OYS 2030: A-rakennus on valmis: Kompaktia sairaala-rakentamista
Oulussa rakennetaan tämän vuosikymmenen kuluessa uusiksi kokonainen sairaalakampus. Useista uudisrakennuksista koostuva hanke on kustannuksiltaan miljardin euron luokkaa. Uuden päärakennuksen A-osa on valmistunut. Potilastyö alkaa A:ssa syksyllä 2024.
Oulun yliopistollisen sairaalan kampusalueen uudistushankkeen A-rakennusta valmistellaan parhaillaan käyttöön. Siihen kiinteästi liittyvä B-rakennus valmistuu tämän vuoden lopulla.
A- ja B-rakennuksilla on jonkin verran yhteistä talotekniikkaa, kuten sprinkleri- ja paloilmaisinjärjestelmät, minkä vuoksi A-osa voidaan ottaa potilaskäyttöön vasta, kun myös B-rakennus on valmis. Myöhemmin sairaalakompleksiin liittyvät rakenteilla oleva F-rakennus sekä C-rakennus, joka odottaa päätöstä rakentamisesta.
– Potilastyö A- ja B-rakennuksista muodostuvassa sairaalassa alkaa syksyn 2024 tienoilla. Sitä edeltää useita kuukausia kestävä käyttöönotto- ja testausvaihe. A- ja B-rakennukseen on keskitetty suuri osa niin sanotun kuuman sairaalan toiminnoista, kertoo rakennuttajakonsulttina hankkeessa toiminut yksikönjohtaja Ari-Matti Jänkälä A-Insinöörit Rakennuttaminen Oy:stä.
Vaikka A- ja B-rakennukset näyttäytyvät lopulta ulospäin yhtenäisenä rakennuksena, urakan pilkkominen kahteen osaan ja limittäminen olivat Jänkälän mukaan perusteltua suuren mittakaavan vuoksi.
OYS 2030 -hankkeen suunnittelu alkoi kymmenkunta vuotta sitten. Tähän mennessä kampukselle ovat valmistuneet sädehoidon yksikkö (E-rakennus), kehitysvammahuollon osaamiskeskus (OYS Konsti) ja pysäköintilaitos (OYS Rauhaparkki).
– Ouluun rakennetaan noin miljardin euron sairaalakampus. Se on Suomen suurimpia sairaalahankkeita tällä hetkellä, Jänkälä toteaa.
Tavoitteet Oulussa ovat samanlaiset kuin muissa Suomessa viime vuosina toteutetuissa sairaalahankkeissa: vähemmän neliöitä, tehokkaamman toiminnan mahdollistavat tilat ja uutta teknologiaa.
– Vanhat rakennukset päätyvät suurelta osin purettaviksi, ja osa on jo purettu A:n ja B:n paikalta. Suunnitteluvaiheessa laskettiin, että vanhan korjaus olisi ollut kalliimpaa kuin uuden rakentaminen.
Kun A- ja B-rakennusten muodostama sairaala on valmis, siellä työskentelee noin 2500 ihmistä. Leikkauksia tehdään vuosittain 21 000 ja uusia vauvoja syntyy 3500.
OYS:n yhteistoiminta-alueen väestöpohja on runsaat 700 000 asukasta. Vastuualue ulottuu Keski-Pohjanmaalta Lapin pohjoisimpaan kolkkaan.
Miten rakentaa uutta vanhan keskelle?
A-rakennuksen allianssissa arkkitehtisuunnittelusta on vastannut kolme toimistoa, Arkkitehtitoimisto Tähti-Set Oy, Lukkaroinen Arkkitehdit Oy ja Uki Arkkitehdit Oy.
– Alkuvaiheessa emme lähteneet suunnittelemaan rakennuksia vaan koko kampuksen kattavaa Master Plania. Olennainen kysymys oli se, miten saamme vanhalta sairaalakampukselta raivattua tilaa uusille rakennuksille siten, että toiminta vanhoissa rakennuksissa voi jatkua häiriintymättä uusien valmistumiseen asti, pääsuunnittelija Toni Väisänen Arkkitehtitoimisto Tähti-Set Oy:stä kertoo.
