Rakennusmateriaalin kierrätyksellä ja uudelleenkäytöllä voidaan saada aikaan merkittäviä ympäristövaikutuksia
Rakennusmateriaalien kierrätys ja uudelleenkäyttö on yhä enenevissä määrin nykypäivää monelle rakennusalan toimijalle yhteiskunnallisen paineen kasvaessa hiilijalanjäljen pienentämiseen. Ala on jatkuvan kehityksen myllerryksessä ja innovaatiot sitä myötä mahdollisuudet lisääntyvät. Projektiuutiset haastatteli asiantuntijaa rakentamisen kiertotaloudesta ja biopohjaisista materiaalisuuntauksista.
Kiertotalouden käsite rakentamisessa pakottaa meidät ajattelemaan rakennettua ympäristöä olemassa olevana materiaalivarantona sen sijaan, että ottaisimme luonnosta aina uutta neitseellistä materiaalia.
–Toivottavasti kiertotalouden hyödyntäminen menisi nimenomaan Suomessa parempaan suuntaan, sillä Suomi on EU:n kaikkein eniten materiaalia per henkilö kuluttava talous, toteaa rakentamisen, kestävän kehityksen ja kiertotalouden parissa työskentelevä professori Matti Kuittinen Aalto-yliopistosta.
–Kaikista suurin materiaalin kuluttaja Suomessa on rakentaminen, ja rakennusalan purkujätteiden kierrätysasteemme on EU:n alhaisin. Meillä on siis paljon kotiläksyjä tehtävänä.
Kuittinen kertoo EU:n uuden rakennustuoteasetuksen CPR:n (Construction Products Regulation) tuovan merkittävän helpotuksen rakennustuotteiden uudelleenkäyttöön. CPR helpottaa kiertotaloutta ja tuo uusia pakollisina mainittavia tuotetietoja, kuten tuotteen hiilijalanjälki. Kuittisen mukaan CPR selventää, millä kriteereillä rakennustuotteita voidaan käyttää uudelleen; se mahdollistaa myös tuotteiden käytön uudestaan sellaisenaan.
–Meillä on tähän mennessä ollut haasteena lainsäädännöllinen pullonkaula, sillä ns. ei enää jätettä -kriteerejä on ollut aivan liian harvalle materiaalivirralle. Ei enää jätettä tarkoittaa sitä, milloin esimerkiksi rakennuksesta purettu betoni- tai tiilimurska lakkaa olemasta jätettä ja muuttuu taas raaka-aineeksi, jota on lupa käyttää. Se, että kaikille materiaalivirroille ei ole ollut kriteereitä on hidastanut materiaalin tehokasta kierrättämistä.
Rakentamisen kiertotaloudessa huolellinen suunnittelu on tärkeää
Kiertotalouteen kuuluu useita käsitteitä, jotka kuvaavat erilaisia tapoja käyttää tuotteita ja raaka-aineita uudestaan. Kierrätys tarkoittaa tuotteen sisältämän raaka-aineen käyttämistä uudestaan seuraavaan tuotteeseen ottamatta uutta neitseellistä raaka-ainetta luonnosta. Uudelleenkäyttö puolestaan on tuotteen käyttöä sellaisenaan uudelleen, kun taas uudelleenvalmistamisessa tuotetta muokataan hieman ja sen jälkeen käytetään uudelleen.
–EU:n jätehierarkiassa uudelleenkäytetty tuote on paras, sitten uudelleenvalmistettu ja viimeisenä näistä tulee kierrätetty tuote. Hyvä on, jos alalla mentäisiin kierrättämisen suuntaan, mutta vielä olennaisempaa on mennä uudelleenkäytön suuntaan, toteaa Kuittinen.
Muistettava on myös, että tuotteen ja materiaalin arvon säilyttäminen on kiertotaloudessa tärkeää. Perinteisesti tällä on ajateltu taloudellista arvoa, mutta tuotteilla voi olla – ja usein onkin – tämän lisäksi myös toiminnallista ja sosio-kulttuurista arvoa, joka tulisi ottaa huomioon. Siksi myös välillä vaikkapa rahallisesti melko arvottomalla betonipalalla voikin olla historiallista merkityksellisyyttä, jota ei tulisi unohtaa kierrätyksen innossa. Arvokasta materiaalia voi monesti käyttää uudestaan sellaisenaan, mutta aina sen purkaminen kierrätettäväksi ei ole järkevää, mikä osaltaan vaikuttaa uudelleenkäytön mielekkyyteen kierrättämisen sijaan.
Jo tuotteiden suunnitteluvaiheessa tulisi Kuittisen mukaan kiinnittää huomiota siihen, että tuote on mahdollisimman helposti uudelleen käytettävissä. Hyvä olisi, jos tuotetta ei tarvitsisi viedä tehtaalle ja rouhia paloiksi uuden tuotteen tekemiseksi, vaan tuotteen seuraava elinkaari olisi ajateltu mukaan jo suunnitteluvaiheessa.
–Tuotteen suunnittelussa kannattaa pohtia esimerkiksi mistä materiaaleista ja mahdollisista lisäaineista tuote koostuu. Tuotteen resepti täytyy olla dokumentoituna, jos sitä halutaan käyttää uudelleen tai kierrättää. Tuotteissa tulisi erityisesti pyrkiä välttämään SVHC-listalla olevia haitallisia aineita. Jatkossa tuotteilla täytyy olla myös digitaalinen tuotepassi.
Kiertotalouden periaatteiden mukaisesti tuotteiden suunnittelussa ja valmistuksessa tulisi suosia modulaarisia, vakiomittaisia sekä helposti huollettavia, irrotettavia ja uudelleenkoottavia tuotteita.
