Kansallisteatterin Pieni näyttämö: Aplodit teatterin peruskorjaukselle
Kansallisteatterin peruskorjauksen toinen vaihe ei mennyt aivan alkuperäisen käsikirjoituksen mukaan, mutta lopputulos on suosionosoitusten arvoinen. Teatterin Kaisaniemen puoleinen pääty on nyt valoisampi, kestävämpi ja toimivampi pitkälle tulevaisuuteen.
Kansallisteatterin Rautatientorin puoleinen Suuri näyttämö peruskorjattiin jo vuonna 2002. Nyt vuorossa olivat Kaisaniemen puiston puolella sijaitseva Pieni näyttämö sekä 1930-luvulla rakennettu, Suuren ja Pienen näyttämön väliin jäävä kapearunkoinen osa. Hankkeeseen sisältyi kolme teatterinäyttämöä katsomoineen, harjoitustiloja, teatterin tukitoimien työ-, logistiikka- ja teknisiä tiloja sekä kahvilatiloja. Peruskorjattavan rakennuksen laajuus on 8250 bruttoneliömetriä ja kustannukset noin 61,4 miljoonaa euroa.
Koska 1930-luvun osan purkusuunnitelmiin kohdistui valitus, viivästyi rakennustöiden käynnistyminen reilulla vuodella. Peruskorjaus aloitettiin vaiheittain Pienestä näyttämöstä. Kun valitus lopulta hylättiin, ei väliosaa kustannussyistä voitu enää purkaa, vaan se päätettiin perusparantaa rakennuksen sisäosista. Suunnittelijoiden ja rakentajien hyvällä yhteistyöllä aikataulua onnistuttiin kirimään, ja uudet tilat saatiin käyttöön tavoitteen mukaisesti syyskaudelle 2023.
Teatterikorttelin helmi
Heikki ja Kaija Sirenin suunnittelema Pieni näyttämö oheistiloineen valmistui vuonna 1954.
– Rakennus oli silloin modernismin huippua, toteaa peruskorjauksen pääsuunnittelija, arkkitehti Aki Davidsson Arkkitehdit Davidsson Tarkela Oy:stä.
– Se oli nykyaikainen ja pelkistetty, ja julkisivun kerrokselliset rakenteet olivat jotain aivan uutta.
Uutta teatteria kuvailtiin tuoreeltaan näyttelyjulkaisussa: ”Julkisivumateriaaliksi on valittu tumma klinkkeri, jotta läheisen ratapihan nokeava vaikutus eliminoituisi. Julkisivun elävöittämiseksi on ikkunaryhmittelyssä käytetty valkoista lasia ja alumiinia.”
Davidssonille ja vastaavalle suunnittelijalle Jaana Tarkelalle kohde oli ensimmäinen teatterin peruskorjaus. Arkkitehdit saivat tilaisuuden tutustua syvemmin teatterin maailmaan ja seurata esityksiä Suuren näyttämön kulisseissa. Täydellisen pimeyden kokemus näyttämöllä ja katsomossa on jäänyt mieleen.
– Projektissa olemme kuunnelleet tarkoin käyttäjiä. Meitä ohjasi myös opetusministeriön teatterille antama tehtävä suunnitella teatteri uudella ja tulevia sukupolvia palvelevalla tavalla. Samalla olemme halunneet kunnioittaa Sirenien työtä, Tarkela sanoo.
– Se, että väliosaa ei lopulta pystytty purkamaan ja rakentamaan tilalle teatteriväen kauan kaipaamaa uudisosaa, oli totta kai valtava pettymys. Meidän oli nopeasti sopeuduttava siihen tosiasiaan, että rakennusta ei pureta vaan perusparannetaan, Davidsson toteaa.
Arkkitehtisuunnittelun tavoitteena oli korjata vanhat rakennukset uusin menetelmin mutta historiallista toteutusta vastaavasti.
– Pieni näyttämö oli hankkeen helmi, joka kirkastui peruskorjauksen myötä. Sen alkuperäinen 1950-luvun arkkitehtuuri heräsi henkiin, Davidsson sanoo.
Pieni näyttämö on suojeltu sekä ulko- että sisätiloiltaan. Suunnittelua ja peruskorjausta on tehty tiiviissä yhteistyössä Museoviraston ja rakennusvalvonnan kanssa.
Yhteiset tavoitteet
Kolme vuotta kestänyt urakka toteutettiin kärkihankeallianssina. Rakennuttajakonsultti Karoliina Ketola A-Insinöörit Oy:stä kertoo, että urakkamuoto oli paras valinta teatterihankkeeseen, sillä sen myötä kaikki osapuolet sitoutuivat täysillä yhteisiin tavoitteisiin.
– Organisaatiossa tehtiin aidosti työtä hankkeen eduksi, mikä oli tärkeää erityisesti silloin, kun kohtasimme vaikeuksia. Pitkä valitusprosessi, koronapandemia, Venäjän hyökkäys Ukrainaan, kaikki nämä toivat mutkia matkaan. Erinomaisen yhteistyön ansiosta pääsimme maaliin, Ketola toteaa.
