Harjujen halkaisema Kangasala on maisemallisesti näyttävä paikka, jonka kauneutta on ylistetty runoilla ja lauluilla.
Julkisia rakennuksia keskustassa on kuitenkin vain muutama, mikä onkin vaikuttanut vastikään avatun kulttuuritalon näyttävään rooliin keskustassa.
Talon rakentamista on tituleerattu jopa kulttuuriteoksi, sillä talo yhdistää harvinaisella tavalla kunnallisen päätöksenteon ja kulttuurin.
Yhtä kaikki, pienelle kunnalle poikkeuksellisen näyttävä kulttuuritalo on hankkeena niin massiivinen, että rakennus lienee tehnyt lähtemättömän vaikutuksen joka ikiseen kuntalaiseen.
– Julkiset rakennukset eivät ole hiljaisia ja anonyymejä, vaan niillä on tärkeä oma roolinsa kaupunkikuvassa, toteaa myös 18 vuotta Otaniemessä julkisten rakennusten suunnittelun professorina toiminut arkkitehti professori Markku Komonen arkkitehtuuritoimisto Heikkinen-Komonen Oy:stä.
Suunnittelun reunaehdot olivat tiukahkot. Rakennuksen tuli liittyä viereiseen kirjastoon, jonka lisäksi kortteli on täyteen kaavoitettu asunto- ja liiketilaa.
Lisäksi rakennuksessa on toiminnoiltaan hyvin erityylisiä tiloja.
– Komposition lähtökohtana ovat eri yksiköt sekä niiden välissä oleva aula-kanjonitila. Museon toivottiin olevan autonominen osa kokonaisuutta. Tämän lisäksi omat osansa muodostavat yhdistetty auditorio, elokuva-, musiikki- ja teatterisali, kunnanvaltuuston ja kunnanhallituksen istuntosalit sekä konehuoneet, Komonen kertoo ja jatkaa.
– Miten suunnitellaan umpimielinen rakennus, jossa on valoa ja avaruutta mutta vähän ikkunoita? Aikaisemmin valtuustosali sijaitsi kellarikerroksessa, nyt istuntosali saatiin sekä näkyville että näkymällä. Museo ja musiikkisali vastaavasti ovat tiloja, joihin ei toivota ikkunoita. Näistä lähtökohdista suunnittelimme mahdollisimman toimivan ja taloudellisen kokonaisuuden, Komonen kertoo. Pääsuunnittelijana toimi arkkitehti Markku Puumala ja projektiarkkitehtina arkkitehti Mikko Liski Arkkitehtuuritoimisto Heikkinen-Komonen Oy:stä.
Kulttuuritalon rakennuttaja on Kangasalan Torikeskus Oy. Käyttäjä on Kangasalatalo Oy, jotka molemmat ovat Kangasalan kunnan omistuksessa.
Kangasala-talo on osa vuonna 2007 alkanutta keskustakorttelin kehittämishanketta. Kilpailun voiton vei Hartela Oy, jonka kanssa allekirjoitettiin yhteistyösopimus elokuussa 2008. Sopimus pitää sisällään kulttuuritalon lisäksi kirjaston laajennuksen sekä kolme asuin- ja liikerakennusta.
Museolle nimekäs arkkitehti
Hankkeen taustalla oli kulttuuritilojen tarve kuntalaisten käyttöön. Päätös Kimmo Pyykkö-taidemuseon liittämisestä kulttuuritalon yhteyteen tehtiin vuonna 2011.
– Kimmo Pyykön deponoitua teoskokoelman Kangasalan kunnalle hanke muuttui vielä aikaisempaa merkittävämmäksi, ja kohteelle haluttiin nimekäs arkkitehti, kertaa Kangasalan kunnan tekninen johtaja Mikko Ilkka hankkeen vaiheita.
Arkkitehti valittiin yhdessä kunnan, Kimmo Pyykön ja Hartela Oy:n kesken. Valinta kohdistui arkkitehtuuritoimisto Heikkinen-Komonen Oy:öön, jonka kassa Hartela Oy neuvotteli ja teki suunnittelusopimuksen.
Urakkamuodoksi valikoitui KVR-urakka, josta Torikeskus Oy:n vastuulle irrotettiin esitystekniikka, näyttämömekaniikka sekä osa kalustuksesta.
Rakennuttajakonsulttina oli DI Pekka Sepponen Herttuan Kiinteistöpalvelu Oy:stä.
Myös tarjoilukeittiön sijoittamisen kulttuuritalon tiloihin nähtiin tärkeänä. Päätös tehtiin kesken urakan ja sille myönnettiin erillinen määräraha.
