Ramboll Village, insinöörien insinööreille suunnittelema
Värikin sen jo kertoo: Ramboll Village on yli tuhannen rambollilaisen ympäristöystävällinen ja elinkaareltaan hyvin mietitty työpaikka. Savikkotontin, kaartuvan julkisivun ja suurten lasipintojen haasteisiin ja energialähteiden valintaan löytyi ratkaisut helposti, läheltä ja hyvällä yhteistyöllä.
– Hankkeen tavoitteena oli saada kestävän kehityksen mukainen, riittävän iso toimitila yli tuhannelle työntekijällemme sekä hyvät kulkuyhteydet yhteistyökumppaneille ja henkilöstöllemme, Rambollin hankekehitysjohtaja Kari Melander sanoo.
Hartela Etelä-Suomi Oy:ltä löytyi Espoon Perkkaalta, Kehä I:n läheltä ja Turkuun vievän moottoritien laidasta Rambollin toiveet täyttävä neljän tontin alue. Hartela Etelä-Suomi ehdotti, että se rakentaisi tonteilleen modernin energiatehokkaan toimistorakennuksen, johon Ramboll asettuisi pitkäaikaiseksi vuokralaiseksi. Vuokrasopimus allekirjoitettiin marraskuussa 2016. Samalla kiinteistönomistajaksi tuli eläkevakuuttaja Keva.
– Alue on meille tuttu: meillä on siinä vieressä Bestseller-toimistorakennus ja Leppävaarassa Quartetto Business Park sekä osuus Sello-kauppakeskuksesta. Myös Hartela Etelä-Suomi on tuttu: se on rakentanut meille Quarteton sekä Menueton Munkkivuoreen, Kevan kiinteistöjohtaja Petri Suutarinen kertoo.
Suutarisen mukaan Kevan suorista kiinteistösijoituksista kolmannes on toimistorakennuksia. Kevaa kiinnostavat uudet, kestävän kehityksen mukaiset toimistorakennukset, joissa on moderni kiinteistöautomaatio ja joissa lisäksi seurataan reaaliaikaisesti energian, veden ja lämmön kulutusta.
– Energiatehokkuuden ja ympäristövaikutusten lisäksi sijoittamispäätökseen vaikuttaa rakennuksen saavutettavuus. Näiden ja vuokrakassavirran perusteella annoimme tarjouksen Rambollin pääkonttorista. Päätöstä varten oli olemassa arkkitehtien L2-tason suunnitelmat, Suutarinen sanoo.
Maarakennus alkoi keväällä 2017, rakennuslupa 19 000 kerrosneliömetrin kokonaisuudelle saatiin kesällä 2017, ja valmista oli helmikuun lopussa 2019.
– Tämä oli eräänlainen allianssi, jossa Ramboll oli mukana käyttäjänä ja teknisenä suunnittelijana, Hartela Etelä-Suomi KVR-urakoitsijana ja Keva omistajana, Suutarinen toteaa. Investoinnin hintaa ei kerrota, mutta Suutarisen mukaan rakennuksen arvo on suhdanteiden vuoksi noussut rakentamisen aikana reippaasti.
Hartela Etelä-Suomen neljästä tontista kehittyi yksi tontti pysäköintilaitokselle ja kolme tonttia yhdeksi kiinteistöksi toimistorakennukselle.
– Päämassoittelu oli jo sopimusvaiheessa hyvin kasassa, sen jälkeen on tehty pääasiassa hienosäätöä, Rambollin rakennetekniikan suunnittelujohtaja Pekka Ahola sanoo.
Insinöörien talo
Kari Melanderin mukaan hankkeella on ollut matkan varrella useita työnimiä, mutta pääkonttorin oikea nimi on Ramboll Village. Sen toivotaan kertovan, että kyseessä on lämminhenkinen työpaikka, jossa tehdään yhdessä ja autetaan toisia.
1,5 miljardin liikevaihtoa tekevän ja 35 maassa toimivan Ramboll-konsernin sloganeihin kuuluu yhtenäisyyttä korostava One Ramboll, mutta Ramboll Villagea koskevat päätökset tehtiin Suomessa.
