Ratamestarinkatu 9:n peruskorjaus: Vastuullisuus keskeistä
Helsingin Itä-Pasilassa sijaitsevan Kiinteistö Oy Ratamestarinkatu 9:n peruskorjaushankkeessa oli jo lähtökohtaisesti tiukat kiertotalous- ja hiilijalanjälkitavoitteet. Materiaalien säästäminen, uudelleen hyödyntäminen ja kierrättäminen oli keskeistä. Työmaalla ideoitiin uudenlaisia ratkaisuja ja vastuullisuustavoitteet jopa ylitettiin.
Helsingin Itä-Pasilassa sijaitseva vuonna 1984 valmistunut Kiinteistö Oy Ratamestarinkatu 9 koostuu kahdesta yhteen liitetystä 5-kerroksisesta toimistorakennuksesta, A ja B, sekä pihakannen alla olevista kellaritiloista, joissa on autohalli ja kaksi osin maanpäällistä kellarikerrosta. Kiinteistössä toimivat Helsingin hallinto-oikeus, markkinaoikeus ja työtuomioistuin.
Hankkeen tilaajana oli Kiinteistö Oy Ratamestarinkatu 9, jonka enemmistöosakkaana on Senaatti-kiinteistöt, joka vastasi hankkeen tilaaja- ja rakennuttamistehtävistä. Hankkeessa sovellettiin Senaatti-kiinteistöjen omissa hankkeissaan käyttämiä ympäristö- ja sisäolosuhdetavoitteita.
1980-luvun parhaimmistoa
– Kiinteistön rakennukset on rakennettu vuonna 1984, mikä oli erityistä aikaa suomalaisessa arkkitehtuurissa. Sen ajan rakennukset eivät ole tällä hetkellä kauhean muodikkaita. Täytyy kuitenkin muistaa, että se mikä on epämuodikasta tänä päivänä, voi olla muodikasta tulevaisuudessa, kohteen pääsuunnittelijana toiminut arkkitehti Matti Anttila AW2-Arkkitehdeistä toteaa.
Ratamestarinkatu 9:n rakennukset ovat Anttilan mukaan oman aikakautensa parhaimmistoa.
– Siksi halusimme ottaa tähän rakennukseen nöyrän ja konservoivan otteen mieluummin kuin lähteä peittelevällä otteella muuttamaan arkkitehtuuria. Nämä olivat tyypillisiä aikansa kaakelitaloja. Tänä päivänä ei kaakelijulkisivuja enää käytetä, joten rakennuksissa oli hyvin vahvasti oman aikansa henkeä. Päätimme vain raikastaa julkisivut, kuitenkin mahdollisimman pitkälle alkuperäistä lähtökohtaa kunnioittaen, Anttila sanoo.
Rakennuksissa oli alun perin betoninen sandwich-ulkokuori, jossa oli liimattu klinkkerilaattarakenne. Se ei ollut kestänyt aikaa, vaan seinistä oli lähtenyt putoamaan laattoja.
Ulkokuori purettiin kokonaan kantavalle sisäelementille saakka. Tilalle tehtiin mekaanisesti kiinnittyvä, huomattavasti kevyempi kuitubetonilevy.
– Alun perin julkisivuissa oli valkoista sileätä betonia ja laatoitettuja alueita. Nyt laatoitetut alueet tehtiin polymeeribetonilla, joka on uritettu laattamuotoon ja saumattu. Näin muodostuu yhtenäinen laattapintavaikutelma. Ilme on kuitenkin edelleen samanlainen alkuperäisen kanssa, Matti Anttila kertoo.
Julkisivuissa oli myös tiettyjä ajalle tyypillisiä erkkerirakenteita, joita ei palautettu enää takaisin erkkereinä teknisten syiden vuoksi. Niiden tilalle tehtiin korkeita ikkuna-aiheita. Arkkitehtuuri kesti tämän ratkaisun.
– Energiatalouden kannalta päästiin hyvin lähelle uudistaloa. Korjaaminen ehdottomasti kannatti tällä tavalla tehtynä. Tämä oli sekä rakennushistoriallisesti että teknisesti oikea ratkaisu, Anttila toteaa.
