Helsinki, Seutula, Helsinki-Vantaa: Jatkuvan laajenemisen vuosikymmenet
Helsinki-Vantaan ikä lasketaan olympialaisia varten Seutulaan rakennetun lentoaseman valmistumisesta, eli ensi vuonna asemalla on 70-vuotisjuhlat. Lentoliikenteen vilkastumisen ja kansainvälistymisen myötä lentoasemalla on ollut jatkuvat tarve laajenemiseen ja palvelutason nostamiseen.
Helsingin ensimmäinen siviililentoasema oli Katajanokan entisellä varuskunta-alueella. Se oli vesilentoasema, josta Aero Oy aloitti vuonna 1924 ensimmäiset lentonsa Tallinnaan. Uutta, ympäri- vuotisesti käytössä olevaa maalentoasemaa ryhdyttiin suunnittelemaan 1930-luvun alussa. Sille löytyi paikka Helsingin pitäjän Malmin kylästä, Tattarisuon viljelysalueelta. Rakentaminen alkoi vuonna 1935, ja uusi Helsingin lentoasema otettiin käyttöön vuoden 1936 lopussa.
Sotavuodet mylläsivät myös lentoliikenteen; Malmin lentoasema palautui valtiolliselle lentoliikenteelle vuoden 1947 alusta. Kansainvälisen lentoliikenteen konekanta oli kasvanut, ja sitä savimaalle rakennetut Malmin kiitoradat eivät kestäneet. Tehdyssä selvityksessä todettiin, että Malmin savisen maapohjan vahvistaminen kaukoliikenteen raskaiden koneiden vaatimusten mukaiseksi olisi tullut uuden kentän rakentamista kalliimmaksi.
Uuden lentokentän rakentaminen sai vauhtia, kun Helsingille myönnettiin vuoden 1952 olympialaiset. Uusi kenttä päätettiin rakentaa Helsingin maalaiskunnan Seutulaan. Paikka oli hiekkamaalla sijaitseva metsäinen ylänkö. Sen korkeus oli 50 metriä merenpinnan yläpuolella, mikä on näkyvyyden kannalta ihanteellista. Ylänköaluetta ei ollut kaavoitettu, joten se ei haitannut silloista kaupunkikehitystä. Lisäksi alueelta sai rakennustöihin tarvittavaa soraa ja kiveä ilman kuljetuksia ulkopuolelta.
Vuonna 1949 lentoaseman suunnittelijaksi valittiin insinööri Bertil Hellman. Hän suunnitteli kentälle kaksi yli kaksi kilometriä pitkää risteävää kiitorataa, joilla asema nousisi kansainväliseen A-luokkaan.
Kentän rakentaminen aloitettiin maaliskuun alussa 1950. Urakkaan olisi normaalisti varattu kolme, neljä vuotta, mutta olympialaisten vuoksi työt tehtiin kahdessa vuodessa.
Ennen kisoja vain toinen kiitoteistä valmistui, ja sen kestopäällystys oli valmis juhannuksena 1952, kolme päivää ennen ensimmäisten koneiden laskeutumista. Kenttä saatiin toimintakuntoon heinäkuun alussa, mutta paljon oli vielä kesken, muun muassa ILS-mittarilaskeutumisjärjestelmä ei ollut toiminnassa, joten huonolla säällä lentoliikenne ohjattiin muualle.
Lentoaseman virallisia avajaisia vietettiin torstaina 10.7.1952. Aseman viralliseksi nimeksi tuli Helsingin lentoasema erotuksena Helsinki-Malmin lentoasemasta.
Uusi terminaalirakennus
Laajennustyöt Helsingin lentoasemalla alkoivat heti sen valmistuttua. Ensimmäinen lentokonehalli valmistui vuonna 1953, ja toisen kiitotien rakennustyöt aloitettiin. Uusi kiitotie ja sen viereinen rullausrata valmistuivat vuoden 1956 lopulla. Vuonna 1957 lentoasemalle saatiin ensimmäinen tutka, joka tehosti merkittävästi lennonjohdon työtä.
Asemapaviljonkiin rakennettiin vuonna 1956 uusi siipi, johon sijoitettiin ravintola ja keittiötiloja.
Vanhan matkustajapaviljongin ahtaudesta oli valitettu jo 1950-luvulla, ja sietämättömäksi tilanne kävi 1960- ja 1970-lukujen taitteessa, kun lentomatkustajien määrä kasvoi voimakkaasti
Uuden terminaalirakennuksen ja uuden lennonjohtotornin rakennustyöt aloitettiin vuonna 1966. Arkkitehti Keijo Strömin suunnittelema kaksikerroksinen terminaalirakennus valmistui keväällä 1969. Yli 20 000 neliömetrin kokoinen, moderni terminaali oli yksi Suomen suurimmista rakennuksista.
Suunnittelussa ja sisustuksessa käytettiin kotimaisia suunnittelijoita. Aseman toimintaa tehostettiin uusimmalla tekniikalla. Käytössä oli muun muassa sisäinen televisio- ja radio- järjestelmä, lähtöselvityksessä käytettiin apuna tietokonetta ja matkatavarat kulkivat elektronisesti ohjattuja liukuhihnoja pitkin koneisiin ja sieltä matkatavarakaruselleihin. Terminaalissa oli useita ravintoloita ja kahviloita, ja kiitotien puoleisen lasiseinän läpi saattoi seurata nousevia ja laskevia koneita. Autoilijoita varten oli lähes tuhat parkkipaikkaa.
Terminaalin rakennusvaiheessa tehtiin karsintaa kustannussyistä, joten rakennusta laajennettiin 1970-luvulla. Lopullisesti 1960-luvun suunnitelmat toteutuivat vasta 1980-luvun alussa.
