Korjausrakentamisen strategia 2020–2050 Krista Mikkonen: Ehjää ja toimivaa ei kannata korjata
Strategia koskee vuoden 2020 alkuun mennessä valmistuneita rakennuksia, joiden hiilidioksidipäästöistä on tarkoitus leikata 90 prosenttia. Keinot siihen on, ja niitä kannustetaan ottamaan käyttöön peruskorjausten yhteydessä.
– Rakennusten omistajat päättävät tehtävistä korjaustöistä kuten tähänkin saakka, ympäristöministeri Krista Mikkonen sanoo Projektiuutisille antamassa haastattelussaan.
Korjausrakentamisen strategia koskee asuin- ja muita rakennuksia, jotka olivat valmiit vuoden 2020 alussa. Ympäristöministeriön mukaan tällaisia rakennuksia oli yhteensä 1,4 miljoonaa, joista asuinrakennuksia oli 1,2 miljoonaa. Ei-asuinrakennuksia ovat esimerkiksi liike- ja toimistorakennukset sekä sote- ja opetusrakennukset. Vuoden 2020 alkuun mennessä valmistuneiden rakennusten yhteenlaskettu kerrosala on 415 miljoonaa neliömetriä.
Jos korjausrakentamisen strategiassa listatut toimet ja arviot toteutuvat, näistä vuoden 2020 alkuun mennessä valmistuneista rakennuksista on vuonna 2050 jäljellä 70 prosenttia, ja niistä on 90 prosenttia lähes nollaenergiaisia.
Strategian tavoitteena on vähentää rakennusten hiilidioksidipäästöjä 90 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Fossiilisista polttoaineista luopuminen leikkaa päästöistä 40 prosenttia, energiatehokkuuden parantaminen 20 prosenttia ja vanhojen rakennusten poistuminen käytöstä ja tilatehokkuuden parantaminen 30 prosenttia.
Vuonna 2018 fossiilisilla polttoaineilla lämpeni 10 prosenttia omakoti- ja paritaloista, 4 prosenttia rivitaloista, 3 prosenttia kerrostaloista ja 20 prosenttia ei-asuinrakennuksista.
Energiatodistusten perusteella energiatehokkuudeltaan heikkokuntoisia on omakoti- ja paritaloista 6 prosenttia, rivitaloista 4 prosenttia, asuinkerrostaloista 10 prosenttia ja ei-asuinrakennuksista 14 prosenttia.
Vapaaehtoisuutta ilman vastarintaa
Strategia sisältää yhteensä 85 toimenpidettä, joista 36 on jo toimeenpantu, 16 on valmisteltavana ja 33 on annettu suosituksina viranomaisille, kiinteistöjen omistajille ja muille sidosryhmille.
Strategiassa mainittuja toimenpiteitä ei ole tarkoitus muuttaa pakottaviksi asetuksiksi.
– Suomessa rakennuskannan saattamista erittäin energiatehokkaaksi ja vähähiiliseksi edistetään monin keinoin: velvoittavalla lainsäädännöllä, mahdollistavalla lainsäädännöllä, vapaaehtoisilla sopimuksilla ja informaatio-ohjauksella, ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen sanoo.
Mikkosen mukaan merkittävä osa energiatehokkuuden parannuksista tehdään Suomessa vapaaehtoisesti julkisen sektorin kannustamana tai yhteisten sopimusten perusteella.
– Näistä esimerkkejä ovat energiatehokkuussopimukset sekä lämmitys- ja ilmastointijärjestelmien pakolliset tarkastukset korvaava informaatio-ohjaus sekä neuvonta. Suomessa on uudis- ja korjausrakentamista koskevat, voimassa olevat ajantasaiset rakentamismääräykset energiatehokkuuden osalta. Ne ovat kustannusoptimaalisella tasolla ja tarkasteltu viimeksi vuonna 2018. Seuraava tarkasteluraportti on toimitettava komissiolle vuonna 2023, Mikkonen toteaa.