– Kestävä rakentaminen oli pääosassa hankkeessa. Tehtyjen rakenneratkaisujen ansiosta uudet teatteritilat ovat muunneltavia ja helposti ylläpidettäviä.
Perustukset vahvistettiin
Peruskorjaushanke käynnistyi syksyllä 2020 maarakennus- ja pohjavahvistustöillä sekä monimuotoisilla perustuksien vahvistustöillä.
Kohteen geoteknisestä suunnittelusta vastannut Teemu Rahikainen Sipti Oy:stä tuntee hyvin Helsingin keskustan maaperän. Yritys on ollut mukana niin Oodin, Kiasman kuin Fennia-korttelin pohjarakennushankkeissa.
– Kaupungin keskusta on tarkkaan säännelty; pohja -ja orsiveden pintaa on seurattava tarkkaan. Orsivesi, eli savikerroksen päällä oleva pohjavesi, ei saa laskea työn aikana. Myös orsiveden virtaus varmistettiin Bergbominkujalta rautatieaseman suuntaan, Rahikainen sanoo.
Vanhoja, veden alla olevia puupaaluja vahvistettiin uusilla teräspaaluilla, jotka asennettiin sekä lyömällä että poraamalla. Paalutuksia tehtiin myös suihkuinjektoinnilla. Perustukset vahvistettiin kahdessa vaiheessa: ensin 1950-luvun Pienen näyttämön osalta ja sen jälkeen 1930-luvun väliosan osalta. Kuormansiirtorakenteina teräspaaluille käytettiin jälkijännitettyjä konsolirakenteita. Vedenpainerakenteita suunniteltiin alapohjiin suojaamaan arvokkaita sisätiloja orsi- ja pohjaveden vaihteluilta.
– Ohuet, lyötävät teräspaalut häiritsevät mahdollisimman vähän puupaaluja, jotka hyvissä olosuhteissa voivat säilyä veden alla satoja vuosia, Teemu Rahikainen toteaa.
Alkuperäistä kunnioittaen
Kansallisteatterin entinen sivunäyttämö Willensauna tarkoittaa nyt katutason valoisaa ja ilmavasti sisustettua kahvilaa. On palattu entiseen, sillä alun perin juuri tässä kohtaa oli teatteriravintola. Willensauna-näyttämö rakennettiin ravintolan paikalle vasta vuonna 1976.
Kahvila on sisustettu kierrätysmateriaalein. Huonekalut on ostettu käytettyinä tai valmistettu teatterin lavastamossa. Seinälle sommitellut alumiinilevyt ovat peräisin teatterin vanhasta puutyöverstaasta, jossa ne toimivat äänenvaimentimina.
– Uudistusta on tehty teatterin hienoa alkuperää kunnioittaen. Vanhoja materiaaleja on entisöity ja otettu uusiokäyttöön. Esimerkiksi puuverstaan vanhat lattiapölkyt nostettiin ylös, kunnostettiin ja laitettiin takaisin. Verstaasta tehtiin uusi näyttämö nimeltään Taivassali, kohteen pääurakoitsija SRV Rakennus Oy:n projektijohtaja Pekka Kähkönen kertoo.
Myös uusi Kahvila Willensauna voi toimia estradina, sillä se on varustettu esitystekniikalla.
Kahvilasta on vapaa kulku Pienen näyttämön ala-aulaan, jossa vastassa on tuttu 1950-lukua henkivä naulakko. Aulan takaseinään on puhkaistu kulkuaukko yläkerran uusiin saleihin, Taivassaliin ja Maalaamosaliin.
Toisen kerroksen yleisölämpiö näyttää sekin tutulta vaaleine kokolattiamattoineen ja lattiasta kattoon ulottuvine ikkunoineen. Ikkunat näyttävät alkuperäisiltä, mutta ne ovat täysin uudet, vanhojen mallien mukaan tehdyt.
– Tässä 1950-luvun osassa runkoa säilyi, mutta kaikki julkisivut rakennettiin uudelleen. Sisäänkäynnin ikkunarakenteet uudistettiin puusepänverstaalla. Kaikki alapohjarakenteet vahvistettiin, samoin ulkoseinät muun muassa pystyrakenteita mantteloimalla, SRV Rakennus Oy:n työmaamestari Kalle Koivusaari sanoo.
Pienen näyttämön katsomossa purettiin pois kaikki pintarakenteet eli raakapinnalta lähdettiin liikkeelle. Katsomo on uusittu saarnipuista kattoa myöten.
– Yllätyksiä tuli eteen joka päivä, sillä rakennuksen kunto oli odotettua huonompia. 1950-luvun betoni ja rakenteet osoittautuivat ohuiksi ja kevyiksi, Koivusaari toteaa.
Pieni näyttämö ja sen katsomo on modernisoitu vastaamaan nykypäivän teatteritoiminnan tarpeita. Näyttämön uusittu teatteritekniikka edustaa alan huippua. Köydet ja tikkaat ovat jääneet historiaan.
