Lappia-talo palautettiin entiseen loistoonsa
[Best_Wordpress_Gallery id=”84″ gal_title=”Lappia talo”]
Teksti: Pasi Puuperä Kuvat: Timo Lindholm
Museoviraston suojelema Lappiatalo rakennettiin Rovaniemelle kahdessa vaiheessa vuosina 1972 ja 1975. Pintarakenteet tarvitsivat restaurointia, ja talotekniikka oli elinkaarensa päässä. Rakennuksessa sijaitsevat Yleisradion toimitilat peruskorjattiin 1995, mutta vaativampi osa sai odottaa vuoroaan viime tippaan asti.
Keväällä 2013 julistettuun rakennusurakkakilpailuun tuli vain yksi tarjous, jonka kaupungin liikelaitos hylkäsi, ja kaupunginhallitus päätti toteuttaa projektin omana työnä. Valittiin projektiryhmä, johon tuli ulkopuolisia ja kaupungin omia asiantuntijoita. Juhlava slogan kuului, että modernisoidaan tilat entiseen loistoonsa.
–Tavanomaisessa rakennusurakassa kaikkien osa-alueiden tehtävät ja velvollisuudet kuuluvat pääurakoitsijalle. Myös Rovaniemellä käytettiin ostopalveluja, mutta jokaisella suuren työmaan tehtävälohkolla oli mukana myös omistajan eli kaupungin edustus. Tämä lisäsi väistämättä kustannustehokkuutta. Normaaliurakassahan tuppaa käymään niin, että ongelmat muuttuvat
automaattisesti yllättäviksi lisätöiksi, joista lankeaa lisälaskuja, Latvala toteaa. Pääurakoitsijaa ei siis valittu vaan päätoteuttaja oli tilaliikelaitos.
Kustannusarvio yli 20 miljoonaa
Rovaniemeläisittäin panostus Lappia-taloon on mittava investointi kulttuuriin. Kustannusarvio oli 20,5 miljoonaa euroa, johon saatiin valtionapua 2,3 miljoonaa. Työ rahoitettiin ottamalla poistoajaltaan 40 vuoden laina, mikä tietysti nostaa vuokria.
Lappia-hankkeessa kului rakennusteknisiin töihin lähes kymmenen miljoonaa. Kustannuksista rakennuttajan osuus oli 2,65 miljoonaa, LVI:n, sprinklauksen ja automaation 2,4 miljoonaa, sähkötöiden 1,9 miljoonaa, näyttämö- ja esitystekniikan 3,2 miljoonaa ja erillishankintojen 0,4 miljoonaa euroa. Talon pinta-ala on 10 500 neliömetriä. Kuutioita on 55 000 seitsemässä kerroksessa.
– Peruskorjauksissa yllätykset ovat harvoin miellyttäviä. Lappia-talossa kuitenkin yllätti sen erittäin hyvä peruskunto. Rakennustyö on ollut aikoinaan ollut niin laadukasta, ettei esimerkiksi yhtään vesikaton puuosaa tarvinnut vaihtaa. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö mokiakin olisi löytynyt, mutta kokonaisarvio yleiskunnosta on hyvä, Latvala kertoo.
Suunnittelun alkuvaiheessa teknisen puolen eli lähinnä lavastamon tilaongelmat ajateltiin ratkaista lisärakennuksella, mutta se sai sekä suojeluviranomaisten että kaupunkilaistenkin tuomion. Päädyttiin rakentamaan maan alle 500 neliömetrin tilat, mikä lisäsi kustannuksia hieman, mutta toisaalta säilytti rakennuksen ja koko Rovaniemen Aaltokokonaisuuden yleisilmeen aitona. Kokonaisuuteen kuuluvat lisäksi jo peruskorjattu kirjastotalo sekä kaupungintalo.
Lappia-hankkeen aliurakoitsijoista valtaosa oli Rovaniemeltä, osa Oulusta ja muutama erikoisosaaja Helsingistä. Enimmillään hanke työllisti noin 150 työntekijää.
Rakennustyö alkoi lokakuussa 2013. Kesäkuussa 2015 ensimmäiset teatterilaiset pääsivät muuttamaan evakosta uusiin tiloihin. Käyttöönottolupa saatiin heinäkuussa 2015, ja viime syksyn näytäntökausi alkoi uusissa tiloissa.
Purku-urakoitsija aloitti ja lopetti
Peruskorjaus- ja restaurointiurakassa purkutyöt ovat tarkkaa puuhaa. Latvala naurahtaa,että harvalla työmaalla purkaja on ensimmäinen työmaalle tullut ja sieltä viimeisenä poistuva urakoitsija, kuten Lappia-talossa tapahtui.
–Mehän joudumme käyttämään järeitä työkoneita, joten kaiken säilytettävän kanssa oli oltava erityisen varovainen. Putkimiehet ja meidän porarimme työskentelivät käytännössä yhdessä, jottei vahinkoja päässyt sattumaan. Tarkkaa oli myös vanhojen pintojen kuten marmorilattian suojelu kolhuilta. Piikkasimme vanhaa betonilattiaa noin 400 metriä, ja roskat piti kantaa kuvaannollisesti
sanoen sukkasillaan ulos, Vanhatapio kertoo.
