Atlas- ja Satama-talon julkisivujen kunnostus
Kososen arvioon on helppo yhtyä. Koristeellinen Atlas-talo on keskeisiä osia Helsingin kävelykatukeskustaa. Vuonna 1889 valmistunut uusrenesanssitalo on arkkitehti Gustav Nyströmin suunnittelema. Nyströmistä tuli Suomen ensimmäinen arkkitehtuurin prosessori seitsemän vuotta myöhemmin. Hän oli akateemisen uusrenesanssin viimeinen merkittävä edustaja Suomessa.
Julkisivu-urakkaan kuuluivat kiinteistön Aleksanterinkadun ja Mikonkadun puolen julkisivujen kunnostus- ja pintakäsittelytyöt, sekä Aleksanterinkadun puolella sijaitsevan Salamatalon julkisivujen kunnostukset, parvekkeiden, ikkunoiden ja ovien, sekä vesikaton ja kattovarusteiden uusimis-, kunnostus- ja pintakäsittelytyöt.
Julkisivun venytetty elinkaari
Atlas-talon edellinen suurempi julkisivukorjaus tehtiin 1950-luvulla, jolloin rakennukseen lisättiin moderni kolmekerroksinen korotusosa alkuperäisen nelikerroksisen rakennuksen päälle. Pienempi maalauskunnostus tehtiin vuonna 1977.
Vuosituhannen vaihteessa julkisivu alkoi olla jo siinä määrin rapautunut, että huonommassa kunnossa olleita kipsikoristeita alettiin vähitellen poistaa julkisivusta, jotta ne eivät olisi aiheuttaneet vaaratilanteita alla kulkeville.
– Julkisivujen peruskorjausta siirrettiin eteenpäin muun muassa Aleksanterinkadun alla tapahtuvien laajojen huoltotunnelilouhintojen vuoksi, kertoo kohteessa rakennuttajan edustajana toiminut rakennuttajapäällikkö Kari Kangasmaa Pohjola Kiinteistösijoitus Oy:stä. Rakennuttajana toimi kiinteistön omistava Keskinäinen Henkivakuutusyhtiö Suomi.
– Hankkeen lähtökohtana oli, että tällaiseen vaativaan urakkaan täytyy saada hyvät tekijät, joita lähdettiin hakemaan jo hyvissä ajoin. Suunnittelua käynnisteltiin 2007-2008 ja vuonna 2009 kesällä kilpailutettiin ja tehtiin sopimukset. Seuraava talvi tehtiin jo kipsivaluja varastoon valmiiksi. Huhtikuussa 2010 pidettiin työmaan aloituskokous paikan päällä, kertoo rakennuttajatehtäviä vetänyt rakennuttajainsinööri Jukka Pirinen Corbel Oy:stä.
– Vuokralaisten reklamaatiot ovat olleet aivan minimissään. Tiedotteita päivitettiin jakuvasti ja ala-aulassa pyöri video siitä, mitä parhaillaan tehdään. Meidän vuokraajamme on urakoitsijan kanssa kiertänyt useampaan kertaan vuoden aikana kaikissa huoneistossa kertomassa, missä mennään. Tämä osoittautui hyväksi ja oikeaksi tavaksi, Kangasmaa sanoo.
Tiilelle saakka
Melko suuri osa koristelistoista ja osa kipsikoristeista oli jo jouduttu poistamaan julkisivusta ennen varsinaisen korjausurakan aloittamista.
– Muun muassa Aleksanterinkadun puolella oli suuri osa niin sanotuista peilikoristeista huonossa kunnossa. Niitä ei ollut jäljellä enää yhtään kappaletta siinä vaiheessa, kun tämä peruskorjaus aloitettiin, kertoo hankkeen yleissuunnittelusta vastannut ja valvojana toiminut Mika Wanne Rakennuskonsultointi Treuthardt Oy:stä.
Irrotettujen koristeiden pohjalta tehtiin kipsimuotit, joiden avulla uudet koristeet valettiin suurelta osin valmiiksi jo ennen varsinaisen työmaan käynnistämistä. Kipsivalutöistä vastasi Athene Oy. Muottien tekemisessä hyödynnettiin nykyaikaisia työkaluja, mutta muuten niiden valmistustapa on perinteinen.
Julkisivu purettiin tiilelle saakka ja kaikki rakennettiin uusiksi sen päälle vanhan mallin mukaan. Ainoastaan Mikonkadun pohjoispäädyn julkisivurakenne jätettiin ennalleen. Uusittu julkisivu on toteutettu käsityönä perinteisillä menetelmillä. Julkisivussa on kalkkirappaus, jossa on sementtiä seassa ja kalkkisementti maalipinnassa. Työssä tarvittiin suuri määrä erilaisia sapluunoita ja erimuotoisia ohjureita.
Julkisivun värimaailma oli tehty harkitusti 1970-luvulla, mutta seinästä tehtiin varmuuden vuoksi väritutkimus, koska julkisivussa on säilynyt kaikki väri- ja maalikerrokset. Vaikka kerrokset olivat pinnastaan rapistuneita, oli niissä kuitenkin jäljellä väriä niin paljon, että niistä saatiin kiinni alkuperäinen väritys.
