Seinäjoen pääkirjaston uudisrakennus Apila

Teksti: Anne-Mari Räikkönen Kuvat: Martti Kapanen

Kun nimittäjänä on Alvar Aalto, on uuden rakennuksen hankinta ollut erityisen haastavaa, toteavat kirjastotoimen apulaisjohtaja Sinikka Ijäs ja kaupunginarkkitehti Jussi Aittoniemi.

– Monien vaihtoehtojen, suunnitelmien ja vuosien harkinnan jälkeen Seinäjoella on nyt uusi kirjastorakennus, jossa oman aikamme arkkitehtuuri saumattomasti yhdistyy Alvar Aallon luomaan ympäristöön.

– Aallon kirjasto kävi pieneksi jo 80-luvulla, mainitsee Jussi Aittoniemi.

Lukuisten keskustelujen ja luonnosten jälkeen uusi kirjasto päädyttiin sijoittamaan entisen viereen. Vuonna 2008 järjestettiin arkkitehdeille kutsukilpailu, ehdokkaista viisi valittiin osallistujiksi referenssien perusteella. Kilvan voitti JKMM, jonka ehdotus ”Apila” hyväksyttiin toteutettavaksi kirjastorakennukseksi. Suunnittelu käynnistyi seuraavana vuonna ja helmikuussa 2010 alkoi rakentaminen. Tontin haasteena oli syväsavinen maaperä, joka vaati huomattavan paljon perustuksiin paalutusta. Urakkatarjouskilpailu toteutettiin vuonna 2010 ja kilpailun voitti rakennusliike Timo Nyyssölä Oy. Viimeisenä rakennusvuotena urakointi siirtyi kaupungille ja rakennus tehtiin loppuun kaupungin työnä. Rakennuksen kokonaisbudjetti on 9,7 miljoonaa euroa.

Vaativaa rakennesuunnittelua

– Rakennuspaikka on todellakin erittäin löysää ja häiriintyvää savimaata, mainitsee rakennesuunnittelija Eero Pekkari Ramboll Oy:stä. Rakennus on perustettu paalujen varaan.

Merkittävimmät haasteet rakennesuunnittelussa oli rakennuksen monimuotoisuus ja pitkillä jänneväleillä toteutetut monimuotoiset paikalla valetut teräsbetonirakenteet. Monimuotoisuutta kuvaa muun muassa se, että rakennuksessa on 17 moduulilinjaa, joista yksikään ei ole samansuuntainen eikä suorassa kulmassa toisiinsa nähden. Lisäksi katon muodot ovat moneen suuntaan kaltevat. Meillä suunnittelu toteutettiin kokonaisuudessaan 3D-suunnitteluna, mikä tässä projektissa oli lopputuloksen kannalta onnistumisen edellytys.

Vaativista paikallavalurakenteista voisi mainita lainaussalin, jossa on 22,5 metrin jännevälillä toimiva 7-taitteinen vekkikatto, jossa lisäksi vekkien kaltevuuskulmat ja muodot vaihtelevat. Sisäänkäynnissä on 28 metrin jännevälillä toimiva 3 4.8 m korkea palkki, johon sisääntuloaulan 400 mm korkea katto ja sisäänkäynnin teräsrunkoinen ulokekatos tukeutuvat. Salien taitteissa on 20 metrin jännevälillä toimiva 3 6 m korkea ulokepalkki, jonka ulokkeeseen tukeutuu toinen 20 metrin jännevälillä toimiva palkki.

Rakenteiden analysointi suoritettiin huolella käyttäen Robot Structural Analysis -ohjelmistoa. Pitkistä jänneväleistä johtuen palkeissa on 12 m pitkät vetoteräkset jatkettu pääosin muhvijatkoksina, koska normaaleihin limijatkoksiin ei rakenteissa ollut tilaa. Raudoitusten detaljisuunnittelu oli haastavaa moneen suuntaan risteilevien raudoitusten ja rakenteiden työjärjestysten takia.

– Kirjaston betonirakenteet ja arkkitehtuuri olivat vaativa ja haastava yhdistelmä, toteaa puolestaan Seinäjoen kaupungin rakennusvalvoja Jarmo Rajala.

