Alvar Aallon suunnittelema A Blanc: Ostoskeskus korjattiin vanhaa kunnioittaen
Espoon Otaniemessä sijaitseva, Alvar Aallon suunnittelema ja kahdessa vaiheessa vuosina 1961 ja 1969 valmistunut ostoskeskus on uusittu kokonaan talotekniikaltaan ja kunnostettu sekä entisöity julkisivuiltaan. Otaniemen vanhana ostarina tunnettu rakennus sai remontin myötä uuden, rakennuksen valkoisuudesta kertovan nimen: A Blanc.
Rakennus on SR-1 -suojelumerkinnällä varustettu julkisivuiltaan ja hahmoltaan. Sisäpuolta ei ole suojeltu.
– Talon ilme alkoi olla vuosien saatossa nuhraantunut, ja etupihakin oli jäsentymätön avonainen asfalttiparkkikenttä, joten kiinteistön kokonaisilme oli jo vähän nuhjuinen. Nyt talon ilme kirkastui, ja pihat saatiin jäsenneltyä viihtyisiksi ja toimiviksi, kohteen pääsuunnittelijana toiminut arkkitehti Ari Mäki-Marttunen Arkkitehdit Q4 Oy:stä kertoo.
– Tämä on Otaniemessä ikoninen ja joka suunnasta framilla oleva rakennus, jonka kaikki tuntevat. Katon viuhkamainen muoto on äärimmäisen hieno ja kaiken kruunu, Mäki-Marttunen toteaa.
Rakennuksen perusformaatti säilytettiin ennallaan; kantavia rakenteellisia seiniä ei muutettu. Liiketilojen välillä on rakenteelliset seinät, ja sisäänkäynti tiloihin tapahtuu ulkokautta. Ensimmäisen kerroksen liiketiloihin tullaan pääjulkisivun puolelta lännestä. Toisen kerroksen toimistotiloihin ja sosiaalitiloihin sisäänkäynnit ovat talon takapuolella.
Remontissa liiketilojen ilme kohotettiin rakennuksen tasolle.
– Aiemmin liikkeiden ikkunat oli teipattu alhaalta ylös asti. Nyt ilme on teippausten ja nimitekstienkin osalta palautettu yhtenäisemmäksi ja sellaiseksi, mikä se on todennäköisesti rakennuksen valmistuessa ollut, rakennuttamisesta vastannnut Aalto-yliopistokiinteistöt Oy:n rakennuttajajohtaja Jarmo Wilander kertoo.
Otaniemen kampuksen toisena palvelukeskittymänä A Blanc muodostaa parin metroaseman kupeessa sijaitsevan pari vuotta vanhan kauppakeskus A Blockin kanssa. A Blancin vuokrattava pinta-ala on noin 1850 neliötä, josta haastatteluhetkellä oli vuokrattu noin 70 prosenttia ja lopuista käytiin vielä neuvotteluja.
Hajautettu ilmanvaihto tilapulan vuoksi
– Tällaisessa suojelurakennuksessa on aina haasteena se, että kaikki talotekniikka pitäisi uusia, mutta se ei saisi näkyä, vaikka kanavakoot ja tekniikan määrä kasvavat uudistuksessa. Nykypäivän liiketilaksi tämä on matala rakennus vapaalta korkeudeltaan. Siksi talo ei taivu raskaaseen talotekniikkaan, eikä esimerkiksi raskasta ravintolatoimintaa voinut ajatella. Kevyempi kahvila-ravintola tänne on kuitenkin mahdollista toteuttaa ja sille viihtyisä pihaterassi, Jarmo Wilander toteaa.
Rakennuksen mataluuden vuoksi ei voitu tehdä pitkiä LVI-runkotekniikoita esimerkiksi ilmanvaihtoon.
– Vesikatto oli suurin haaste, koska yläpohja oli todella matalaa tilaa ja sinne piti saada vietyä koko talon suuntaisesti kulkevat kanavat. Huonekorkeudet sisätiloissa olivat pieniä, sinne ei käytäville LVI-tekniikkaa määräänsä enempää mahtunut, ja kattoa ei saanut purkaa. Ainoastaan haalausaukoille saatiin lupa, kohteen pääurakoitsijana toimineen Pakrak Oy vastaava mestari Antti Harjunpää kertoo.
