Meilahden sairaalan Potilastorni peruskorjattiin
Teksti: Kaisu Ravantti Kuvat: Kari Erkkilä
Arkkitehtitoimisto SARC Oy:n ja Arkkitehtiryhmä Reino Koivula Oy:n muodostama työyhteenliittymä aloitti potilastornin peruskorjauksen suunnittelun vuonna 2009. Kohteen pääsuunnittelijana toimi arkkitehti Antti–Matti Siikala Arkkitehtitoimisto SARC Oy:stä.
Arkkitehtitoimisto SARC Oy vastasi kohteen pää- ja arkkitehtisuunnittelusta yleisesti ja Arkkitehtiryhmä Reino Koivula Oy toimi sairaalasuunnittelun asiantuntijana.
Potilastornin alkuperäiset suunnittelijat olivat arkkitehdit Reino Koivula ja Jaakko Paatela. Rakennus on arvioitu kaupunkikuvallisesti merkittäväksi kohteeksi ja suojeltu asemakaavassa merkinnällä SR2.
Säälle alttiina
Sisäolosuhteet vanhassa sairaalassa olivat talotekniikan osalta heikot: Potilastornissa ei ollut ilmanvaihdon jäähdytystä, ja julkisivun ilmatiiveys oli heikko.
Peruskorjauksen yhteydessä sairaalan pääkäyttötarkoitus ei oleellisesti muuttunut: useimmat kerrokset säilyivät vuodeosastoina. Tehohoitotilojen laajuus kasvoi hieman ja vuodepaikkojen määrä väheni noin kolmanneksella nykyaikaisen tilavaatimusten vuoksi.
Sairaalarakennuksen julkisivuissa betonin päälle tehtiin lämpörappaus ja ulkopuolelle kaksikerroksinen lasijulkisivu. Samalla rakennukseen vaihdettiin nykyaikaiset ikkunat. Julkisivujen umpiosissa käytettiin kuitubetonilevyjä. Julkisivun välitila on noin 30 cm:n levyinen ja se on suljettavissa tulipalon sattuessa.
Paloturvallisuuden parantaminen
Rakennus oli jaettu kolmeen rakenne-palkit -osaan jäykistävillä seinillä. Palkit sijaitsivat osaston käytävän molemmin puolin ja alin palkki oli käytävälinjalla 2 070 mm:n korkeudessa.
Tekniikan kuljettaminen tornirakennuksessa ratkaistiin hyödyntämällä olemassa olevia reikiä ja rei’ittämällä huonevyöhykkeille pienempiä nousuja ja vaakakulkuja. Tässä tietomallinnus ja rakennussuunnittelu olivat korvaamattomassa roolissa.
Paloturvallisuutta Potilastornissa parannettiin huomattavasti. Kaikki alueet varustettiin sprinklereillä. Torni sai evakuointihissit rakennuksen keskialueelle, joka on oma paloalueensa. Vuodenosastojen siivet ovat kukin oma paloalueensa.
Palokunnan hyökkäyshissit auloineen sijoitettiin osastosiipien päihin. Hyökkäyshissi ja -porras sekä evakuointihissit ja hissiaula varustettiin ylipaineistuksella.
Rakennesuunnittelusta kohteessa vastasi Vahanen Oy.
Tilajärjestelyistä
Osin maan alla olevassa pohjakerroksessa on opetus- ja toimistotiloja. Rakennuksen tekniset tilat sijoittuvat tunnelikerrokseen sekä katolle rakennettuun uuteen konehuonekerrokseen.
Peruskorjauksessa huomioitiin mahdollinen tilojen myöhempi muuntotarve.
Potilastornin runko ei ole kovinkaan syvä, mikä vaikutti oleellisesti tilasijoittelun vaihtoehtoihin, kuvailevat kohteen projektiarkkitehdit Sakari Forsman Arkkitehtitoimisto SARC Oy:stä ja Susanna Kalkkinen Arkkitehtiryhmä Reino Koivula Oy:stä.
Entisten usean henkilöiden potilashuoneiden sijaan Meilahden Potilastorniin suunniteltiin nykyaikaiset kylpyhuoneella varustetut 1-3 hengen potilashuoneet. Vuodeosastoilla on myös eristyshuoneita, jotka ovat yli- tai alipaineistettuja.
Märkätilojen osuus Potilastornissa kasvoi huomattavasti. Aiemmin osastoilla oli käytävän varrella pesutilat naisille ja miehille. Nyt potilashuoneisiin saatiin omat kylpyhuoneet, joista osan mitoitus perustuu pesupaarien viemään tilaan.
Potilastornin käytäväseinät ovat harkkoa ja potilashuoneiden välillä on tuplalevytettyjä rankaseiniä, joiden välillä on 95 mm:n villa.
Mallintamalla tehokkuutta
Riuskan avulla voitiin vertailla erilaisten julkisivurakenteiden, lämmöneristeiden, ikkunoiden ja laitevalintojen vaikutusta kiinteistön energiankulutukseen dynaamisesti. Energiankulutus laskettiin ympäri vuoden tunnin välein keskimääräiset sääolosuhteet huomioiden, joten päästiin tarkastelemaan lämmitysenergian ja jäähdytysenergian muodostamaa kokonaisenergiankulutusta.
Hankkeessa selvitettiin myös koeporauksiin perustuvien laskelmien avulla kallioon varastoituneen lämmön ja kylmän hyödyntämismahdollisuuksia rakennuksen lämmityksessä ja viilennyksessä.
