Teema-artikkeli: Julkisivujen detaljit ja seuranta kuntoon
Hyvä ja kestävä julkisivu ei ole materiaalista kiinni: tärkeintä on huolellinen suunnittelu ja ohjeen mukainen toteutus. Detaljit vaativat erityishuomiota, ja jollakulla täytyy olla vastuu julkisivurakenteiden kokonaisuudesta. Ilmastonmuutos lisää julkisivujen kosteusrasitusta, mutta tutkimusten mukaan esimerkiksi betonijulkisivujen vaurioituminen on luultua hitaampaa.
Julkisivuyhdistys JSY ry:n sivuilla on vapaasti saatavissa JUKO-ohjeisto julkisivujen korjausta varten. Ohjeiston kolmannes on suunnattu taloyhtiöiden julkisivuhankkeita varten ja kaksi kolmannesta on korjaussuunnittelun ohjeita erilaisille julkisivuratkaisuille. Ohjeisto valmistui vuonna 2006, ja tänä vuonna sitä päivitetään.
Uuteen versioon tulee uutta asiaa muun muassa puujulkisivujen korjauksesta ja kunnostuksesta, eristerappausjärjestelmien korjauksesta, julkisivujen talvikorjauksesta sekä julkisivurakenteen lämmöneristävyyden parantamisesta.
Ohjeistoon on tulossa tietoa myös ilmastonmuutoksen vaikutuksista rakenteiden vaurioitumiseen sekä korjausrakentamisen roolista osana kestävää kehitystä.
JUKO-uudistuksen kirjoittaa Tampereen yliopiston Rakenteiden korjaamisen ja elinkaaritekniikan tutkimusryhmä: tekniikan tohtorit Toni Pakkala ja Jukka Lahdensivu, diplomi-insinöörit Aapo Räsänen ja Niko Lindman sekä tekniikan kandidaatti Jussa Pikkuvirta. Päivitystyössä ovat mukana myös alan yritykset eri aihealueiden ohjausryhmissä.
Oikein tehty on paras
JUKO-ohjeissa käydään läpi eri julkisivumateriaaleja. Betoni, puu, lasi, rappaus vai levy – mikä on ollut paras vaihtoehto tähän asti, entä jatkossa?
– Varmin julkisivurakenne on se, joka on suunniteltu ja toteutettu oikein, sanoo Jukka Lahdensivu, joka on Tampereen yliopiston rakennetun ympäristön tiedekunnan rakennustekniikan tutkimuspäällikkö ja Ramboll Finland Oy:n rakennesuunnittelun johtava asiantuntija.
Lahdensivu ja muutkin JUKO-päivityksen kirjoittajat ovat olleet mukana Tampereen yliopiston, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Aalto-yliopiston ja Itä-Suomen yliopiston RAIL-tutkimuksessa (Rakennusten kosteusvauriot ja ylilämpeneminen muuttuvassa ilmastossa). Sen tulokset julkaistiin vastikään tammikuussa.
RAIL-tutkimuksessa tehtiin laskennallisia tarkasteluja ulkoseinärakenteiden rakennusfysikaalisesta toimivuudesta nykyisessä ja projisoidussa tulevaisuuden ilmastossa. Julkisivurakenteiden säilyvyyden kannalta merkittävin ilmastonmuutoksen aiheuttama riski on lisääntyvät viistosateet, sillä kosteus on mukana lähes kaikissa vauriomekanismeissa materiaalista riippumatta.
RAIL-tarkastelujen perusteella suurin osa Suomessa yleisesti käytössä olevista ulkoseinärakenteista pärjää myös muuttuvassa ilmastossa. Homehtumisriski nousee sellaisissa ulkoseinärakenteissa, jotka päästävät viistosadetta lävitseen, jotka pidättävät vettä rakenteen huokosverkostossa kuten tiili ja läpäisevä betoni ja joissa tuuletus on heikkoa, RAIL-tuloksissa todetaan.
Uusi fokus suunnitteluun
Lahdensivun mukaan julkisivun rakennesuunnitteluun tarvitaan muutosta.
– Suunnittelussa pitää ensin keskittyä julkisivun detaljeihin, sitten runkoon. Nykyään se on toisinpäin, ja detaljit voivat jäädä suunnittelemattakin, hän toteaa. Detaljien virheet ovat suuri riski julkisivun vedenpitävyydelle.