Haja-asutusalueiden jätevesien käsittely ympäristöä suojellen on kohdannut valtavaa vastarintaa vuosien ajan. Lokakuun 2019 loppuun mennessä piti haja-asutusalueiden kriittisillä alueilla olevien kiinteistöjen jätevedet olla hyvin hoidettuina, mutta valmista ei ole vieläkään. Ministeri ei usko, että korjausstrategiassa mainitut toimenpiteet kohtaavat vastaavaa vastarintaa kiinteistöjen omistajissa.
– Korjausrakentamisen strategiaa ei oikein voi verrata haja-asutusalueiden jätevesisääntelyyn, sillä strategia ei sellaisenaan ole velvoittava. Rakennusten omistajat päättävät tehtävistä korjaustöistä kuten tähänkin saakka, ja korjausten yhteydessä sitten parannetaan myös energiatehokkuutta. Strategia on valmisteltu laaja-alaisesti yhteistyössä sidosryhmien kanssa, ja se nähdään hyvänä työkaluna, kun rakennuskantaa viedään kohti erittäin hyvää energiatehokkuutta ja hiilineutraaliutta. Luvanvaraisissa hankkeissa rakennusvalvontaviranomainen valvoo lupa- ja toteutusvaihetta maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti. Viranomaisvalvontaa liittyy myös voimassa olevien rakentamismääräysten noudattamisen valvontaan, Mikkonen toteaa.
Energiatehokkaammaksi muiden korjausten yhteydessä
Energiatehokkuuden parantamiseksi ja päästöjen vähentämiseksi korjausrakentamisen strategiassa on ilmanvaihtoa, sähkönkulutusta, käyttövettä, ikkunoita, ulkoseiniä, ylä- ja alapohjaa, ulkopuolista routaeristystä, lämmitysjärjestelmää ja vähähiilisyyttä koskevia suositusluonteisia ohjeita eri rakennustyypeille.
Omakoti-, pari- ja rivitaloissa kannattaa kiinnittää huomiota esimerkiksi lämmöneristykseen lisäämiseen yläpohjassa ja ulkoseinissä sekä ikkunoiden kunnostukseen tai vaihtoon. Kun koneellinen ilmanvaihto on remontti-iässä, lämmöntalteenottoa on syytä parantaa.
Vanhoissa elementtikerrostaloissa kustannusoptimaalisimpiin korjauksiin kuuluu hukkalämmön siirto poistoilmasta tilojen ja käyttöveden lämmitykseen lämpöpumpulla. Ei-asuinrakennuksissa ehdotettuja korjauksia ovat muiden muassa ilmanvaihdon ja lämmityksen ohjauksen muuttaminen tarpeen mukaan säätyväksi.
Ministeri Krista Mikkonen toteaa, että Suomessa energiatehokkuutta parannetaan yleensä muista syistä tapahtuvien korjausten ja uusimisten yhteydessä. Siksi korjausrakentamisen strategiassa listattuja toimenpiteitä ei voi laittaa tärkeysjärjestykseen.
– Järjestys riippuu lähes aina kunkin rakennuksen korjaus- ja uusimistarpeesta. Pääsääntöisesti ehjää ja toimivaa ei kannata korjata tai uusia. Korjaustoimenpiteet voidaan toteuttaa yhtenä kokonaisuutena, mutta käytännössä tämä on harvinaista rakenteiden ja järjestelmien erilaisten käyttöikien takia. Yleensä rakennukset korjataan rakennusosa kerrallaan. Esimerkiksi lämmitykseen liittyviä muutoksia, kuten öljystä luopumista, tehdään erillisinä toimenpiteinä.
Ministeri muistuttaa, että hyvään lopputulokseen tarvitaan kokonaisuuden ymmärtämistä, ettei yksittäinen hyvältäkin vaikuttava korjaus ole rakennuksen elinkaaren kannalta turha tai jopa haitallinen.
– Rakennukset on rakennettu eri vuosikymmeninä ja ovat eri vaiheissa korjausten suhteen. Tärkeintä korjausrakentamisessa on muistaa tarkastella tehtävien korjausten tai muutosten vaikutukset rakennuksen toimintaan kokonaisuutena jo suunnitteluvaiheessa.
