Ateneumin ovet avautuvat jälleen
Ateneum, Suomen taiteen kotina tunnettu taidemuseo, avautuu pitkän korjausurakan jälkeen huhtikuussa. Uusrenessanssia edustavan rakennuksen tehokkaammasta ilmanvaihdosta hyötyvät niin museovieraat kuin taideteokset.
Vuonna 1887 valmistunut arkkitehti Theodor Höijerin suunnittelema Ateneumin taidemuseo Helsingissä on ollut suljettuna vuoden verran. Niin kauan, että Kaivokadun puoleista julkisivua suojannut taideaita ehti muodostua osaksi kaupunkikuvaa. Nyt aita on poistettu, sillä museo avaa ovensa huhtikuussa – ja komeasti avaakin: kokoelmanäyttelyn lisäksi museoon on tulossa Albert Edelfelt -näyttely toukokuussa ja syksyllä on vuorossa suomalaista ja kansainvälistä impressionismia ja uus-impressionismia. Molemmissa näyttelyissä on esillä teoksia, joita ei aiemmin ole nähty Suomessa.
– Odotusta on ilmassa. Uskon, että ihmiset löytävät nopeasti tiensä takaisin entistä ehompaan Ateneumiin, sanoo taidemuseon johtaja Marja Sakari.
Museot kiinnostavat suomalaisia nyt enemmän kuin koskaan aiemmin. Esimerkiksi museokortteja myytiin viime vuonna ennätyksellisen paljon. Ateneumissa käy Sakarin mukaan normaalivuosina lähes 400 000 vierailijaa vuodessa. Vuonna 2019, ennen koronapandemiaa, kävijöitä oli noin 360 000.
Kasvavat yleisömäärät olivatkin lähtökohtana nyt toteutetussa osittaisessa peruskorjauksessa. Hankkeen tavoitteena on ollut parantaa museon sisäolosuhteiden hallintaa sekä lisätä keskeisten yleisötilojen käytettävyyttä. Korjauksen yhteydessä on uudistettu museon ilmanvaihtokoneet, rakennettu yleisölle uudet wc-tilat ja laajennettu Ateneuminkujan puoleista sisäänkäyntiä.
Rakennushankkeen tilaajana ja rakennuttajana toimi valtion toimitiloista vastaava Senaatti-kiinteistöt.
– Ateneum on valtion keskeinen, suojeltu arvokohde, jota ylläpidetään jatkuvasti. Esimerkiksi taidemuseon julkisivu ja vesikatto on kunnostettu muutamia vuosia sitten. Museon edellinen todella mittava peruskorjaus- ja laajennustyö valmistui 1990-luvun alussa, kertoo rakennuttajapäällikkö Janne-Pekka Niininen Senaatti-kiinteistöistä.
Ateneum on osa Kansallisgalleriaa, johon kuuluvat myös nykytaiteen museo Kiasma ja Sinebrychoffin taidemuseo. Ateneumin urakka ajoitettiin siten, että se sopi museon näyttelyaikatauluihin, ja niin, ettei se mennyt päällekkäin Kiasman peruskorjauksen kanssa.
– Kaikki korjaus- ja muutostyöt on tehty rakennuksen kulttuurihistoriallinen arvo ja arkkitehtuurin ominaispiirteet huomioiden. Korjausten ja muutosten periaatteet on määritelty yhteistyössä Museoviraston kanssa, Niininen toteaa.
Sisäilmasto paremmin haltuun
Janne-Pekka Niinisen mukaan sisäolosuhteiden hallittavuus on keskeinen edellytys museotoiminnalle ja taideteosten turvalliselle säilyttämiselle.
– Kun museossa on hyvä sisäilma, siitä pitävät niin taideteokset kuin yleisö, LVI-suunnittelija Kaisa Launila Sweco Finland Oy:stä sanoo.
Ilmanvaihdon riittävyys ja toimivuus sekä sopiva kosteus ja lämpö ovat avainasemassa museon sisäilmaston hallinnassa. Mitä enemmän museossa on ihmisiä, sitä enemmän he tuovat lämpöä ja kosteutta tilaan ja sitä enemmän tarvitaan raitista ilmaa.
Remontissa uusittiin Ateneumin ilmanvaihtokoneet sähkö- ja automaatiojärjestelmineen. Kellarissa sijaitsevista kahdesta konehuoneesta sekä ykköskerroksen konehuoneesta purettiin pois kaikki vanha tekniikka, mutta muu talotekninen verkosto – kanavistot, putkistot, päätelaitteet – jätettiin paikoilleen.
