TAYS Sydänsairaala
Teksti Matti Valli, Jaana Ahti-Virtanen | Kuvat Ari Korkala
Tampereen yliopistollisen sairaalan TAYSin etupihalle valmistuu vuosina 2018–2020 kolme uudisrakennusta. Niistä ensimmäinen, uusi Sydänsairaala eli N-rakennus avattiin toukokuussa. Syksyllä 2019 valmistuu lastensairaala eli L-rakennus ja vuoden 2020 alussa D-rakennus, johon tulee uusi synnytysosasto sekä tuki- ja liikuntaelinsairaala.
Etupihan alle rakennetaan 450-paikkainen pysäköintihalli, josta osa otettiin käyttöön Sydänsairaalan valmistumisen yhteydessä.
Sydänsairaalan kustannusarvio on noin 35 miljoonaa euroa. D- ja L-rakennukset infroineen maksavat yhteensä on noin 170 miljoonaa euroa. Pysäköintihallin kustannusarvio on noin 25 miljoonaa euroa.
Sydänsairaala työmaan keskelle
Sydänsairaalan työmaalla oli käynnissä samanaikaisesti kolme muuta isoa rakennushanketta ja vieressä oli toiminnassa oleva sairaala.
– Toimivan sairaan alueella työskentely oli myös logistisesti hankalaa. Jokaiselle tulevalle kuormalle oli annettu tulo-, purku- ja poistumisajat. Ilman aikavarausta ei työmaalle ollut pääsyä, hankkeen projektipäällikkö Jouni Hämäläinen SRV Rakennus Oy:stä toteaa.
Rakentamisen aikana potilasliikenne muille osastoille ja esimerkiksi ensiavun ja sydänsairaalan välillä tapahtuu työmaan halki kulkevaa tunnelia pitkin.
– Sairaalasuunnittelussa korostuu hankesuunnittelun merkitys. Isot linjat on lukittava riittävän aikaisin ja toiminnot täytyy miettiä pitkälle, jotta ne ja tilaratkaisut saadaan vastaamaan toisiaan. TAYSissa projektien hankesuunnittelu viedään huomattavan pitkälle verrattuna esimerkiksi toimistorakentamiseen, Keskussairaalan etupihahankkeen projektinjohtaja, sairaalainsinööri Jarko Keivaara sanoo.
280 000 kuution maarakennus
Koko TAYSin etupiha-hankkeen maarakennusurakoitsijaksi valittiin Maamerkki Infra Oy.
– Olemme rakentaneet maa-, perustusja louhintatöitä sairaaloille viimeiset kuusi vuotta. Ne vaativat äärimmäistä huolellisuutta, jatkuvaa laskentaa ja seurantaa louhintavaiheenaikana, Maamerkki Infra Oy:n työpäällikkö Janne Kemppainen kertoo.
– Ajattelin etupihahankkeen tarjouspyyntövaiheessa, että erittäin mielenkiintoinen kohde: haastava ympäristö ja merkittävä määrä louhintaa. Noin 140 000 kuutiota kalliota oli otettava pois koko etupiha-alueelta. Siitä sydänsairaalan osuus on noin kuudesosa.
Kemppaisen mukaan heillä oli poikkeuksellisen hyvin aikaa valmistautua työhön.
– Tarjouksen tekoon tarvittava aineisto saatiin viisi kuukautta ennen tarjousten jättöaikaa, ja urakkasopimuksen allekirjoituksesta oli 1,5 kuukautta aloitukseen. Maarakennustyöt alkoivat elokuussa 2015 vanhan D-siiven purulla. Etupihan kaikkien kolmen uudisrakennuksen osalta maarakennus oli valmista syksyllä 2017.
– Päästiin louhimaan yhtäjaksoisesti koko alue. Koko etupiha-laajennus rakennetaan kalliolle, mutta se oli kuitenkin aika rikkonaista kiveä. Maarakentamisessa elämä on täynnä yllätyksiä. Työmaan erikoisuutena oli 200 metriä pitkä yhteinen seinälinja viereisen rakennuksen kanssa.
– Se on poikkeuksellisen paljon. Vahvistimme viereisen rakennuksen perustuksia ja teimme kriittisimmissä paikoissa irtiporauksia räjäytysten sijaan. Räjäytyksille oli tiukat tärinärajat, joissa pysymistä valvottiin työmaan 50 tärinämittauspisteessä.
– Räjäytystyölle oli päivittäiset aikaikkunat. Annetun ajan jälkeen oli viisi minuuttia aikaa tehdä räjäytys. Sinä aikana ei viereisessä sairaalassa tehty esimerkiksi magneettikuvauksia. 140 000 kuution kalliolouhinnan lisäksi tontilta ajettiin maata pois toiset 140 000 kuutiota.
