Kiasman korjaus: Laatua yhteistyöllä
Kokonaistaideteokseksi kutsutun nykytaiteen museo Kiasman julkisivut ja sisätiloja peruskorjattiin kaksi vuotta kestäneessä hankkeessa. Projektin vaikeuskerrointa kasvattivat lukuisat detaljit, joiden korjaus vaati runsaasti aikaa. Yhteinen päämäärä oli tehdä museon kunnostus niin hyvin ja laadukkaasti kuin mahdollista.
Senaatti-kiinteistöt käynnisti omistamansa nykytaiteen museo Kiasman peruskorjaushankkeen vuonna 2013. Hanke jaettiin kolmeen vaiheeseen, ja nyt toteutuneessa viimeisessä korjauksessa uudistettiin muun muassa kaarevat julkisivut ja vesikatto sekä sisätiloissa keittiö. Aikaisemmissa remonteissa on korjattu sisäaulan lasikatto ja Mannerheimintien puoleinen lasilankkujulkisivu.
Senaatin rakennuttajapäällikkö Selja Flink toteaa, että vuonna 1998 valmistunut Kiasma on peruskorjattavaksi taloksi verrattain nuori.
– Korjaukseen ryhdyttiin rakenteissa ilmenneiden ongelmien vuoksi. Kaikkea ei ole aikoinaan toteutettu suunnitelmien mukaan. Jo korjaushanketta kilpailutettaessa tiedettiin, että korjaussuunnitelmia ei kannata lyödä etukäteen tarkasti lukkoon. Vasta purkutöiden edetessä nähtiin, mitä rakennus pitää sisällään.
Vaativan hankkeen pääsuunnittelijana toimi arkkitehti Simo Freese Arkkitehtitoimisto Freese Oy:stä. Hän toteaa Kiasman edustavan maailmanluokan arkkitehtuuria. Nykytaiteen museon suunnittelut yhdysvaltalainen arkkitehti Steven Holl lukeutuu harvalukuiseen kansainvälisten tähtiarkkitehtien joukkoon.
– Peruskorjauksen päätavoite oli saattaa vesikatot ja julkisivut teknisesti moitteettomaan kuntoon. Toinen päätavoite oli mittavista korjaustöistä huolimatta säilyttää tai palauttaa arkkitehtuurin arvokkuus. Julkisivujen ulkonäkö, rakennepaksuudet ja pintojen liittymädetaljit pyrittiin pitämään ulkonäöltään täsmällisesti entisellään, Freese kertoo.
Kiasman rakenteiden pääsuunnittelusta vastasi Simo-Pekka Valtonen Insinööritoimisto Lauri Mehto Oy:stä. Hän kuvailee kohdetta ainutlaatuiseksi, koska kaikki rakenteet yksityiskohtiaan myöten on suunniteltu Kiasmalle.
Valtonen on työskennellyt Kiasman parissa vuodesta 2011, aluksi tehtävänä olivat huoltokorjauksiin liittyvät rakenneselvitykset ja kuntotutkimukset. Peruskorjauksessa toimisto on ollut mukana aina hankesuunnittelusta alkaen.
– Kiasma on hieno talo, ja mitä enemmän kohteeseen on perehtynyt, sitä enemmän alkuperäisiä suunnittelijoita ja tekijöitä on alkanut arvostaa. Kokonaisuutena sen rakentaminen on ollut uskomaton suoritus, Valtonen sanoo.
Kiasman noin 30 miljoonan euron peruskorjauksen toteutusvaihe käynnistyi joulukuussa 2020. Tavoitteena oli, että hanke olisi ollut valmis vuoden 2022 maaliskuussa. Työn edetessä vastaan tuli niin paljon ennalta arvaamatonta, että rakennustelineet ja sääsuojat voitiin purkaa lokakuussa 2022.
Peruskorjauksen projektinjohtourakoitsijana toimi Rakennus Oy Antti J. Ahola. Hankkeen rakennuttajakonsulttina ja projektipäällikkönä toimi Tuukka Salo HTJ Oy:stä.
Suurin haaste liitoskohdissa
Rakennesuunnittelija Simo-Pekka Valtonen toteaa, että hankkeeseen ryhdyttäessä rakennuksen pääongelmina olivat puutteet monimutkaisten rakenteiden liittymissä sekä eristeiden puuttuminen monista paikoista. Suunnittelua hankaloitti, että virheet eivät toistuneet loogisesti. Rakenneavauksia tehtäessä vastaan tuli jatkuvasti uusia yllätyksiä.
Ilmavuotojen hallitsemiseksi kaikki julkisivujen ja vesikaton alla olevat rakenteet uusittiin kantavaan rakenteeseen asti. Selja Flink kertoo, että julkisivujen ja katon saaminen kaikilta osin tiiviiksi pinnaksi oli erittäin haastavaa ja perusratkaisua sen toteuttamiseksi punnittiin pitkään. Katon pitää toimia vedeneristeenä ja lämmöneristeenä, mutta siellä pitää olla myös tuuletusraot.