Väliaikatarjoilut hoitaa paikallinen lähiruokakokki Heikki Ahopelto.
– Olen todella tyytyväinen hankkeeseen. Arkkitehdilla on ollut taitoa avata erittäin tiukoissa raameissa tehtyyn rakennukseen keskiaulan kautta komea näkymä vanhaan kirkkoon. Hanke toteutettiin tiukalla budjetilla materiaaleissa ja suunnittelun laadussa tinkimättä. Mikäli jostain piti tinkiä, aina löytyi hyvä ratkaisu tilalle, Ilkka kehuu.
Mikko Ilkan mukaan rakennus on hyvin korkeatasoinen sekä arkkitehtien että Hartela Oy:n ansiosta.
– Kangasalan kunnan rakennushistoriassa edellinen arkkitehtuurisesti samalla tapaa merkittävä julkinen rakennus on Viljo Revellin suunnittelema siunauskappeli, joka kuuluu Suomen modernin arkkitehtuurin merkkiteoksiin, Mikko Ilkka toteaa.
Betonipintoja jaruosteen tuntua
Arkkitehtuuritoimisto Heikkinen-Komonen Oy on tunnettu ankaran vähäeleisestä tyylistään. Kangasala-talosta jouduttiin tosin kustannussyistä karsimaan corten-teräksestä suunnitellut pitsielementit, jotka olisivat luoneet lasipintaan dekoratiivisen kuvion.
Pääsisäänkäynnin edessä tulijoita on vastaanottamassa Kimmo Pyykön Dialogi-niminen teos.
Sisätilojen pintamateriaalina on käytetty paljon betonipintaa. Julkisivussa ruutubetonielementteihin yhdistyy alumiini ja suuret lasipinnat.
Betonielementtipinta on käsitelty Umbra-patinavärjäyksellä, joka tekee betonista ruosteen väristä. Toteutuksesta vastasi Betonipallas Oy. Menetelmän on kehittänyt kuvanveistäjä Pertti Kukkonen, jonka kanssa Komonen on tehnyt ennenkin yhteistyötä. Värjäyksen työmaalla suoritti Stema Oy.
– Oikean sävyn löytämiseksi tehtiin useita mallikappaleita, mutta olen oikein tyytyväinen lopputulokseen. Rautaoksidi luo betonipintaan hyvän patinan ja kestää aikaa, Komonen luonnehtii.
Kulttuuritalon bruttoala on 3458 m2. Kimmo Pyykkö- taidemuseolle on rakennuksessa varattu 450 m2. Museo yhdistyy katon ja lämpiön kautta kulttuuritaloon. Kolmikerroksisena taidemuseo on talon korkein osa talon ollessa muilta osiltaan kaksikerroksinen.
Museon kahdessa ensimmäisessä kerroksessa on esillä Kimmo Pyykön näyttely Jokin meissä – teoksia vuosilta 1971–2014.
Kolmannessa kerroksessa on pysyvä perusnäyttely ’Pitkän matkan ateljee’, joka esittelee Kimmo Pyykön elämää ja töitä.
Digitaalista tekniikkaa sekä esitystekniikkaa sisältävän näyttelyn on on suunnitellut arkkitehti Jouni Kaipia. Ensimmäisessä kerroksessa, erillään museon tiloista, sijaitsee 100 m2 taidegalleria vaihtuville näyttelyille. Galleriatilaa voidaan hyödyntää lisäksi pieniin tapahtumiin sekä kattauksiin ja tarjoiluiden järjestämiseen.
Muita ensimmäisen kerroksen tiloja ovat lämpiö, vaatesäilytys ja wc-tilat, toimitusjohtajan huone sekä tarjoilukeittiö.
Toisessa kerroksessa on konserttisalin pääsisäänkäynti, kunnanhallituksen istuntosali sekä valtuustosali.
Kellarikerroksessa on autohalli, teknisiä tiloja, näyttelyvarasto, väestönsuoja ja varastotiloja. Hissikuiluja on kaksi.
Lämpiön korkeista ikkunoista näkyy Kangasalan vanha kivikirkko. Arkkitehti Markku Komosen sanoin keskustan julkisilla rakennuksilla on keskusteluyhteys, mikä on tärkeä osa suunnittelua. Arkkitehti tehtävä on myös luoda rakennuksen dramaturgia.