Master Plan taivutettiin uuteen muotoon vuonna 2018. Ajatuksena oli nopeuttaa uudistamisohjelman läpimenoaikaa ja saavuttaa kustannussäästöjä rakentamalla kerralla isompia kokonaisuuksia.
Arkkitehti Raija-Liisa Miesmaa UKI Arkkitehdit Oy:stä pitää vuonna 2018 tehtyjä muutoksia järkevinä. Miesmaa on vastannut sairaalan muuntuvan osan suunnittelusta
– Vuosina 2015–2017 suunnittelimme lasten ja naisten sairaalaa sekä muille toiminnoille tarkoitettua Noppa-rakennusta. Vaikka Master Plan meni uusiksi, sitä edeltänyt suunnittelutyö ei mennyt hukkaan. Tuleville käyttäjille järjestetyistä työpajoista saatu tieto nopeutti A- ja B-rakennusten suunnittelua.
Lähtökohta erilainen kuin 1970-luvulla
Suunnittelun lähtökohdat ovat erilaiset kuin 1970-luvulla valmistuneen sairaalan. Vanhat rakennukset ovat matalia ja etäisyydet eri toimintojen välillä pitkiä. Nyt tehdään korkeita rakennuksia, ja siirtymät tapahtuvat pystysuuntaisesti.
Kompaktius on arkkitehtien mukaan toiminnallisesti parempi ratkaisu, mutta se edellytti kaavamuutosta, jossa kerrosalaa lisättiin. A-rakennuksessa on kymmenen maanpäällistä ja kaksi maanalaista kerrosta. Uusi sairaala sijoittuu alueelle, jonka maapinta-ala on alle puolet vanhasta sairaalasta.
Projektiarkkitehti Sari Isola-Mäläskä Lukkaroinen Arkkitehdit Oy:stä korostaa, että tilasuunnittelun lähtökohtana on ollut hoitotyön tehostaminen.
– Henkilökunnan ei tarvitse käyttää aikaansa kulkemalla pitkiä käytäviä, vaan kaikki tarvittava on lähellä.
Esimerkiksi teho-osastolla on neliapilan muotoisia hoitopisteitä: yhdestä valvontahuoneesta voidaan kerralla tarkkailla neljää vuodepaikkaa.
– Meillä oli haasteena saada mahdollisimman lähelle toisiaan leikkaus- ja synnytysosasto sekä lasten ja vastasyntyneiden teho-osasto. Synnytysten yhteydessä niin tehohoidon kuin leikkausosaston tulee olla mahdollisimman hyvin saavutettavissa. Samaan kerrokseen emme toimintoja saaneet, mutta nyt teho-osasto on kerrosta alempana lyhyen hissimatkan etäisyydellä, Raija-Liisa Miesmaa kertoo.
Käyttäjien osallistaminen on ollut keskeinen osa suunnittelua. Käyttäjät pääsivät suunnitteluvaiheessa tarkastelemaan tiloja, kalusteita ja tekniikkaa detaljitasolla virtuaaliympäristössä. Lisäksi suunnittelua varten OYS:n TestLab-ympäristöön rakennettiin mallitiloja.
Miesmaa korostaa, että arkkitehdin näkökulmasta käyttäjien kuuleminen on tärkeää. Vain käyttäjiä kuulemalla saadaan käyttöön niin sanottua hiljaista tietoa.
– Uusien rakennusten käyttöönottoon liittyy usein muutosvastarintaa. Kun käyttäjät ovat voineet vaikuttaa suunnitteluratkaisuihin, vastarinta on huomattavasti vähäisempää, Miesmaa toteaa.
Alueella siirrytään rakenteelliseen pysäköintiin
Uuden rakentamisen yhteydessä sairaalakampus siirtyy rakenteelliseen pysäköintiin lukuun ottamatta lyhytaikaisen saattoliikenteen p-paikkoja. Rakenteellista pysäköintiä palvelevat jo valmistunut Rauhaparkki sekä B-rakennuksen ja sen pihan alle tuleva pysäköintilaitos. Lisäksi alueen pohjoisosiin on suunnitteilla pysäköintilaitos.