Maalämmön ja-kylmän hyödyntämistä varten porattiin rakennuksen alapuolella oleviin maanalaisiin tiloihin 49 kpl, n. 250 m syviä, porakaivoja.
Nykyaikainen kiinteistöautomaatio ja tarpeenmukainen ohjaus olivat keskeisessä roolissa Potilastornin energiatehokkuuden parantamisessa. Valaistusta ohjataan läsnäoloantureilla, aikaohjauksella, ja valaisimien ja laitteiden valinnoissa painotettiin energiatehokkuutta.
Lämmitysenergian ominaiskulutuksen arvioidaan pienentyvän peruskorjauksen myötä noin 25 %:lla ja sähköenergian ominaiskulutuksen noin 5 %:lla. Säästö on suuri, kun huomioidaan esimerkiksi käyttöön otetun jäähdytyksen aikaansaama sähköenergian kulutus. Kalliokylmän käyttö toisaalta pienensi koneellisen jäähdytyksen tarvetta ja alensi sitä kautta energiankulutusta.
Määrää ja tehoa
Lämpöpumppujen käyttäminen lisää sähköenergian kulutusta, mutta vähentää kaukolämmön tarvetta. Ostoenergiaa kuluu kaukolämpönä noin 1 500 MWh/a. Lisäksi märkätilojen lattialämmitykseen käytetään aurinkoenergiaa.
Jäähdytysenergian tarve on noin 1 700 MWh/a, josta maakylmä tuottaa noin 1 000 MWh/a.
Talotekniikan laajuudesta kertoo se, että LVIJA+SPR -urakoita oli 8 kappaletta. IV-koneita tuli 33 kappaletta ja puhallinkonvektoreita 174 kappaletta. Huoltokirjaan liitettäviä laitteita oli 1 013 kappaletta LVIJA:n sekä SPR:n osalta.
Sähkö-, tele- ja turvaurakoita oli 9 kappaletta. Jakelumuuntajia tuli 4, pääkeskuksia 8 ja nousukeskuksia 17 kappaletta. UPS-laitteita on 3×225 kVA. Sähkön, telen ja turvajärjestelmän osalta huoltokirjaan liitettäviä laitteita on 939 kpl.
Potilastornin peruskorjauksen LVIA-valvojana toimi HUS-kiinteistöjen Juha Nurkkala ja sähkövalvojana Jukka Tikkanen.
Yllätykset osana työtä
Työpäällikkö Jyrki Tuohimetsä kertoo, että peruskorjauksen tarvitsema sääsuoja oli vaativaa sekä teknisesti että työsuojelun kannalta:
Sääsuojan alla tehtiin rakennukseen uusi ”kaksoisjulkisivu” ja kokonaan uusi konehuone. Kyseiset työvaiheet noissa olosuhteissa olivat teknisesti ja aikataulullisesti erittäin haastavia.
Rakennuksen kerroskorkeus oli tekniikan vaatimalle tilalle matala, ja talotekniikan asennus olikin mittatarkkaa työtä. Tietomallinnus helpotti olennaisesti talotekniikan asennusta ja oli aktiivisesti käytössä työmaalla.
Kohteen suurimmat haasteet työpäällikön näkökulmasta liittyivät kohteen luonteeseen:
Meilahden potilastorni on vanha rakennus, minkä seurauksena eteen tuli merkittäviäkin yllätyksiä työn edetessä. Näiden muutosten hallinta, muutosten aikataulutus ja töiden koordinointi muuttuvassa tilanteessa vaati nopeaa reagointia ja joustavuutta. Kohteessa oli 18 alistettua sivu-urakkaa, joiden osalta muutokset tuli hallita samalla tavalla, laskeskelee työpäällikkö Tuohimetsä.
Lujatalo Oy:stä kohteessa toimivat työmaapäällikkönä Ari Rinta–Rahko ja tuotantoinsinöörinä Antti Isotalo.
Toimivan sairaalan keskellä
Logistiikka oli hallittava täysin: toimitukset tapahtuivat suoraan paikalle, ja toimituserät nosto- ja siirtokaluston resurssien mukaan. Käytännössä kaikki tavaratoimitukset siirrettiin asennuspaikoille toimituspäivänä, koska työmaan ulkoalueilla ei voitu juurikaan varastoida tarvikkeita.
Tiedottaminen ja yhteistoiminta toimivan sairaalan kanssa olivat ehdottoman tärkeitä. Tiettyjä työvaiheita aikataulutettiin täysin sairaalatoimintojen ehdoilla.
Sairaalatekniikkaa toimittivat sekä sivu-urakoitsijat että tilaaja, jolle kuuluivat ns. kiinteät sairaalalaitteet. Asennusten yhteensovitus tapahtui Lujatalo Oy:n toimesta yhteistyössä eri toimittajien kanssa.
Yhteensovittaminen ja töiden rytmitys oli tilan ahtauden ja tarkan mitoituksen vuoksi suoritettava erityisen huolellisesti. Malliasennuksilla varmistettiin laitteiden ja asennusten tilavaraukset.
Työsuojeluun panostettiin työmaalla monin eri tavoin, erityisesti telineen ja sääsuojan sekä rakennuksen sisäpuolisten kuilujen osalta, ja näin vakavilta työtapaturmilta vältyttiin, toteaa työpäällikkö Jyrki Tuohimetsä tyytyväisenä.
Teksti: Kaisu Ravantti | Kuva: Kari Erkkilä
