Koulu meren rannalla
Jätkäsaaren peruskoulu Helsingissä on merellisen asuinalueen uusi maamerkki. Huolella suunniteltu rakennus antaa oppilaille upeat näkymät avomerelle ja Länsisatamaan – ja tarjoaa tilat ilmiöpohjaiselle oppimiselle.
Komea valkoinen koulurakennus sijaitsee keskellä merellistä Jätkäsaarta.
Länsiterminaalista päin katsottuna koulu näkyy vasemmalla, monille tutun Bunkkeri-rakennuksen vieressä. Uuden koulun ja Bunkkerin väliin jää koulun värikäs välituntipiha.
Kompaktin, neliön muotoisen rakennuksen ensimmäisen kerroksen julkisivu on paikalla muurattua harmaata tiiltä, ylemmät kerrokset valkoista kuitubetonia. Rakennuksen voimakas kattomuoto tuo mieleen vanhat suuret aumakattoiset kansakoulut.
– Koulun ulkonäkö on kaupunkikuvallisesti tärkeä, sillä julkisena rakennuksena se rakentaa uuden asuinalueen identiteettiä, toteavat rakennuksen arkkitehtuurisuunnittelusta vastanneet arkkitehdit Erkko Aarti ja Kuutti Halinen Aarti Ollilla Ristola Arkkitehdit Oy:stä. Pääsuunnittelijana toimi arkkitehti Janne Kentala.
Tiilinen kivijalka on nuorten suunnittelijoiden mukaan moderni versio helsinkiläistalojen kivijaloista. Tumma alakerros ja vaalea yläosa tuovat suureen rakennukseen keveyttä.
Kuitubetonijulkisivua koristavat erikokoiset ikkuna-aukot ja relie fisyvennykset. Varsinaiset ikkunat muodostavat pitkää nauhaa.
Syvennyksien avulla on haluttu häivyttää betonielementtien saumoja. Ikkunoiden asettelu antaa kuvan, että rakennuksessa olisi monta kerrosta, vaikka todellisuudessa niitä on vain kolme.
Ylimmän rivin ikkunoissa on säleiköt, joiden takana on ilmanvaihdon raitisilmakammio.
Julkisivua elävöittävät myös eri lähestymissuuntiin sijoitetut, sisältä puuverhoillut teräsparvekkeet. Parvekkeita voi käyttää ulkoluokkahuoneina.
Alun perin kaavoittajan tarkoitus oli sijoittaa koulu lähelle Bunkkeria, mutta lopulta arkkitehdit sijoittivat sen tontin toiseen reunaan. Näin koulurakennus ei jäänyt valtavan, aikoinaan sataman vapaavarastona toimineen rakennuksen varjoon.
– Halusimme tehdä koulusta suuren, tunnistettavan hahmon, joka kuitenkin on yksilöllinen, Aarti ja Halinen sanovat.
Torilla tavataan
Oppilaiden sisäänkäynnit ovat välituntipihan puolella, varsinainen pääsisäänkäynti on rakennuksen eteläpuolella, Hyväntoivonkadun ja Länsisatamankujan kulmauksessa.
Katutasoon avautuvat ensimmäisen kerroksen suuret ikkunat, joiden takana ovat muun muassa taideluokka ja teknisen työn luokat.
– Ajatuksemme on, että kun alueen asukkaat liikkuvat täällä illalla, he voivat nähdä sisälle kouluun näistä näyteikkunoista. Ikkunoissa voi olla esillä vaikka oppilaiden töitä. Koulusta tulee siten voimakkaammin osa ympäröivää kaupunkimaisemaa, arkkitehdit sanovat.
Jätkäsaaren peruskoulu toimii jatkossa myös korttelitalona, jossa on iltatoimintaa.
Sisäänkäynnin tumma tiilipinta jatkuu rakennuksen sisäpuolelle. Eteisaulan lattia on harmaata luonnonkiveä.
Aulasta tullaan rakennukseen sydämeen, valoa täynnä olevaan koko rakennuksen korkuiseen juhlavaan valopihaan.
Luonnonvaloa virtaa tilaan kattoikkunoista.
Atriumin toisella reunalla on näyttämö, ja sen edessä on nouseva katsomo puisine penkkeineen. Katsomon toiselta reunalta pitkä portaikko valkoisine lattateräskaiteineen johdattaa toisen kerroksen parvelle.
– Koulun kaikki muut tilat kiertävät tätä keskustilaa. Ratkaisun avulla olemme halunneet luoda vapaita näkymiä tilasta tilaan.
