Aleksis Kiven koulun peruskorjaus: Uutta oppimisajattelua vanhaan raamiin
Aleksis Kiven peruskoulu valmistui Helsingin Alppiharjuun vuonna 1934. Se oli aikoinaan Pohjoismaiden suurin koulu, ja rakennusta kehuttiin Suomen komeimmaksi ja moderneimmaksi. Laajan 27 miljoonaa euroa maksaneen peruskorjauksen jäljiltä Brahenkentän yläpuolella seisoo nyt entistä näyttävämpi ja nykyaikaisempi koulurakennus. Peruskorjauksessa painovoimainen ilmanvaihto vaihtui koneelliseksi.
Aleksis Kiven koulun korjauksen suunnittelu alkoi jo vuonna 2016. Korjausurakka saatiin päätökseen keväällä 2021 lähes kolmen vuoden työn jälkeen. Peruskorjauksessa uusittiin talotekniikka, julkisivut, ikkunat ja vesikatto. Elokuun loppupuolella 2021 koulua on käyty parisen viikkoa, ja käytävillä on vielä huonekaluja paketeissa. Silti koulussa iloitaan, että omaan kouluun on päästy palaamaan neljän vuoden väistötiloissa opiskelun jälkeen.
– Opettajat ovat jo huomanneet, että sisäilma koulussa on paljon parempi kuin ennen, koulun rehtori Tiina Hieta sanoo.
Aleksis Kiven koulu on yhtenäinen peruskoulu, jossa on luokat 1–9 sekä kaksi tänä syksynä aloittanutta esikouluryhmää. Oppilaita on 530, henkilökuntaa noin 50. Suurin osa oppilaista tulee lähialueelta, mutta taidepainotteisille luokille voivat hakea oppilaat ympäri Helsinkiä.
Kuvataidepainotteisen koulun erikoisuutena on ”taideproggis”, koulun kahdeksasluokkalaisten yhdessä tekemä jokavuotinen näytelmä, jota esitetään syksyisen viikon aikana monta kertaa. Koulun käyttäjien yhtenä toiveena perusparannuksessa olikin, että juhlasalin näyttämöä levennetään ja tuodaan ulospäin.
Rakennuksen hengen mukaan
Hankkeen pääsuunnittelija, arkkitehti Marja-Riitta Elomaa Siren Arkkitehdit Oy:stä sijoittaa arkkitehti Gunnar Taucherin suunnitteleman, vuonna 1934 valmistuneen rakennuksen tyylillisesti jonnekin klassismin ja funkkiksen välille, puhdasta funktionalismia se ei vielä ole. Korjauksen suunnittelun tavoitteena oli säilyttää vanhan rakennuksen yleishahmo ja henki. Koulurakennusta ei ole asemakaavassa suojeltu, mutta kaupunkisuunnitteluviraston selvityksessä se on luokiteltu ykkösluokkaan kaupunkikuvallisen merkityksensä, arkkitehtuurinsa ja historiallisen arvonsa perusteella. Rakennuksen henkeä saatiin palautettua muun muassa vanhojen Arkkitehti-lehdestä löytyneiden valokuvien avulla. Valaisimia, värimaailmaa, materiaaleja ja ikkunoita käytiin läpi yhdessä kaupunginmuseon edustajien kanssa.
Rakennuksessa on viisi opetuskerrosta ja ullakko. Vuosien varrella kouluun on tehty muutoksia ja korjauksia. Koulua laajennettiin vuonna 1966, jolloin valmistui arkkitehti Irma Paasikallion suunnittelema kaksikerroksinen lisärakennus Brahenkentän puoleiseen rinteeseen. Sinne sijoitettiin nyt teknisen käsityön opetustilat ja varastotiloja.
– Perinteisten tilojen muuttaminen vastaamaan uutta oppimisajattelua oli yksi haaste suunnittelussa, Marja-Riitta Elomaa sanoo. Opettajien toive oli saada luokkahuoneiden välille ovet, jotta kaksi ryhmää voidaan laittaa yhteen tai yksi opettaja voi tarvittaessa opettaa kahta ryhmää.
– Avoimia oppimisen tiloja oli tehtävä vanhan rakennuksen ehdoilla. Koska sydänmuuriseiniä ei voinut purkaa, avasimme luokkien väliin pariovet. Sijoitimme myös kalusteita koulun leveiden käytävien päätyihin, jotta niissäkin olisi mahdollista opiskella ja oleilla, Elomaa kertoo.
– Joustavien tilojen ansiosta opettajien on helpompi toteuttaa opetussuunnitelmaan sisältyviä tavoitteita erilaisista työtavoista, tiimiopettajuudesta ja vaihtelevista oppimisympäristöistä, rehtori Tiina Hieta toteaa.
Nyt tehdyssä remontissa haluttiin päivittää terveyteen, esteettömyyteen ja turvallisuuteen liittyviä asioita. Koulun leveät käytävät haluttiin pitää yleisilmeeltään avoimina. Käytävien kumimatot uusittiin, luokkahuoneissa on linoleum-lattiat. Portaikkojen puiset kaiteet maalattiin, ja niiden koristeelliset liukuestenapit säilytettiin. Uusia käsijohteita lisättiin portaikon seinän puolelle sinne, missä niitä ei ollut. Kerroksiin rakennettiin oppilaille uusia WC-tiloja. Opettajat saivat kellarikerrokseen uudet sosiaali- ja suihkutilat. Rakennuksessa ollut hissikuilu uudistettiin kokonaan, ja kuilua jatkettiin kellariin asti.