Maarakennuksessa oli enimmillään mukana viisi poravaunua, 10 kaivinkonetta ja 20 kuorma-autoa. Työntekijöitä oli kaikkiaan yli 50 ihmistä. Massalouhinnan aikana paikalla oli jatkuvasti kaksi panostajaa.
Työn aikana oli säännölliset urakkapalaverit, joista maarakentajan ehdotukset siirtyivät suunnitteluun SRV Rakennuksen kautta. Työsuunnittelija tuli aina pyynnöstä paikalle.
– Maarakentajien asiantuntemus otettiin huomioon esimerkiksi kaivannan tuennassa. Alun perin tuentaan oli suunniteltu paljon ponttiseinää, mutta sairaalaympäristössä sen rakentaminen on häiriötekijä. Suuri osa ponttauksesta vaihdettiin luiskatuksi kaivannoksi, Janne Kemppainen kertoo. Maamerkki Infran työt jatkuvat edelleen TAYSin etupihan alueella ympäristön infran rakentamisella.
Virtuaali varmisti toimivuuden
Sydänsairaalassa on viisi kardiologista ja neljä kirurgista toimenpidesalia. Teho- ja sydänvalvontaosastot ovat kummatkin 12-paikkaisia. Täydessä toimintavalmiudessa ollaan 7/24-periaatteella. Päivystysaikana leikataan kaikki ne, jotka on leikattava heti. Vuodepaikkoja on noin sata ja henkilökuntaa noin 450.
Sairaalan sydänkirurgian, anestesian ja tehohoidon palvelualuetta johtava ylilääkäri Timo Porkkala kertoo, että kun sairaalan lay-out alkoi olla suunnilleen kohdillaan ja huoneohjelma paperilla, niin kriittisimmät ja tärkeimmät osat vietiin virtuaalimalliin.
– 3D-lasit päässä katselimme paikkoja. Jos epäiltiin, ettei sänky pysty liikkumaan jotakin tiettyä reittiä, niin asia pystyttiin varmistamaan saman tien. Testaus varmisti suunnittelun onnistumisen käyttäjän näkökulmasta.
Lopputuloksessa näkyy henkilökunnan mukanaolo. Kaikissa kerroksissa on toiminut kerroskohtainen työryhmä, jossa on ollut edustettuina eri ammattiryhmät.
– Työryhmien tehtävänä on ollut luoda ja kehittää toiminnallista suunnitelmaa, jonka mukaan tila- ja toimintaratkaisut kannattaisi toteuttaa, Porkkala sanoo.
TAYSin vanhassa sydänsairaalassa potilashoitotoiminnot olivat hajaantuneet kauaksi toisistaan. Vuodeosastolta varjoainekuvaukseen saattoi olla matkaa parisataa metriä. Uudessa sydänsairaalassa se matka on 20 metriä.
– Samoin matka teholta vuodeosastolle kestää vain muutaman minuutin. Periaatteessa leikkaustiimi voi omatoimisesti hakea potilaan leikkaukseen vuodeosastolta. Aikaisemmin siirtämiseen tarvittiin osaston henkilökuntaa, Porkkala toteaa.
Arkkitehdit yhteistyössä
Hankkeeseen on ollut kiinnitettynä kaksi arkkitehtitoimistoa. Pääsuunnittelija on Arkkitehtitoimisto Tähti-Set Oy:n Toni Väisänen ja projektiarkkitehtina Uki Arkkitehdit Oy:n Pauli Koivisto. Arkkitehtisuunnittelu käynnistyi luonnostelulla vuonna 2012.
– Kahden arkkitehtitoimiston työnjako toimi käytännössä hyvin. Ajatuksena oli, ettätoimimme kuin yksi toimisto ja mielestäni onnistuimme siinä hyvin, Koivisto sanoo.
– On hienoa olla mukana tämänkaltaisissa hankkeissa, joissa kehitetään konsepteja ja keksitään jotakin uutta. Mielenkiintoista on hoitoprosessin kehittyminen, takatilatoimistotja synergiat eri osastojen kesken, Väisänen sanoo.
Sydänsairaalan uutuuksiin kuuluu takatilatoimisto. Kun potilas on tutkittu vastaanottotilassa, lääkäri poistuu takahuoneeseen tekemään sanelua ja tutkimaan seuraavan potilaan tietoja. Tällä välin potilas pukeutuu ja poistuu käytävään. Seuraava potilas astuu vastaanottotilaan, ja hoitaja valmistelee hänet tutkimuskuntoon, lääkäri astuu sisään ja aloittaa tutkimukset.
Uudessa rakennuksessa tekniikan sovittaminen rakenteisiin ei arkkitehtien mukaan tuottanut suuria vaikeuksia. Koko etupihahankkeessa kerroskorkeus on 4,5 metriä.
