Vanhat ikkunat – korjata vai vaihtaa?
Julkisivu ikkunoineen on taloyhtiön rakennuksessa keskeistä. Siksi alkuperäisten ikkunoiden vaihto uusiin on yksi vaihtoehto, ja se toinen on ikkunoiden korjaaminen. Myös vanhoista ikkunoista saa energiatehokkaampia esimerkiksi vaihtamalla lasit paremmin lämpöä eristäviin.
Helsingin kaupungin rakennusvalvonnan ikkunakorjauksia ja -muutoksia koskevissa menettelytapaohjeissa sanotaan, että ikkunoiden vaihtaminen uusiin ei vaadi rakennusvalvonnan lupaa, jos uudet ikkunat vastaavat materiaaleiltaan, puite- ja karmijaoiltaan, yksityiskohdiltaan ja väreiltään olemassa olevia tai jos vanhoihin ikkunoihin ei liity suojeluarvoja. Luvanvaraisuus on kuitenkin syytä selvittää rakennusvalvonnasta ennen muutoshankkeeseen ryhtymistä.
– Noudatamme johdonmukaisesti näitä rakennusvalvonnan menettelytapaohjeita. Rakennuslainsäädännön mukaan ikkunat ovat osa julkisivuja, jolloin julkisivuiltaan suojeltujen rakennusten ikkunarakenteet kuuluvat myös rakennussuojelun piiriin, toteaa arkkitehti Mikko Lindqvist Helsingin kaupunginmuseon kulttuuriympäristötiimistä.
Helsingin kaupunginmuseo on asiantuntijavirasto, joka voi tulla osalliseksi ikkunaremonttien suunnittelemiseen ja toteuttamiseen, jos esimerkiksi rakennusvalvonta pyytää siltä lausuntoa.
Ikkunakorjausten menettelytapaohjeessa todetaan, että ennen vuotta 1965 rakennettujen talojen puuikkunat on yleensä teetetty käsityönä pienissä puusepäntehtaissa, valikoidusta puutavarasta ja ehkä räätälöidysti kyseiseen rakennukseen.
– Ihan samanlaista materiaalia ei tänä päivänä edes saa, ja siksi hyvistä rakenteista ja materiaaleista kannattaa pitää kiinni sekä pyrkiä pidentämään niiden elinkaarta ja elinikää, eikä tarpeettomasti hukata tai tuhota hyvää materiaalia, Lindqvist sanoo.
Menettelytapaohjeissa suositellaan lähtökohtaisesti alkuperäisten ikkunoiden korjaamista ja säilyttämistä, milloin se on mahdollista.
– Kaikki korjauskelpoinen kannattaa korjata. Se on lähtökohta ja Helsingin kaupunginmuseon neuvo. Rakennusten arvo kyetään säilyttämään sillä, että korjataan korjauskelpoista, Lindqvist toteaa.
Lindqvistin mukaan taloyhtiöissä tehdään entistä enemmän myös sellaisia ikkunaremontteja, joissa palautetaan alkuperäiset ikkunat ja ikkunarakenteet.
Vanhastakin energiatehokas
Vuoden 1965 jälkeen rakennettujen kiinteistöjen standardi-ikkunoiden vaihtamiselle uusiin puuikkunoihin tai puu-alumiini-ikkunoihin ei ole Helsingin rakennusvalvonnan menettelytapaohjeiden mukaan estettä, mikäli rakennus ei ole suojeltu asemakaavalla, se ei kuulu kulttuurihistoriallisesti arvokkaiksi määriteltyihin alueisiin tai se ei ole rakennuskiellossa suojelukaavan laatimista varten. Hankesuunnitteluvaiheessa on hyvä varmistaa, ettei rakennus ole rakennustaiteellisesti arvokas kohde, johon standardi-ikkunat eivät sovellu.
Uudet ikkunat ovat energiatehokkaampia kuin vanhat, mutta puuikkunoiden säilyttävä korjaaminen ei ole Lindqvistin mielestä ristiriidassa nykyisen energiatehokkuusvaatimusten kanssa.
– Vanhojen ikkunoiden energiatehokkuutta voidaan parantaa asentamalla esimerkiksi sisäpuitteeseen niin sanottu lämpö- eli selektiivilasi. Myös ikkunoiden tiivistäminen on tärkeä toimenpide. Siinä on kuitenkin syytä aina selvittää tiivistämisen vaikutus huoneiston korvausilman saantiin, sillä joskus painovoimaisen ilmanvaihdon ratkaisuissa korvausilman sisäänotto on hoidettu ikkunarakenteen kautta.
Ikkunaremonttia suunnitteleva taloyhtiö joutuu miettimään eri rakennusosien ja taloteknisten järjestelmien kokonaisuutta ja valitsemaan energiatehokkuuden toteuttamiseksi kustannuksiltaan järkevimmät ratkaisut.
Myös materiaalien ympäristövaikutukset ja hiilijalanjälki vaikuttavat päätöksenteossa tulevaisuudessa entistä enemmän.
– Jos verrataan puu-alumiini-ikkunan rakennetta puuikkunaan, niiden ympäristövaikutukset ja hiilijalanjälki ovat ihan eri luokkaa. Puu on suomalaisille tuttu rakennusaine, se on korjattavissa ja ylläpidettävissä, ja sen käyttöä suositaan kiinteistöjen rakenteissa ja ikkunoissakin, Mikko Lindqvist sanoo.
Teksti: Riina Takala-Karppanen