Kierrätyksestä lisäpalkkio
– Peruskorjauksessa kiinnitettiin ympäristövastuullisuuteen paljon huomiota ja tavoitteet oli asetettu korkealle. Materiaalien hyödyntämisasteessa tavoite oli 95 prosenttia, ja elinkaaren hiilijalanjäljen osalta 15 prosenttia vertailutasoa alhaisempi. Toteutunut hyödyntämisaste ylitti tavoitteen ja oli noin 97 prosenttia, kohteen rakennuttajana toiminut Senaatti-kiinteistöjen rakennuttajapäällikkö Janne-Pekka Niininen toteaa.
Senaatin omissa hankkeissa on kerätty jo paljon kokemusta ympäristötavoitteiden mukaisesta toiminnasta, mutta tästä hankkeesta teki Niinisen mukaan erikoislaatuisen se, että hankkeen projektinjohtourakoitsija NCC teki aktiivista kehitystyötä ja satsasi varsin paljon hankkeen ympäristövastuullisuuteen ja panosti erityisesti materiaalien säästämiseen, uudelleen hyödyntämiseen ja kierrättämiseen.
– Tämä oli projektinjohtourakka tavoite- ja kattohinnalla. Projektin alusta asti oli selvää, että tällä työmaalla panostetaan ympäristövastuullisuuteen ja vaatimukset ovat saaneet meidät työmaalla ideoimaan uusia hyviä ratkaisuja. Tilaajalla oli kierrätyksen osalta myös lisäpalkkiomahdollisuus, ja sen vaatimukset saavutimme. Käytännössä työmaalla on kierrätetty lähes kaikki purettu materiaali, projektinjohtourakoitsijana toimineen NCC:n vastaava työnjohtaja Tuomas Nousiainen sanoo.
Uusiokäytön ja kierrätyksen toteuttaminen ei ole Nousiaisen mukaan ihan yksinkertaista. Tärkeätä oli, että vanhat materiaalit pystyttiin säästämään.
– Sehän on parasta, että ei pureta ollenkaan. Toiseksi parasta on se, että vanhat materiaalit irrotetaan ja käytetään jossakin muualla. Kolmanneksi parasta on se, että niistä tehdään materiaalia hyödynnettäväksi uusissa tuotteissa, Nousiainen sanoo.
Työmaalla käytettiin paljon aikaa uusien kustannustehokkaampien ratkaisujen miettimiseen ja niitä löydettiinkin.
– Olemme huomanneet, että kierrätyksen osalta työmäärä lisääntyi suunnitteluvaiheessa, mutta materiaalien säästäminen auttaa myös kustannusten hallinnassa, Nousiainen toteaa.
Osittain maailmantilanteesta johtuen kustannustavoitteeseen pääseminen oli Nousiaisen mukaan ehkä työmaan suurin haaste.
Odotettua haasteellisempi julkisivu
– Haastavinta tässä hankkeessa on ollut julkisivutyöt kaikkinensa. Aikataulu oli erittäin nopea, eli käytännössä julkisivutyöt tehtiin pitkälti yhden lämpimän kauden aikana, jotta ei tarvinnut asentaa lämmitysjärjestelmiä. Hanke pysyi aikataulussa ja saimme nollavirheluovutuksen, Tuomas Nousiainen kertoo.
Julkisivujen sandwich-laatoista purettiin sahaamalla pintalaatta pois ja villat poistettiin. Sisempi laatta tiivistettiin ja tilalle tehtiin uusi tuulettuva rakenne. Ohuempi uusi levyrakenne mahdollisti sen, että rakennuksen energiataloutta päästiin huomattavasti parantamaan, koska paksummalle, tämän päivän standardien mukaiselle lämmöneristeelle jäi tilaa.
Tiukka aikataulu aiheutti aliurakoitsijana toimineelle Fenster Oy:lle runsaasti arvioitua enemmän kuluja.
– Kun ulkokuori purettiin betonille, meille tuli yllätyksenä, että sisäkuoren pinta oli ennakoitua epätasaisempi. Se työllisti meitä paljon ja tuotti lisäkuluja. Aikataulu on ollut suuri haaste meidän osuudessamme. Lisätyövoimaa piti palkata kiireavuksi ja nostokalustoa vuokrata arvioitua enemmän, julkisivu-urakan aliurakoineen Fenster Oy:n toimitusjohtaja Ari Rinne toteaa.
