Amos Rex
[Best_Wordpress_Gallery id=”142″ gal_title=”Amos Rex”]
Teksti Jari Peltoranta | Kuvat Mikael Lindén
Uuteen Amos Rex -kokonaisuuteen kuuluvat Lasipalatsin aukion alle rakennettavat laajat näyttelytilat työverstaineen, sisäänkäynti ja aulatila palveluineen sekä Bio Rex -monitoimitila kulttuurihistoriallisesti merkittävän Lasipalatsin funkisrakennuksen päässä. Hankkeessa myös itse Lasipalatsin rakennus on kunnostettu ja palautettu kohti alkuperäistä värimaailmaansa.
Lasipalatsin aukiolle ei voi kaava- ja suojelumääräysten vuoksi rakentaa maan päälle, mikä oli yksi syy museotilojen rakentamiseksi maan alle.
Tiukka ja keskeinen rakennuspaikka
Helsingin kaupungilla oli tavoitteena kehittää aluetta elävään suuntaan, jotta Amos Rex olisi enemmän kuin vain itseensä käpertyvä museo.
– Keskeisellä paikalla sijaitseva, rajoiltaan tiukka ja suojellussa rakennusympäristössä tapahtunut rakentaminen oli vaativaa sekä suunnittelijalle että rakentajille. Uuden tekniikantuominen suojeltuun Lasipalatsin rakennukseen ei ollut ihan helppoa, kohteen pääsuunnittelija, arkkitehti Asmo Jaaksi JKMM Arkkitehdit Oy:stä toteaa.
– Aluksi mietimme, voisiko taidemuseon sijoittaa Lasipalatsin sisään tai osittain vanhaan linja-autoaseman rakennukseen. Nopeasti ilmeni, että nykyaikaisten näyttelytilojen sijoittaminen suojeltuihin rakennuksiin oli käytännössä mahdoton tehtävä. Näyttelytilojen ja niitä palvelevien verstaiden sijoittaminen laajennusosaan maan alle jäi ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi. Sisäänkäyntiaulan sijoittaminen Bio Rexin elokuvateatterin aulan yhteyteen oli toimiva vaihtoehto, jossa uusi ja vanha liittyivät toisiinsa, Jaaksi sanoo.
Yllätyksiä
Itse Lasipalatsin rakennuksessa oli tehty remontti 1990-luvun loppupuolella, mutta rakennus oli huonommassa kunnossa kuin oletettiin.
Hankkeen rakennesuunnittelussa yhdistyivät vanhan suojellun rakennuksen saneeraus ja vanhat rakenteet läpäisevän uuden tekniikan sijoittaminen kokonaisuuteen ottamalla huomioon sen fysikaalinen toiminta.
– Lasipalatsin vuokralaiset sanoivat jossakin kohtaa, että peruskorjaus on turha Lasipalatsin puolella, koska tilat ovat kunnossa. Se ei missään tapauksessa pitänyt paikkaansa. Esimerkiksi valurautaviemärit olivat täysin syöpyneitä, vaikka ne oli vaihdettu 1990-luvun remontissa. Siihen aikaan Suomeen kuulemma tuli ulkomailta huonolaatuista viemäriputkea. Samoja ongelmia on todettu muissakin kohteissa, joissa käytettiin tätä viemäriputkea. Kukaan ei voinut kuvitella, että valurautaviemärit voisivat mennä 20 vuodessa sellaiseen kuntoon, että ne pitää uusia, Kiinteistö Oy Helsingin Lasipalatsin toimitusjohtaja Henrik Johansson kertoo.
Myös Lasipalatsin rakenteista paljastui ikäviä yllätyksiä, kun seiniä ja kattoja avattiin. Suunnitelmat ja piirustukset eivät kaikilta osin vastanneet todellisuutta, ja kantavat rakenteet olivat oletettua huonommassa kunnossa.
– Rakenne-, pohjarakenne- ja kalliosuunnittelun osalta Amos Rex oli poikkeuksellisen vaativaksi luokiteltu kohde. Pohjarakenteiden ja kalliorakenteiden haasteena oli pohjavesi, syvimmillään lähes 15 metriä syvä kaivanto ja välittömästi rakennuksen alapuolella olevat kolme metrotunnelia. Uudisrakennuksen alueella oli kallion louhintarintauksen korkeus vanhan Rexin seinälinjalla reilusti yli kymmenen metriä ja rakennuksen eteläpäässä uudisrakennus perustettiin paaluilla kallion paetessa syvyyteen, jota ei enää ollut mielekästä kaivautumalla tavoittaa, pohjatutkimuksesta ja rakennesuunnittelusta vastanneen Sipti Oy:n toimitusjohtaja Teemu Rahikainen kertoo.