Eroon pilariviidakosta
1930-luvulla rakennettu laajennusosa on Suuren näyttämön taustatiloja. Sieltä löytyvät muun muassa korkea varasto ja takanäyttämö.
– Koska käyttäjä toivoi tänne lisää tilaa, poistimme kymmenen vanhaa pilaria ja korvasimme ne neljällä uudella. Seiniä vahvistettiin, jotta palkit voitiin tukea vanhoihin tiiliseiniin, joista jotkut ovat vuodelta 1902. Jänneväliä saatiin suuremmaksi jälkijännitettyjen palkkien avulla, Kalle Koivusaari kertoo.
Teatterin toimivuutta paransi huomattavasti myös se, että varaston lattia saatiin laskettua samaan tasoon näyttämön kanssa. Aiemmin tasoeroa oli 40 senttiä, mikä teki lavasteiden siirron hankalaksi, jopa vaaralliseksi.
– Väliosassa kantavat rakenteet vahvistettiin perustuksista kattoon ja kuormia siirrettiin ulkoseinille. Voi sanoa, että tässä on uusi mökki vanhojen kuorien sisällä. Nykyaikainen talo- ja teatteritekniikka sovitettiin uudelleen rakennettuihin tiloihin, Pekka Kähkönen kertoo.
Tilaan asennetut uudet nostimet ja nostopöytä helpottavat nekin lavasteiden siirtämistä. Uusi hissikuilu varastosta yläkerroksiin rakennettiin vanhan ja vinon kuilun tilalle. Väliosan runkoa uusittiin ja vahvistettiin, julkisivut rapattiin ja maalattiin.
Hankkeen yhteydessä kunnostettiin myös teatterin vanhimmassa osassa sijaitsevat, Itäiselle ja Läntiselle Teatterikujalle katsovat, viisikerroksiset pukuhuonesiivet, jotka eivät sisältyneet peruskorjauksen ensimmäiseen vaiheeseen. Pukuhuoneiden lisäksi siivekkeissä on teatterin aputoimintoja kuten kampaamo ja pikamaski. Kapeiden tilojen talotekniikka uudistettiin.
Monisyinen hanke
Rakenneteknisesti hanke on ollut erittäin monisyinen ja haastava, kertoo rakennesuunnittelusta vastannut AFRY Oy:n Kari Saarivirta.
– Suunnittelimme kohteeseen muun muassa vanhojen tiiliseinien varaan paikalla valettuja jälkijännitettyjä betonitasoja, jännetankovahvistus- ja hiilikuitumenetelmiä, Saarivirta kertoo.
Suojeltuun rakennukseen, pieneen pinta-alaan oli sovitettava yhteen talo- ja teatteritekniikkaa.
– Akustiset haasteet olivat erityisen suuria. Tilassa on kolme näyttämöä päällekkäin: uuden ravintolan esitystila, Pieni näyttämö ja uusi Taivassali. Taivassalia vastapäätä, samassa tasossa, sijaitsee uusi harjoitussali Maalaamosali, ja niiden päällä on lisäksi uusi konehuone.
Ratkaisuna kaikkiin päällekkäisiin tiloihin tehtiin kelluva huone huoneessa -rakenne, minkä ansiosta samanaikaiset esitykset eivät häiritse toisiaan. Taivassalissa, jossa on suuret ikkunat Kaisaniemen puistoon päin, on lisäksi kelluva ikkunarakenne.
– Pienen näyttämön ja Taivassalin väliin jää 1,6 metriä korkea välipohjarakenne. Kattopalkit on vahvistettu hiilikuidulla, Kari Saarivirta kertoo.
Julkisivun uniikit laatat
1950-luvulla rakennetun julkisivun alkuperäiset, Kupittaan Saven valmistamat tiililaatat uusittiin peruskorjauksen yhteydessä. Vesi oli päässyt virtaamaan ohuiden betonielementtien läpi, ja laattojen välissä oli kosteutta. Keraamikot Pekka Paikkari ja Kati Tuominen-Niittylä ovat suunnitelleet julkisivun uudet, munakoisonväriset laatat. Yksilöllisiä, käsin lasitettuja laattoja on noin 70 000.
– Työmaan ehdotuksen mukaan laatoista muodostettiin suurempia elementtejä, mikä helpotti asennustyötä, työmaamestari Kalle Koivusaari kertoo.
Julkisivun metalliosat osoittautuivat alumiiniksi, mikä oli yllätys suunnittelijoille. Myös uudistetun lippakatoksen metalliosat olivat alumiinia.
– Piirustuksissa pellitykset olivat kuparia, mutta rakennusvaiheessa ne ovat vaihtuneet alumiiniksi. Alumiini oli uutta Suomessa, ei esimerkiksi tiedetty, että se oksidoituu ajan kanssa, arkkitehti Jaana Tarkela sanoo.
Teksti: Marja Hakola | Kuvat: Mikael Lindén
