Lampan talo
Kuvat: Mikael Lindén
Kauppias Johan Lampan rakennuttama talo valmistui vuonna 1817. Sen jälkeen talossa on ollut monenlaista toimintaa, muun muassa Stockmannin puoti, virastoja ja poliisilaitoksen putka. Ennen nykyisen omistajan Hartwall Capitalin mukaantuloa vuonna 2012 rakennukseen oli vireillä hotellihanke.
Rakennuksen Esplanadin puoleinen julkisivu on maalattu vaaleankeltaiseksi. Peruskorjauksessa julkisivuun myös lisättiin toisesta kerroksesta 1900-luvun alussa poistettu parveke. Nyt koristeellinen parveke takorautakaiteineen on niin toisessa kuin kolmannessakin kerroksessa. Helenankadun puoleinen julkisivu on puolestaan maalattu hennon punertavalla sävyllä.
Hartwall Capital on peruskorjannut tiloihin omien toimitilojensa lisäksi tilat myös kymmenkunnalle Hartwall-suvusta lähtöisin olevalle pienelle yritykselle. Rakennuksen toinen ja kolmas kerros ovat toimistokerroksia. Katutasossa toimii Esplanadin puolella Ravintola Olo ja Helenankadun puolella Sokerileipuri Suomisen konditoria. Ullakolle on rakennettu viihtyisät kokoustilat.
– Olemme tässä palanneet lähelle Hartwallin juuria, sillä läheisessä Sederholmin talossa toimi 1800-luvulla Hartwallin kivennäisvesitehdas. Ostimme rakennuksen hotelliyrittäjän konkurssipesältä sillä ehdolla, että saamme kattaa sisäpihan lasikatteella, Oy Hartwall Capitalin Ab:n talousjohtaja Guy Reinikainen kertoo.
Kaikkia yksityiskohtia ei voitu suunnitella etukäteen
Reinikainen kertoo, että hankkeeseen tarvittiin hyvä projektikonsultti, jollainen löytyikin GSP Groupista. Arkkitehtisuunnitteluun valittiin jo hotellin suunnittelua tehnyt Arkkitehtitoimisto
Pohjanpelto & Co. Urakkatarjouspyyntöjä lähetettiin Reinikaisen mukaan toistakymmentä, mutta tarjouksia saatiin vain muutama. Kohde sijaitsee yhdellä Suomen arvokkaimmista paikoista ja se kuuluu korkeimpaan rakennussuojeluluokkaan. Rakentajaksi valittu NCC on hoitanut muun muassa naapurissa sijaitsevan korkeimman oikeuden rakennuksen peruskorjauksen.
Rakennuksen Esplanadin puoleinen A-porras on restauroitu vanhaan asuunsa. Sen värisävyt ovat vaaleammat kuin Helenankadun puoleisten B- ja C-portaiden. Myös rikas koristekuviointi on maalattu vanhojen maalikerrosten alta löydettyjen mallien mukaan. Muissa portaissa on käytetty värejä edellisten remonttien ajoilta. Rakennuttajakonsulttina toiminut GSP Group Oy:n Georg Sjögren kertoo, että yritys tuli mukaan, kun Hartwall Capital oli tehnyt ostopäätöksensä. Sjögren antaa tunnustusta arkkitehdille, joka kävi hänen mukaansa lähes päivittäin työmaalla.
– Tällaisessa peruskorjaushankkeessa oli paljon yksityiskohtia, joita ei voitu tehdä vielä suunnitteluvaiheessa. Lisäksi matkan varrella ilmeni aina jotakin uutta. Alkuperäisestä aikataulusta pitikin joustaa pari kuukautta, Sjögren sanoo.
Uutta rakennuksessa on kolmannen kerroksen ullakkoon yhdistävä portaikko. Uutta on myös sisäpihalle rakennettu hissi sekä sisäpihan lasikate. Sjögrenin mukaan lasikatteen liittäminen ympäröiviin vanhoihin seiniin oli varsin haasteellista.
Nykyaikainen talotekniikka sovitettiin vanhaan rakennukseen
Peruskorjauksen pääsuunnittelijana toiminut arkkitehti Markku Kauhanen Arkkitehtitoimisto Pohjanpelto & Co Ky:stä oli mukana jo hotellihankkeen suunnittelussa. Oman haasteensa vaativaan ja mielenkiintoiseen projektiin toi se, että rakennushistoriallisesti merkittävä kohde kuului tiukimpaan suojeluluokkaan eli SR 1:een.
– Lähtökohtana oli säilyttää ulkonäkö muuttumattomana ja pitäytyä olemassa olevaan huonejakoon. Suurimpia haasteita olikin nykyaikaisen talotekniikan tuominen vanhaan rakennukseen, Kauhanen sanoo.