Rambollin henkilöstö oli mukana tilasuunnittelussa, jota ohjasi kestävän kehityksen ja digitalisaation periaatteet. Pääkonttorissa on kuusi kerrosta, joista kerrokset 2–5 ovat monitilatoimistoa. Ensimmäisessä kerroksessa on aula, pukutilat henkilökunnalle, väestösuoja sekä neuvottelu- ja coworkingtiloja. Kuudennessa kerroksessa on kolme suurta ilmanvaihdon konehuonetta, sauna sekä kokous- ja neuvottelutilaa.
Petri Suutarinen kertoo, että Rambollin aloitteesta pysäköintirakennukseen lisättiin autopaikkoja, selvitettiin maalämmön ja maakylmän hyödyntämisen mahdollisuudet ja suurennettiin päivänvalosimulaatioiden jälkeen toimistorakennuksen ikkuna-aukkoja, jotta sisään saatiin lisää luonnonvaloa. Lisäksi Keva halusi, että rakennus on jatkossa jaettavissa monelle käyttäjälle. Se tarkoitti muun muassa poistumisteiden lisäämistä.
– Kun muutos myöhempään mahdolliseen jaettavuuteen pysyttiin suunnittelemaan ja sopimaan varhaisessa vaiheessa, siitä ei koidu niin suuria lisäkustannuksia tulevaisuudessa, Suutarinen toteaa.
– Kehitysryhmässä käytiin läpi myös julkisivuratkaisuja. Kevytrakenteiset villa-rankapelti -julkisivuverhoilut ovat liian usein kastuneet vuosien myötä, ja siksi päädyttiin betoni-sandwich elementtiin komposiittilevyn alla.
Kiinteistölle teetettiin myös tulvakartoitus sen varalta, että merenpinta nousee. Selvityksen mukaan seuraavan sadan vuoden loppupäässä tulvariski alueella kohoaa merkittävästi, jos ilmastonmuutosta ei saada hidastettua. Muun muassa tulvariskin ja korkean pohjaveden vuoksi kiinteistöön ei tehty kellarikerrosta.
Ramboll vastasi kaikesta muusta suunnittelusta paitsi akustiikka- ja arkkitehtisuunnittelusta.
– Konsultti firman laaja osaaminen on ollut käytössä. Vaikka suunniteltiin omaa rakennusta, hanke ei mennyt muiden projektien ohi, vaan sillä oli oma paikkansa, Melander toteaa.
Vahvan identiteetin rakennus
Cederqvist & Jäntti arkkitehtien arkkitehti SAFA Leena Brooke oli hankkeen pääsuunnittelijana ja arkkitehti SAFA Tom Cederqvist vastasi Ramboll Villagen konseptin kehityksestä ja rakennuksen arkkitehtuurista.
– Tämä oli mielenkiintoinen hanke: suunniteltiin Rambollin käyttöön mitä he tarvitsevat ja haluavat, Leena Brooke toteaa. Arkkitehtien mukaan tuotekehitysvaihe oli pitkä, mutta monesta muusta kohteesta poiketen Ramboll Village näyttää suunnilleen samalta kuin viisi vuotta sitten tehdyissä alustavissa suunnitelmissa. Rakennus pyrkii olemaan ajaton – ehkä joku näkee siinä 1960-luvun värejä ja muotokieltä.
– Pyrimme siihen, että kaikki suunnittelemamme hankkeet olisivat keskenään erilaisia, paikan ja asiakkaan mukaisia. Ramboll Village nousee vahvasti esille alueen muiden toimistorakennusten joukossa. Rakennukselle on haettu vahvaa identiteettiä; muotokieli, ratkaisut ja värit ovat sen mukaan. Arkkitehtuuri auttaa Rambollia toiminaan paremmin, tehokkaammin ja iloisemmin, Cederqvist kertoo.
Toimistorakennuksessa on tehokas ulkovaippa: ulkoseinää on vähän suhteessa neliöihin.
– Tämä on kompakti ja syvä rakennus. Se on parasta energiatehokkuutta, Cederqvist sanoo. Muu energiatehokkuus on toteutettu hyväksi koetuin ratkaisuin. Cederqvistin mukaan rakennus on liian suuri riskillisiin kokeiluihin.
