Paanan koulu
[Best_Wordpress_Gallery id=”43″ gal_title=”Paanan koulu”]
Teksti: Aku Aittokallio Kuvat: Matti A. Kallio
Tuskin suunnittelija voisi saada mielenkiintoisempaa hommaa, tuskin monimutkaisempaakaan koulun rakentamiseksi.
Paanan koulu valmistui kaksivaiheisesti. Ensin valmistuivat uudisosat ja liikuntasalisiiven peruskorjaus. Keittiö ja ruokasali rakennettiin uudelleen ja osa vanhasta liikuntasalin alla olleesta keittiöstä ja ruokasalista muuntui taito- ja taideaineiden luokkatiloiksi. Sitten oli vuorossa vanhan osan peruskorjaus.
Oli tärkeää, että arkkitehtitoimistolta löytyisi kokemusta ja taitoa koulurakentamisesta.
– Arkkitehtitoimisto H&M Arkkitehdit Lahdesta on suunnitellut paljon moderneja kouluja. Arkkitehdit Anneli Hellsten ja Seppo Markku ottivat koulun henkilökunnan alusta asti erinomaisesti mukaan suunnitteluun, rehtori Jari Sillanpää sanoo.
Nykyaikaiselta koululta edellytetään, että se on oppimisympäristöltään avoin ja läpinäkyvä. Tilojen pitää olla muunneltavissa, jotta oppilaat voivat opiskella erilaisissa tiloissa erikokoisissa ryhmissä.
– Hienoa, jos tilat mahdollistavat ja houkuttavat opettamaan ja opiskelemaan eri tavoin – että opetuksessa ja opiskelussa jää tilaa uusille pedagogisille ratkaisuille ja luovuudelle. Esimerkiksi käänteinen opettaminen on mahdollista vain, jos tilat ja välineet ovat kunnossa.
Tila itse voi opettaa
Tilan pedagogiikka on laajentanut koko oppimispsykologian ymmärtämistä.
– Meitä on kiinnostanut tilan pedagogiikka jo yli 20 vuotta. Tila voi olla onnistuessaan yksi ylimääräinen opettaja. Se voi olla epäonnistuessaan todellinen este oppimisprosessille, arkkitehti Seppo Markku sanoo.
Hänkin korostaa, että muuntuvuus, joustavuus ja monikäyttöisyys kuuluvat modernin koulusuunnittelun keskeisiin pedagogisiin vaatimuksiin ja haluttuihin ominaisuuksiin.
– Ehdoton minimivaatimus koulutilojen suunnittelussa on, että eri oppiaineiden tilojen sijoittelu mahdollistaa oppiaineiden yhteistyön.
Suunnittelun onnistuessa tilat saattavat innostaa henkilökuntaa kehittämään täysin uusia, vielä keksimättömiä ja entistä modernimpia tapoja toimia ja opettaa ilmiöpohjaisesti.
– Koulun pitäisi tunnistaa erityyppiset oppijat. Tilojen tulee tarjota useampia kehitysreittejä oppijoille löytämään vahvuutensa ja heikkoutensa. Viihtyisä ja pedagogisesti toimiva oppimisympäristö voi auttaa oppimisessa oleellisesti. Parhaimmillaan tila itsessään opettaa.
Koulua ympäröivä yhteisökin on koulun tilojen tärkeä käyttäjä.
– Parhaimmillaan uusi koulu on, kuten perinteiset kyläkoulumme olivat: paikka jossa voi järjestää häitä, hautajaisia, kokouksia, tansseja, esityksiä. Koulu on parhaimmillaan yhteisönsä juhlatila ja kulttuuritalo.
Paanan koulussa piha-alueisiinkin on satsattu paljon.
Koulun pihalle rakennetaan koripallokenttä, jalkapallo-pesiskenttä, monitoimiareena ja tenniskenttä tekonurmineen, keinuja, ulkopingispöytä, kuntoiluvälineitä, teatterikatsomo ja sadekatoksia.
– Teemme paljon yhteistyötä kunnan nuorisotoimen kanssa. Koulussa ja koulun kanssa nuorisotyöntekijät tavoittavat kattavasti ja helposti koko asiakaskuntansa, Sillanpää sanoo.
Koulurakennuksen pitäisi tavoittaa mahdollisimman suuri käyttöaste myös iltaisin ja viikonloppuisin.
– Se edellyttää erityisesti taito- ja taideaineiden luokkien ja tilojen osalta niiden soveltuvuutta kansalaisopistolle ja liikuntaseuroille.
