Arkkitehti Ole Gripenbergin suunnittelema kiinteistö valmistui vuonna 1932 Helsingin Säästöpankin pääkonttoriksi. Muistona menneestä ministeriön kokous- ja seminaaritilana nyt toimiva huone on nimetty Pankkisaliksi. Näkyvin paikka yleisölle on Aleksanterinkadun ja Fabianinkadun kulmassa sijaitseva korkea ja valoisa aula isoine ikkunoineen.
Kehittämispäällikkö Kimmo Takamaa on muuton jälkeisissä tunnelmissa tyytyväisin ja helpottunein mielin. Projekti käynnistyi kolme ja puoli vuotta sitten, jolloin ympäristöministeriössä alettiin suunnitella uudenlaista työympäristöä sekä uudenlaisia työn tekemisen tapoja tukevia toimitiloja.
– Yhtenä keskeisenä tavoitteena oli kehittää tilatehokkuutta, mikä paranikin 40 prosentilla henkilöä kohti. Toinen keskeinen tavoite oli toimitilojen energiatehokkuus, jolla ministeriö halusi vastata antamaansa toimenpidesitoumukseen oman ekologisen jalanjälkensä pienentämisestä, Takamaa kertoo.
Energiaa säästöön & talteen
Rakenteellisilla ja teknisillä ratkaisuilla tavoitellaan Takamaan mukaan jopa energiankulutuksen puolittamista. – Uudessa energiatehokkuusluokituksessa rakennus on luokassa C, joka on suojellun rakennuksen korjaushankkeessa erittäin hyvä arvosana. Talo täyttää uudisrakentamisen vaatimustason.
Energiatehokkuutta tukevia ratkaisuja löytyy paljon. Talon katolle on rakennettu yli sadan neliön suuruinen aurinkovoimala, joka tuottaa osan ministeriön käyttämästä sähköstä. Energian säästämiseksi sisätilojen valaistusta, jäähdytystä ja ilmanvaihtoa ohjataan tarpeen mukaisesti läsnäolo-, olosuhde- ja päivänvaloantureiden avulla.
– Seitsemänkerroksisen talon valaistuksessa käytetään led-tekniikkaa ja hissit ottavat talteen jarrutusenergian. Niin ikään taloteknisissä järjestelmissä käytetyt osat kuten ilmanvaihtopuhaltimet ovat energiatehokkaita. Lämmitys hoituu kaukolämmöllä, ja kesällä voidaan käyttää myös kaukokylmää. Vanhat ikkunat on vaihdettu energiatehokkaisiin, Takamaa listaa.
Energian kulutusta seurataan tarkasti ja reaaliaikaisesti. Seurattaviin asioihin kuuluvat mm. sähkönkulutus, valaistus, kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen kulutus, sisäilman lämpötila ja hiilidioksidipitoisuus sekä aurinkopaneelien tuottama sähkö. Lisäksi seurataan paperin- ja vedenkulutusta sekä jätemääriä. Myös yleisö voi tarkkailla talon energiankäyttöä Aleksante-rinkadun infonäytöiltä.
– Koska ministeriön aiemmissa tiloissa Kasarmikadulla oli sisäilmaongelmia, uusissa tiloissa pienimmätkin mahdollisuudet vastaavaan haluttiin karsia tehokkaasti pois. Täs-sä kohteessa on osoitettu, että vanha kohde voi täyttää nykyajan vaatimukset, Taka-maa toteaa.
Kohtuullinen lähtökunto
Aleksanterinkatu 7:n suunnittelijat valittiin suunnitteluryhmänä aiemman yhteistyön perusteella. Rakennesuunnittelusta vastanneelle WSP Finland Oy:lle suojeltu kohde oli projekti-päällikkö Kari Yrjölän mukaan mielenkiintoinen ja vaativa.
– Kooltaan projekti oli tyypillinen liikekiinteistön peruskorjauskohde ja suunnitteluna helposti hallittava, mutta tavoitteiltaan haasteellinen. Kaikki hankkeessa mukana olleet osapuolet hoitivat tehtävänsä hyvin, joten korjaussuunnittelu sujui haasteista huolimatta sujuvasti ilman kovempia työpaineita, Yrjölä kiittää.
