Sädehoitoyksikölle uudet tilat ja modernia teknologiaa
Oulun yliopistollisen sairaalan uudistamisohjelmaan kuuluva sädehoitoyksikkö eli E-rakennus on otettu käyttöön. Suomen pohjoisimman sädehoitoyksikön uudet tilat ja teknologia tehostavat neljän hyvinvointialueen syöpähoitoja. Potilaita on vuosittain 1800.
Oulun yliopistollisen sairaalan OYS 2030 -uudistamisohjelman myötä koko OYSin rakennuskanta korvataan uudisrakennuksilla vuoteen 2030 mennessä. Ohjelman kustannukset ovat noin 1,6 miljardia euroa, josta uudisrakentamisen osuus on noin 900 miljoonaa euroa. Uutta rakennetaan vaiheittain noin 200 000 bruttoneliömetriä.
I-vaiheeseen kuuluva A-rakennus luovutetaan tilaajalle vaiheittain alkuvuodesta 2023 käyttöönottoa varten. Koko A-rakennus on luovutettu tilaajalle kesään 2023 mennessä. Siihen kiinteästi liittyvän B-rakennuksen luovutus tapahtuu vuoden 2023 loppuun mennessä.
– Potilastyö pääsee näissä vauhtiin vuonna 2024. Sairaalan uusiin rakennuksiin liittyy paljon hienosäätöä, henkilöstön koulutuksia sekä koekäyttöjä. Hankkeen II-vaiheeseen kuuluvan F-rakennuksen valmistuminen ajoittuu vuoteen 2025, C-rakennus odottaa vielä toteuttamispäätöstä. Vuonna 2023 aloitamme vanhan rakennuskannan purkamisen valmistelutyöt, kertoo OYS 2030 -ohjelmajohtaja Kari-Pekka Tampio.
Rakentuvan kokonaisuuden rinnalla heinäkuussa tilaajalle luovutetun sädehoitoyksikön eli E-rakennuksen hieman vajaat 5000 bruttoneliöitä kuulostavat vaatimattomilta. Tampio muistuttaa kuitenkin, että rakennuksella on valtava merkitys koko pohjoisen Suomen terveydenhuollolle.
– Suomen pohjoisimmassa sädehoitoyksikössä hoidetaan vuosittain noin 1800 potilasta. Käyttöönottovaihe alkoi heinäkuussa, ja ensimmäinen potilas tuli sisään 17. lokakuuta. Ajoitus oli siinä mielessä hyvä, että vanhan sairaalan sädehoitolaitteita olisi pian pitänyt uusia. Nyt tekniikka päästiin asentamaan suoraan uudisrakennukseen.
E-rakennuksen luovutusaikataulu siirtyi jonkin verran, koska monimutkaiseen talotekniikkaan liittyi haasteita. OYSin syöpäosaamiskeskuksen johtaja Hanne Kuitunen sanoo, että sädehoidon toiminnot siirtyvät uusiin tiloihin kokonaisuutena vuoden loppuun mennessä, mikä helpottaa hoitohenkilöstön työtä. Potilaita puolestaan helpottaa se, että myös kuvantamistilat löytyvät samasta rakennuksesta kuin sädehoito.
– Sädehoidossa tarvittavat lineaarikiihdyttimet on hankittu kymmenen vuoden palvelusopimuksella. Lisäksi vanhoista tiloista on siirretty sädehoitolaitteita, joilla on vielä edessään käyttöikää, Kuitunen kertoo.
Sädehoitoyksikkö palvelee noin 740 000 ihmisen YTA-aluetta. Siihen kuuluvat ensi vuoden alusta lähtien Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen lisäksi Kainuun, Lapin ja Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueet.
Aikaisemmin käytetyllä tekniikalla yksi sädehoitokerta on kestänyt 15–20 minuuttia. E-rakennuksen yhdellä uudella laitteella hoito voidaan toteuttaa jopa 5–10 minuutissa.
– Pystymme hoitamaan potilaita aikaisempaa tehokkaammin. Hoitoon tarvitaan kapasiteettia, sillä väestön ikääntymisen myötä syöpä yleistyy. Uusilla hoitoteknologioilla myös levinneitä syöpiä voidaan hoitaa siten, että ihminen saa lisävuosia elämäänsä, Kuitunen sanoo.
E-rakennuksessa on kuusi sädehoitobunkkeria, joista vuoden 2023 maaliskuuhun mennessä on käytössä viisi. Vanhassa sairaalassa sädehoitolaitteita oli neljä.
– Päätös kuudennen bunkkerin käyttöönotosta tehdään 2024. Lisäksi II-vaiheen F-rakennukseen tulee tilavaraukset kahdelle sädehoitobunkkerille, Kuitunen kertoo.
Bunkkerien kattoholvien betoni kuivuu vuosia
Ulospäin yksinkertaisen näköisen E-rakennuksen suunnittelun haasteet tulivat säteilysuojabunkkereista ja kuvantamistiloista. Riittävä säteilysuojaus on saavutettu raskasbetonilla, jonka tiheysvaatimus on vähintään 3400 kiloa kuutiota kohti. Tavallisen betonin tiheys on noin 2400 ja raudoitetun betonin 2500 kiloa kuutiota kohti. Raskasbetonia varten Kiirunasta laivattiin Ouluun noin 6000 tonnia rautamalmia.