Rakenteet uusiksi
Helsingin kaupunki sopi kohteen pääurakoinnista Peab Oy:n kanssa. 11 520 bruttoneliötä käsittävän peruskorjauksen kustannukset olivat noin 27 miljoonaa euroa.
– Meillä on kokemusta vastaavista hankkeista pääkaupunkiseudulla, toteaa Peabin Etelä-Suomen aluejohtaja Marko Rinkinen.
– Työt aloitettiin tammikuussa 2019 maanrakennustöillä, salaojituksella ja sokkelitöillä, kertoo vastaava työnjohtaja Vesa Karttunen. Töiden alkaessa kävi ilmi, että rakennuksen perustus oli alun perin louhittu syvemmälle kallioon kuin oli arvioitu. Salaojat jouduttiin viemään suunniteltua alemmaksi.
Kosteusriskien poistamiseksi uusittiin kellarin alapohjarakenteet nykymääräyksiä vastaaviksi. Vanhoissa rakenteissa ei ollut kapillaarikatkoja laisinkaan. Välipohjat tyhjennettiin ja täytettiin Leca-soralla. Aikakauden mukaisesti täytteenä oli aiemmin käytetty turvetta ja rakennusjätettä.
Julkisivusta purettiin vanha rappaus kokonaan pois, tehtiin uusi rappaus tilalle ja pinta maalattiin. Oikeaa värisävyä etsittiin pitkään arkkitehdin ja museoväen kanssa.
– Kaiken kaikkiaan Aleksis Kiven koulun perusparannus oli mittava ja konstikas hanke, rakennuttajakonsultti Jouni Jauhiainen Valvontakonsultit Oy:stä sanoo.
Koulu vaurioitui jatkosodan pommituksissa. Kesällä 1941 kouluun osui pommi, joka romahdutti kaksi ylintä kerrosta noin 20 metrin matkalta. Rakennus korjattiin alkuperäiseen asuunsa melko nopeasti, ja koulu saattoi jatkaa toimintaansa. Peruskorjauksen rakennustöiden valvoja Risto Vuorio Helsingin Kaupunkiympäristön toimialalta kertoo, että korjauksen jäljet näkyivät rakennuksessa. Ne oli riittävän hyvin tehty, eikä niihin tarvinnut puuttua peruskorjauksen yhteydessä.
Painovoimaisesta koneelliseen
– Painovoimainen ilmanvaihtojärjestelmä oli suurin ongelma koulussa, sillä käyttäjät jo oireilivat. Sen uudistaminen oli tärkeää, projektinjohtaja Jarmo Kivinen Helsingin Kaupunkiympäristön toimialalta toteaa.
– Painovoimaisella ilmanvaihtojärjestelmällä ei voitu saavuttaa vaatimusten mukaisia ilmavirtoja. Korvausilmaa ei ollut tarpeeksi. Vanhat ilmanvaihtohormit muurattiin korjauksen yhteydessä umpeen, ja tilalle rakennettiin uusi koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto lämmöntalteenotolla. Ilmanvaihto toimii nyt tarpeen mukaisesti ilmamääräsäätimillä, lämpötilan ja hiilidioksidin määrän mukaan, LVIA-suunnittelija Ari Suikki Vahanen Talotekniikka Oy:stä kertoo.
Talotekniikan mahduttaminen oli työlästä. Reitityksiä varten rakennettiin pystykuiluja luokkahuoneiden puolelle, ja tekniikkaa sijoitettiin myös alakattokoteloihin. Ilmanvaihtokoneita koulussa on nyt 20, joista pääosa rakennuksen ullakolla. Koneita sijoitettiin lisäksi kellariin, salisiipeen ja työpajasiipeen. Porvoonkadun puoleiseen juhla- ja liikuntasalisiipeen tehtiin kaksikerroksinen konehuone entisen asunnon tilalle. Lämmityspatterit ja -putkistot uusittiin pinta-asenteiseksi. Vesi- ja viemärilaitteet uusittiin ja WC-tiloihin asennettiin kosketusvapaat valokennohanat.
Koulussa on kolme erillistä teknisen työn tilaa, joihin asennettiin purunpoistot, hitsauskaasujen kohdepoistot ja kaasuputkistot. Tekstiilityön tiloihin asennettiin pölynpoistojärjestelmä. Paloturvallisuutta parannettiin rakentamalla koneellinen savunpoisto kellariin, juhlasaliin ja liikuntasaliin. Rakennusautomaation osuus lisääntyi huomattavasti; rakennukseen asennettiin muun muassa uudet turvatekniikan ja kulunvalvonnan järjestelmät, joita jouduttiin kuljettamaan läpi talon.
Ari Suikki kertoo, että iso urakka oli myös sadevesille rakennetut viivytyskaivot. Isot muoviset kaivot upotettiin koulun etupihan kallioon. Järjestelmän avulla katolta ja pihoilta tuleva sadevesi kerätään ensin talteen ja johdetaan vasta sen jälkeen sadevesiviemäriin.
Teksti: Marja Hakola | Kuvat: Mikael Lindén