Maanalaisessa pysäköintilaitoksessa on noin 450 pysäköintipaikkaa. Sieltä on käynti suoraan sairaalan hisseille. Ratkaisu rauhoittaa kampusta maan tasolla.
A-rakennuksessa on kaksi maanalaista kerrosta, joissa on muun muassa sosiaalitiloja, henkilöstöruokala sekä huollon ja logistiikan tiloja. 0-kerrokseen tulee lasten avosairaala, jossa lapset saavat päivisin hoitoa, mutta yöpyvät kotona.
Sisääntulokerroksessa sijaitsevat lasten ja naisten poliklinikat sekä aula- ja kahvilatiloja. Teho-osastot, niin lasten ja vastasyntyneiden kuin aikuisten, sijaitsevat toisessa kerroksessa. Kolmas kerros on varattu leikkaussaleille ja heräämölle. Leikkaussaleja ja anestesiavalvontaa on myös B-talon puolella.
Leikkaussalien sijoittelu kolmanteen kerrokseen merkitsi sitä, että neljäs kerros varattiin ilmanvaihdon konehuoneille. Ratkaisu helpotti kanavien linjauksia runsaasti ilmanvaihtoa vaativiin leikkaussaleihin. Kerrokset 5–10 on varattu potilashuoneille, mutta esimerkiksi viidennessä kerroksessa on potilashuoneiden lisäksi sosiaalityöntekijöiden tiloja ja lasten psykiatrian poliklinikka.
Kaksi potilastornia on keskiosastaan yhteydessä toisiinsa, eli kerrokset 5–10 muodostavat H:n muotoisen pohjan. Potilashuoneet sijaitsevat rakennuksen ulkoseinällä. Niiden välissä on hoitajien tiloja ja valvontapisteitä.
Puu ja taide pehmentävät betonirakenteita
A-rakennuksen alaosa on tummasävyinen, ja vastapainona yläosa on vaalea. Sairaalan julkisivussa keskeisiä materiaaleja ovat kivi, puu ja lasi. Julkisivussa on puuta jäljittelevää uritettua betonia, joka on sävyltään tummanharmaa.
– Sama uritus toistuu esimerkiksi lasikatoksissa ja pääsisäänkäynnin massiivisen katoksen alapinnan puurimoituksessa. Sisäänkäynnin katos on pohjoisen suunnassa noin kolmen kerroksen korkuinen madaltuen etelän suuntaan, pääsuunnittelija Toni Väisänen kertoo.
Puun käytöllä on pehmennetty betonipintojen käyttöä. Puuta on näkyvissä erityisesti pääaulassa. Puukuvio näkyy myös väliovien ja potilaspäätyjen laminaattipinnoissa. A-rakennuksen vihreä tehosteväri toistuu muun muassa lattioissa, mutta sen sävyt vaihtelevat eri kerroksissa.
– Sairaala on kuin pieni kaupunki, jossa värit ja sisustus ohjaavat potilasta. Taidetta on esillä käytävien risteyskohdissa, hissiauloissa ja potilashuoneissa. Seinillä ja potilashuoneiden katoissa on pintoihin integroituja luontoaiheisia taideteoksia. Taide pehmentää sisustusta ja tuo inhimillisyyttä, Väisänen toteaa.
Sisätiloissa käytävien lattiamateriaalina on käytetty polyuretaanimassaa eikä yleensä sairaaloissa suosittua muovimattoa. Massaa on sekä harmaana että vihreänä. Sisäpihalla on suuri graafisesta lasista tehty katos.
Suunnittelu jatkui rakennustöiden aikana
Arkkitehdit pitävät onnistuneena avoimen rakentamisen periaatetta. Ensin suunniteltiin kiinteät ja kantavat osat, jotta rakentaminen päästiin aloittamaan. Sen jälkeen rakentaminen ja suunnittelu etenivät osin limittäin. Tämä mahdollisti sen, että muutoksia voitiin tehdä toteutuksen aikana.
– Esimerkiksi leikkaussaleja lisättiin vielä rakennusvaiheessa, Toni Väisänen kertoo.