– Julkisessa rakennuksessa sirkulaatio eli ihmisten liikkuminen tilassa on tärkeä osa suunnittelua ja antaa arkkitehdille haastetta. Juhla- ja konserttivieraat tulevat ja lähtevät samaan aikaan pois. Täytyy miettiä kuinka sisäänkäynnin, vaatesäilytyksen, wc-tilojen, tarjoilun sekä juhlatiloihin liikkumisen saa sujuvaksi ja miellyttäväksi, Komonen luonnehtii.
Portaikot toimivat kantavina rakenteina
Rakennesuunnittelusta vastasi Pekka Rauhala ja elementtisuunnittelusta Jouko Hietanen ja Hannu Heikkilä Tampereen A-Insinöörit Oy:stä.
Rakennesuunnittelun näkykulmasta monumentaalinen Kangasala-talo pitää sisällään pitkiä jännevälejä, isoja kuormia sekä normaalista poikkeavia rakenteita. Rakennuksen alle on valmistumassa torin alle yltävä parkkihalli. Sekarungossa on käytetty sekä betonielementtejä että terästä.
– Pilareita ei ole näkyvissä, mikä toi pientä haastetta korkeiden tiloja sisältävän elementtirakennuksen rakennesuunnitteluun. Aulan pitkät sivuseinät sekä kumpikin portaikko ja katsomorakenne on valettu paikallaan, ja muu runko on elementtirakenteinen. Salin osuudella on pilari-palkkirakenne, joka on piilotettu äänieristeseinien taakse piiloon, Rauhala kertoo.
Ensimmäisen kerroksen aulan katto on valettu paikallaan, ja siihen tukeutuvat myös kookkaat paikallavaluportaat, joiden kaiteet toimivat kantavana rakenteena. Museon kierreportaat toteutettiin osittain elementti- ja osittain paikallavalurakenteella.
– Arkkitehdilta tuli kierreportaisiin hyvät suunnitelmat, eikä portaikoissa ollut rakenteellisesti mitään erikoista, ratkaisut pystyttiin tekemään ihan perusraudoituksilla ja kaikki rakenteet tukivat toisiaan. Rakentaminen, muotittaminen ja valutyöt sen sijaan toivat enemmän haasteita työmaalla, Pekka Rauhala kertoo.
Lattioita valaessa betonin seassa käytettiin muovikuitua, mikä estää hieman halkeilua.
– Jo suunnittelun alkuvaiheessa tiedostettiin, että halkeamia tulee. Arkkitehti kuitenkin hyväksyi halkeamat, kertoo Rauhala.
Kattorakenne on ontelolaatan päälle tehty puurakenteinen pukkikatto.
Korkeuserot ovat suuret, vapaa tila vesikatolla vaihtelee 30 sentistä jopa viiteen metriin.
-Julkisivu on betonia, mikä tarkoittaa työmaan näkökulmasta paljon korkeita ja kapeita käännettäviä elementtirakenteita, jotka ovat työläitä hankalasti asennettavia. Sisäänkäynnin yläpuolelta räystään reunaa kannattavaa palkkia piti työmaalla vielä esikorottaa kiilaamalla, että palkki saatiin suoraan, kertoo Rauhala.
20 kuukaudenurakka
Hartelalta vastaavana mestarina työmaalla oli Matti Pajamäki ja työpäällikkönä toimi Tapio Rantala. Lisäksi hankkeessa oli kaksi työmaamestaria ja työmaainsinööri.
Suunnittelu aloitettiin alkukesästä 2011 ja maaliskuussa 2013 aloitettiin K-supermarketin purku kulttuuritalon tieltä.
Paalutus tehtiin osin betonipaaluilla noin 15 metrin syvyyteen ja osin teräspaaluilla joiden pituus oli lähes 30 metriä. Kuohunharjuntien puoleinen rajalinja jouduttiin paalutusvaiheessa tukemaan teräspontilla raskaan liikenteen sekä kunnallistekniikan vuoksi.
Paaluperustus tehtiin 10 metrin syvyyteen ja Kangasalantien puoleinen rajalinja jouduttiin paalutusvaiheessa tukemaan teräspontilla.
Rakennus yhdistyy kirjastorakennukseen kaltevilla silloilla. Autohallin kansi on pääosin ontelolaatta ja osin paikallavalua.
Kolmikerroksinen taidemuseo on talon korkein osa, muilta osin talo on kaksikerroksinen.
Työjärjestyksen kannalta eri koroissa olevat tilat, joita ei pysty rakentamaan lohkoittain, vaativat erikoistoimenpiteitä ja suunnittelua.