Kuten yleensä, yllätyksiä mahtui tähänkin kohteeseen. Koska suojellun rakennuksen korjauksessa tulee aina huomioida rakenteiden pitäminen mahdollisimman alkuperäisessä olotilas-saan museoviraston vaatimusten mukaan, Aleksanterinkatu 7:ssa lähdettiin säilyttämään pääosa kotelorakenteisista välipohjista.
– Kuntotutkimuksissa kellarikerroksesta ja märkätilojen alapohjista löydettiin kosteusvaurioita, mutta yleisesti korkeatasoiseksi pankin konttoriksi alun perin rakennetun talon kunto oli kohtuullinen, Yrjölä sanoo.
– Omat yllätyksensä toi julkisivun terastirappaus, joka vaati uudistamista. Asbestia puolestaan löytyi oletettua laajemmin. Uutta oppia kuntotutkimukseen tarjosi myös PAH-yhdisteiden löytyminen erikoisista kipsiharkko-turvepussiväliseinistä, mikä ei selvinnyt pelkällä läpiporauksella ja seinäavauksella.
Laatutasosta tinkimättä
Peruskorjauksen projektinjohtourakoitsijana toimineen Lemminkäinen Talo Oy:n vastuulle kuului rakennustöiden lisäksi kiinteistön talotekniikan uusiminen sekä osallistuminen ministe-riön sisustussuunnittelun ja AV-tekniikan myötä tulleisiin kokonaisuuksiin.
– Rakentamisen suurimpia haasteita toivat tilan ahtaus niin rakennuksen sisällä kuin ulkopuolella, logistiikkaan liittyneet järjestelyt sekä eri töiden yhteensovittaminen siten, että lopputuotteelle asetut laadukkaat tavoitteet saavutettaisiin”, rakennuspäällikkö Elisabet Örlund Lemminkäiseltä kertoo.
Helsingin yliopisto oli kiinteistön omistajana ja rakennuttajana käynnistänyt kohteessa kevyt- ja haitta-ainepurkutyöt kesällä 2013. Rakennusluvan voimaan astumisen myötä Lemminkäi-nen pääsi aloittamaan rakennusurakan raskailla purkutöillä loka-marraskuun vaihteessa.
Rakennuksen alkuperäisenä välipohjarakenteena toimi kaksoislaattavälipohja, jossa perintei-sesti vanha muottilaudoitus on jätetty rakenteiden sisään. Koska rakenne oli tunnistettu riski-rakenteeksi, suunnitelmissa varauduttiin osittain purkamaan ja tiivistämään välipohjaa.
– Purkujen edetessä todettiin, että laadukkaampaan lopputulokseen päästään poista-malla vanha muottilaudoitus ja puhdistamalla välipohjan betonipinnat. Rakenteen lopullinen tiiveys ja palotekninen turvallisuus varmistettiin rakentamalla uusi levyverhous puretun alalaatan tilalle kipsilevyrakenteisena, Örlund kertoo.
Energiatehokkuuden nimissä ylä- ja alapohjan sekä kellariseinien eristevahvuuksia kasvatet-tiin. Teknisten ratkaisujen osalta energiatehokkuus muodostaa kokonaisuuden, jossa raken-nuksen energiatehokkaita LVIS-teknisiä järjestelmäkokonaisuuksia ohjataan ja säädetään mahdollisimman pitkälti käytön ja vallitsevien olosuhteiden mukaan lukuisten läsnäolotunnistimien, antureiden ja säätölaitteiden avulla.
– Vaikka aikataulu- ja kustannuspaineet sekä suunnitelmien laajatkin muutostarpeet olivat paikoin merkittäviä ja vaativat rohkeita päätöksiä, hanke vietiin maaliin päämäärätietoisesti alkuperäisistä tavoitteista ja laatutasosta tinkimättä. Lopputulos puhuu puolestaan.
Jotain uutta, jotain vanhaa
– Lähtökohtanamme oli sijoittaa nykyaikainen monitilatoimistokonsepti rakennukseen, jota ei ole rakennettu muuntojoustavaksi. Toiminnallisena päätavoitteena oli korkea-tasoisten työtilojen rakentaminen, arkkitehti SAFA, pääsuunnittelija Timo Jeskanen ja projektiarkkitehti Mika Koskelo Jeskanen-Repo-Teränne Arkkitehdit Oy:stä kertovat.
