Nykyarkkitehtuuria vanhassa ympäristössä: Taidemuseo Chappe on synteesi
Taidemuseo Chappesta Raasepori ja Tammisaaren vanha puukaupunki sai uuden turistivetonaulan museokortteliin. Chappe on 1200-neliöinen, 2-kerroksinen ja harjakattoinen puutalo ja taideteos, jonka toteutuksessa kaikki materiaalit olivat erikoismateriaaleja.
Chappen taustalla on jo edesmennyt genetiikan tutkija ja professori Albert De La Chapelle, joka toimi viimeiset 23 vuottaan Yhdysvalloissa. Hän perusti taidemuseon rakentamista varten nimeään kantavan säätiön vuonna 2017. Hänen amerikkalainen tutkijavaimonsa Clara D. Bloomfield tuki myös museon rakentamista huomattavalla summalla. De la Chapelle oli syntyisin Länsi-Uudenmaan Tenholasta, joka on nykyisin osa Raaseporin kaupunkia.
– Setäni Albert oli jo pidempään tukenut Raaseporin museota lahjoittamalla sinne taidetta. Hän halusi vielä lisätä panostustaan ja sai sitten ajatuksen uuden museon rakentamisesta Tammisaareen. Hän esitteli vuonna 2016 Raaseporin museon silloiselle museonjohtajalle ajatuksiaan uuden taidemuseon rakentamista Tammisaaren keskustaan, Albert de la Chapellen taidesäätiön puheenjohtaja Henrik de la Chapelle kertoo.
Ideana oli, että valmistuttuaan museo luovutetaan Raaseporin kaupungille.
– Luovutusneuvottelut alkavat tämän vuoden loppupuolella. Säätiö on sitoutunut myös siihen, että se avustaa museota vuosittain summalla, joka kattaa kolmen henkilön palkkakulut, de la Chapelle kertoo.
Vanhan ja uuden synteesi
Uudelle museolle löytyi keskeinen paikka tontilta, jossa toimii jo ennestään Raaseporin museo ja Elverket-taidegalleria. Taidesäätiö julisti vuonna 2018 suunnittelukilpailun, jonka voitti JKMM Arkkitehdit Oy. Rakennushanke lähti liikkeelle vuonna 2020.
– Uusi rakennus sovittautuu olemassa olevaan vanhaan Tammisaareen. Rakennus kattaa tontin yhden aiemmin rakentamattoman kulman. Rakennuksen massoittelun ja muodon taustalla olivat vanhan kaupunkiympäristön harjakattoiset puutalot, vaikka kivirakenteisiakin taloja on. Chappe on vanhan ja uuden synteesi ja tämän päivän arkkitehtuuria. Ehkä voi tiivistää, että Chappe on kaksikerroksinen harjakattoinen puutalo modernilla twistillä, museon suunnitellut arkkitehti Asmo Jaaksi JKMM-arkkitehdeista toteaa.
Yhteys viereiseen Raaseporin museon rakennukseen on tärkeä osa konseptia. Rakennukset toimivat yhdessä ja niiden keskinäinen yhteys luodaan maan alla. Myös ilmanvaihdon konehuone on maan alla. Pihan keskellä on yksi kattoikkuna, joka tuo luonnonvaloa maanalaiseen näyttelytilaan.
– Rakennuksen pinta-ala on noin 1200 neliömetriä, eli se ei ole suuren suuri, mutta vapaa korttelin kulma aiheutti päänvaivaa rakennuksen sovittamisen osalta. Tontti vaikutti rakennuksen muotoon, ja siitä tuli vähän suunnikkaan muotoinen ja jopa timantiksikin puristunut osittain siitä syystä, että sen sai ylipäätään mahtumaan ahtaalle rakennuspaikalle, Jaaksi kertoo.
Julkisivujen tummaksi sävytetty kuusiparruverhous liittää uudisrakennuksen tasapainoiseksi osaksi vanhaa kaupunkia.
– Lähtökohtana ja pääroolissa rakennuksen suunnittelussa on kuitenkin taide. Toisaalta arkkitehtuurikin on tärkeä osa näyttelyssä käymistä, Asmo Jaaksi toteaa.
Avaria, näyttelyiden mukaan muunneltavia tiloja on kolmessa tasossa. Ylimmässä kerroksessa sijaitsevat korkeat päänäyttelytilat. Maantasossa aula ja Albert-tila avautuvat kadulle ja sisäpihalle. Alimman kerroksen maanalaisesta galleriasta on yhteys Raaseporin museoon.
Näyttelysaleissa tärkeimpänä lähtökohtana oli näyttelytoiminnan ja taideteosten esillepanon palveleminen. Näyttelytiloissa on valkoiset, sileät suorat seinät ja lattiakin on lähes neutraalin valkoinen. Arkkitehtuuri on voimakkaampaa näyttelysalien kattopinnoissa, joissa on muotoilua ja puuta. Joissakin seinissä on rimapuupinta.
– Rakennuksessa on myös kiinteitä taideteoksia. Aulan sisäkatossa on Petri Vainion ohuista metallilapuista toteutettu Spegling-teos, jonka yläpuolella on ohjelmoitu led-valaistus. Se toimii samalla aulavalaistuksena. Rakennuksen pääportaan yhdessä seinässä on Karin Widnäsin keramiikkateos Havet. WC-tiloihin sijoittuu Harrie Liveartin tilateos Memento, joka sisältää ääntä ja taiteilijoiden muotoilemia wc-istuimia, Asmo Jaaksi kertoo.