Laajennustöiden myötä lentoaseman uskottiin riittävän vielä kahdeksi vuosikymmeneksi, mutta sitten tarvittaisiin uusi suurlentoasema. Paikkavaihtoehtoja olivat muun muassa Alastaron Pirttikangas ja Asikkalan Vesivehmaa.
Helsingistä Helsinki-Vantaa
Vuoden 1972 alussa Helsingin maalaiskunnasta tuli Vantaan kauppala, ja vuonna 1974 kauppalasta kaupunki.
Vilkkaan lentoliikenteen ja lentomelun vuoksi lentoasema nähtiin aluksi rasitteena Vantaan kaupunkikehitykselle, mutta 1980 tilanne muuttui. Uusien konetyyppien myötä lentomeluhaitat olivat vähentyneet ja kenttä alettiin nähdä mahdollisuutena yritystoiminnalle.
Vantaan kaupunki kokosi työryhmän selvittämään lentoasema-alueen kehittämismahdollisuuksia. Liikenneyhteyksiä kentälle piti parantaa: aiemmin haudatut suunnitelmat vuonna 1975 avatun Martinlaakson eli Marja-radan jatkamisesta ja liittämisestä lentoaseman kautta päärataan otettiin uudelleen esiin.
Lentoasema-alueen kehittyminen kansainväliseksi yrityskeskukseksi on kestänyt näihin päiviin saakka ja jatkuu edelleen. Lentoasemaa ympäröivä Aviapolis-alue kasvaa ja kehittyy, ja Marja-rata on toteutunut Kehäratana, jolla on asema terminaali 2:n alla.
Helsingin lentoasemasta käytettiin pitkään nimeä Seutulan lentokenttä. Vuonna 1972 Ilmailuhallitus teki ehdotuksen, että Helsingin lentoasemasta tulisi Helsinki-Vantaan lentoasema. Uusi nimi otettiin virallisesti käyttöön vuonna 1977.
Vuonna 1978 käynnistyi matkustajaterminaalissa laajennushanke, joka valmistui huhtikuussa 1983. Matkustajaterminaalia laajennettiin yli 8000 neliömetrillä, joten terminaalin koko kasvoi 30 000 neliömetriin.
Suuri osa laajennuksesta tuli kansainvälisen lentoliikenteen käyttöön. Uudessa hallissa oli uusittu ravintola, verovapaita myymälöitä, baareja sekä erilliset odotustilat ensimmäisen luokan ja liikemiesluokan matkustajille. Myös saapuvan liikenteen tiloja laajennettiin, ja passintarkastus tehostui.
Kotimaan liikenteelle oma terminaali
Terminaali oli mitoitettu kuudelle miljoonalle matkustajalle vuodessa, ja se ylitettiin vuonna 1988. Vuonna 1990 aloitettiin uuden 16 000 neliön kotimaan terminaalin rakennustyöt. Kotimaanterminaali mitoitettiin kolmelle miljoonalle matkustajalle.
Kotimaanterminaalin myötä kotimaan liikenteen käytössä ollut vanhan terminaalin B-siipi muutettiin transit-alueeksi. Kotimaan ja ulkomaan terminaalien välille rakennettiin jalankulkusilta, jonka lisäksi sukkulabussi liikennöi terminaalien välillä.
Lentoasemalle avattiin kahviloita, ravintoloita ja ostoskatu. Yrityksiä palveli uusi kongressikeskus. Vuonna 1997 avattiin valtiovieraille suunnattu VIP President -terminaali, jota saattoi vuokrata myös yksityiskäyttöön.
Ulkomaanterminaalia laajennettiin edelleen. Tilavammat lähtö- ja tuloaulat otettiin käyttöön marraskuussa 1999. Samalla kotimaan terminaalin ja ulkomaan terminaalin välille avattiin uusi yhdyskäytävä, joka yhdisti kaksi terminaalia toisiinsa. Kahden terminaalin välillä kulkenut terminaalibussi lopetti liikennöintinsä.
Laajennukset saivat heti tunnustusta: Helsinki-Vantaa palkittiin kansainvälisen ilmakuljetusliitto IATA:n tutkimuksessa ensimmäistä kertaa Euroopan parhaaksi lentoasemaksi vuonna 1997, ja vuonna 1998 asema valittiin maailman parhaaksi lentoasemaksi.
T1 ja T2
Laajennustytöt jatkuivat 2000-luvulla. Kolmas kiitotie valmistui vuonna 2002 sopivasti kentän 50-vuotisjuhlien kunniaksi. Vuonna 2004 ulkomaanterminaalia laajennettiin jälleen. Terminaaliin avattiin uusi Avenue-ostoskeskus, jossa oli myös ravintoloita. Laajennusosa tuli Schengen-alueen ulkopuolisten kaukolentomatkustajien käyttöön. Elokuussa 2007 ulkomaanterminaalin yhteyteen avattiin Suomen ensimmäinen lentoasemahotelli.
Syksyllä 2009 kaukolentojen tiloja laajennettiin. Alueelle avattiin uusi ostosalue, ravintoloita ja kylpylä. Samalla vanhasta jaosta kotimaan- ja ulkomaanterminaalien välillä luovuttiin, ja terminaalit jaettiin kansainvälisen tavan mukaan lentoyhtiöittäin. Vanhasta kotimaanterminaalista tuli T1, ja se muutettiin paremmin kansainvälisiä tarpeita vastaavaksi. Vanhasta ulkomaanterminaalista tuli T2.
Lähde: Helsinki-Vantaan kuusi vuosikymmentä. Ilmailumuseoyhdistys ry 2012.
Toimittaja: Jaana Ahti-Virtanen
Kuvat: Mikael Lindén