Rakennuksen tiiviyden korjaamisessa päädyttiin uudenlaiseen ratkaisuun.
– Ilmatiiviys vaipan sisäpintoihin tehdään normaalisti sisäkautta, mutta niin ei voitu toimia Kiasmassa. Näin ollen kaikki tehtiin ulkokautta, Simo-Pekka Valtonen kertoo.
Uutta rakennetta tehtäessä höyrynsuluksi ruiskutettiin elastinen ilmansulkuaine, joka mukautui monimutkaisiin rakenteisiin. Höyrynsulun päälle tehtiin uusi villoitus, aluskatteet ja tuulensuojat. Tiiviin tuulensuojarakenteen ja uuden aluskatteen tehtävänä on toimia ”sadetakkina”.
Kaareva julkisivu ja vesikatto on 23 millimetriä ulompana kuin aikaisempi vaippa. Ilmatiiviys ja uudet rakenteet parantavat Valtosen mukaan rakennuksen rakennusfysiikan toiminnan lisäksi paloturvallisuutta sekä energiatehokkuutta ja ilmastoinnin toimivuutta merkittävästi.
Rakennesuunnittelussa hyödynnettiin mallinnusta. Esimerkiksi sinkkikaton saumat piirrettiin paikalleen mallista, että ne menevät arkkitehti Hollin määräämässä sijainnissa ja kulmassa.
Titaanisinkkipeltiä, merialumiinilevyä, punapatinoitua messinkiä
Kiasman itäpuolen kaareva julkisivu ja vesikatto ovat Rheinzink-titaanisinkkipeltiä. Vastaava työnjohtaja Tommi Nick Rakennus Oy Antti J. Aholasta kertoo, että Suomessa melko vähän käytetyn materiaalin työstäminen vaati tekijöiltä uuden opettelua.
– Titaanisinkkipelti on pehmeää ja taipuisaa, mikä oli tarpeen vaikeissa liitoksissa. Jotta pellin työstäminen onnistui pakkasellakin, rakennettiin telineille lämmitettyjä koppeja.
Rakennuksen eteläpäädyn ja länsipuolen julkisivujen merialumiinilevyt otettiin alas, puhdistettiin ja asennettiin takaisin täsmällisesti samaan paikkaan. Niitä ei voinut siirtää milliäkään, koska levyjen piti osua tarkasti kohdilleen.
Pohjoispuolen julkisivussa on punapatinoitua messinkilevyä. Vuosien varrella tummuneet levyt käsiteltiin uudelleen ja niiden lisäksi patinoitiin uutta levyä. Työhön tarvittiin taidevalajaa, joka punapatinoi messinkilevyt alkuperäisellä reseptillä.
Viisi rusetti-ikkunaa vei runsaasti aikaa
Yksi hankalimmista ja ehkä eniten päänvaivaa aiheuttaneista rakennekohdista oli itäjulkisivun viisi rusetti-ikkunaksi kutsuttua kattoikkunaa. Tosin näiden yläpuolella olevat niin kutsutut patjaikkunatkaan eivät olleet helpoimmasta päästä.
Julkisivun purkutyön edettyä ensimmäiselle rusetti-ikkunalle voitiin todeta niiden huono kunto.
– Ikkunassa oli paljon piileviä vaurioita, jotka eivät näkyneet ulospäin. Ne oli korkea aika uudistaa, sillä todennäköisesti vanhat ikkunat eivät olisi pysyneet monta vuotta omin voimin ylhäällä, Tommi Nick kertoo.
Rusetti-ikkunoita rakennettaessa piti ottaa huomioon monta asiaa, kuten ulkonäkö, vedenohjaukseen ja rakennusfysikaaliseen toimintaan liittyvät seikat sekä pellin työstettävyys.
– Valmiin ikkunan rakenne näyttää yksinkertaiselta, mutta pienessä tilassa on valtavasti erimuotoisia rakennekerroksia sekä siten lukematon määrä työvaiheita. Näinkin isossa projektissa kului noin henkilöauton kokoisen alueen suunnitteluun ja toteutukseen valtava määrä tunteja, Nick kertoo.
Julkisivun suurten lasiseinien kunnostamisessa riitti haasteita. Selja Flink mukaan alkuperäisenä ajatuksena oli uusia ainoastaan rikki olleet lasit.
– Pian kuitenkin todettiin, että se ei riitä, koska vanha lasitusjärjestelmä ei ollut tiivis. On muistettava, että kyseessä on museorakennus, mikä asettaa esimerkiksi ikkunoiden uv-suojalle ja lämmöneristykselle omat vaatimuksensa.
