Jyväskylän yliopiston Liikunta-rakennus
Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan henkilökunta ja opiskelijat pääsivät syyskuun alussa jälleen käyttämään uudistettua Liikunta-rakennusta yliopiston kampusalueella. Moni Liikunta-rakennuksessa aiemmin vierailleesta tosin saattaa ihmetellä, mitä rakennuksessa on tehty viimeisen puolentoista vuoden aikana. Moni asia kun näyttää olevan ennallaan.
Liikunta-rakennus on kuitenkin kunnostettu ilmanvaihdon osalta kokonaan. Myös tilaratkaisuissa on tehty pieniä muutoksia.
Uudistuksen taustalla olivat sisäilmaongelmat, joista rakennuksen käyttäjät olivat raportoineet kärsivänsä.
– Osa henkilöstöstä oli kertonut voivansa huonosti vanhassa rakennuksessa. Korjausten tavoitteena oli siis luoda terve työympäristö henkilöstöllemme. Samalla osa tiloista modernisoitiin, tilojen käytettävyyttä parannettiin ja työpisteiden määrää lisättiin, hallintopäällikkö Heikki Herva Jyväskylän yliopistosta taustoittaa muutostöitä.
Mielenkiintoiseksi Liikunta-rakennuksen uudistamisen teki se, että kulttuurihistoriallisesti merkittävä ja kaupunkikuvan kannalta arvokas rakennus on kokonaan suojeltu.
Arkkitehti Alvar Aallon suunnittelema rakennus valmistui 1971. Edellisen kerran rakennusta remontoitiin 1990-luvun lopussa.
Riskitekijät kaivettiin esille
Liikunta-rakennuksen korjauslaajuuden määrittelemiseksi tehtiin perusteellisia, rakenneavauksia sisältäneitä tutkimuksia. Lisäksi alkuvuodesta 2010 tehtiin rakennushistoriaselvitys, jossa käytiin läpi rakennuksen suunnitelma- ja käyttöhistoria sekä suojeluarvot. Selvitystyöt poikivat suunnitelman, jonka pohjalta rakennusta lähdettiin uusimaan.
Sisäilmastotutkimukset paljastivat ongelmien syiksi ilmanvaihdon puutteellisuuden, alapuolisten tunnelirakenteiden mikrobivauriot, kerrokselliset alapohjarakenteet, vesivuotojen vaurioittamat kerrokselliset välipohjarakenteet sekä mikrobivaurioituneet ulkoseinien lämmöneristeet.
– Vanha ilmanvaihto oli monimutkainen järjestelmä, jota oli vaikea hallita. Meidän piti löytää syyt, jotka olivat aiheuttaneet ongelmia. Pelkillä pintamuutoksilla ei olisi saatu riittävästi aikaiseksi, rakennuksen omistajan ja rakennuttajana toimineen Suomen Yliopistokiinteistöt Oy:n kiinteistökehitysjohtaja Aki Havia sanoo.
Korjaustöissä Liikunta-rakennukseen tehtiin uusia konehuoneita ja pieni laajennusosa IV-koneita varten. Rakennuksessa on nyt kaikkiaan 16 ilmanvaihtokonetta, joista lähes kaikki ovat uusia.
Liikunnan rakennuksessa myös suurennettiin ilmanvaihtokanavia ja kanavamäärä moninkertaistettiin.
– Tekniikkaa ei voitu suojelullisista syistä sijoittaa yhteen paikkaan. Rakennukseen synnytettiin kokonaisratkaisu monen konehuoneen osaratkaisuista, kohteen pääsuunnittelija, arkkitehti Jorma Peltonen Arkkitehtitoimisto LPV Jyväskylä Oy:stä kertoo.
Rakennuksen alla on huoltotunnelia noin 400 metriä. Tunnelista puuttui aiemmin ilmanvaihto, joka lisättiin muutostöissä tunneliin.
Ulkoasu kumartaa alkuperäiselle
Liikunta-rakennuksessa purettiin pois lähes kaikki alakatot, ja ne korvattiin mahdollisimman paljon alkuperäisen mukaisilla ratkaisuilla. Valtaosa rakennuksen muovipäällysteisistä lattioista uusittiin. Seiniin tehtiin pääosin huoltomaalausta.