– Vanhat IV-koneet olivat jo sen ikäisiä, että ne oli syytäkin vaihtaa. Uusien koneiden avulla tehostettiin museon olosuhteiden hallintaa niin museokävijät kuin energiatehokkuus huomioon ottaen, Launila sanoo.
Ilmanvaihdosta huolehtivat nyt ”kahden portaan koneet”.
– Kellarissa sijaitsevissa konehuoneissa on kaksi esikäsittelykonetta. Esikäsittelystä ilma johdetaan jälkikäsittelykoneisiin, jotka ylläpitävät tarkoin määriteltyjä olosuhteita esimerkiksi näyttelysaleissa, Launila kertoo.
– Ero entiseen järjestelmään on se, että esikäsittelykoneisiin on lisätty hybridikostuttimet, joiden avulla voidaan vähentää jälkikäsittelykoneissa olevien höyrykostuttimien käyttöä.
Jälkikäsittelykoneisiin on lisäksi asennettu pyörivät lämmöntalteenottokiekot. Niillä saadaan otettua kosteutta talteen, jolloin voidaan vähentää höyrykostuttimien käyttöä edelleen. Höyrykostuttimet kuluttavat sähköä, eli mitä vähemmän höyryllä kostutetaan, sitä enemmän sähköä säästyy.
– Haasteellista suunnittelijalle oli saada modernit laitteet mahtumaan ahtaisiin konehuoneisiin. Varsinkin kemialliset suodattimet vievät tilaa, ja tilaa on oltava koneiden huoltoa ja kunnossapitoa varten. Sanoisin, että se oli sellaista kenkälusikkahommaa, Launila toteaa.
Kestävän kehityksen mukaista
Ilmanvaihtotöiden lisäksi urakkaan sisältyi Ateneuminkujan puoleisen sisäänkäynnin laajennus, uudet saniteettitilat, kellarissa sijaitsevan ravintolakeittiön uudistus sekä Keskuskadun puoleisen sokkelin korjaus. Samaan aikaan on toteutettu erillisurakoina taidemuseon monumentaalisen pääportaikon konservointi, yleisöhissin uusiminen, Mikonkadun puoleisten ikkunoiden kunnostus ja 90 aurinkopaneelin kokoinen aurinkovoimala katolle.
Pääurakoitsijana hankkeessa toimi Rakennus Oy Antti J. Ahola, joka on vastannut myös Kiasman laajasta peruskorjauksesta.
– Meillä oli suurin piirtein sama porukka tekemässä Kiasmaa ja Ateneumia, kertoo vastaava työnjohtaja Samuli Siivo Rakennus Antti J. Aholasta.
Kun kohteena on arvorakennus, on hyvä perehdytys Siivon mukaan tärkeää. Sen ansiosta kaikki työntekijät tietävät, millaisessa ympäristössä työskennellään.
Kiasmassa pääpaino oli vesikaton ja julkisivun korjauksessa, Ateneumissa pääosassa on ollut talotekniikka: sen osuus urakasta oli yli puolet. Lyhyen urakka-ajan takia tilamuutoksia ja talotekniikan töitä tehtiin yhtäaikaa.
Senaatti-kiinteistöt on asettanut kaikille yli kahden miljoonan euron rakennushankkeilleen päästövähennystavoitteet. Ateneumin hankkeessa tämä on koskenut sekä suunnitteluratkaisuja että työmaan toteutuksen energiatehokkuutta, hankintoja, materiaaleja ja kierrätystä. Siivo kertoo, että esimerkiksi purkujätteiden joukossa olleita laattoja on toimitettu välivarastoon, josta niitä voidaan ottaa käyttöön Senaatin muissa korjauskohteissa.
Arvokiinteistössä työskenteleminen vaatii tavallista järeämmät, Museoviraston ohjeiden mukaiset suojaukset. Ateneumin työmaalla suurin osa suojauksista oli uusiokäytettyä, alun perin Kiasman hankkeeseen hankittua materiaalia.
– Urakassa uusittiin myös museon varavoimakone, ja vanha kone toimitettiin Ukrainaan, Siivo kertoo.
Huomaamaton korjaus
– Kun talotekniikkaa uusitaan, on tärkeää, että arkkitehti on mukana prosessissa. Hänen tehtävänsä on auttaa uuden tekniikan sovittamisessa vanhaan rakennukseen, toteaa arkkitehti Aleksi Myyryläinen LPR-Arkkitehdit Oy:stä. Turkulainen toimisto toimi Ateneumin korjaushankkeen pää- ja arkkitehtisuunnittelijana.
Suunnittelussa oli tärkeää ottaa huomioon museon rakennus- ja kulttuurihistorialliset ja arkkitehtuuriset arvot; korjaukset ja muutokset piti toteuttaa mahdollisimman huomaamattomasti.