Rakennuttajakonsultti Tuukka Salo toteaa, että lasiseinän profiiliratkaisua edelsi pitkä kehitysvaihe.
– Yhtenä hankaluutena oli, että vanhat ikkunat oli asennettu lattaraudoille, jotka olivat taipuneet. Uuden ratkaisun löytäminen vei oman aikansa ennen kuin kehitettiin lasitusjärjestelmä, joka istuu tiiviisti teräsrunkoon, Salo sanoo.
Sisätiloissa ennakoitua enemmän korjattavaa
– Kiasman sisätiloissa peruskorjaukseen kuului muun muassa ravintolakeittiön remontti, gallerioiden alakattojen ja seinien rappauspinnan kunnostaminen sekä teatteriesitystekniikan ja ilmanvaihtokoneiden puhallinmoottoreiden uusiminen. Rakenteita avattaessa paljastui, että näiden lisäksi joudutaan remontoimaan ennakoitua enemmän, Selja Flink kertoo.
Suurimmat yllätykset tulivat Tommi Nickin mukaan esiin vanhoja alakattoja purettaessa: talotekniikka ja muun muassa näyttelyrakentamisessa tarvittavat ripustuspisteet eivät olleet alkuperäisten suunnitelmien mukaisia.
– Lisää muuttuvia tekijöitä ilmaantui, kun sprinkleriputkistojen tarkastuksessa näiden havaittiin olevan tukossa. Pandemian vuoksi uudella putkistolla olisi ollut yli vuoden toimitusaika, joten vanha putkisto päätettiin kunnostaa, mikä ei alun perin kuulunut suunnitelmiin.
– Ilmanvaihtokanaviston nuohous oli lähes puolen vuoden urakka, sillä kanavia on paljon ja ne ovat hankalissa paikoissa. Sadevesiviemäreiden sukituksen lisäksi tehtiin jätevesiviemärien sukitus, Nick kertoo.
Gallerioiden seinistä suuri osa kipsirapattiin uudestaan alkuperäisellä Kiasma-kuvioinnilla. Rappauksen käsialaa haettiin mallisuorituksilla, jotta lopputuloksesta saatiin oikeanlainen. Opettajana oli pinnan aikoinaan tehnyt rappari.
Arkkitehti Simo Freese toteaa, että hankkeessa tehtiin muutenkin paljon mallisuorituksia. Tämä takasi toteutuksen onnistumisen.
Alakattojen rakenteita vahvistettiin, ja kantava ripustusjärjestelmä mahdollistaa painavienkin teosten esillepanon. Näyttelytilojen alakattojen äänenvaimennusta parannettiin, kun akustiikkavillan päälle rapattiin saumaton akustoiva pinnoite. Valolähteet vaihdettiin ledeiksi.
Tiloihin lisättiin pimennysverhoja, jotka voidaan ottaa käyttöön video- ja valoteosten vaatiessa täydellistä pimeyttä. Muutoin lasiseiniä ei saa peittää, koska luonnonvalolla on merkittävä rooli sisätilan arkkitehtuurissa. Valo on yksi Kiasman rakennusaineista, arkkitehti Steven Holl on todennut.
Osa lasipinnoista on oksidipuhallettu alkuperäisen reseptin mukaan. Lasin valkoinen pinta hajottaa auringonvalon säteilyn.
Erikoisosaamista tarvittiin myös parvekkeen uusimisessa. Niin kutsutun laivankansilattian teak-pinta piti purkaa, että alapuoliset rakenteet voitiin kunnostaa. Uusi pinta rakennettiin tammesta. Myös Kiasman ulko-ovet uusittiin.
Sisätilojen korjauksissa ilmenneet yllätykset aiheuttivat kiirettä, koska aikataulu painoi huhtikuussa avatun ARS22-näyttelyn vuoksi päälle. Työporukalta vaadittiin venymistä, että tilat saatiin ajoissa valmiiksi ja luovutettua käyttäjille maaliskuun lopussa.
Kierrätys yhtenä teemana
Kiasman peruskorjauksen yhtenä teemana oli kierrätys. Työmaalla käytettiin paljon aikaa siihen, että purkumateriaali saatiin kiertoon, ja lähes kaikelle löytyikin uusi osoite.
– Eniten kertyi lasivillaa, bitumikermiä, kipsilevyjä ja ikkunalaseja. Näistä neljästä materiaalista lähes 200 tonnia meni uusiokäyttöön. Esimerkiksi ikkunalaseista valmistettua vaahtolasia on käytetty Ateneumin korjaustyömaalla. Titaanisinkkipelti purettiin ehjänä levynä ja pakattiin huolellisesti. Osa päätyi HSY:n Sortti-asemien rakennusmateriaaliksi ja osa meni Ruotsiin, Tommi Nick kertoo.
