Julkisivutrendit vaihtuvat, mutta lasi pitää pintansa
Teksti: Jaana Ahti-Virtanen Kuvat: Arkkitehtuuritoimisto Heikkinen-Komonen Oy
Julkisivuratkaisut ovat eläneet taloudellisten ja taiteellisten trendien mukaan.
– 1990-luvun alun laman ja pankkikriisin jälkeen rakentamisen laatuun kiinnitettiin aikaisempaa enemmän huomiota. Tutkittiin erilaisia elementtitekniikoita ja pyrittiin elvyttämään käsityötekniikoita. Puuarkkitehtuuri nosti päätään erilaisten pilottihankkeiden myötä, ja kehittyvä tietotekniikka vaikutti myös suunnitteluun, arkkitehti SAFA Markku Puumala Arkkitehtuuritoimisto Heikkinen-Komonen Oy:stä kertoo.
Pankkikriisin hämäryyksistä syntyi halu näyttää, että Suomi on sittenkin avoin yhteiskunta. Toimistorakentamisessa pyrkimys läpinäkyvyyteen näkyi Puumalan mukaan lasin nousussa merkittäväksi julkisivumateriaaliksi, asuntoarkkitehtuurissa saman tavoitteen hoitivat lasitetut parvekkeet.
Taiteen ja arkkitehtuurin liitto
Markku Puumala toteaa, että nousukauden myötä 2000-luvun alussa alkoi orastaa korkea rakentaminen niin toimisto- kuin asuinrakentamisessa. Lasi säilyi suosittuna toimistorakennusten julkisivumateriaalina.
2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla arkkitehtuurin ja taiteen liitto voimistui.
– Julkisivuarkkitehtuurissa alkoi narratiivisen arkkitehtuurin aikakausi; graafiset kuvat ja kuviot tulivat osaksi julkisivusommittelua, Puumala sanoo. Samalla tietotekniikan hyväksikäyttö näkyi voimakkaana ja lennokkaana muotokielenä arkkitehtuurissa. Hyviä esimerkkejä ovat Pekingin olympialaisiin rakennettu Linnunpesä-stadion sekä Heikkinen-Komonen Oy:n suunnittelemat Hämeenlinnan maakunta-arkisto ja Savonlinnan kirjasto.
Puumala kuvaa 2010-luvun alun julkisivusuunnittelua hallitun epäjärjestyksen aikakaudeksi: yksi ikkuna ei olekaan samankokoinen, samanmuotoinen tai samassa rivissä kuin muut.
– Aluksi vähäiset poikkeamat tehostavat sommittelua ja tuovat siihen sopivaa jännitettä. Lopulta se johtaa täydelliseen epäjärjestykseen, joka ei aina ole kovinkaan hallittua, vaan siitä tulee itsetarkoitus ja joskus jopa kaoottinen, Puumala sanoo.
Tulossa puu, yksilöllisyys ja riskittömyys
Nyt epäjärjestys sommittelussa ja massoittelussa ovat rauhoittuneet. Julkisivuun ovat tulleet erilaiset väri- ja materiaalitehosteet. Graafiset pintakuviot ovat vaihtuneet struktuuripintoihin. Vaikka energiatehokkuusvaatimukset tiukkenevat, ikkunapinta-ala kasvaa lasiteknologian kehittymisen myötä.
Julkisivun materiaalivalintoihin vaikuttavat ekologisuus ja lämpimät arvot.
– Tiili ja puu pinnoitteena ovat vallitsevia valintoja. Myös jo markkinoilta kadonneet materiaalit kuten erilaiset kuitulevyt ja keraamiset tuotteet ovat tulossa kehittyneempiä versioina materiaalipalettiin mukaan. Arkkitehtuurin vau-tunnetta ei välttämättä saavuteta hätkähdyttävällä muotokielellä tai materiaalivalinnalla, vaan halutaan korostaa paikan tai rakennuksen identiteettiä.
Puumalan mukaan tietotekniikan uudet mahdollisuudet tuotannossa näkyvät pian myös arkkitehtuurissa.
– Yksilöllisyys ja kohdekohtaiset variaatiot tulevat mahdolliseksi, kun yksilöllisiä komponentteja saadaan sarjatuotannon hintaan. Tämä tulee vaikuttamaan valintoihin merkittävästi.
Materiaalin ja muodon valinnat tehdään silti huolella.
– Negatiivinen julkisuus hometalojen myötä pakottaa myös suunnittelijat miettimään tarkemmin teknistä toimivuutta. Tuttujen materiaalinen toimivuus halutaan varmistaa detaljitasolla, eikä erilaisia riskiratkaisuja haluta ottaa. Arkkitehtuurissa se aluksi saattaa näyttää kömpelöltä. Mutta arkkitehdit ovat kunniahimoisia ja innovoivia. Niinpä tekniset ratkaisut kääntyvätkin arkkitehtuurin tehokeinoiksi stokastiikan tavoin, yllättäen, Markku Puumala toteaa.
Maailman pienentyminen näkyy tämän päivän arkkitehtuurissa.
– Ei ole puhtaasti eurooppalaista tai skandinaavista arkkitehtuuria. Vaikutteet leviävät nopeasti: sähköinen media tuo vasta suunnittelupöydällä olevat ideat kaikkien nähtäville. Eritoten espanjalainen arkkitehtuuri on nyt trendikästä ja vaikuttaa kaikkialla maailmassa. Espanjalainen nykyarkkitehtuuri muistuttaa aikaisempaa skandinaavista arkkitehtuuria monin tavoin. Suomesta ei löydy espanjalaisuuden puhtaita esimerkkejä, mutta vaikutteita sen minimalismista on tuotu detaljitasolle, Puumala sanoo.