– Kellarista jatkoimme musiikkisaliin ja panostimme erityisesti paikallavaluihin, jotka ovat tahdistavia työvaiheita muun rungon etenemisen kanssa. Kakkoskerroksen holvi oli massiivisin paikallaanvalu, joka piti valaa ennen runkoa valmiiseen lattiapintaan. Lisäksi rakennuksessa on kaksi paikallaan valettua portaikkoa, jotka olivat isotöisiä ja haastavia. Salin rakenteet taas ovat osittain eri tasoissa johtuen eri tyyppisistä ympäröivistä tiloista, joten ennen seinien nauhaelementtien asennusta piti korkeat pilarit ja palkit saada tuettua muilla rakenteilla. Nämä yhdessä käännettävien elementtien kanssa toivat oman haasteensa rungon etenemiseen, Pajamäki kertaa.
Museokerrokset etenevät eri tahtiin kuin muu rakennus. Myös valtuusto- ja kunnanhallituksen salin alue tehtiin omana osiona.
– Museon elementtiasennusta tehtiin päällekkäin muiden osien paikallavalujen kanssa, jotta vesikatto päästiin aloittamaan rakennuksen korkeimmasta päästä lappeen suuntaisesti. Tavoitteena oli saada rakennus kuivaksi järjestelmällisesti, jotta päästäisiin sisävalmistusvaiheen töihin, Pajamäki kertoo.
Torninosturin lisäksi kääntökiviä varten työmaalla oli muutama autonosturi sekä erikoisnostureita.
– Korkeille kääntökiville sopivaa elenettifakkia ei löytynyt mistään, vaan meidän piti teettää se Hartelan omalla pajalla, Pajamäki kertoo.
Kauniitabetonipintoja, näyttäviä portaikkoja
Valoisien ja avarien lämpiöiden seinät on tasoitettu ja maalattu. Portaikkojen pinta viimeisteltiin betonipinnoitteella.
1.kerroksen aulan katto ja lattiat on jätetty betonipinnalle. Katto kuultokäsitelty valkoiseksi. Pinta on upean näköinen ja työ viimeisteltyä.
– Osittain lattia on tehty paikallaanvalulattioina jo valuvaiheessa. Vastaavasti ontelolaattojen päälle valettiin noin 60 mm kuitubetonilaatta, joka hiottiin ja käsiteltiin mattapintaiseksi, kertoo Pajamäki.
Käytävissä ja museon puolella alakatoissa on Lautex PR-J metallisäle akustiikkavillalla. Alakattourakoitsijana kohteessa oli Forssan Sisärakenne Oy.
Kulttuuritalon puolella on autohalliin saakka menevä hissi, joka johtaa myös hallistus- ja valtuustosaleihin sekä musiikkisaliin.
Museon päädyssä on iso tavarahissi ja poistumistieportaat.
Naulakkokalusteita ja keittiön kalusteita lukuun ottamatta kalustuksesta vastasi Isku Oy sekä sisustussuunnittelun tehnyt arkkitehti Kai van der Puji Arkkitehtuuritoimsito Heikkinen- Komonen Oy:stä. Naulakko-, tarjoilu- ja wc-tilojen kalusteet toimitti Kalustopuuseppä P.Koivisto Oy.
– Kalusteet edustavat pohjoismaista huippudesignia, jotka on valittu kuuluisien suunnittelutalojen kuten tanskalaisen Engelbrechtsin ja kotimaisen Piiroisen mallistoista. Istumissa on käytetty paljon nahkaa ja muita laadukkaita tekstiilejä. Tuolien pitää olla sekä mukavat istua, jonka lisäksi muodon tulee sopia tähän aikaan ja rakennukseen. Museon näyttämövitriinit on tehty MDF-levystä, ja tunnelma luodaan erikoisemmilla värisävyillä, kertoo Iskun edustajana hankkeessa toiminut Niko Kaipio Isku Interior Oy:stä.
Salissa on 240 kiinteää istuinta ja 46 irtopenkkiä. Yli 11 metriä korkean tilan katsomo nousee sen verran jyrkästi, että kaikilta paikoilta on lavalle hyvä näkyvyys. Teräsrakenteisen ja puulla pinnoitetun katsomon alla on betonikehä ja varastotiloja. Monitoimisali kuten talon muutkin yleisötilat ovat esteettömät.
Musiikkisalin esitystekniikasta ja akustiikkasuunnittelusta vastasi Akukon Oy.
Seinillä on kipsilevyistä tehtyjä eri suuntiin kallistuneita koteloita. Katsomon seinät on verhoiltu metallikudosverholla.