Vintin tiilistä ladottu palopermanto purettiin pois jo hotellivaiheessa. Tilalle rakennettiin itsekantava betonilattia, joka on tuettu ulkoseinien varaan asennettuihin palkkeihin. Lattian ansiosta ylimmän käyttökerroksen, kolmannen kerroksen, katto kipsikoristeineen voitiin säilyttää, Kauhanen kertoo.
Vinttiin rakennettiin noin 200 neliömetrin kokous- ja edustustilat. Vanhat kattotuolirakenteet ja tiiliseinät jätettiin sellaisinaan näkyviin palo-osastoivan lasiseinän taakse. Vanhat puretut tiilet käytettiin täydentävissä muurauksissa.
Toimistotilojen pintakäsittelyt ja värimaailma toteutettiin rakennuksen tyylin mukaisesti. Arkkitehtitoimisto Avarc Oy suunnitteli rakennuksen sisätilat kellarista vintille ja vanhaan rakennukseen sovitetun kiinteän ja irtaimen sisustuksen materiaaleineen. Suunnittelusta vastasivat arkkitehdit Aaro Virkkunen, Marko Salo sekä sisustusarkkitehti Carola Tallqvist. Maalauskäsittelyt laati ja toteutuksen valvoi Tea Walli Lainisalo Interior Oy:stä. Ravintola Olon sisätilat suunnitteli Arkkitehtitoimisto Haroma & Partners Oy arkkitehti Kimmo Köpilän toimesta.
Rakennuksen vanhat ikkunat kunnostettiin samoin kuin massiivipuurakenteiset peiliovet. Palo-ovet teetettiin ulkonäöltään vanhojen peiliovien mukaisina.
Sisäpiha lämpimäksi tilaksi lasikaton myötä
Rakennesuunnittelija Pasi Havia Karves Suunnittelu Oy:stä kertoo, että rakennuksen vanhin, Esplanadin puoleinen osa, on kalliovarainen. Helenankadun siipi on paalutettu 1960-luvulla. Maavaraisen piharakennuksen alta oli kaivettu maata hotellityövaiheessa niin, että rakennus piti peruskorjauksessa tukea teräspaaluin.
Nyt myös sisäpiha otettiin käyttöön. Se katettiin kauttaaltaan, minkä ansiosta pohjakerroksen ravintolalla on käytössään myös piha-alue lämpimänä tilana. Aikoinaan muun muassa vaunuvajana käytettyyn piharakennukseen on sijoitettu ravintolan keittiö.
– Sisäpihan lasikaton asentaminen oli varsin hankalaa huolimatta siitä, että sen tuoteosatoimittaja vastasi mitoituksesta ja liittymädetaljeista. Museaalisista syistä lasikatto asennettiin vanhan räystään yläpuolelle siten, että vanhat räystäsrakenteet ja syöksytorvet säilyivät, Havia kertoo.
Lasikatto muodostaa Havian mukaan sisäpihan puoleisille vanhoille lappeille eräänlaisen padon, minkä takia kattolappeen vedenpitävyyteen kiinnitettiin erityistä huomiota. Myös kattorakenteiden tuulettuvuus oli melko vaikea ratkaistava.
Havia sanoo, että vanhassa talossa ei pysty- eikä vaakamitoitus ole kovin eksakti. Digitoidut pohjat saattoivat paikoin heittää puolikin metriä ja pahimmillaan ero oli lasikaton kohdalla 30 senttiä.
Myös vesikaton rakentamisessa oli omat pulmansa, sillä kun vanha vesikatto piti säästää, aluskatteiden asentaminen alhaalta päin ei ollut kovin helppoa. Tuuletuksen järjestämistä Havia kertoo ratkoneensa paikan päällä hyvän aikaa.
Osa töistä Ruotsin valtakunnan puolella
NCC Rakennus Oy:n työpäällikkö Juha Korkiakoski muistuttaa, että koska kyseessä oli vanha arvokas suojelutalo, piti mukana olevilla olla riittävä kokemus vanhojen rakennusten peruskorjaamisesta. Hänen mukaansa sijainti ahtaassa paikassa vaikutti monella tavalla rakentamiseen.
– Yksi haaste oli myös siinä, että työ alkoi hankalaan vuodenaikaan. Näin julkisivutyöt ajoittuivat myöhäissyksyyn ja alkutalveen, minkä vuoksi tarvittiin sääsuojausta ja lämmitystä, Korkiakoski sanoo.
Vaikka rakennuksen varsinaiset massat eivät olleet suuria, oli rakennuksessa Korkiakosken mukaan paljon tekemistä. Lasikattoa hän pitää omana lukunaan, sillä vanhoihin rakennuksiin ei juuri vastaavanlaisia tehdä.