Titaanipaalutusta museoalueella
Rakennuspaikka on hyvin ahdas vanhankaupungin kupeella, kahden olemassa olevan museo- ja kulttuurirakennuksen kyljessä.
– Rakennus on hyvin erikoinen ja itsessään taideteos sekä sikälikin haastava, että rakennuksen ympäristö on museoaluetta ja aivan Tammisaaren vanhan asemakaava-alueen historiallisella rajalla. Kaivuiden osalta piti ensin tehdä selvityksiä arkeologiselta kannalta ja varmistua, ettei niiden vaikutusalueella ole mitään arvokkaita muinaisjäänteitä, kohteen rakennuttajatehtävistä vastannut Tarja Vilminko WSP Finland Oy:stä kertoo.
Rakennuspaikan pohjaolosuhteet olivat Vilminkon mukaan myös haastavat. Maaperä oli kohtuullisen herkästi häiriytyvää, ja pohjavesi oli kaivutasoon nähden korkealla. Rakennuskaivannon ympärille asennettiin ponttiseinä ja vettä jouduttiin pumppaamaan kaivannosta pois koko maanrakennustyövaiheen ajan.
– Paalutuksessa käytettiin betonivaipalla päällystettyjä titaanipaaluja, jotka aiheuttavat mahdollisimman vähän häiriötä ja tärinää ympäristöön. Työmaalla oli koko ajan tarkka tärinäseuranta, kohteen rakennesuunnittelusta vastannut Sami Lampinen WSP Oy:stä kertoo.
Erikoiset muodot ja materiaalit
Kohteen pääurakoitsijana toimineen K. Jousmaa Oy:n työpäällikkö Jari Jousmaa sanoo, että hankkeessa oli kaikkein vaativinta työmaalogistiikka, materiaalien hintojen nousut ja ikkunat.
– Tilasimme materiaalit aika paljon etukäteen, kun niiden saatavuudesta ei tiedetty. Rakennustyömaalla ei voinut säilyttää yhtään mitään, vaan meillä oli rakennustavaroita välivarastossa omissa halleissamme hallit täynnä. Kaikki materiaalit olivat erikoismateriaaleja, Jari Jousmaa kertoo.
Rakennuksessa on tuplapohjalaatta. Kellarin ja sisääntulokerroksen holvit ja seinät ovat pääosin paikalla valettuja, mutta ontelolaattaakin on käytetty. Rakennuksen toisen kerroksen lattia on paikallavalettu, ja siitä ylöspäin toinen kerros on puurakenteinen CLT-elementeillä toteutettuna.
– Metalliakin oli aika paljon suurten ikkunarunkojen vuoksi. Yläpohja oli sekin vaativa, koska kattorakenteessa oli paljon erilaisia kulmia ja muotoja. Jokainen palkki oli erilainen. Katto on sinkkipeltiä, Jousmaa sanoo.
Rakennuksen seinissä ei ole yhtään 90 asteen kulmaa. Toisessa kerroksessa on kaksi näyttelysalia, joissa molemmissa on kattoikkuna, joka nousee julkisivulle räystään yläpuolella olevaksi ikkunaksi. Niillä saadaan luonnonvaloa sisälle näyttelytilaan, ja ne ovat tavallaan lyhtyjä rakennuksen päällä ulkoa katsottuna. Ikkunat ovat valaistuja; ne hohtavat pimeään aikaan ulospäin.
Usean neliön kokoiset kattoikkunat olivat Sami Lampisen mukaan äärimmäisen haastavia rakennesuunnittelun kannalta. Rakenteita tuettiin teräsjäykisteillä. Myös julkisivujen puuparrujen kiinnitystä mietittiin paljon, ja ne päätettiin kiinnittää ampumanauloilla.
Täysiverinen museoilmastointi
Museossa on tarkat kosteus- ja lämpötilavaatimukset, koska olosuhteiden pitää pysyä koko ajan samana, vaikka sisällä olisi salit täynnä ihmisiä. Ilmastoinnissa on sekä jäähdytys että ilman kosteutus. Lämpö saadaan kaukolämmöstä.
– Granlund oli LVIS-suunnittelijana ja teimme heidän kanssaan tiivistä yhteistyötä talotekniikan suunnittelussa ja integroinnissa. Chappe on täysiverinen museorakennus, jonka sisäilmaolosuhteet ovat hyvin tarkkaan säädeltyjä. Sen osalta tehtiin paljon töitä, että kaikki talotekniikka saatiin mahtumaan ja piiloon rakennukseen. Se onnistui lopulta hyvin, ja museoon voidaan kyllä ottaa arvokkaitakin teoksia lainaan, Asmo Jaaksi kertoo.
Sisäilma säätyy hiilidioksidin, kosteuden ja lämpötilan suhteen. Lämmön talteenoton tuottama ylimääräinen lämpö myydään ulos kaukolämpöverkkoon.
Teksti: Jari Peltoranta | Kuvat: Mikael Lindén