Akustiikkaseinän ja metalliverhon välissä on kolmessa sarjassa laskettavat rullaverhot, joilla tila saadaan kaiuttomaksi vahvistetun musiikin tarpeisiin.
Sähkötöiden suhteen monitoiminäyttämöllä oli urakointivaiheessa paljon tavanomaisesta poikkeavaa.
– Monitoiminäyttämön tekniikka oli varsin haastavaa ja tarvittiin kyllä saumatonta yhteistyötä erikoisasiantuntijoiden kanssa, Rantala kertoo.
Maaliin päästiin kuitenkin pääsääntöisesti ykkösellä, vaikka rakennus pitääkin sisällään monia tavanomaisesta poikkeavia ratkaisuja.
– Mielenkiintoinen arkkitehtuuri on tehnyt hankkeesta haastavan ja moniulotteisen.
Sisätilojen listattomat ratkaisut, monikäyttösali, lattian pintakäsittelyt ja tietenkin elementtirakennuksen julkisivu.
Betonivalupinnan täytyy onnistua, jotta siihen pystytään tekemään pinta joka ei peitä mitään ja lopputulos on tyylikkään näköinen, summailee Rantala.
Hankkeen eteneminen kuvattiin työmaakameralla ja sitä pystyi seuraamaan netissä.
Komeat tilat,hyvä akustiikka
Budjetti oli noin 10 miljoonaa euroa sisältäen esitystekniikan.
Esitystekniikka, näyttämömekaniikka sekä osa kalusteista irrotettiin KVR-urakasta Torikeskuksen vastuulle ja suunniteltiin uudestaan.
– Erityssuunnitelmien osalta hanke on ollut vaativa ja aiheuttanut työmaan tasolla erityisen paljon yhteensovittamista. Ristiriitoja ratkottiin kuitenkin hyvässä hengessä, Pekka Sepponen kertoo.
Luottamuspuolen tarpeista ja kunnanvaltuuston päätöksellä lähtöisin valtuustosali ja kunnanhallituksen istuntosali vaihtoivat paikkaa. Keittiö lisättiin kesken hankkeen, mikä aiheutti myös yhden IV-konehuoneen lisäämisen tiloihin.
– Toiminnan kannalta ei päästy määrättyjen seinien läpi, mikä toki aiheutti omat haasteensa, myöntää Sepponen.
Kangasala-talon toimitusjohtaja Timo Kotilainen kertoo, että suuret linjat olivat valmiina hänen ottaessaan vuosi sitten vastaan pestin talon toimitusjohtajana.
– Suurin osa hankinnoista oli pistetty jo alulle saapuessani. Olen vastannut irtokalusteista, museon valaistuksesta sekä toiminnan käynnistämisestä, mikä on varsinainen työnkuvani talossa, musiikin maisteri Kotilainen kertoo.
Toimitusjohtajan suosikkipaikka on tietenkin konserttisali, joka on kuulemma aiheuttanut useimmille tilaan ensimmäistä kertaa tuleville wau-elämyksen.
– Poikkeuksetta reaktio on ollut erittäin positiivinen. Ihmiset ovat kertoneet salin olevan hienompi kun ovat osanneet ajatella, hymyilee Kotilainen.
Kotilaisen mukaan sali on varusteltu erinomaisesti ajatellen esitystekniikkaa. Myös akustiikka tuntuu melko toimivalta harjoituskonserttien perusteella.
– Akustiikkaa ja salin toimintaa on testattu erilaisilla kokoonpanoilla, ja akustiikka tuntuu hyvältä ja toimivalta.
Lava on riittävän iso suhteessa salin kokoon. Paikkoja on vähän vajaa 300, missä on salin haaste. Tila on mukavan intiimi pienempiin konsertteihin, mutta isompien esiintyjien kohdalla meillä tulee seinät vastaan. Kevät on nyt buukattu, ja ohjelmisto on lähes kokonaan talon omaa ohjelmistoa. Ohjelmisto
Tarkoituksena on saada niin monipuolinen ohjelmisto, että kaikilla halukkailla on tarttumapintaa tulla tilaisuuksiin.
Korkeatasoista klassista musiikkia, teatteria, kuorokonsertteja, jatsia, musiikkiopiston konsertteja ja lisäksi ohjelmaa nuorisolle, maalailee Kotilainen kevään ohjelmistoa.
Kuule miten voit kasvattaa rakennusalan myyntiäsi ja markkinoida tehokkaammin palveluidemme avulla
Paaluperustus tehtiin 10 metrin syvyyteen ja Kangasalantien puoleinen rajalinja jouduttiin paalutusvaiheessa tukemaan teräspontilla.