– Rakennesuunnittelussa on lujuusmitoitus ollut tähän asti keskeistä, ja rakennusfysiikkapuolella on osaamisvajetta. Rakennesuunnittelijoiden pitää miettiä myös rakennusfysiikkaa, se on kohtalaisen uutta juttua alan yliopistokoulutuksessakin.
Eristerapattujen julkisivujen ongelmista on puhuttu paljon. Ohutrappauksessa 5–10 millimetrin paksuinen rappauskerros ja lasikuituverkko muodostavat levyn, joka kiinnittyy lämmöneristeiden ulkopintaan verkotuslaastilla. Ohutrappauskerroksessa ei ole liikuntasaumoja, vaan ne ovat alemmissa kerroksissa. Paksurappauksessa metalliverkolla vahvistettu rappauskerros muodostaa lämmöneristeiden ulkopintaan 20–25 millimetrin paksuisen jäykän levyn, joka kiinnitetään mekaanisesti lämmöneristeen läpi alusrakenteeseen. Paksurappauksessa on liikuntasaumoja pysty- ja vaakatasossa 12–15 metrin välein. Kolmas vaihtoehto on levyrappaus, jossa rappausalustana on säänkestävä stabiili levy, jonka takana on tuuletusrako.
– Eristerappauksista on tullut reklamaatioita, mutta ei yhtäkään niistä kohteista, joissa eristerappaus on tehty ohjeen mukaan. Itse järjestelmässä ei ole ongelmia. Oikein toteutettuna se toimii erinomaisesti, Jukka Lahdensivu sanoo.
Lahdensivun mukaan eristerappaus vaatii toteuttajalta suurta tarkkuutta. Rakenteen sadevedenpitävyys on elastisten saumojen ja usein myös pinnoitteen varassa, ja siksi rakenteita pitää käytön aikana seurata.
Betonille suojaavaa pinnoitetta
RAIL-selvitysten mukaan tiiviistä betonista tehdyssä betonisandwich-rakenteessa homeen kasvu on epätodennäköistä. Myös huokoisempi betonielementti säilyy homeetta, jos tuuletusuritus toimii. Betonisandwich-rakenteiden riski homeen kasvulle on vähäinen myös vuoteen 2080 ulottuvissa ilmastoskenaarioissa.
Homeen sijaan betonielementeissä voi olla pakkasrapautumista. Jukka Lahdensivu sanoo, että 1970-luvulla rakennetuista betonijulkisivuista ja -parvekkeista 70–80 prosenttia ei ole pakkasenkestäviä. Pakkasenkestävyyteen tarvittava lisähuokoistus tuli ohjeistukseen jo 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa, mutta käytännön rakenteisiin laajemmin vasta 1990-luvulla.
– Pakkasta kestämättömiä parvekkeita on korjattu paljon rannikkoalueilla, joissa sataa ja tuulee paljon, mikä rasittaa ankarasti rakenteita, Lahdensivu toteaa. Ilmastonmuutoksen myötä se rasitus kasvanee.
– Pakkasta kestämättömien parvekkeiden suurta remonttia voi lykätä laittamalla parvekkeisiin suojaava pinnoite, joka ei läpäise vettä mutta läpäisee vesihöyryä. Se toimii hyvin ja lisää oleellisesti parvekkeen käyttöikää. Tyypillinen pinnoite on silikonihartsia, Lahdensivu kertoo.
RAIL-selvitysten mukaan uusien lämmöneristemääräysten mukaisten tiili-eriste-betoni -rakenteiden riski homeenkasvulle rakenteessa on epätodennäköinen nyt sekä tulevaisuudessa. Tiili-villa-tiili -rakenteiden osalta homehtumisriskiin vaikuttaa eniten tuuletusvälin toimivuus nyt ja erityisesti tulevaisuuden ilmastossa.
JUKO-ohjeisto pysyy monin osin ennallaan, esimerkiksi betoni- ja rappausjulkisivuissa on edelleen entiset korjaustavat ja tuotteet.
– Levyjulkisivuissa on paljon uusia materiaaleja kuten keraamisia levyjä ja laminaatteja, ne pitää käydä läpi JUKO-uudistuksessa. Vanhat levyt olivat yleensä sementtikuitulevyjä, joissa on asbestia. Niiden korjaamisessa on vain yksi vaihtoehto: pois ja uutta tilalle.
Lasijulkisivut tuoteosakauppana
Julkisissa rakennuksissa on paljon suuria lasiseiniä, ja ne hankitaan usein tuoteosakauppana.