–Kokonaisuudessaan työ oli firmalle antoisa ja opettava, vaikka se kestikin. Onneksi meillä oli myös muita työmaita, jonne miehiä saattoi siirtää luppoajoiksi. Enimmillään talossa työskenteli meiltä 13 miestä.
Harvinainen Aalto-kokonaisuus
Hankkeen pääsuunnittelija oli helsinkiläinen A-konsultit. Arkkitehti Johannes von Martensilla on paljon kokemusta Aalto-restauroinneista, ja hän sanoo, että Rovaniemen Aalto-keskus on harvinainen kokonaisuus.
– Koko maailman mitassakaan niitä ei löydy kuin kymmenkunta.
Projektin vaikeimpana asiana hän pitää, miten löytää restauroitavaan kohteeseen kuten teatteritaloon nykyaikaan sopiva toiminnallinen kokonaisuus, koska talo on rakennettu aivan erilaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa.
–Merkittäviä saavutuksia on, että nyt saatiin pintamateriaalit palautetuksi alkuperäisen mukaisiksi siellä, missä ne olivat ajan saatossa vaihtuneet. Nyt talo on palautettu alkuperäiseen yhtenäisyyteensä. Uudistettu talotekniikka on kokonaisuudessaan kätketty oleviin rakenteisiin, von Martens kertoo.
Julkisivut ennallaan
–Se äänieristettiin päänäyttämö Tievasta, jolloin talossa on nyt kolme näyttämöä, joilla voidaan pitää esityksiä yhtä aikaa. Värimaailma saatiin tummaksi kuten Tievassakin. Katsomoratkaisun vuoksi se on erittäin monipuolinen tila, ja sinne saatiin mahtuman lattian purkamisen vuoksi lisää korkeutta ja enemmän teatteritekniikkaa.
Julkisivuihin ei kohdistunut muutoksia. Ikkunoita, säleikköjä, katoksia ja vastaavia korjattiin ja kunnostettiin. Kivipintojen pesusta luovuttiin tarpeettomana koepesun jälkeen. Alaosa on mustaa graniittia, ja yläosa vaaleaa tiiltä ja Aallolle tunnusomaista vaaleaa savuklinkkeriä. Nämä jätettiin ajan patinoimaan asuunsa.
Kirjaston ja teatterin välinen katu katkaistiin Aallon luonnoksiin tukeutuen pelkäksi saattoajoksi. Teatteriin kuljetaan nyt Hallituskadun puolelta. Teatterin ja kirjaston välinen alue kivettiin samalla tavoin kuin kirjaston edusta, myös Aallon luonnosten pohjalta. Se ja teatteritontin tausta koristellaan kesällä istutuksin. Syntyvälle 10 000 neliömetrin tilalle kaavaillaan nimeksi Aaltoaukiota.
Myös Aalto-säätiön Tuula Pöyhiä on tyytyväinen lopputulokseen. Myös häntä viehättää se, että Aalto-kokonaisuus alkaa olla valmis.
Epäsymmetrian ongelmat
Teatterin esitystekniikasta vastanneen Akukon Oy:n projektipäällikkö Tapio Ilomäki pitää Aallolle tyypillistä taipumusta epäsymmetrisiin muotoihin ongelmana teatterintekijöille. Taiteellistekninen valo-, ääni- ja lavastustyöskentely sekä näyttelijäntyö on sille alisteista.
–Koska talo on suunniteltu myös kongressikäyttöön, katsomo on suhteettoman suuri. Niinpä siitä poistettiin ensimmäinen rivi, koska katsomo työntyi aivan liian syvälle näyttämöön nähden. Tämä on ongelma sekä katsojien että näyttelijöiden kannalta, mutta tämä ongelma korjaantui näin.
–Suunnittelussa ei ole alun perinkään rakennettu tarpeeksi äänen heijastuspintoja, joita nyt lisättiin kaksi kappaletta. Samoin muokattiin katsomon takaseinää, joka heijasti ääntä liikaa. Kaikki tämä parantaa näyttelijöiden puheen kuuluvuutta, Ilomäki kertoo.
Näyttämön ja näyttelijöiden vaikeutena on ollut etuvalon joko liian jyrkkä tai loiva tulokulma.
–Tutkimme arkkitehdin kanssa Aallon alkuperäisiä piirustuksia, joissa oli luonnos aikoinaan rakentamatta jätetystä etuvalosillasta. Toteutimme luonnoksen hengessä uuden valoansaan, ja luulen, että ilman alkuperäispiirustuksia sitä ei olisi saatu rakentaa, Ilomäki kertoo.
Kokonaisuudessaan Ilomäki on sitä mieltä, ettei yhdistettyjä kongressi- ja kulttuuritiloja pitäisi rakentaa. Niistä ei saada toimivia ilman kunnollista kokonaisanalyysia ja suunnittelua, jolloin ne eivät ole lopulta taloudellisestikaan kannattavia.
Pientä fiksaamista riittää vielä
Rovaniemen teatteria pyörittää teatteriyhdistys, jonka hallinnossa on vahva kaupungin edustus. Kari Väänänen on taiteellinen johtaja ja Sari Alatalo hallinnollinen johtaja.
–Henkilökunta on ollut erittäin tyytyväinen uusiin tiloihin. Pieniä ongelmia ja puutteita ilmenee tietysti, mutta niitä ratkotaan sitten yhdessä päivittäin, mikä on aivan normaalia arkista työtä, Alatalo sanoo.