– Toimimme kaivannossa ponttiseinien takana, ja maanpinnan alta löytyi noin 2–3 metrin syvyydestä vanhan Turun kasarmin rakenteita, jotka kaupunginmuseo kävi dokumentoimassa. Sitten tämän kerroksen alta kaivettiin lähinnä hiekkaa pois, kunnes kallio tuli vastaan. Kaivettavaa hiekkaa ja muuta maa-ainesta siirrettiin pois noin 32 000–33 000 kuutiota. Kalliota louhittiin pois noin 12 000 kuutiota, rakentamisen johtotehtävistä vastanneen Haahtela-rakennuttaminen Oy:n työpäällikkö Tuukka Turunen sanoo.
Räjäytyksiä metron päällä
Keskustan metrotunnelit sijaitsevat täsmälleen kaivannon kohdalla kahdeksan metriä kaivannon pohjatason alapuolella.
– Teimme koko ajan HKL:n kanssa yhteistyötä ja otimme yhteyden metron keskusvalvomoon aina kun aloimme olla räjäytysvalmiudessa. Sieltä meille annettiin aikaikkuna, että tuossa kohtaa voi räjäyttää. Saimme sitten metrovalvomosta tiedon, että metrojunat ovat nyt viereisillä asemilla, ja silloin räjäytettiin. Metrokäytävää valvottiin videokameroilla ja muutama henkilö juoksi tunnelin läpi tarkistamassa, että kaikki oli kunnossa, Tuukka Turunen kertoo.
Yhtään ilmoitusta ei tullut, että metromatkustajat olisivat edes huomanneet räjäytyksiä. Kaikkiaan räjäytyksiä tehtiin 407 kappaletta, joista noin 250 edellytti metroliikenteen pysäyttämistä.
Maanlaiset kulkuyhteydet näyttelytiloista Lasipalatsin rakennukseen olivat toteuttajille haasteellisia, koska pohjarakenteissa tuli koko ajan yllätyksiä vastaan.
– Maanalaisissa liittymärakenteissa edettiin askel kerrallaan, ja rakennesuunnittelija oli melkein päivittäin työmaalla tässä vaiheessa, Turunen kertoo.
Liittymäalueella on ulokearkadi vanhan Lasipalatsin reunassa sisäaukiolle päin. Uloke on vanhojen alkuperäisten pilarien varassa. Useiden pilarien alle valettiin rakennuksen alle kaivauduttaessa iso betoniantura tai mantteli. Pilarin alle porattiin porapaalut ja pilari tuettiin terästuilla, jonka jälkeen kaivettiin ja louhittiin maa-aines pois pilarin alta.
”Suomen kallein savupiippu”
Lasipalatsin aukion keskellä ollut vanhan lämpövoimalan savupiippu on suojeltu, joten se jätettiin paikalleen, vaikka piipun alapuolella maan alla sijainnut betonista tehty lämpövoimala purettiin pois.
– Piippu seisoi terästukien varassa ja piipun alta louhittiin rakenteita ja kalliota pois noin kaksi kerrosta alaspäin. Tämä oli hyvin hidasta, Turunen kertoo.
– Piippu on tullut maksamaan hirvittävän paljon. Jälkiviisaana voi sanoa, että olisi ollut parempi poistaa piippu ja palauttaa se takaisin lopuksi. Olemme laskeneet leikkiä, että kyseessä on Suomen kallein savupiippu, Johansson naurahtaa.
Piippu toimii nyt hyötykäytössä museotilojen ilmanvaihdon jäteilman ulospuhalluspiippuna. Museon tarvitsema raitisilma otetaan sisään piipun juurelta.
Maanpäälliselle aukiolle ei saanut sijoittaa mitään LVI-tekniikkaa, joten kaikki tekniikka on jouduttu viemään piiloon. Kohde on liitetty Helenin kaukolämpö- ja -jäähdytysverkkoon.
Taidemuseon näyttelysaleissa on suuret vaatimukset sisäilmastolle, lämmölle ja kosteudelle. Uudisosan pohjakerroksessa on rakennuksen kokoon nähden erittäin suuri noin 600 neliön ilmanvaihtokonehuone.
– Museo-olosuhteiden vaatima kuivaus on hoidettu IV-konehuoneen vedenjäähdytyskoneilla, jotka tuottavat lauhdetta kaukojäähdytysverkkoon. Näin saadaan museoilman kuivatukseen tarvittavaa kylmempää vettä. Lauhdelämpö on käytetty hyväksi kuivauksen jälkilämmitykseen ennen kuin se on ohjattu kaukojäähdytyspuolelle, Tulokas sanoo.
Näyttelysalien ilman- ja sähkönjako on toteutettu kokonaan lattian kautta kohdetta varten suunniteltujen uniikkien päätelaitteiden avulla, joita on sijoitettu lattiaan kaikkiaan noin 300 kappaletta. Maan alla on sinänsä sopivan vakaat ulkoiset olosuhteet, ja luonnonvalon määrää on helppo säädellä.