Lisäksi tulevien liikunnanopettajien kehdossa uusittiin vuotava parvekerakenne ja tehtiin pieniä pintatöitä liikuntasaleissa. Rakennuksen vaipan tiiveyttä parannettiin merkittävästi tiivistyskorjauksilla, jotka kohdistuivat erityisesti ikkuna-aukkojen ympäristöön.
Rakennuttajakonsulttina toimineen PTS-Kiinteistötekniikka Oy:n toimitusjohtaja Juhani Koponen sanoo, että kaikessa uudistamisessa ideana oli löytää ulkoasu, joka oli mahdollisimman lähellä alkuperäistä. Tavoite näkyy muun muassa lattialaattojen kuosissa.
Peltonen myöntää, että kokonaan suojellussa kohteessa on suuri haaste toteuttaa tekninen korjaus suojelutavoitteiden mukaisesti.
– Uusi ilmanvaihto tuli sijoittaa rakennukseen ilman, että sen ulkomuoto muuttuu. Uudisrakennusten tilasuunnittelussa voidaan huomioida, että nykytekniikka vie paljon tilaa. Tässä kohteessa tekniikan sijoittaminen oli vaativa tehtävä muun muassa matalien sisäkerroskorkeuksien ja paikallavalettujen palkkirakenteiden vuoksi. Ratkaisut löytyvät kyllä aina, mutta suojellussa kohteessa ne vaativat hieman enemmän aikaa ja työtä, Peltonen arvioi.
Julkisivusta korjattiin vaurioituneet osat, mikä tarkoitti noin viidesosan uudistamista tiilien ja eristeiden osalta. Ulkoseinässä rapatut pinnat ja peltipinnat pinnoitettiin uudelleen.
Liikunta-rakennuksen yhteyteen tehtiin paikalla valettu betonirunkoinen laajennusosa, jossa on rapattu tiilijulkisivu. Laajennusosassa haettiin täsmälleen samanlaista julkisivuasua kuin varsinaisessa liikunnan rakennuksessa.
Laattoihin löytyivät vanhat värit
Se, miksi lähes 13 miljoonan euron uudistustyön jälkeen joku saattaa sanoa, että juurikaan uutta ei näy, johtuu Alvar Aallon suunnittelutyön kunnioittamisesta. Peltonen sanoo, että Liikunta-rakennuksen pääaula ja muut isot näkyvät tilat uudistettiin valokuvan tarkasti entistä kunnioittaen.
– Ala-aulassa alakaton linjat ovat täsmälleen entisissä kohdissa. Vanhoja listoja kunnostettiin ja laitettiin entisille paikoilleen, Peltonen antaa esimerkkejä.
Pyrkimys vanhan ulkoasun säilyttämiseen näkyy muun muassa alakattomateriaaleissa, valaisimissa ja ilmanvaihtolaitteiden näkyvissä osissa.
Alkuperäistä lattialaattaa ei enää valmistettu, mutta koska alkuperäinen laattamallisto oli käytettävissä, laattavalmistaja analysoi ne ja valmisti laatat vanhojen värien ja kuosien mukaisesti. Vain laatan koko poikkeaa alkuperäisestä.
Luentosalien penkeissä säilytettiin alkuperäisiä päällystemateriaaleja. Uusittaviin penkkeihin hankittiin erikoiskangasta vanhan kuosin mukaisesti.
– Liikunta-rakennus on sekä arkkitehtonisesti että koulutushistoriallisesti merkittävä, Suomen liikuntakasvatuksen kehto. Samalla sen on kuitenkin toimittava uusimpien opetusvaatimusten mukaisesti, Peltonen luonnehtii.
Suunnittelijat ja rakentajat tekivät yhteistyötä rakennussuojelullisten tavoitteiden toteutumisessa Museoviraston ja Alvar Aalto -säätiön kanssa.
Reititykset mietityttivät kovasti
Suojelukohteen vaatimukset vaikuttivat myös LVI-reititysten valintaan. Rakennesuunnittelusta vastanneen Ramboll Finland Oy:n projektipäällikkö Marko Lehtomäki myöntää reititysten haun olleen haasteellista muun muassa siksi, että runkokanavat vievät paljon tilaa eikä reitityksiä voitu aina tehdä halutusta kohdasta.
– Runkokanavat menevät nyt pääosin vesikatolla, Lehtomäki sanoo.