–Toki tämä riippuu tuoteryhmästä: esimerkiksi paikalla valettua betonia ei voi suunnitella uudelleen irrotettavaksi ja ikkunat taas ovat lähtökohtaisesti uudelleen irrotettavia. Mutta esimerkiksi tiilet, väliseinät ja kipsilevyt ovat tuotteita, joissa irrotettavuutta tulisi avustaa innovaatioilla.
Rakentamisen kiertotaloudessa tapahtuukin uusia innovaatioita jatkuvasti. Yksi merkittävä esimerkki on fossiilivapaa teräs, joka perustuu 100% kierrätysmetallille. Toisena kiinnostavana esimerkkinä Kuittinen kertoo uusista teknisistä menetelmistä, joiden avulla sementtilaasti voidaan saada työmailla purkutiilistä ulos ja käyttää uudelleen.
–70-luvun jälkeen rakennusalalla alettiin käyttää reikätiiliä ja sementtilaastia, joka on erittäin lujaa, minkä vuoksi laastia ja tiiliä ei olla aiemmin saatu eroteltua toisistaan ehjinä uudelleenkäyttöä varten. Nyt tähän on jo kehitetty laitteita.
Biopohjaiset rakennusmateriaalit ympäristöystävällisenä vaihtoehtona
Rakentamisen hiilijalanjäljen pienentämiseksi käytössä on rakennusalalle tyypillisten betonin ja teräksen lisäksi myös biopohjaisia materiaaleja, kuten puu. Euroopan rakennustuotejakaumassa tilanne on Kuittisen mukaan biopohjaisten materiaalien osalta kuitenkin vielä huono: betonia käytetään prosentuaalisesti hurja määrä (72%), terästä ja metalleja vain vähän (3-4%) ja puuta häviävän pienen osuuden (0,9%) verran.
–Biopohjaisten tuotteiden tuominen rakentamiseen on ollut hitaampaa, kuin voisi luulla. Varmasti isona syynä on rakentamisen historiallinen jatkumo: perinteisesti mineraalipohjaiset rakenteet on nähty vauraampana ja Suomen osalta myös historian isot tulipalot ovat saaneet aikaan verrattain tiukat palomääräykset. Myös kaupungistumisaalto hävitti kaupungeista suuret määrät puukortteleita ja toi tilalle betonielementtirakennuksia.
Kuittinen nimeää biopohjaisiin materiaaleihin liittyen kolme olennaista asiaa. Ensimmäisenä on biopohjaisten tuotteiden irrotettavuus ilman, että sillä on vaikutusta rakenteelliseen kestävyyteen ja jäykkyyteen. Tätä tulisi hänen mukaansa kehittää.
–Tähän liittyy erilaiset liitokset, joiden suhteen on kehitettykin kiinnostavia tuotteita. Näitä ovat esimerkiksi teräksiset liitososat, jotka mahdollistavat ehjänä irrotettavuutta ja joita voidaan käyttää sekä puun että betonin kanssa. Nämä ovat todella tarpeellisia.
Toisena asiana Kuittinen mainitsee biopohjaisten tuotteiden pintakäsittelyt; tuotteissa mahdollisesti olevat palosuoja-aineet tai kyllästeet rajoittavat merkittävästi käyttökohteita, joissa tuotetta voidaan seuraavan kerran käyttää.
–Mitä vähemmän käsittelyä, sitä parempi. Olennaista uudelleenkäytön mahdollistamisessa on pintakäsittelyjen maltillisuus ja tarkka dokumentointi.
Kolmantena asiana Kuittinen kertoo biopohjaisten tuotteiden suuren vahvuuden uudelleenkäytössä ja kierrätyksessä olevan, että tuotteeseen sitoutunut hiili jatkaa poissaoloaan ilmakehästä.
–Tämä on todella iso juttu, jonka voisin kuvitella tulevan jossain vaiheessa vahvemmin päästökompensaatioiden piiriin – jatkossa ei tehtäisi kauppaa pelkästään fyysisellä tuotteella, vaan myös tuotteen sisältämällä hiilellä.
Kuittinen sanoo, että loppupeleissä tärkeintä olisi käyttää rakentamiseen kahdenlaisia tuotteita: joko uudelleenkäytettyjä tai uusiutuvista materiaaleista tehtyjä. Uusiutumattomia materiaaleja tulisi käyttää niin vähän kuin mahdollista.
Lähitulevaisuus näyttää valoisalta
Rakentamisen kiertotalouden ja hiilijalanjäljen pienentämisen tulevaisuus näyttää lupaavalta. EU:n vihreän rahoituksen teknisissä kriteereissä on jo vaatimuksena, että rakennuksissa tulee olla tietty vähimmäismäärä kierrätysmateriaalia. Tämä tuo sekä tukee kehitystä. Missään EU-maassa ei vielä vaadita laissa tiettyä määrää kierrätysmateriaalia rakennuksiin, mutta Kuittinen uskoo tämän olevan tulevaisuutta.
–Vihreä siirtymä menee rakennusalalla vahvasti eteenpäin. Olen optimistinen sen suhteen, ja markkinoillakin riittää kysyntää vihreille ratkaisuille.
Rakennusalan ammattilaisille Kuittisella on kolme neuvoa:
–Korjaa mieluummin vanhaa kuin tee uutta. Materiaalia valitessasi vertaile niiden ominaisuuksia: ympäristöselosteesta löytyy hyvin tietoa materiaalin ympäristöystävällisyydestä. Ja viimeisenä, dokumentoi hyvin kaikki se, mitä olet tehnyt – tämä on kierrätyksen ja uudelleenkäytön osalta tärkeää.
Kirjoittanut Eveliina Kammonen