– Rakennussuojelullisia tavoitteita täsmennettiin yhteistyössä Museoviraston ja raken-nusvalvontaviraston kanssa. Terastirapatut katujulkisivut kunnostettiin ja aiemmin vaihdetut ikkunan palautettiin ulkonäöllisesti alkuperäisen kaltaisiksi. Säilyneet ikkunat ja ulko-ovet kunnostettiin.
Sisätiloista erityisen arvokkaaksi Jeskanen ja Koskelo mainitsevat pankkisalin, jossa restauroi-tiin vanhoja pintoja ja rakenteita. Pääsisäänkäynnistä pankkisaliin johtava, purettu porrasyh-teys rakennettiin uudelleen. Toinen rakennussuojelullisesti tärkeä sisätila on Aleksanterinka-dun puoleinen porrashuone, jonne palautettiin verkkoseinäinen hissikuilu ̶ uusin hissein.
Lisäksi yhden toimistokerroksen päädyssä säilytettiin keskikäytäväratkaisu alkuperäisine ovi-neen. Niin ikään henkilökunnan kahviotilojen yhteydessä olevat alkuperäiset WC-tilat 1930-luvun kaakelipintoineen restauroitiin.
Ministeriön työtilat ovat nyt pääosin monitilatoimistoa, jossa avotilassa olevien työpisteiden läheisyydessä on erikokoisia vetäytymis- ja kokoustiloja. Työtilojen valoisuuteen, viihtyvyy-teen ja äänitekniseen toimivuuteen on kiinnitetty erityistä huomiota.
Haasteeksi arkkitehdit laskevat monitilakonseptin sovittamisen kantavaan runkoon sekä ny-kyaikaisen talotekniikan mahduttamisen noin 3,3 metrin kerroskorkeuteen. Myös lukuisat pilarit ja palkit asettivat omat reunaehtonsa. Konehuoneet sijoitettiin hajautetusti muuta-maan kerrokseen ja pääkonehuone ullakkotilaan sisäpihan puoleista lapetta korottaen.
Kestävä & ekologinen sisustus
Sisustusarkkitehdit Nina Kallén ja Katariina Pirneskoski Workspace Oy:stä ovat tottuneet suunnittelemaan tiloja, joilla on vaikutusta. Ympäristöministeriön toimialojen kautta he löysivät helposti tematiikkaa sisustussuunnittelun väri – ja materiaalivalintoihin.
– Siirtyminen huonetoimistosta monitilamuotoiseen työympäristöön oli merkittävä muutos. Henkilöstöä osallistavan suunnittelun kautta saimme loppukäyttäjien tarpeet huomioitua, Kallén kertoo.
Sisustussuunnittelua tehtiin tiiviissä yhteistyössä pääsuunnittelijan kanssa. Etenkin suojeltujen tilojen, kuten entisen pankkisalin väri- ja materiaalivalinnat, käytiin yhdessä läpi. Ympäris-töministeriön linjauksen mukaisesti suunnitteluratkaisuissa otettiin huomioon kestävän kehi-tyksen periaatteet ja ekologisuus.
– Ministeriöllä oli iso repertuaari eri aikakausien kalusteita, mm. Aaltoa, Kukkapuroa, Tapiovaaraa ja Billnäsin kalusteita. Näitä hyödynnettiin yhteisissä tiloissa, auloissa, neuvottelutiloissa ja ylimmän kerroksen työkahvilassa. Lisäksi eri kerrosten taukotilat teemoitettiin kalusteaikakausien mukaisesti. Huonekaluja verhoiltiin ja uusittiin tarpeen mukaan.
– Työpistekalusteet oli uusittava kokonaan, koska vanhat olivat liian isokokoisia uusiin tiloihin. Uuden ja vanhan kalustekannan sovittaminen onnistui suuremmitta haasteitta, mutta haastavaa oli löytää riittävästi tilaa kaikille kierrätettäville kalusteille, Kallén hymyilee.
– Oli hienoa nähdä, miten sokkeloinen vanha rakennus muuttui moderniksi työympäristöksi, josta löytyy myös luonteikkaita historiallisia tiloja.
Kuule miten voit kasvattaa rakennusalan myyntiäsi ja markkinoida tehokkaammin palveluidemme avulla
Energiaa säästöön & talteen