– Uusrenessanssityylisessä Ateneumissa on edellisten remonttien jäljiltä myös postmodernismin kerros. Niitä molempia tulee suojella, Myyryläinen sanoo.
LPR-Arkkitehdit on vastannut myös Ateneumin aikaisempien korjaus- ja muutostöiden suunnittelusta vuosina 1979–1991 sekä 2000. Niiden yhteydessä rakennettiin muun muassa uudisosa Ateneuminkujaa vasten ja taidemuseoon avattiin toinen sisäänkäynti Ateneuminkujalle, sisäpihan kautta. Piha katettiin lasirakenteella. Samalla rakennuksen kujanpuoleinen julkisivu muutti ilmettään, kun kujalla olleet vanhat kioskit purettiin ja tilalle rakennettiin uudet myymälät.
– Nyt Ateneuminkujan puolella olevan sisäänkäynnin merkitystä haluttiin korostaa ja samalla parantaa esteettömyyttä, Myyryläinen kertoo.
Sisäänkäynnin tuulikaappia laajennettiin ulkoportaiden alapäähän, lähemmäs Ateneuminkujaa, jolloin nykyinen porrasalue muuttui lämpimäksi. Lasiseinäisistä liukuovista on kulku uuteen, noin 70 neliön suuruiseen tuulikaappiin, jossa isompikin ryhmä mahtuu odottamaan sisäänpääsyä sateelta suojassa.
Portaiden yläpäässä olevista lasiovista päästään tuttuun katettuun sisäpihaan, jossa entistä laajempi museokauppa ja uusi lipunmyyntipiste palvelevat asiakkaita.
Arkkitehdin tehtäviin kuului myös uusien yleisövessojen suunnittelu. Uudet ja laajemmat tilat varmasti ilahduttavat museokävijöitä, sillä uusia eriöitä on nyt tuplasti enemmän kuin aikaisemmin.
– Unisex-vessat rakennettiin entisten vaatenaulakkojen kohdalle. Alun perin tila oli museon pannuhuone, joka ulottui kellariin asti. Välipohja on tehty 1980-luvun remontin yhteydessä, Aleksi Myyryläinen sanoo.
Saniteettitilojen keskellä on näyttävä käsienpesualue. Kattoholveihin tehtiin akustiikkarappaus. Vanhoista wc-tiloista tehtiin työ- ja neuvottelutiloja museon henkilökunnan käyttöön.
LPR-Arkkitehdeillä on runsaasti kokemusta arvokkaiden rakennusten korjaamisesta. Toimiston hankkeisiin kuuluvat muun muassa Helsingin yliopiston rakennuksia, Presidentinlinna, Helsingin kaupunginteatteri, Kansalliskirjasto sekä Turun taidemuseo ja Turun kaupunginteatteri.
– Projektimme liittyvät usein kulttuuriin ja esittäviin taiteisiin. On tärkeää, että vanhoista arvotaloista pidetään huolta, siitäkin huolimatta, että uuden talotekniikan vieminen niihin on usein vaikeaa.
Helposti lähestyttävä
Taidemuseon johtaja on iloinen museon uudistetusta ilmanvaihtojärjestelmästä.
– Se on tasaisempi ja kuluttaa vähemmän energiaa. Uusi järjestelmä takaa olosuhteet, jotka auttavat meitä säilyttämään taideteoksia pitkälle tulevaisuuteen, tehtävämme mukaisesti. Samalla uudistus on linjassa Kansallisgallerian ympäristöohjelman kanssa, jonka tavoitteena on pienentää taidemuseoiden hiilijalanjälkeä ja vähentää päästöjä, Marja Sakari sanoo.
Vihreiden arvojen lisäksi museon strategiaan kuuluvat digitaalisuus ja läheisyys. Läheisyys tarkoittaa Sakarin mukaan muun muassa sitä, että vierailija kokee olevansa tervetullut museoon.
– Uusi sisäänkäynti tukee tätä, sillä sen kautta on helppo tulla katutasolta sisään, liukuovet ovat esteettömät ja suuressa tuulikaapissa on miellyttävä odottaa, jos museoon on jonoa, Sakari toteaa.
Koko vuoden ajan kestäneen remontin aikana osa museon väestä, muun muassa mestarit, teknikot ja konservaattorit, ovat jatkaneet talossa omia töitään. Käyttäjälle tilanne on ollut Sakarin mukaan hieman hankala, mutta hyvässä yhteisymmärryksessä on menty eteenpäin.
Teksti: Marja Hakola | Kuvat: Mikael Lindén