Pienikin oppilas näkee koko ajan, mitä koulussa tapahtuu, Aarti ja Halinen sanovat. He kutsuvat atriumia myös sisäpihaksi. Onhan Jätkäsaari ja koko Helsingin kantakaupunki tunnettu merituulilta suojaavista umpikortteleistaan ja sisäpihoista.
Koulun arjessa monikäyttöinen tila on saanut nimen Tori. Rehtori Kirsi Myllymäen mukaan Torilla tavataan sovittuina päivinä koko koulun voimin. Kun kouluun vähitellen tulee lisää oppilaita (nyt koulussa opiskelevat luokat 1–4 ja 7), käytetään atriumia myös ruokailutilana.
Koulussa ei ole omia liikuntatiloja, sillä tarkoitus on hyödyntää viereiseen Bunkkeriin myöhemmin valmistuvia liikuntatiloja.
Niitä odotellessa koulun oppilaat käyttävät koulun viereiseen urheilupuistoon rakennettua väliaikaista liikuntahallia.
Ilmiömäiset tilat
Varsinaisten opetustilojen eli solujen lasiset seinät lisäävät rakennuksen läpinäkyvyyttä ja yhteisöllisyyden tunnetta. Toisessa ja kolmannessa kerroksessa sijaitsevat solut on tarkoitettu ryhmien oleskelua ja opiskelua varten. Kaiken kaikkiaan soluja on kuusi, ja kuhunkin soluun mahtuu noin 70–100 lasta kerrallaan opiskelemaan.
Jätkäsaaren peruskoulussa noudatetaan ilmiöpohjaista pedagogiikkaa, joka tarkoittaa laajojen sisältöjen projektimaista opiskelua kokonaisuuksina. Ilmiötä tarkastellaan monialaisesti eri oppiaineiden näkökulmista.
Oppilaat saavat itse vaikuttaa tutkittaviin aiheisiin ja opiskelutapoihin.
Myllymäen mukaan uudisrakennuksen tilat rohkaisevat niin lapsia kuin opettajia ilmiö pohjaiseen työskentelyyn.
– Kaikki tilat täällä ovat työskentelyä ja oppimista varten. Se on koulun hienous. Ryhmässä oppilas työskentelee aluksi opettajaa lähellä ja hänen ohjeidensa mukaan, mutta myöhemmin taitojen karttuessa oppilas voi yhä itsenäisemmin päättää miten ja missä hän työskentelee.
– Solun ulkopuolellakin voi opiskella ja suorittaa tehtäviä. Pienet sopet tai pesät, joita suunnittelimme yhdessä arkkitehtien kanssa, ovat tosi suosittuja opiskelupaikkoja, Myllymäki kertoo.
Yhden sopista oppilaat ovat nimenneet Saunaksi.
Tärkeät kriteerit
Jätkäsaaren peruskoulu on suunniteltu 800 oppilaalle.
Jo hankkeeseen liittyvän arkkitehtuurikilpailun kriteereissä painotettiin rakennuksen pitkäaikaiskestävyyttä, hoidettavuutta, energiatehokkuutta sekä ilmiöpedagogiikkaa, kertoo tilaajan eli Helsingin kaupungin edustaja, palvelutilaverkkoyksikön päällikkö Jarmo Raveala.
– Tavoitteenamme oli rakentaa kaupunkikuvallisesti toimiva, selkeä sekä muuntojoustava koulu kasvavaan kaupunginosaan.
Muun muassa laadukkaat materiaalit varmistavat Ravealan mukaan sitä, ettei koulu rapistu ennen aikojaan.
– Uudenlaisessa oppimisympäristössä myös varustetaso on vaativampi. Vaikka suhdanteet olivat tiukat, laadusta ei tingitty. Silti hankkeen kustannukset, 33 miljoonaa euroa, ottaen huomioon että koulussa ei ole liikuntatiloja, on likimain keskimääräinen hinta uudelle nykyaikaiselle koulurakennukselle.
Raveala kiittää sekä arkkitehtien että urakoitsijana toimineen SRV Rakennus Oy:n innovatiivisuutta ja positiivista otetta hankkeeseen.
– Matkan varrella mietittiin ja opittiin yhdessä uusia ratkaisuja.
Muuntojoustavuutta
Koska Jätkäsaaren maaperä on suurelta osin täyttömaata, ei louhintaa tarvittu. Tontti paalutettiin lyönti- ja porapaaluilla.
– Aggressiivisen maaperän vuoksi paaluihin tehtiin kuuden millimetrin syöpymävara, kertoo rakennesuunnittelija Urpo Karesniemi Sitowise Oy:stä.
Rakennuksen pilarirunko mahdollistaa sen, että rakennuksen seiniä voidaan purkaa tai rakentaa tulevaisuudessa.