– Tuoteosakaupan ongelma on, että kukin miettii omaa osaansa, mutta kukaan ei mieti, miten ne yhdistyvät toisiinsa. Ja se näkyy liitoksissa, jotka huonosti suunniteltuina ja toteutettuina ovat riski koko julkisivun säänkestävyydelle, Jukka Lahdensivu sanoo.
Lasijulkisivun riskipaikka syntyy, kun lasiseinän ja viereisen muunrakenteisen seinän nollarajat eivät ole samalla tasolla, vaan paksumman seinän nollaraja osuu lasiseinän alumiiniprofiilin sisälle. Toimistorakennuksessa kondenssiriskin muuttuminen todeksi vaatii pakkasta ulkona ja kosteutta sisätiloihin.
Lahdensivun mukaan hyvin vaativassa julkisivurakentamisessa suunnitelmalle tarvitaan ulkopuolinen tarkastus.
– Ja fiksu rakennuttaja teettää sellaisen joka tapauksessa ja välttää kalliiksi tulevat ongelmat jatkossa.
Huolet hieman hälventyneet
RAIL-selvitysten mukaan kaikilla julkisivumateriaaleilla on odotettavissa pintojen levä- ja muiden kasvustojen lisääntymistä, kun kosteusrasitus kasvaa ja lämpötila nousee. RAIL-tutkijoiden mukaan kasvustot aiheuttavat lähinnä esteettistä haittaa, mutta niiden laaja kertyminen pinnoille voi heikentää julkisivupinnan kuivumista ja pitää huokoista pintarakennetta kosteana, mikä altistaa julkisivua muun muassa pakkasrapautumiselle.
– En ole julkisivujen kunnosta niin huolissani kuin ennen. Tutkimusten mukaan julkisivuvauriot etenevät aika hitaasti. Betonijulkisivun aktiivisen korroosion aika nykysateilla on sateelta suojatuissa rakenteissa, kuten parvekelaattojen alapinnoissa, muutama sata vuotta. 1990-luvulta lähtien valmistuneissa betonijulkisivuissa betonin karbonatisoituminen etenee hitaasti ja raudoitteet ovat tyypillisesti riittävän syvällä betonin sisällä.
Ilman pakkasenkestävyyttä olevassa 1970-luvun betonijulkisivussakin menee parikymmentä vuotta ennen kuin on mikroskooppitarkastelussa havaittavia halkeamia kertomassa alkaneesta vauriosta.
– Nyt selvitetään tutkimuksella, kuinka paljon käyttöikää on olemassa olevissa betonijulkisivuissa. Se tiedetään jo, että 1990-luvun jälkeen tehdyissä on selkeästi parempi kestävyys.
Jos Lahdensivua joku huolettaa, niin se on monikerroksisen puutalon julkisivu.
– Puu on julkisivussa haastava materiaali, kun puulla on aikamoiset lämpö- ja kosteusliikkeet. Puukerrostaloissa puu on sääsuoja. On oleellista, että julkisivun sadetakki kestää vettä.
Lahdensivu toteaa, että monikerroksisten puurakennusten rakentaminen on vielä nuorta, emmekä tiedä, kuinka julkisivut tulevat pärjäämään. Suuren säärasituksen alueella monikerroksinen puurakennus voi tarvita julkisivun maalausta seitsemän vuoden välein.
Kaikkia julkisivuja koskee nyt ja etenkin säärasituksen lisääntyessä tarkkailun, ylläpidon ja huollon tärkeys.
– Kiinteistönomistajan on tarkkailtava liitoksia ja liittymäkohtien peitelistoja ja muita suojia – ovatko ne oikeilla paikoillaan? Julkisivun saumauksetkaan eivät ole ikuisia, eteläseinällä saumaus kestää 10–15 vuotta.
Jukka Lahdensivu kehottaa keskittymään detaljeihin suunnittelussa ja ylläpidossa sekä julkisivupinnoitteen kunnossapitoon. Korjauksiin lähdetään huolellisen kuntotutkimuksen kautta.
– Uudistuvalla JUKO-ohjeella ei voi ratkaista kaikkea, mutta toivon, että se antaa asianosaisille osviittaa siitä, mihin pitää kiinnittää huomiota.
Lähde: Rakennusten kosteusvauriot ja ylilämpeneminen muuttuvassa ilmastossa – RAIL. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2023:2
Teksti: Jaana Ahti-Virtanen