Siksi kohteessa päädyttiin pääosin hajautettuun ilmanvaihtojärjestelmään, jossa on pienempiä liiketilakohtaisia ilmanvaihtolaitteita. Rakennuksen päälämmitysjärjestelmänä on kaukolämpö.
– Peruskorjauksessa tehtiin myös kaksi 180 metriä syvää maalämpökaivoa, joista otetaan maalämpöä ilmanvaihdon esilämmitykseen ja jäähdytykseen. Maalämpö toimii avustavana järjestelmänä, ja talossa on myös kompressorijärjestelmä, kohteen vastaava LVI-suunnittelija Eetu Laaksonen PQR Consult Oy:stä kertoo.
Rakennuksen takapuolen lastauspihalla tapahtui suuri muutos. Vanha ja heikkoon kuntoon päässyt takapiha muutettiin vanhan lastauskäytävän osalta talotekniikan käyttöön lastauskannen alla. Sinne saatiin sijoitettua muun muassa jäähdytyksen tuotantolaitteita sekä ilmanvaihtokoneitakin. Näin päästiin tilanteeseen, että rakennuksen vaippaan koskettiin mahdollisimman vähän eikä julkisivuun tullut juurikaan mitään uutta. Rakennuksen takaosan valkoiset julkisivurappaukset uusittiin.
Herkkä kattomaailma
Rakennuksen viuhkamainen, aaltoileva kuparikatto on säilynyt varsin hyvässä kunnossa vuosien saatossa.
– Lähinnä asennusten läpivienneissä oli kuparipellitys osittain vaurioitunut, joten niitä jouduttiin vähän paikkaamaan ja saumoja korjaamaan. Jos jostakin purettiin vanhaa kuparipeltiä, se hyödynnettiin paikkauksessa. Uuden pellin määrä pyrittiin minimoimaan vain pakolliseen, arkkitehti Ari Mäki-Marttunen kertoo.
Katon osalta nykymääräysten mukaisen talotekniikan ja arkkitehtuurin yhteensovittaminen vaati toteuttajilta aivan erityistä yhteistyötä rakennusvalvonnan ja Alvar Aalto -säätiön kanssa.
– Katolle oli pakko sijoittaa tekniikkaa, mutta tarvittiin erityisen huolellista suunnittelua, mihin saa sijoittaa ja millä tavalla. Rakennuksessa oli vanhastaan huippuimurinippu, johon Alvar Aalto oli alun perin suunnitellut puurimoista tehdyn suoja-aitauksen ympärille, mutta aitausta ei ollut toteutettu. Nyt tämä aitaus rakennettiin alkuperäisessä hengessä, mutta metallisena suojaamaan sen taakse koottua uutta tekniikkaa, Laaksonen kertoo.
Sisäänkäyntikatoksen valaistus uusittiin led-valaistukseksi. Katoksen pilarit olivat jo ikänsä eläneet, joten ne uusittiin vanhan mallin mukaan.
Ikkunoissa haastetta
Liiketilojen ovet ja ikkunat olivat aikansa teräsprofiilista tehtyä järjestelmärakennetta. Ne olivat ruostuneet ja huonossa, jopa vaarallisessa kunnossa.
– Vanhojen yläsaranoitujen metalli-ikkunoiden kanssa meillä oli suuri haaste. Yläsaranointi ei ollut turvallinen toteutus suurten ruutujen pesun kannalta. Lasien uusimisesta kävimme isot neuvottelut Museoviraston ja rakennusvalvonnan kanssa. Teimme ikkunoille uuden lämpölasirakenteen tammilistoineen ja ruuvidetaljeineen ilman saranointia ja saimme luvan uusia kaikki pääjulkisivun ikkunat. Näin uusilla laseilla päästään nykystandardien mukaiseen energiatehokkuuteen, vastaava mestari Antti Harjunpää kertoo.
Ainoastaan eteläpäädyn vanhat, suuret ikkunat kunnostettiin muistoksi alkuperäisestä mallista. Kaikki rakennuksen takaosan puuikkunat kunnostettiin puuosiltaan ja lasit vaihdettiin.
Rakennuksen energiatehokkuus parani merkittävästi, ja talo vastaa nyt tekniikan puolesta uudisrakennusta energiatehokkuudeltaan.
Teksti: Jari Peltoranta | Kuvat: Mikael Lindén