Joustavuus niin rakentamisen kuin käytön aikana ovat tarpeen, koska hoitomenetelmät ja teknologia kehittyvät nopeasti. Kun esimerkiksi kuvantamislaitteita uusitaan noin viiden vuoden välein, tiloilta vaaditaan muunneltavuutta.
– Rakennuksen kiinteä osa käsittää kaikki kantavat rakenteet, porraskäytävät, hissikuilut ja julkisivun. Muu osa sairaalasta on muuntuvaa osaa kuten kevyitä väliseiniä, pintarakenteita ja kalusteita. Tiloja voidaan muuttaa eri käyttötarkoituksiin suhteellisen pienillä remonteilla, Raija-Liisa Miesmaa toteaa.
Miesmaa kertoo, että tilaajan kanssa yhteistyössä on laadittu käyttö- ja muuntojoustavuussuunnitelma, jossa on määritelty eri tilojen muunneltavuuden mahdollisuudet.
– Osa tiloista on muunneltavissa käyttöjoustavuuden avulla, mikä merkitsee esimerkiksi kalusteiden vaihtoa. Pyrimme suunnittelemaan mahdollisimman paljon geneerisiä eli yleispäteviä tiloja, joissa toimintoja voidaan muuttaa helposti.
Sari Isola-Mäläskä sanoo, että potilashuoneet ovat hyvä esimerkki käyttöjoustavuudesta.
– Lähtökohtaisesti huoneet ovat yhden hengen huoneita, mutta potilaspaneelit on mitoitettu kahdelle, jolloin muutos kahden hengen huoneeksi on helppoa.
Suunnittelussa ei ole merkkejä pröystäilystä
A-osan allianssissa rakennusurakoinnista on vastannut NCC, B-rakennuksen urakointi on Skanskalla. NCC:n toimialajohtaja Frej Weurlander kertoo, että A-osan allianssi sai tehtävänsä päätökseen toukokuussa.
– Hyvinvointialue on parhaillaan ottamassa rakennusta käyttöön ja vastaa sen ylläpidosta. B-rakennuksen allianssin työn on määrä valmistua vuoden loppuun mennessä. Käytännössä A-rakennus odottaa syksyn ajan B-osan valmistumista, jotta yhteisiä taloteknisiä järjestelmiä voidaan testata.
Weurlander korostaa suurissa hankkeissa allianssin merkitystä suunnitelmien muuttuessa.
– NCC oli jo sopinut ensimmäisen Master Planin mukaisen lasten ja naisten sairaalan ja Noppa-rakennuksen toteuttamisesta. Kun suunnitelmat muuttuivat, ongelmia tilaajan ja NCC:n välille ei syntynyt allianssin ansiosta. Muussa urakkamuodossa tilanne olisi ollut hankalampi.
A-rakennuksessa arkkitehdit ovat Weurlanderin mukaan onnistuneesti keskittyneet nimenomaan hoitotyöhön tarkoitettujen tilojen suunnitteluun.
– Arkkitehtuuri on lähtenyt ydintoiminnan lähtökohdista. Mitään pröystäilyä tai massiivisia auloja ei ole rakennettu.
Weurlander näkee myös hyviä puolia siinä, että hankkeen suunnittelu ja toteutus ovat kestäneet vuosia.
– Pitkän yhteistyön aikana allianssissa toimivien ihmisten välille syntyy luottamus, joka johtaa todelliseen yhteistyöhön. Asioista voidaan olla eri mieltä, mutta lopulta on löydettävä kaikille soveltuva toteutustapa, jotta hanke etenee. Näin suurissa hankkeissa allianssityöskentely vaatii sitä, että jokainen tulee organisaatiopoterostaan ulos.
Suurissa hankkeissa tarvitaan myös kykyä ratkaista ongelmia. Weurlander painottaa sitä, että ihmiset tekevät virheitä.
– Vuonna 2022 laitevian vuoksi työmaalle vuoti satoja kuutioita kuumaa vettä kaukolämpöverkosta. Olennaista on se, miten tämänkaltaisiin tilanteisiin reagoidaan ja jatketaan eteenpäin siten, että tilaaja on tyytyväinen lopputulokseen.
Teksti: Timo Sillanpää | Kuvat: Timo Heikkala
