän. Katto on varsin jämäkkä, mikä näkyy siinäkin, että kun viime talven ennätyslumilla mitattiin taipumaa, niin todettiin, että lunta olisi voinut tulla kaksi kertaa enemmän. Tosin lumi kinostaa este- ja katvekohtiin, Meriläinen kertoo.
Ristikoista voi ripustaa painaviakin taakkoja, sillä suurin kuorma on 1200 kg yhdestä pisteestä. Näin on pyritty varautumaan messujen ripustustarpeisiin. Jos kattoon ripustetaan esimerkiksi auto, se tulee kiinni joka tapauksessa vähintään neljästä pisteestä.
Ristikkorakenteen lisäksi katon sekundaarirakenteen teräskielistä voidaan ripustaa 500 kg:n painoisia esineitä. Yleensä messuilla ripustettavat esineet ovat varsin keveiltä.
”Kerrospukeutuminen” varmistaa vesitiiviyden
Hallin iv-konehuone on sijoitettu sen kuutoshallin puoleisen seinustan tuntumaan. Täällä katon ja hallin välisessä tilassa on Meriläisen mukaan erinomainen paikka konehuoneelle, jota ei näin tarvinnut sijoittaa vesikaton päälle. Konehuoneen alla hallin korkeudesta on tingitty.
Hallin muiden osien korkeus antaa mahdollisuuden monenlaiseen käyttöön. Messukäytössä eniten korkeutta tarvitaan venemessuihin, mutta myös useat pallopelit vaativat korkeutta.
Kaarevat rakenteet on varmistettu sateen varalta monikerrosrakenteella. Rheinzink-peltikatteen alla sisäpuoliset kerrokset on tehty profiilipellistä. Meriläisen mukaan rakenne on kuten lenkkeilijän kerrospukeutuminen, jonka läpi vesi ei pääse, mutta rakenne on samalla hyvin tuulettuva.
Hallin sivun suuri lasi-ikkuna voidaan peittää pimennysverhoin, sillä messukäytössä ei saa aina olla luonnonvaloa. Kaarevan räystäsverhouksen pinta ei ole taso, vaan propellimainen pinta. Meriläisen mukaan tietokonemallinnus oli tärkeässä roolissa, jotta alumiinilevyjen asennustöissä on päästy kerralla oikeaan lopputulokseen.
Pysäköintitalossa voi myös rullaluistella
Pysäköintitaloon rakennettiin kaksi kerrosta lisää. Autopaikkoja tuli 1 200. Nyt messuilla on käytössään noin 3 200 autopaikkaa.
– Yksilöllisesti perferoiduista alumiinilevyistä saatiin rypyttämällä niin vahvat, että ne kestävät henkilöliikenteen törmäys- ja kaidekuormat ilman apurunkoa, kertoo SRV:n vastaava mestari Reima Liikamaa.
Kaavamääräyksen mukaan ylin parkkikansi on sävyltään vihertävä. Liikamaan mukaan on mielenkiintoista seurata, kuinka pinnoite pysyy. Nyt sävytetty pinnoite tehtiin ensimmäistä kertaa ulkotiloihin, jossa se on alttiina säälle ja auringolle toisin kuin sisätiloissa.
Omat haasteensa rakennustöihin tuli siitä, että rakennustöitä tehtiin samalla kun Messukeskuksessa oli näyttelyitä. Suunnittelua helpotti messujen vuosien mittaan kertynyt tuntuma eri messujen kävijämääristä.
Meriläinen kertoo, että pysäköintitalon rakentamisessa toiminnalliset syyt puolsivat paikallavalua elementtien käytön sijasta. Toki myös elementtivaihtoehto tutkittiin tarkkaan.
– Paikallavalun ansiosta päästiin vähemmillä saumoilla. Tästä on se etu, että silloin kun ei ole messuja, niin kahta ylintä tasoa voidaan käyttää rullaluisteluun. Pintaukseen käytettiin vihertävää väriä, joka on miellyttävämpi luisteluun kuin harmaa betoni, Meriläinen sanoo.
Käytetyn seinärakenteen läpäisevyys on 40 prosenttia, minkä ansiosta pakokaasut pääsevät tuulen mukana ulos rakennuksesta. Umpinainen rakennus olisi vaatinut koneellista puhallusta.
Pysäköintitilojen ilmanvaihto suuntapainepuhaltimilla
Helsingin Messukeskuksen uusien pysäköintitilojen ilmanvaihtojärjestelmään ei rakennettu lainkaan perinteisiä kanavointeja vaan ratkaisuksi valittiin suuntapainepuhaltimet. Muualla Euroopassa yleisesti käytetty kanavaton järjestelmä on tekemässä läpimurtoaan myös Suomessa.
Autopaikoitustilan ilmanvaihtojärjestelmän perustehtävänä on sekä hyvän sisäilman laadun ylläpitäminen että ihmisten turvallisuuden varmistaminen. Hyvin toimiva järjestelmä poistaa sisäilmasta koko pysäköintihallin alueelta tehokkaasti autojen pakokaasut ja muut epäpuhtaudet sekä antaa mahdollisuudet pelastuslaitoksen työntekijöille hallita savukaasujen liikkeitä mahdollisessa tulipalotilanteessa.