– Aiempaa1970-luvulla tehtyä väritystä käännettiin alkuperäisempään suuntaan. Samalla julkisivujen yläosasta löytyneet kullatut laatat päätettiin uusia. Samalla saatiin Aleksanterinkadulle vähän hehkua. Kullatut laatat olivat merkki siitä, että tämä on alun perin tehty liikepalatsiksi. Ulkonäköön on satsattu, toteaa julkisivukorjauksen värisuunnittelusta vastannut Pentti Pietarila Rakennusten Värisuunnittelu Petapista.
– Tämänhetkinen väritys ja toteutus on hyvin lähellä alkuperäistä toteutusta. Tunnelma on alkuperäinen. Kaikki värisävyt ovat maaväreistä lähtöisin ja sellaisia, että ne olisivat voineet syntyä 1800-luvun lopun värivalikoimista. Aika samoilla apajilla ollaan, kun katsoo esimerkiksi Ateneumia tuossa sadan metrin päässä, Pietarila toteaa.
Lähes tuhat kipsikoristetta
Julkisivussa on yhteensä 71 kipsikoristetyyppiä, joiden pohjalta valmistettiin kaikkiaan 997 kipsikoristetta. Lisäksi seinään tuli noin 540 juoksumetriä kipsikoristelistaa ja 4.-5. kerroksen väliin kipsistä tehty aaltonauha, niin sanottu juokseva koira. Kipsikoristeiden kiinnitys testattiin vetokokeiden avulla.
– Haastavinta tässä kohteessa on ollut työmaan logistiikan järjestäminen siten, että jalankulun ja raitiovaunuliikenteen häiriöt ovat minimaaliset. Kaikkiaan tässä on ollut noin sata miestä töissä, mutta pääporukassa oli noin 25 hengen ryhmä. Samat henkilöt ovat rapanneet alusta loppuun, koska kädenjälki pitää olla samanlainen. Harvat pystyvät tekemään tämäntasoista työtä. Meillä oli alihankintaa myös muista rappausyrityksistä, joissa on hyviä rappareita, kertoo Janne Paaso kohteen kokonaisurakoinnista vastanneesta Etelä-Suomen Julkisivupalvelu Oy:stä.
Paason mukaan koristerapparin työ vaatii taiteilijan silmää Atlas-talon kaltaisessa kohteessa.
– Linjat tolppineen, pylväineen ja kaarineen eivät ole säännöllisiä. Muuraus saattaa kaartaa ja lista voi nousta tai laskea välillä. Linjat eivät ole luotisuoria, vaan uudetkin linjat pitää tehdä, kuten ne on tehty alun perin. Koristeista pitää löytää suhteet, mitä niistä näkyy ja mitä ei näy. Tämä on vaativaa työtä. Rappareiden kesken vallitseekin kova kilpailu; jokainen haluaa tehdä parastaan, Paaso sanoo.
Rakennuksen 1950-luvulla tehty korotusosa oli Paason mukaan helpoin vaihe rappauksen kannalta. Siinä oli tehtävänä lähinnä suoraa pintaa.
Yötöitä kovassa pakkasessa
Kohde oli logistisesti erittäin hankalassa paikassa vilkasliikenteisten kävelykatujen risteyksessä ja raitiovaunulinjan vieressä. Ensimmäinen telinetaso tehtiin vesitiiviiksi neljän metrin korkeudelle, jotta ihmiset voivat kulkea katutasolla turvallisesti.
Suuremmat rakennusmateriaalit toimitettiin työmaalle ja nostettiin ylös telineille yöaikaan, kun raitiovaunuliikenne oli päättynyt. Muutenkin työtä tehtiin paljon yöllä kun ihmiset olivat poissa.
– Kaksi viikkoa työmaalla oli raappaustyöt pysähdyksissä kovien pakkasten vuoksi. Muuten ei ollut mitään isoja ongelmia. Olimme jakaneet työmaan sopivan kokoisiin osastoihin tuplapressujen sisällä. Työmaata lämmitettiin yhdellä isolla lämpöpuhaltimella, mistä lämpö johdettiin kanavistoja pitkin lämmitettävälle alueelle. Meillä oli tarkka lämpötilaseuranta koko ajan ja työ onnistui hyvin. Kovimpien pakkasten aikana keskityttiin linjaukseen, Paaso kertoo.
Energiatehokkaat hybridi-ikkunat korotusosaan
Julkisivu-urakan yhteydessä kunnostettiin samalla vanhemman rakennusosan vanhat ikkunat, jotka olivat vielä kohtuullisen hyvässä kunnossa. Korotusosan 1950-luvun alkuperäiset ikkunat olivat sen sijaan huonossa kunnossa.
– Tuuletusluukun kytkennät ja kiinnityssokat olivat pääosin rikki tai kokonaan kateissa. Vanhoja ikkunoita ei saanut huollettua eikä oikein puhdistettuakaan. Niiden tilalle vaihdettiin nelilasiset hybrididi-ikkunat, jotka poikkeavat alumiini-ikkunoista siinä, että hybridi-ikkunat voi maalata. Sisäpuitteen koko muuttui pikkuisen, mutta julkisivulla mitoitus pysyi ennallaan. Uusien ikkunoiden U-arvo on 0,76 eli ne alittavat nykynormit selvästi, Kosonen kertoo.’
Urakkaan kuulunut Salama-talo on myös korotettu talo, jota on jatkettu yhteneväisellä graniittipinnalla ylöspäin. Graniitti on pitänyt pintansa, joten se ei kaivannut juuri muuta ehostusta kuin puhdistuksen.