– Etenkin rakennuksen runkovalu oli varsin haastava työvaihe. Pisimmät paikallaan valetut betonipalkit ovat lähes 30-metrisiä ja palkkien jänneväli on hyvin pitkä. Joissain kohdin palkit ovat vinoja ja joidenkin palkkien yläreuna on sahalaitaa. Runsaasti raudoitettu betonirakenne on varmasti hyvin kestävä. Rakennusajan kylmät ja runsaslumiset talvet olivat selkeä lisärasite rakentamiselle. Betonirakenteita lämmitettiin, suojattiin ja lumitöitä tehtiin paljon, kertoo Jarmo Rajala.

Aaltomaisia elementtejä

– Kirjastohankkeessa oli selkeästi kolme keskeistä haastetta, mainitsee Jussi Aittoniemi. Ne ovat Aalto-keskuksen läheisyys, lähes kolminkertainen tilantarve Aalto-kirjastoon verrattuna, lisäksi rakennuksen on omassa arkkitehtuurissaan edustettava omaa aikaansa ja sopeuduttava Aallon henkeen.

Nyt rakennuksen valmistuttua voi huomata tavoitteiden toteutuneen. Uudessa kirjastorakennuksessa on aaltomaisia elementtejä niin sisällä kuin ulkonakin. On puhtaaksi valettua betonipintaa ja kuparia ympäri talon. Suhde Aalto-keskukseen on toimiva, Alvar Aallon tyyli on uudisrakennuksessa myös sisällä, tilat toimivat vastavuoroisesti ja yhteen.

Apila-kirjaston värimaailmaa harkittiin tarkoin. Betoniseoksia vertailtiin ja päädyttiin normikiviseen betoniin.

– Sisätilojen betonissa oleva puukuvio on muottikirvesmiesten taidonnäyte, kiittelee Jussi Aittoniemi.

– Aulan rimaseinä päädyttiin aikaisemman tumman sijasta maalaamaan valkoiseksi, mikä mielestämme on onnistunut ratkaisu.

Uutta kirjastotilaa on nyt 2500 neliömetriä.

Haastetta arkkitehdille

– Rakennuspaikka on kulttuurihistoriallisesti ja arkkitehtonisesti erittäin merkittävä Aalto- keskus. Sovittautuminen arvoympäristöön oli suuri haaste ja ehkä arkkitehtuurin tärkein lähtökohta, mainitsee arkkitehti Asmo Jaaksi Arkkitehtitoimisto JKMM:stä.

Tavoitteena oli suunnitella uudisrakennus, joka sopeutuu paikkaan, mutta on samalla rohkeasti uutta arkkitehtuuria. Tärkeä pointti on suuren uuden rakennusvolyymin sopeuttaminen Aallon rakennusten mittakaavaan jakamalla rakennusmassa kolmeen osaan. Avoimet muuntojoustavat sisätilat liittyvät toisiinsa siten, että kokonaisuudesta muodostuu yhtenäinen tilasarja. Leveä lukuportaikko johdattaa kohti Aallon kirjastoa ja on samalla keskeinen oleskelupaikka, sisätilan sydän.

– Kirjastot ovat pääosin julkisia tiloja ja siksi haastavia ja mielenkiintoisia suunnittelukohteita. Kirjaston rooli on muuttumassa, kun tietoa löytää nykyään niin helposti netistä. Niinpä kirjastot eivät ole enää niinkään kirjoja ja niiden lainaamista varten, vaan paikkoja kohtaamiselle, tapahtumille ja yhdessäololle. Kirjaston arkkitehtuurin pitäisi pystyä mahdollistamaan monimuotoisia toimintoja ja tämä on haastavaa selkeää mallia ei ole olemassa.

Betonia, kuparia, harkittuja värejä

– Paikalla valettu betonirunko oli luonteva valinta toteuttaa rakennuksen veistokselliset muodot ja laajat pilarittomat sisätilat. Pääjulkisivumateriaaliksi valikoitui kupari sitä löytyy myös Aalto-keskuksen rakennuksista, mutta me käytimme sitä uudella tavalla, kertoo arkkitehti Asmo Jaaksi.

Värejä on käytetty, mutta harkiten. Värejä on paikoin runsaasti, mutta suuressa skaalassa kokonaisuudesta on pyritty saamaan rauhallinen. Materiaalien, kuten betonin, kuparin tai klinkkerin omat värit ovat tärkeässä roolissa.