– Paikallavalujen määrä rakennuksessa on ollut valtava. Valuihin käytettiin betonia noin 3400 kuutiota, josta noin 2 000 kuutiota oli raskasbetonia. Samankokoisen kerrostalon valuihin menee noin tuhat kuutiota betonia, kertoo kokonaisurakasta vastanneen Hartela Pohjois-Suomi Oy:n vastaava työnjohtaja Toni Päkkilä.
Maanpäällisessä tasossa sijaitsevien bunkkerien kattoholvit ovat 1100 millimetriä paksuja, seinien vastaavat mitat ovat 800–1000 mm.
– Massiivisten rakenteiden betoni kuivuu useita vuosia, minkä vuoksi kattoholvien yläpuolelle on tehty koneellisesti tuuletettu tila. Bunkkerien ja niiden yläpuolella olevien tilojen lattialaatan välissä on noin 30 senttimetriä vaahtolasia, jossa ilma kiertää erillisessä kanavistossa poistaen kosteutta. Ratkaisun ansiosta yläpuolinen laatta voitiin valaa aikaisessa vaiheessa vaahtolasin päälle ilman erillisiä kantavia rakenteita. Lisäksi laatasta haihtuva kosteus saadaan hallitusti poistettua myös myöhemmässä vaiheessa, kertoo vastaava rakennesuunnittelija Joni Lehtonen A-Insinöörit Suunnittelu Oy:stä.
Bunkkereiden seinät on pinnoitettu siten, että kosteus pääsee haihtumaan myös seinärakenteista. Raskasbetonin säteilysuojausta on tehostettu sädehoidon primäärikeilan alueella teräsrakenteilla.
– Kattoon ja seiniin on asennettu 100–300 mm:n vahvuudelta umpiterästä. Suojaus on rakennettu 100 x 100 mm:n terästangoista, jotka on limitetty toistensa kanssa. Teräksellä tehty lisäsuojaus sijoitettiin vain säteilyn primäärikeilan alueelle. Alueen laajuus tarvittavine turvaetäisyyksineen tarkistettiin sairaalafyysikoiden kanssa, Lehtonen sanoo.
Bunkkereiden yläpuolella toisessa kerroksessa on konehuoneita, toimistotiloja, PET-CT-kuvantamisen tila ja brakyterapiatila. PET-CT-tilan säteilysuojaus toteutettiin tavallisella betonilla ja brakyterapiatilan raskasbetonilla.
– CT-kuvaustilassa suojaukseen on käytetty kipsilevyä, johon on laminoitu kolmen millimetrin paksuinen lyijykerros. MRI-kuvantamisen tila puolestaan on suojattu häiriöiden eliminoimiseksi Faradayn häkillä, joka estää ulkopuolisen radiotaajuussäteilyn tulemisen kuvaushuoneeseen, Joni Lehtonen kertoo.
Sädehoitotilojen alla on maanvarainen laatta, mutta muiden tilojen alla kellarikerros on käytössä. Sinne on sijoitettu muun muassa teknisiä tiloja, kuten muuntamo ja sprinklerikeskus. Kellarikerroksessa on lisäksi 30 senttimetrin paksuisilla betonirakenteilla suojattu tila, jossa käsitellään radioaktiivisia aineita.
Muuntamossa tulevaisuudessa tehtävät laitevaihdot on otettu huomioon rakenneratkaisuissa.
– Yksi muuntaja painaa noin 5000 kiloa. Rakennuksen elinkaaren aikana muuntajia on todennäköisesti vaihdettava. Aulan lattiassa on betonielementtilaatta, joka voidaan nostaa ylös, kun sähköpääkeskuksessa oleva muuntaja täytyy vaihtaa. Rakennuksen välipohjaan on laatan nostoa varten asennettu teräspalkki, johon voidaan kiinnittää nosturi.
Lehtosen mukaan yksi haaste työssä oli se, että suunnitteluvaiheessa ei tiedetty, millaiset jalustat sädehoitolaitteille pitäisi tehdä.
– Laattaan jätettiin jalustoille myöhemmin valettavat alueet. Laitteiden jalustoihin asennettiin kehikko, jonka suoruusvaatimukset ovat äärimmäisen tiukat. Rakennesuunnittelussa on pitänyt huomioida myös tutkimus- ja hoitolaitteiden paino sekä haalausreitit. Esimerkiksi MRI-kuvauslaite painaa noin 8000 kiloa, Lehtonen sanoo.
Kaupunginsairaalan ja pysäköintitalon välissä
OYSin uusia sairaalarakennuksia toteutetaan allianssimallilla, mutta E-rakennus vietiin läpi kahteen osaan jaettuna kokonaisurakkana. Ensimmäiseen vaiheeseen kuuluivat runkotyöt vesikattoon saakka, toiseen sisätyöt. Hartela voitti kilpailutuksen molemmat vaiheet. Ykkösvaiheen työnjohdosta vastasi Rauno Ronkainen, kakkosvaiheen Toni Päkkilä.