– Korkeus on varsin riittävä, mutta mikäli asiaa kysyy talotekniikkasuunnittelijalta, niin se voisi olla hyvinkin viisi metriä, Toni Väisänen sanoo.
Neljän vuoden tate-suunnittelu
Sydänsairaalan talotekniikkasuunnittelu tehtiin Insinööritoimisto AX-LVI Oy:n ja Granlund Tampere Oy:n yhteistyönä.
– Kohteen LVI-suunnittelun johtamisesta vastasi AX-LVI Oy:n Jouni Hartman ja sähkösuunnittelun johtamisesta Granlund Tampere Oy:n Marko Lieke. Suunnitteluun osallistui AX-LVI:stä kahdeksan LVI-suunnittelijaa, kaksi rakennusautomaatiosuunnittelijaa ja viisi sähkösuunnittelijaa sekä Granlund Tampereesta viisi LVI- ja kahdeksan sähkösuunnittelijaa, Insinööritoimisto AX-LVI Oy:n varatoimitusjohtaja Sasu Karkiainen kertoo.
Karkiaisen mukaan kohde oli tyypillinen sairaalasuunnittelukohde, jossa on lukuisia teknisiä järjestelmiä.
– Tämä kaikki tekee suunnittelusta raskasta ja vaativaa. Tietomalliin asiat oli vietävämuutaman sentin tarkkuudella. Kaiken kaikkiaan LVI-suunnittelu on kestänyt lähemmäs neljä vuotta, Jouni Hartman sanoo.
Sydänsairaala on pääsääntöisesti varustettu itsenäisellä talotekniikalla, mutta sen sairaalakaasu-, putkiposti-, jätteen imukeräys- ja varavoimajärjestelmät sekä useat sähkö- ja telejärjestelmät liittyvät muuhun sairaalaan.
Rakennuksessa on vesikiertoinen patterilämmitys,joka on jaettu kahteen eri verkostoon.
– Toinen verkosto palvelee maanalaisia tiloja ja toinen maanpinnan yläpuolella olevia tiloja. Märkätilojen lämmitys on toteutettu sähköisellä lattialämmityksellä, Karkiainen kertoo.
Lähes kaikki tilat ovat jäähdytettyjä. Rakennus on liitetty Tampereen Sähkölaitos Oy:n kaukojäähdytysverkkoon. Rakennuksessa on erilliset jäähdytysverkostot ilmanvaihdolle, konvektoreille sekä jäähdytyspalkeille.
– Leikkaussalit on jäähdytetty ilmanvaihdolla. Niissä lämpötilan tavoitetaso on 18–25 astetta, Karkiainen sanoo. Vastaanotossa ja potilashuoneissa lämpötilan pitää pysyä alle 25 asteessa; ne on jäähdytettyjäähdytyskonvektoreilla. Tekniset tilat on jäähdytetty puhallinkonvektoreilla.
Paljon puhdasta ilmaa
Sydänsairaalassa on 11 ilmanvaihtokonetta, joiden yhteenlaskettu ulkoilmamäärä noin 25 kuutiota sekunnissa.
– Lisäksi leikkaus- ja toimenpidesaleja palvelee yhdeksän ilmanvaihdon konehuoneeseen sijoitettua salikohtaista kiertoilmakonetta, Sasu Karkiainen kertoo. Karkiaisen mukaan ilmanjako on sydänsairaalassa sekoittava paitsi leikkaus- ja toimenpidesaleissa, joissa on laminaarikatolla tai tuloilmapartailla toteutettu syrjäyttävä ilmanvaihto.
– Ilmansuodatuksessa on otettu huomioon sekä kaupunkiympäristön että sairaalatoiminnan vaatimukset. Kohteessa on käytettyyhdistelmäsuodatinratkaisua, jossa on tavanomaisen partikkelisuodatuksen lisäksi aktiivihiilisuodatus. Tuloilman suodatusluokka on pääasiassa F7, tiukempaa hygieniaa vaativissa tiloissa F7 + F9.
Sairaalan tulevan ilman lisäksi huolehditaan poistoilman laadusta: lämmön talteenottolaitteille johdettava poistoilma kulkee M5-suodattimien kautta.
Talotekniikan toteutuksessa haastavinta on Jouni Hartmanin mukaan ollut tekniikan ja isojen kanavien yhteensovittaminen.
– Kaikki tämä oli saatava nätisti mahtumaan paikoilleen vieläpä niin, että ne olisivat jälkeenpäin huollettavissa ja että sinne pystyisi jälkeenpäin myös lisäämään tavaraa, Hartman sanoo.
– Eri alojen suunnittelijat saivat moneen kertaan tutkia välikattorakenteita, jotta kaikki tekniikka sinne todella mahtuisi.