– Runko muodostuu erikokoisista deltapalkeista, erilaisista jänneväleistä ja kuormituksista. Kuormissa otettiin huomioon muuntojoustavuus, joten seiniä voidaan melko vapaasti siirtää, Karesniemi toteaa.
Betonirakenteiset porraskuilut toimivat jäykistävinä rakenteina.
Rakennukseen piti alun perin tulla teräsrakenteinen vesikatto, mutta matkan varrella keskusaulan valopihan katto vaihtui betonikattoon.
Runkosysteemiä vahvistettiin lisäämällä keskialueen paaluja, sillä betonikatto on teräksistä painavampi.
– Betonikatto niin sanottuna käännettynä kattona on turvallisempi vesivahinkojen suhteen, sillä mahdolliset lumenpoistot ja muut huoltotoimet eivät vaurioita vedeneristystä, Karesniemi huomauttaa.
Energiatehokkuutta
– Meillä oli kunnianhimoinen tavoite rakennuksen energiatehokkuuden suhteen, kertoo LVI-suunnittelusta ja automaatiosta vastannut suunnittelupäällikkö Erkki Immonen Insinööritoimisto Leo Maaskola Oy:stä. Kohteen sähkösuunnittelusta vastasi samasta toimistosta suunnittelupäällikkö Merja Lapila.
SFP-luku (Speci fic Fan Power) ilmaisee ilmanvaihtojärjestelmän puhaltimien ominaissähkötehon kulutusta. Jätkäsaaren peruskoulussa SFP-luvulle tavoitteeksi asetettiin 1,5 kW(m3/s), joka myös saavutettiin.
– Onnistumisen vaikutti se, että saimme tehtyä kanavat ja koneet tarpeeksi väljiksi.
Koulurakennuksessa on yhteensä yhdeksän ilmanvaihdon päätulo- ja poistokoneparia sekä apupuhaltimia. Porrashuoneissa ja erityistiloissa, kuten teknisen työn ja kotitalouden tiloissa, on omat IV-koneensa.
Solujen ilmamäärää ohjataan solukohtaisesti. Kun hiilidioksidi tai lämpötila solussa kasvaa, tilaan tulee lisää ilmaa.
Rakennuksessa on vesikiertoinen patterilämmitys ja matalalämpöradiaattorit. Keskellä olevassa atriumpihassa on lattialämmitys.
– Suunnittelussa kiinnitimme erityistä huomiota rakennuksen pitkäaikaiskestävyyteen.
Siksi pyrimme saamaan muun muassa huoltotiloista mahdollisimman väljät ja hyvät, Immonen sanoo.
Logistiikkaa ja turvallisuutta
– Jätkäsaaren tontti oli logistisesti hyvin haasteellinen, toteaa projektijohtaja Juho Varelius rakennushankkeen toteuttaneesta SRV Rakennus Oy:stä.
SRV on mukana rakentamassa Jätkäsaaren uutta kaupunginosaa, muun muassa puukortteli Wood Cityä ja sinne tulevaa Supercellin uutta pääkonttoria, mutta Vareliukselle tämä oli ensimmäinen projekti Jätkäsaaressa.
– Meidän oli kaikessa otettava huomioon vilkas satamaliikenne, alueen pysäköintijärjestelyt, ympärillä olevat päiväkoti ja asuinkerrostalot ja suunniteltava huolellisesti milloin ja miten materiaali- ja elementtitoimituksia tehdään.
Ajoreittejä ja kulkua työmaalle oli muutettava jatkuvasti, ja samalla oli otettava huomioon asukkaiden ja työntekijöiden turvallisuus.
– Yötoimituksia oli paljon, Varelius toteaa.
Vareliuksen mukaan rakennuksen pitkäaikaiskestävyys varmistetaan laadukkaalla rakentamisella. Se pitää sisällään materiaalihankinnat: periaatteena niissä on kestävyys, ei hinta.
Koulu toteutettiin Kuivaketju10 -ohjeistuksen mukaan, ja tähän oli tilaajan puolelta palkattu erillinen koordinaattori. Lisäksi kohde toteutettiin puhtaudeltaan P1-kohteena, ja tähänkin oli tilaaja palkannut oman konsultin tukemaan työmaan toteutusta.
Varelius kehuu julkisiin hankkeisiin tottunutta työmaaorganisaatiotaan.
– Jätkäsaaressa työmaapäällikkönä toimi kokenut ja rautainen ammattilainen Reima Liikamaa, jolle erityiskiitos, Varelius sanoo.
Teksti Marja Hakola | Kuvat Vesa Mäkinen