Tukea luvassa, osaajista pulaa
Energiatehokkuutta parantavia korjauksia edesautetaan muun muassa asuinrakennusten energia-avustuksella, jota on tarjolla yhteensä 100 miljoonaa euroa vuosina 2020–2022 pientalojen omistajille ja taloyhtiöille. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA myöntää avustukset.
Energia-avustuksen saamiseksi suunnittelun ja toteutuksen pitää olla ammattimaista, ja toteutunut energiatehokkuuden parantuminen pitää olla mitattavissa.
Nyt haettavissa olevan energia-avustuksen lisäksi ympäristöministeriössä valmistellaan öljylämmityksestä luopumisen tukea vuoden 2021 alkuun.
– Avustusten tulisi olla pitkäjänteisiä ja ennakoitavissa. Avustusten ennakoitavuus antaa aikaa suunnitella ja valmistella hankkeet huolella, joka myös johtaa todennäköisesti parempaan lopputulokseen, Krista Mikkonen sanoo.
Korjaushankkeet ja niiden yhteydessä tehtävät energiatehokkuutta parantavat toimenpiteet vaativat osaamista, josta on jo nyt niukkuutta.
– Suurin haaste korjaushankkeiden osalta on energiatehokkuuteen perehtyneiden suunnittelijoiden löytäminen sekä käyttäminen korjausten esiselvityksiin sekä hankesuunnitteluun ja rakennussuunnitteluun. Erityisesti asuinrakennusten korjaushankkeita toteutetaan ilman erillistä suunnittelua urakoitsijoiden ja laitevalmistajien toimesta osana tuotekauppaa, Mikkonen sanoo.
– Pula osaavasta työvoimasta koettelee monia talonrakentamisen erikoisaloja mutta erityisesti rakennusautomaatioalaa, missä teknologian kehitys ja uusien tuotteiden tulo markkinoille on ollut ripeää.
Strategia päivittyy 2030
Strategia toimitettiin EU:lle maaliskuussa energiatehokkuusdirektiivin vaatimusten mukaisesti. Krista Mikkonen arvelee, että EU-naapureihimme Ruotsiin ja Tanskaan verrattuna Suomella on hieman enemmän töitä olemassa olevan rakennuskannan energiatehokkuuden parantamiseksi ja päästöjen vähentämiseksi.
– Tanskaan nähden Suomen haaste on isompi jo siksi, että Tanska sijaitsee lauhemmalla ilmastovyöhykkeellä. Toisaalta siellä ei ole ollut samanlaista aluerakenteen muutosta kuin Suomessa, eli Tanskalla on ollut resursseja panostaa korjausrakentamiseen, kun uudisrakentaminen ei ole syönyt niin paljon resursseja.
– Myös Ruotsin rakennuskannasta pääosa sijaitsee etelämpänä kuin Suomen rakennuskanta. Ruotsiin nähden Suomella on suurempi haaste uusiutuvan energian lisäämisessä, mutta energiatehokkuustoimenpiteissä ehkä hiukan helpompi.
Korjausrakentamiseen liittyvä tutkimus ja tuotekehitys sekä korjaamista koskevan empiirisen tiedon lisääntyminen vaikuttanevat nyt kustannustehokkaina ja kestävän kehityksen mukaisina pidettyihin korjaustoimenpiteisiin.
– Korjausrakentamisen strategia päivitetään kymmenen vuoden välein, ja on hyvin todennäköistä, odotettavissa olevaa ja toivottavaakin, että siinä ajassa tapahtuu paljonkin kehitystä. Tämä strategia ei estä uusien ratkaisujen tai innovaatioiden käyttöönottoa, sillä tässä asetetaan ikään kuin minimitasoja, jotka voidaan ylittää. Vuoden 2030 strategia tulee varmaankin olemaan hyvin erinäköinen kuin tämä; kymmenessä vuodessa ehtii tapahtua paljon.
Teksti: Jaana Ahti-Virtanen