Tuukka Salo laskee, että Kiasman purkumateriaalista saatiin kiertoon noin 95 prosenttia. Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka kierrätys on viime vuosina ottanut isoja askeleita eteenpäin rakennustyömailla.
Hankkeessa panostettiin tiedotukseen sosiaalisissa medioissa. Tietoa työmaasta, sen vaiheista ja henkilöstöstä jaettiin ahkerasti Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä.
– Kiasman peruskorjaus on toiminut aktiivisen tiedotuksen pilottihankkeena Senaatissa. Kokemukset ovat niin hyvät, että samankaltaista tiedotusta hyödynnetään myös monissa muissa tulevissa isoissa hankkeissa, Selja Flink kertoo.
Some-kanavilla otettiin huomioon erityisesti alueen pyöräily- ja kävelyreittien käyttäjät, joille suunnattiin täsmätiedotusta. Tommi Nick kiittelee ratkaisua ja toteaa tämän vaikuttaneen myönteisesti työmaan saamaan palautteeseen.
Työmaalla piti ottaa myös talon toiminta huomioon, koska esimerkiksi taidetta kuljetettiin työmaan läpi. Aikataulujen sovittamisessa tehtiin yhteistyötä museohenkilökunnan kanssa.
Onnistumisen takasi tiivis yhteistyö
Kiasman korjauksessa on tehty valtava työ siinä, että muutokset eivät näkyisi.
– Arvokasta hankkeessa oli tiivis ja sujuva yhteistyö, mikä takasi remontin onnistumisen, arkkitehti Simo Freese toteaa.
Arkkitehti- ja rakennesuunnitteluryhmät kerääntyivät joka maanantai hiomaan suunnitelmia big room -kokoukseen. Mukana olivat tarvittaessa myös erikoissuunnittelijoita Teamsin välityksellä. Myös rakennuttajan ja urakoitsijan edustajat osallistuivat kokouksiin.
Simo-Pekka Valtonen toteaa, että Kiasman korjaukseen ryhdyttäessä suunnitelmat olivat sopivan väljät ja niitä tarkennettiin sitä mukaa, kun rakenteita avattiin. Työmaalla kierrettiin paljon yhdessä pohtimassa ratkaisuja. Ainutlaatuisessa hankkeessa puhallettiin yhteiseen hiileen, mistä Valtonen jakaa kiitosta.
– Kehut ovat ansaitut. Kaikilla on ollut kunnianhimoa toteuttaa jotain suurta ja ainutlaatuista.
Rakennuttajakonsultti Tuukka Salon mielestä projekti sujui vaikeuskertoimet huomioon ottaen hyvin. Erityiskiitoksen hän antaa urakoitsijan toiminnalle. Salo ilmoitti Kiasman korjauksen Vuoden Työmaa -kisaan, jossa tämä sijoittui viiden joukkoon ainoana saneerauskohteena. Työmaan turvallisuustason keskiarvo oli 96,25 prosenttia.
Senaatin Selja Flink toteaa, että peruskorjauksessa oli valtavasti haasteita ja ongelmia, mutta ne pystyttiin ratkaisemaan yhdessä.
– Kustannukset ja aikataulut ylittyivät, mutta lopputulos palkitsee. Ohjenuorana oli tehdä Kiasman korjaus niin laadukkaasti kuin mahdollista. Mielestäni onnistuimme siinä erinomaisesti.
Vastuusuojeluraportti tukee suojelua
Senaatti-kiinteistö julkaisi kesällä 2022 Kiasman vastuusuojeluraportin, jossa muun muassa määritellään, mikä talossa on arvokasta sekä miten sitä jatkossa korjataan ja hoidetaan. Vastuusuojeluraportin laatineessa työryhmässä oli mukana Museoviraston ja Kansallisgallerian edustajat sekä alkuperäisistä suunnittelijoista arkkitehti Timo Kiukkola, joka vastasi tässäkin korjaushankkeessa muun muassa galleriatilojen muutossuunnittelusta.
– Kiasma ei ole virallisesti suojeltu, mutta sitä kohdellaan kuin se olisi suojeltu rakennus. Tämän tueksi laadittiin peruskorjaushankkeen aikana laajamittainen vastuusuojeluraportti, Selja Flink kertoo.
Arkkitehti Simo Freesekin oli mukana kirjoittamassa raporttia. Hän laati muun muassa yhteenvedon nyt toteutuneesta korjauksesta.
– Kiasma on kokonaistaideteos, jollaisia tehdään nykyisin harvoin. Kiasmaattisuus alkaa kaupunkirakenteesta ja ulottuu talon sisällä pieniin yksityiskohtiin saakka.
Teksti: Irene Murtomäki | Kuvat: Vesa Voitto Sakari