Järjestelmän muita vaatimuksia ovat kustannustehokkuus ottaen huomioon sekä rakennus- että käyttökustannukset, ja ihmisten viihtyvyyteen vaikuttavat seikat. Esimerkiksi liikerakennusten autopaikoitustilat ovat asiakkaille ensimmäinen kosketuspinta ostospaikkaan, joten varsinaisten liiketilojen lisäksi olosuhteiden tulee olla miellyttävät myös pysäköintihallissa.
Perinteisessä järjestelmässä poistoilma puhalletaan tilojen sisäkattoon asennettujen ilmanvaihtokanavien kautta ulos. Suurten ilmanvaihtovaatimusten takia kanavat ovat usein varsin suuria ja vievät runsaasti tilaa sekä aiheuttavat ahtauden tunnetta osan kanavista roikkuessa vain hieman kookkaimpien ihmisten pään yläpuolella. Paloturvallisuus on ollut yksi perinteisen järjestelmän heikkouksista, sillä tulipalon aiheuttaman savun liikkeitä ei järjestelmän avulla pystytä tehokkaasti hallitsemaan ja ihmisten turvallinen poistuminen rakennuksesta tulipalon sattuessa vaarantuu.
Suuntapainepuhaltimilla toteutettavassa järjestelmässä ei käytetä lainkaan ilmanvaihtokanavia vaan ilmaa liikutetaan pysäköintihallin koko sisätilassa kattoon sijoitettujen suuntapainepuhallinten voimalla. Puhallinten sijoittelun suunnittelussa käytetään hyväksi kehittyneitä ohjelmistoja, joiden avulla ilmavirtoja mallinnetaan ja saadaan aikaan lopputulos, jossa ilma vaihtuu riittävästi tilojen jokaisessa osassa siten, että häiritsevää vedon tunnetta ei pääse syntymään. Ilmanvaihdon tehoa voidaan säätää tarpeen mukaan esimerkiksi perustuen sisäilman epäpuhtauksien määrään.
– Helsingin Messukeskuksen uusien pysäköintitilojen suunnittelun keskeinen vaatimus oli, että turvallisuudesta ei tingitä. Jos jostain syystä savua alkaa kertyä tiloihin, se on pystyttävä hallitusti siirtämään pois. Toinen tärkeä peruste suuntapainepuhallinten valinnalle liittyy asiakkaiden viihtyvyyteen. Puhaltimet ovat lähes huomaamattomasti kattoihin kiinnitettynä, ja kanavoituihin järjestelmiin liittyvää ahtauden tunnetta ei synny, kertoo Helsingin Messukeskuksen kiinteistöjohtaja Lasse Willberg.
– Vertailimme vaihtoehtoja kanavoidun järjestelmän ja suuntapainepuhaltimien välillä. Suuntapainepuhaltimet täyttivät vaatimukset ilman laadun ja paloturvallisuuden osalta, ja olivat myös taloudellisesti parempi vaihtoehto. Kanaviston asennustyöt jäivät kokonaan pois ja vältimme ongelmat joihin usein törmätään, kun ilmanvaihtokanavistot ja muu talotekniikka on saatava sovitettua yhteen toistensa kanssa. Saavutimme etuja myös nopeamman toteutusaikataulun ansiosta, kertoo kohteen projektinjohtourakoinnista vastanneen SRV:n projektipäällikkö Marko Rouvinen.
Erikoiskalusto helpotti valutöitä
Betonin pumppaukseen erikoistunut Keskikuljetus Oy joutui Messukeskuksen projektissa turvautumaan erikoiskalustoon. Pumpattava betonimäärä oli iso, 13 000 m3, joten kaluston oli oltava monipuolinen ja ennakkoon hyvin huollettu, jotta toimivuus olisi taattu koko työn ajan. Massiiviset pumppaukset saatiin suoritetuksi, kun niitä varten lisäksi hankittiin Italiasta ns. jakelupuomisto, jonka avulla saatiin laajasta valukentästä kertavaluna hoidetuksi aina noin 830 m2:n alue. Parkkitalossa puolestaan kertavalualue oli 700 m3.
Pumppukaluston puomin pituuden piti valukertojen onnistumiseksi olla aina oikein säädetty, 24 metristä aina 48 metriin asti. Varsinaisen Messuhallin laajennusosan maanvaraiset lattiavalut tehtiin sisätiloissa, sinne 48-metrisen pumpun puomin sijoittaminen vaati ennakkosuunnittelua. Yhteistyö työmaan ja pumppausliikkeen työnjohtajien kesken oli avainasemassa, jotta töiden ja logistiikan sujuvuus taattiin.
Kuuma kesä ei helpottanut valutöitä, jotka aloitettiin aamulla klo 4.00.