– Kirjaston tilat ovat laajoja ja avoimia. Toiminnot rajautuvat kalustein, siksi niiden merkitys on tärkeä. Kaikki kalusteet ja sisustus on suunniteltu meidän toimistossamme pidämme erittäin tärkeänä sitä, että sisustus on kiinteä osa kokonaisarkkitehtuuria. Lasten ja nuorten osastoihin on kiinnitetty erityishuomiota ja pyritty saamaan niistä kiinnostavia ja houkuttelevia pienen kokijan näkökulmasta.

Väripilkkuja ja puuta

Talon kiintokalusteet on suunnitellut ja irtokalustesuunnitelman tehnyt sisustusarkkitehti Päivi Meuronen.

– Sisustus on osa kirjastorakennuksen kokonaissuunnitelmaa. Melko minimalistiseen, karuunkin ympäristöön haimme väripilkkuja ja sympaattisuutta. Sisustuksessa on nyt punainen ja vihreä väriperhe. Istuimissa on kolme punaista sävyä, lastenosaston pitkä sohva ja lukuportaiden tyynyt ovat vihreän sävyjä.

– Lapsille ja nuorille halusimme luoda viihtyisän, heidän ikäkauteensa sopivan tilan. Lastenosaston kirjatalojen mukana kulkee Piilomaan pikku aasin tarina, nuorten ympäristö lukusyvennyksineen puolestaan on futuristinen ja avaruushenkinen.

– Pehmeiden materiaalien käyttö lähellä kulkureittejä, esimerkiksi lukuportaissa, mietityttää hieman. Oletan kuitenkin kirjaston asiakkaiden arvostavan rakennusta ja sinne sijoitettuja elementtejä, mainitsee Päivi Meuronen.

Kirjaston sisäänkäynnin luota avautuva uutisalue jatkuu saumattomasti kahviona, jonka istuimet ovat David Rowlandin suunnittelemat Howe 40/44 -tuolit. Samoja tuoleja on käytetty koko kirjastossa, myös toimistohuoneissa. Tämä mahdollistaa muuntojoustavuuden esimerkiksi isoja tilaisuuksia järjestettäessä. Tarina kertoo Rowlandin olleen sota-aikana pommikoneen lentäjä. Lentokoneen huonoon istuimeen tuskastuneena hän päätti suunnitella sodan jälkeen mukavan istuimen sikäli kun jää henkiin. Rowland selvisi sota-ajasta hengissä ja hänen suunnittelemansa tuoli sopii kirjaston tiloihin.

Kirjahyllyt ja lastenosaston kirjatalot ovat kertopuurakenteista Effex-massiivimäntyä. Jaaksi-salin lattia on mäntyä, lukuportaiden, alakerran ja asiakaspalvelualueen lattia on valkoista laattaa, muualla on käytetty allergiatestattua synteettistä tekstiilimattoa. Henkilökunnan tilojen lattiat ovat klinkkeriä. Tekniikka on kätketty talon rakenteisiin.

Kirjastopalvelut muuttumassa

– Sähköiset palvelut haastavat perinteiset kirjastopalvelut ja ovat myös kirjastojen arkea, toteaa kirjastotoimen apulaisjohtaja Sinikka Ijäs.

Toki perinteiset painetut kirjat edelleen ovat keskeinen osa kirjastotoimintaa, E-kirjoja ei Seinäjoella vielä ole. Kirjaston aineistosta 86 prosenttia on perinteistä kirjastomateriaalia. Seinäjoen kaupunginkirjaston ja samalla Etelä-Pohjanmaan maakuntakirjaston kokoelmissa on vajaa 500 000 nidettä, joista puolet tässä talossa, muut lähikirjastoissa. Uutisalueella on luettavissa 50 sanomalehteä ja 400 aikakauslehteä.

– Uudessa kirjastossa on viisi Lauriksi nimettyä lainausautomaattia, yksi näistä on erityisesti lapsille suunniteltu. Palautuslinjoja on kaksi. Langaton nettiyhteys antaa asiakkaille mahdollisuuden käyttää myös omaa tietokonetta kirjastossa. Kirjastossa on useita työpisteitä asiakkaiden käytettävissä, silti niitä tarvittaisiin vielä lisää, mainitsee Sinikka Ijäs.