Toinen iso haaste liikunnan rakennuksessa oli Lehtomäen mukaan kaikkien sisäilmaongelmien aiheuttajien ja mahdollisten riskirakenteiden löytäminen. Riskipaikkoja löytyi muun muassa väestönsuojatilojen yläpuolisista lattiarakenteista, rakennuksen alla kulkevasta huoltotunnelista sekä kylmä- ja laboratoriotiloista.
– On olennaista huomata, että korjausta vaativien kohtien lisäksi nyt huomioitiin myös tulevia riskikohtia. Suuren projektin yhteydessä on järkevää puuttua jo ennaltaehkäisevästi mahdollisiin riskitekijöihin, hallintopäällikkö Herva korostaa.
Vanhoja rakennusosia kunnostettiin
Suojelulliset tavoitteet leimasivat myös Liikunta-rakennuksen varsinaista rakennusurakointia. Aluejohtaja Jussi Holmström VRP Rakennuspalvelut Oy:stä sanoo, että peruskorjauksessa pyrittiin käyttämään vanhoja kunnostettuja rakennusosia ja materiaaleja mahdollisimman paljon.
– Talon rakennusmateriaalit olivat tyypillisiä 1970-luvun materiaaleja. Käytimme samantyyppisiä materiaaleja, kuitenkin niin, että ne vastaavat tämän päivän vaatimuksia.
Vanhaa pystyttiin säilyttämään esimerkiksi keraamisissa koristelaatoituksissa, valaisimissa, puupinnoissa ja kalusteissa.
Holmström sanoo liikunnan rakennuksen sisäilmakorjauksen eronneen normaalista vaativasta peruskorjauksesta hankkeen erittäin tiukkojen suojelutavoitteiden takia.
Erityisosaamista kysyttiin siinä vaiheessa, kun nykyaikaista talotekniikkaa sisällytettiin vanhoihin rakenteisiin mahdollisimman huomaamattomasti. Myös alkuperäisten puuikkunoiden kunnostus- ja tiivistyskorjaus oli vaativa työvaihe.
– Aikataulullisesti urakka oli haastava, kun huomioidaan kohteen suojeluvaatimukset, Holmström näkee.
Rakennuksen uudistustyöt valmistuivat suunnitellusti heinäkuussa.
”Kaikki voitava tehtiin”
Sisäilmakorjaukset olivat Liikunta-rakennuksen uudistamisen ylivoimaisesti merkittävin osa. Rakennuksessa tehtiin kuitenkin myös tilamuutoksia.
Kuntosalin lattiaa pudotettiin alemmas, squash-halliin rakennettiin uusi välipohja sekä pesuhuoneet ja saunaosastot purettiin ja rakennettiin uudelleen. Lisäksi työpisteitä modernisoitiin, entisestä kirjastosta tehtiin opiskelijoiden oppimisympäristö ja pienryhmien työskentelytiloja lisättiin.
Rakennuksen uudistaminen tehtiin Terve talo -kriteeristön mukaisesti. Tarkat vaatimukset näkyivät muun muassa kohteen suojauksessa, pölynhallinnassa sekä riski- ja vauriorakenteiden tarkastuksessa ja niiden korjaamiseksi tarvittavien toimenpiteiden tekemisessä. Juhani Koponen kertoo, että uudistustyön tekijöitä koulutettiin Terve talo -toimintaan. Lisäksi kohteessa tehtiin säännölliset viikkotarkastukset.
Koponen sanoo, että purkutyön aikana löydetyt eri tekijät dokumentoitiin seikkaperäisesti. Suomen Yliopistokiinteistöjen Havia painottaa, että Liikunta-rakennuksen työskentelyoloja aiotaan seurata jatkossakin tarkasti. Sitä varten tehdään ohjelma, jolla seurataan olosuhteita ja LVI-laitteiden toimivuutta.
Myös Heikki Hervan mukaan tarkoituksena on kartoittaa henkilöstön reagointia uudistettuihin tiloihin.
– Liikunta-rakennus on niin nykyaikaistettu talo kuin näillä suojelumääräyksillä voidaan tehdä. Rakentajat ja rakentamisen valvojat ovat kertoneet, että kaikki, mitä talolle voidaan tehdä, on tehty, Herva summaa yhteen.