Monipuolinen piha palvelee kaikkia kuntalaisia iltaisin, viikonloppuisin ja kesäisin.
Sulautuu maastoon ja kulttuurimaisemaan
Paanan koulun näyttämö, sali ja auditorio muodostavat eri tavoin yhdisteltävän tilakokonaisuuden, jossa voi kokoustaa, juhlia, luennoida ja liikkua.
Auditorio-näyttämö avautuu ja muuntuu ylimääräiseksi liikuntatilaksi sähköisen kokoontyöntyvän katsomonsa ja siirtoseinien ansiosta. Auditorio toimii jatkossa myös kuntahallinnon kokous- ja juhlatilana.
– Luonnontieteen laboratoriot voi myös avata ja laajentaa aulatiloihin, jos halutaan toteuttaa jokin kaikille näytettäväksi soveltuva koe tai tapahtumasarja, arkkitehti Anneli Hellsten sanoo.
Koulu on suunniteltu noin 320 oppilaalle. Koulussa opetetaan kahta viidettä ja kuudetta, neljää seitsemättä, kahdeksatta ja yhdeksättä luokkaa sekä yhtä pienryhmää.
Suunnittelua vaikeutti, että 1980-luvun koulu oli tehty 1950-luvun koulun laajennukseksi.
Molemmat osat piti hyödyntää, mutta niiden keskinäinen liittäminen oli tehty ”vaatimattomin eväin”. Liitososa muodostui käytävästä, jossa oli naulakko- ja wc-tiloja.
– Myös rakennusten ja maaston korkojen sovittaminen vaati tuon liitoskohdan huolellista suunnittelua. Tuloksena saatiin polveileva ja tarvittavat korkeusasemat huomioiva moni-ilmeinen aulatila, joka ratkaisee liikenteellisiä ja toisaalta oleskeluun liittyviä tavoitteita. Aula on rakennuksen toiminnallinen ja liikenteellinen sydän.
1950-luvun kellarissa sijaitseva ruokala ja keittiö muuttuivat osaksi kuvataiteen, tekstiilin, musiikin ja liikunnan pukuhuoneiden tiloja. 1980-luvun koulussa alakerran luokkatiloihin sijoitettiin uuteen aulaan avautuvat kirjastotilat.
– Kun laajennus on suurempi kuin vanhat rakennukset yhteensä, ongelmat ovat tavanomaista suuremmat. Tontti ja vanhojen rakennusten sijainti määrittelivät melko tarkasti, miten laajennukset asettuivat kokonaisuuteen.
Rakennuksessa voi havaita kulttuurihistoriallisina symboleina jokimaiseman, viljelyn ja museorautatien.
Selkeää, valoisaa, toimivaa
Paanan koulun pääurakoitsijana toimi Ojarannan Rakennus Oy.
1980-luvun rakennusteknisistä ratkaisuista suoriuduttiin yllättävän mutkattomasti vanhan korjauksessa.
– Nilcon- väli- ja yläpohjalaatasto aiheuttivat vähän miettimistä, mutta varsinaisia ongelmia oli loppujen lopuksi erittäin vähän.
Rakennesuunnittelusta vastasi A-insinöörit Turun Juva Oy.
Pääosa perustuksista on teräspaalujen varassa, aulan kohdalla on maanvaraiset anturat.
Ulkoseinät ja pääosa kantavista väliseinistä ovat paikallavalettuja teräsbetoniseiniä.
Kantavat pilarit ovat pääosin teräsbetonielementtejä, pieni osa toteutettiin paikallavaluina. Kantavina ylä- ja välipohjina ovat seinien ja deltapalkkien varassa ontelolaatat. Jako- ja siirtolasiseinien yläosat ovat teräsrunkoisia.
Paanan koululla on yli 90-vuotiset perinteet. Korjaus- ja laajennusprojektin yhteydessä tontilta purettiin käyttökiellossa ollut puurakenteinen vanha koulurakennus vuodelta 1924, joka oli laajennettu 1957.
Vanhan korjauksen ja uuden laajennuksen kokonaiskustannukseksi muodostui 12,5 miljoonaa euroa.
– Rakennuttajan kannalta tärkeimpiä ovat onnistuneet urakoitsijavalinnat, kunnaninsinööri Kari Tasala sanoo.
– Hankkeen onnistumisen kannalta kunta ei voi täysin ulkoistaa rakennuttamista, vaan ohjaus pitää säilyttää omana työnä. Pidän keskeisenä hankkeen aikana koko ajan jatkuneet rakennustoimikunnan sekä käyttäjien kanssa pidetyt palaverit.