– Tilasimme myös aluksi paljon materiaaleja ennakkoon, kun oli pelko, että tavaraa ei saa sodan takia. Myöhemmin kävi ilmi, että joiltakin osin hinta jopa laski alkuperäisestä työmaa-aikana. Ongelmista huolimatta lopputulos on kyllä hieno, Rinne sanoo.
Kaikki rakennusten ikkunat ja ovet uusittiin rakennusvaippaan. Näin vaipan tiiveys päästiin toteuttamaan hallitusti.
Rakennuksissa on tehty sisäpuolisia saneerauksia viimeksi noin kymmenen vuotta sitten. Muun muassa istuntosaleja korjattiin silloin merkittävästi.
Rakennuksien sisäpuolella aukaistiin ja puhdistettiin tällä kertaa muun muassa kaikki alakatot. Huonokuntoisia levyjä vaihdettiin ja vanhat hyväkuntoiset levyt palautettiin takaisin.
– Pintatöitä tehtiin jonkin verran lattioiden ja parkettien osalta. Ulkokuoren sisäseinissäkin oli melko paljon laittamista ikkunoiden vaihdon ja uuteen julkisivuun liittyvien asennusten vuoksi, Nousiainen kertoo.
Ulkopuolella myös pihalaatta purettiin pohjalaattaan saakka ja kaikki tehtiin uusiksi.
Ilmanvaihto uusittiin
– Kohteen hankesuunnitelma oli tehty ennalta, ja lähdimme tekemään LVI-suunnitelmaa sen mukaan. Hankesuunnitelma ei kuitenkaan ollut aivan täydellinen, ja hankekokonaisuus laajeni vielä aika paljon rakennushankkeen aikana, kohteen LVI-suunnittelusta vastannut Sweco Talotekniikka Oy:n Marko Issakainen kertoo.
Hänen mukaansa haasteellisinta LVI-suunnittelussa olivat rakennuksessa aiemmin tehdyt vuokralaismuutokset, joista ei ollut välittynyt kaikkia tietoja suunnitteluun.
Alkuperäiset LVI-konehuoneet olivat liian ahtaita, joten niitä korotettiin lähes kahdella metrillä. Ne piti sovittaa kaupunkikuvallisesti ympäristöönsä.
Aiemmin tuloilma oli otettu ontelolaattojen onteloiden kautta, mikä oli 1980-luvulla käytetty ratkaisu.
– Nyt siellä oli erinäisiä haasteita, jotka saattaisivat pitkällä tähtäimellä vaikuttaa myös sisäilman laatuun. Totesimme, että edullisin ratkaisuvaihtoehto oli vaihtaa ilmastointi perinteiseen seinämalliseen ratkaisuun, jossa raitis ilma tuodaan käytävältä suoraan seinälle niissä paikoissa, missä se oli mahdollista. Kaikkialla se ei ollut mahdollista, joten niissä paikoissa vanhat ontelolaattakanavat pinnoitettiin sisäpuolisesti, Issakainen sanoo.
Kohteessa on ennestään lämmitysmuotona kaukolämpö. Viilennykseen oli aiemmin ollut käytössä kaukokylmän ja vedenjäähdytyskojeikon sekakäyttöjärjestelmä. Lauhduttimet muutettiin nyt kokonaan kaukokylmällä toimiviksi.
– Se tuotti tiettyjä haasteita, erityisesti jossakin vaiheessa tehty passiivipalkkijärjestelmä. Sen osalta jouduimme tekemään vähän soveltavia innovaatioita, että se saatiin yhdistettyä kaukokylmäjärjestelmään erittäin energiatehokkaasti. Passiivipalkkijärjestelmä saatiin käytännössä muutettua täysin ilmaisenergiajärjestelmäksi, Marko Issakainen kertoo.
B-rakennuksessa uusittiin käyttövesirunkolinjat ja viemärit pääsääntöisesti kokonaan. Sadeveden umpivirtausjärjestelmä uusittiin ja siellä kohdin, missä se ei soveltunut käyttötarpeeseen, tehtiin muutos painovoimaiseksi viemärijärjestelmäksi käyttäjä haastattelujen perusteella. Samoin suurin osa B-rakennuksen lämpöpattereista uusittiin. A-rakennuksen lämpöpatterit on huollettu noin kymmenen vuotta sitten tehdyssä remontissa, joten niiden osalta päästiin vähemmällä.
Teksti: Jari Peltoranta | Kuvat: Mikael Lindén