Kupolikattoinen näyttelytila
– Suurehkon uuden museon toteuttaminen maan alle toi mukanaan ajatuksen, että museon täytyy jotenkin näkyä maan päälläkin kaupunkitilassa. Siitä lähti ajatus nostaa museota näkyviin näyttelytilan kupolikattomuotoina maanpinnan yläpuolella. Toisaalta näyttelytiloihin haluttiin isoja ja laajoja näyttelysaleja ilman pilareita ja muita pystyrakenteita. Kupolirakenne oli luonteva tähänkin tarkoitukseen, Jaaksi kertoo.
– Halusimme kaikin keinoin saada maanalaista näyttelytilaa kontaktiin yläpuolella olevan kaupungin kanssa, Jaaksi sanoo.
Maanalaisen betonirungon rakentaminen oli paikallavalurakentamista. Yläpohjan betonirakenteessa on kolme erikokoista kupolia: suuri, keskisuuri ja pieni. Niissä jokaisessa on tötterömäinen kattoikkunakartio. Tasaisen vesikaton osalla on vielä kaksi kattoikkunakartiota, eli yhteensä ulospäin näkyy viisi kupolia.
– Kattoikkunakartiot ratkaistiin siten, että betonirakenteeseen jätettiin reikä ja ikkunakartiorakenne tehtiin teräsrakenteisena valmiselementtinä, joka nostettiin sitten paikoilleen betonirakenteen reikään. Kupolirakenteet olivat haastavia toteuttaa, jotta valubetoni ei esimerkiksi lähtenyt valumaan alas valutyön aikana, mutta huolellisella suunnittelulla ja toteutuksella työssä onnistuttiin hyvin, Turunen kertoo.
Maanalaisessa taidemuseossa on melko paksujakin betonirakenteita yläpohjakupoleiden reuna-alueilla sekä näyttelysalin lattiassa. Näyttelysalin lattiassa on 40 senttimetriä paksu välipohja. Paksun betonirakenteen kuivattamiseksi käytettiin Tulilattiat Oy:n on kehittämää, salaojaputkiston tyyppistä betoninkuivausmenetelmää, jossa betoniraudoitukseen sijoitettiin hyvin tiiviisti putkisto, johon tehtiin suljettu kierto, johon ajetaan lämmintä ilmaa. Betonirakenteesta saatiin näin haihtumaan vettä pois.
– Tämä oli ensimmäinen kerta ainakin Suomessa, kun menetelmää on käytetty tässä mittakaavassa. Menetelmä osoittautui erittäin tehokkaasti ja toimivaksi. Pääsimme nopeasti päällystämään betonia, Turunen sanoo.
Maan pinnalla kävelytasolla on apilanlehtimäisiä väribetonikiviä kupolien pintamateriaalina. Väribetonikivet ovat JKMM Arkkitehdit Oy:n suunnittelemia.
Pölkkylattiat ja paljettilamppukatto
Maanalaisten näyttelytilojen musta pystypuu- tai pölkkylattia on kovaakin käyttöä kestävä, tavallaan pajalattia, vaikka samalla haettiin pehmeyttä ja lämpöä lattiamateriaaliin.
– Kangashupulla peitetyt kattopaljetit muodostavat kattoon visuaalisen verhouksen, joka peittää tekniikkaa täynnä olevan alakaton. Paljeteilla luodaan iso yhtenäinen kattopinta ja tekniikka otetaan paljettien väleistä, Jaaksi kertoo.
Näyttelytilojen seinissä on valkoiset levypinnat, joita voidaan tarvittaessa uusia, kun ne kuluvat käytössä.
Sisäänkäyntiaula sijoitettiin Bio Rex -elokuvateatterin aulan yhteyteen. Sisääntuloaulassa ja -portaissa on valkobetonilattia. Aulatiloissa on käytetty myös keraamista mosaiikkilaattaa.
– Arkkitehtonisena visiona on, että alas tuleva pääaula on valkoinen tila. Halusimme maan alle mahdollisimman keveätä ja painovoimatonta tilaa sisääntuloon. Lisäksi pääaulan kattoon tulee pystyyn ripustettuja kangaskiehkuroita, jotka kätkevät katon valaisimia. Näin koko katto on tavallaan kuin yksi iso valaisin, Jaaksi sanoo.
Rakentaminen valmistuu kesäkuussa, ja taidemuseo avautuu elokuussa 2018. Museon uskotaan ylittävän 100 000 vuosittaisen kävijän rajan.
Amos Rex, Helsinki
Rakennuttaja: Föreningen Konstsamfundet rf
Bruttoala: uudisrakennus 6300 neliötä,
Lasipalatsin peruskorjaus 6700 neliötä
Rakentamisaika: 30 kuukautta
Kustannukset: 50 miljoonaa euroa
