Leikkaussalien ilmanvaihtoon tulossa suunnitteluohje
Sairaaloiden leikkaussaleissa ollaan ottamassa käyttöön yleiseurooppalaista ilmanvaihdon suunnitteluohjetta. Standardointityöryhmä on askarrellut asian parissa viitisen vuotta, ja ensi vuoden lopussa esitettäneen standardia ennakoiva tekninen spesifikaatio.
Nykyisellään eri maissa leikkaussalien ilmanvaihtoa on suunniteltu eri tavoin. Standardoiminen luo yhtenäiset markkinat ja parantaa myös potilasturvallisuutta. Standardointityö käsittää potilastilojen yleiset vaatimukset, leikkaussalit ja eristystilat.
Suomessa toimitaan jo monin paikoin tekeillä olevan standardin mukaan. Parhaillaan on rakenteilla tai suunnitteilla leikkaussaleja muun muassa Oulun yliopistolliseen keskussairaalaan, HUSin Silta-sairaalaan, Careaan Kotkassa sekä Jyväskylän, Mikkelin ja Lapin keskussairaaloihin.
Standardointielin CEN ulottuu myös muihin kuin Euroopan Unionin jäsenmaihin. Esimerkiksi Turkki on jäsen. Granlund Oy:n varatoimitusjohtaja Jukka Vasara ja Halton Oy:n johtaja Kim Hagström ovat edustaneet Suomea standardointityöryhmässä.
Toimintaohjeet myös laadun valvontaan
– Sairaalailmanvaihtoon liittyviä normeja on hyvin vähän. On iso muutos, että saadaan selkeät toimintaohjeet, Vasara sanoo. Hagström lisää, että standardi tarjoaa työkalut leikkaussalin ilman laadun valvontaan.
Vasaran mukaan Suomeen tulee kaiken kaikkiaan iso muutos, sillä uudessa standardissa edellytetään määräajoin tehtäviä tarkistuksia. Aiemmin leikkaussalien ilmanvaihtoa ei ole Suomessa standardoitu.
Tekeillä olevaan standardiin on otettu mallia Ruotsissa saaduista kokemuksista, joissa on mitattu leikkaussalin ilman mikrobipitoisuutta silloinkin, kun leikkaussali on käytössä.
Sairaanhoitopiireissä ollaan kiinnostuneita
Vasara muistuttaa, että standardi ei ole laki, eli sairaaloilla ei ole velvoitetta ottaa sitä käyttöön. Hän on kuitenkin nähnyt, että sairaanhoitopiireissä ollaan kiinnostuneita sen käyttöönotosta. Hän uskoo, että todennäköisesti standardia tullaan noudattamaan ja että se tulee toimimaan rakennusprojekteissa suunnitteluohjeena.
Standardointityön aikana Suomessa on tehty ilmanlaadun mittauksia noin 60 leikkaussalissa. Tulokset ovat olleet kohtuullisen hyviä, vaikka kaikki salit eivät täytäkään ultrapuhtaalle tilalle asetettuja vaatimuksia.
Monesti aiemmat mittaukset on tehty niin, että valmiista leikkaussaleista on mitattu hiukkaspitoisuutta. Nyt kuitenkin mitataan ilman mikrobiologista puhtautta leikkauksen aikana.
Mikrobitaso tarkkailuun myös käytön aikana
Hagström huomauttaa, että mikrobeja ei ole tyhjässä salissa, vaan niitä tulee niin potilaasta kuin henkilökunnastakin. Usein leikkaukseen osallistuu paljon henkilökuntaa, minkä vuoksi ihmisten vaatetuksen laadulla ja mikrobien suodatuskyvyllä on suuri merkitys.
Myös ovien avaamisesta saattaa sisään kulkeutua mikrobeja, vaikka leikkaussalit pidetäänkin ylipaineisina. Yleensä leikkaussaleissa tuloilma tuodaan alakatosta leikkaussalin keskiosalta, ja salin nurkista lähtevistä poistoista 2/3 otetaan lattian rajasta ja 1/3 katon rajasta.
Hagström näkee standardointityöhön osallistumisen viestinviejänä toimimisena, jossa kuunnellaan sairaalamaailman kommentteja. Vasaran mukaan muun muassa sairaanhoitopiirien erilaisten päivien yhteydessä on käyty keskusteluita ja saatu palautetta.
– Olen informoinut leikkaussalien ilmanpuhtaudesta hyvin erilaisissa tilaisuuksissa. Joskus mukana on ollut viitisensataa sairaanhoitajaa, toisissa tilaisuuksissa taas leikkaussalien suunnittelijoita tai leikkausosaston koko henkilökunta, Vasara sanoo.
Lähtökohta standardin suunnittelulle on ollut se, että monessa maassa ei ole ollut selkeitä kriteereitä leikkaussalien ilmanvaihdon suunnittelulle. Vasara kertoo, että aluksi lähdettiin liikkeelle Saksan aloitteesta siitä, että olisi laajennettu Saksassa käytössä olevaa DIN-standardia yleiseurooppalaiseksi. Muiden maiden edustajien toimesta haluttiin kuitenkin koota yhteen paras mahdollinen tieto eri maiden standardeista siten, että tekniset keinot hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi ovat vapaat. Pääasia on, että leikkaussalin ilmasta mitattavat mikrobit jäävät alle raja-arvon.
Vaikkei ilmanvaihtostandardissa voidakaan asettaa vaatimuksia esimerkiksi käsien puhtaudelle tai leikkaussalivaatetukselle, Hagström on sitä mieltä, että jo niiden kirjaaminen palvelee yleistä etua.
– Koko prosessi on kirkastanut sitä, että paitsi sairaaloissa myös muissa kiinteistöissä pitäisi kiinnittää huomiota käytön aikaisiin oloihin eikä vain rakentamisvaiheeseen, Hagström sanoo.
Vasara puolestaan on huomannut, että käyttäjät tarvitsevat käyttökoulutusta. Ei riitä, että heille luodaan valmis ympäristö. Heidän pitää myös osata toimia siellä ja tarvittaessa muuttaa ympäristöä mahdollisuuksien rajoissa.
Teksti Antti J. Lagus