Seudun asukkaista lähes puolet asioi kirjastossa. Eteläpohjalaiset ovat hivenen keskimääräistä ahkerampia lukijoita, jokaista asukasta kohden lainoja on 20 vuodessa, mikä ylittää hieman valtakunnallisen keskiarvon, joka on 18 lainaa asukasta kohden.

Yhteinen olohuone

Uusi kirjasto on lähes kokonaan yhtä avointa tilaa runsaassa kahdessa kerroksessa. Ainoastaan hiljainen lukusali ja henkilökunnan työtilat ovat avoimista tiloista erillään. Kirjaston uutisalueen yli kaartuvan katon ja kirjaston opasteet ovat Aimo Katajamäen suunnittelemia. Katosta voi hahmottaa uutisvirtaa kuvaavia elementtejä, vauhtia, kaloja, jokimaisemaa tai vaikkapa taivaankaaren. Uutisvirran siniset kuviot ovat betonipintaan upotettua Decocoat-pintaista mineraalivillaa. Akustoiva betoni ja seinien akustiikkalevyt vaimentavat hälyä. Vilkkaankaan päivän hälinä ei häiritse tai ulotu oman alueen ulkopuolelle, jopa lukuportailla istuva koululuokka kuuntelee opastusta omassa avoimessa tilassaan.

Kirjavalintoja helpottavat hyllyjen reunusvalot ja lukemiseen voi syventyä istahtamalla Yrjö Kukkapuron vuonna 1958 suunnittelemaan Moderno-tuoliin. Tuoleista osa on keinuvia. Mukavia luku- ja seurustelutiloja ovat myös avoimet musiikki- ja nuortenosastolle johtavat lukuportaat tai vaikkapa lastenosaston pitkä seinänvierussohva.

Seinäjoen kirjaston 119-paikkainen monitoimitila nimettiin kirjaston arkkitehdin mukaan Jaaksi-saliksi. Tilan voi jakaa siirtoseinällä kahteen osaan. Salissa on korotettu näyttämö, esirippu, flyygeli ja tekniset valmiudet erilaisten tilaisuuksien järjestämiseen. Salin rinnalla on atk-luokka kannettavine tietokoneineen. Tila on liitettävissä osaksi Jaaksi-salia.

Lapsille lukutaloja, nuorille linnunrata

Lasten ja nuorten osastot ovat kirjastossa tavanomaisesta poiketen toisistaan erillään. Näillä osastoilla huomio kiinnittyy lukutaloihin sekä onkaloissa ja sokkeloissa oleviin lukutiloihin. Lastenosaston kahdeksan lukutalon innoittajana on ollut Lea Pennasen Piilomaan pikku aasi -kirja. Jokainen talo on sisustettu erivärisin pehmein tekstiilimatoin ja somistettu eläin- ja kukka-aihein. Talossa voi satujen maailmaan syventyä loikoillen ja vaikka äidin kainaloon käpertyen. Erillinen satuhuone on lasten omaa vihreää valtakuntaa. Lastenosaston wc on myös tarkoin kirjaston pienimmille asiakkaille suunniteltu tila.

Pehmeät materiaalit hallitsevat myös nuorten osastoa, jonka toteutusta on siivittänyt Douglas Adamsin teos Linnunradan käsikirja liftareille. Konsoli- ja lautapelien maailmaan voi syventyä nuorten osaston pelitilassa Fatboy-säkkituolilla loikoillen. JIBBO on nuorten tietopalvelupiste, jonka viereinen 12-metrinen näyttelyseinä on varattu etenkin nuorten valmistamien töiden näyttelytilaksi. Lisätilaa vaihtuville näyttelyille on aulan vitriineissä.

Aalto-kirjasto remonttiin

Aalto-keskuksen hankkeet eivät ole vielä lopussa. Seuraavaksi kunnostetaan ja palautetaan entiseen asuunsa vuonna 1965 valmistunut Aalto-kirjasto. Uudesta Apila-kirjastosta johdetaan Aalto-kirjastoon maanalainen yhdyskäytävä. Töiden valmistuttua vuonna 2014 Aalto-kirjastoon sijoitetaan historian, sukututkimuksen, kansatieteen ja taiteen kirjastoaineisto.