– Rakennuspaikka Oulun kaupunginsairaalan ja pysäköintitalon välissä oli erittäin ahdas. Ahtaus aiheutti monia järjestelyjä, sillä viereiset rakennukset olivat käytössä koko rakentamisen ajan. Lisäksi alueen muu sairaalarakentaminen vaikutti työmaan järjestelyihin, Päkkilä kertoo.
Päkkilän mukaan töitä helpotti se, että maaperä ei vaatinut paalutuksia tai stabilointeja.
– Suurin haaste pohjatöiden aikana oli se, että rakennuksen kaivanto sijoittui aivan pysäköintitalon viereen. Perustamistaso oli huomattavasti syvemmällä kuin parkkihallin anturat. Pysäköintihallin puoleinen sivu pitikin pontata teräspaaluilla sortumien estämiseksi.
Päkkilä sanoo, että urakoitsijan näkökulmasta tilojen rakentaminen sädehoitoyksikön tarpeisiin on kaukana tavallisen asuinkerrostalon urakoinnista. Esimerkiksi työskentely raskasbetonin kanssa on erilaista tavalliseen betoniin verrattuna.
– Sitä ei kärsi tiivistää niin paljon kuin tavallista betonia, ettei raskas aines painu valun pohjalle.
Myös talotekniikan määrä rakennuksessa on Päkkilän mukaan poikkeuksellisen suuri. Ilmanvaihto hoidetaan neljällä koneella.
– Kun samoihin tiloihin asennetaan vedot sprinklerille, lämmölle, sähkölle, jäähdytykselle ja ilmanvaihdolle, asennusjärjestyksen on oltava selkeästi tiedossa. Lisäksi varavoimakone on rakennuksen ylimmässä kerroksessa ja sähköpääkeskus kellarikerroksessa, minkä vuoksi talotekniikan joukkoon piti sovittaa pitkät kaapeloinnit, Toni Päkkilä toteaa.
Bunkkerit määrittivät arkkitehdin työtä
E-rakennuksen ulkoseinät ovat sandwich-elementtejä, joiden pinnassa on pystyuritus. Rakennuksen molemmissa päädyissä on sisäänkäynti, ja niiden yhteydessä on kuultokäsiteltyä havupuurimaa. Julkisivun ratkaisut ovat samankaltaisia kuin muissa OYSin lähiaikoina valmistuvissa uudisrakennuksissa.
Rakennuksen arkkitehtisuunnittelusta on vastannut työyhteenliittymä, johon kuuluvat Arkkitehtitoimisto Tähti-Set Oy, Arkkitehtitoimisto Lukkaroinen Oy, UKI Arkkitehdit Oy. Sama työyhteenliittymä on mukana myös muissa OYS 2030 -hankkeissa.
– Sädehoitobunkkereiden rakenneratkaisut ovat määrittäneet pitkälle myös arkkitehtisuunnittelua. Ulospäin huomiota kiinnittää se, että maanpäällisiä kerroksia on vain kaksi, mutta rakennus on yllättävän korkea. Kerroskorkeus säteilybunkkerikerroksessa on 5,3 metriä, mikä johtuu bunkkerien valtavista kattoholveista sekä talotekniikalle varatusta tilasta. Myös sädehoitolaitteet vaativat yläpuolelleen tilaa, kertoo pääsuunnittelija Kimmo Mansisto Uki Arkkitehdit Oy:stä.
Suunnittelutyö aloitettiin alkuvuodesta 2019, ja tulevat käyttäjät olivat tiiviisti mukana niin tilojen kuin logistiikan suunnitteluprosessissa. Suunnitteluvaihe oli Mansiston mukaan tiivis, sillä maarakennustyöt tontilla aloitettiin keväällä 2020.
Sisätilojen suunnittelussa on kiinnitetty erityistä huomiota siihen, että potilaiden hoitopolut ovat sujuvia.
– Erityistä huomioita suunnittelussa kiinnitettiin esteettömyyteen, jossa ratkaisuja tarkasteltiin myös muiden kuin liikuntaesteisten näkökulmasta, Mansisto kertoo.
Taide ja luontoteemat ovat vahvasti esillä. Mansiston mukaan luontoon liittyvien taide- ja sisustuselementtien nähdään tuovan tukea toipumiseen.
– Sisustuksessa ja taiteessa ovat esillä suomalainen metsä- ja suoluonto sekä niiden eläimet. Suunnittelussa on ollut mukana Metsähallitus. Aulatiloihin on sijoitettu taiteilija Jussi Valtakarin eläinaiheisia puureliefejä, joiden yhteydessä olevien QR-koodien avulla voi lukea lisätietoa eläimistä. Rakennuksesta löytyy myös taiteilija Pälvi Hannin eläinaiheista taidegrafiikkaa, ja luonto on huomioitu värien ja materiaalien valinnoissa.
Teksti: Timo Sillanpää | Kuvat: Timo Heikkala