Huomiota herättävästä arkkitehtuurista huolimatta rakennus on arkkitehtiensa mukaan hyvin modulaarinen, siinä on paljon toteutustakin helpottanutta toistuvuutta.
– Yksi rytmi ja jaksotus jatkuu läpi koko rakennuksen. Aulan akustiikkalevyt on jaoteltu näennäisen satunnaisesti, mutta nekin jatkavat julkisivun rytmitystä, Brooke ja Cederqvist kertovat.
Cederqvistin mielestä Ramboll Village on hyvä nimi rakennukselle, jonka eri toiminnot on sijoitettu keskustorin eli 26 metriä korkean aulatilan ympärille.
– Aula on valkoinen iso puhdas tila. Siellä on voimakkaita elementtejä kuten valkoiset lasiseinät, ylevä tuulikaappi ja neuvottelukeskus puurimaseinineen, Brooke kertoo.
– Ramboll Villageen saapuminen on juhlallinen hetki, sitten heittäydytään rennoiksi ja show lähtee käyntiin, Cederqvist jatkaa. Sisääntulon juhlavuudelle on myös tekninen tonttiin ja kosteudenhallintaan liittyvä syy.
– Kun rakennusta lähdettiin toteuttamaan, koko talo nostettiin kosteudenhallinnan varmistamiseksi vielä metrin verran ylöspäin, lattian korko nousi +5:een. Nostoa ei muuten huomaa, mutta se saa sisäänkäynnissä aikaan juhlavaa tunnelmaa, Brooke kertoo. Rakennuksen sisäseinät ovat suurelta osin lasiseiniä, joiden kautta tilat ovat kiinni toisissaan; sisällä näkee kauas monen lasin läpi.
– Monesta paikasta näkee myös kerroksesta toiseen. Ratkaisut luovat yhteisöllisyyttä, mutta talossa on paikkoja myös rauhallisempaan tekemiseen, Cederqvist sanoo. Sisätilojen luontevat kulkuväylät muodostavat soljuvia kahdeksikkoja Applen pääkonttorin Infinity Loopin tapaan. Väylien risteyskohtiin syntyy tapaamispaikkoja. Myös kerroksien silloilla voi kokoontua, ja koko keskusaulaa on mahdollista käyttää kuusi kerrosta korkeana auditoriona. Osa suunnitteluratkaisuista määräytyi kaavasta.
– Alueella on voimassa oleva asemakaava, eikä haluttu lähteä kaavamuutoksiin. Kaavan mukaan pysäköintitalo oli sijoitettava tontille niin, että pääsisäänkäynnille tullaan pysäköintitalo kiertämällä, Brooke kertoo. Pysäköintitalo on integroitu toimistorakennukseen; pysäköinti ylimmilläkin tasoilla kiinnostaa, kun sieltä on mukavasti suora yhteys viidennen kerroksen työpisteille. Arkkitehdit eivät pelkää tulevia muutoksia.
– Tilakokemus ja aula ovat meidän käsialaa, mutta tilat on tehty käytettäviksi, emme halua tämän museoituvan. Rakennuksen sisäosien pitää elää käyttäjiensä mukaan, Cederqvist ja Brooke sanovat.
– Tämä talo on tulevaisuutta. Suunnittelu ala tarvitsee asiantuntijoita, ja Rambollin hyvä talo auttaa heitä rekrytoinneissa.
Savikon haasteet
Rambollin rakennetekniikan suunnittelujohtaja Pekka Ahola sanoo, että savikkoalue teki pohjan rakentamisesta haastavaa.
– Aika vetinen tontti, löyhää savea 12–16 metrin syvyydeltä. Alun perin maarakennussuunnitelmassa oli perustuksia varten 432 paalua, mutta tarkemman selvityksen jälkeen lisätiin paalujen ja vinopaalujen määrä yhteensä 1192:een, paaluja on yhteensä 15,9 kilometriä. Lisäksi piha-alue on syvästabiloitu, Hartela Etelä-Suomen työpäällikkö Harri Rinne kertoo.
Toimistorakennuksessa ei ole kellaria, mutta pysäköintilaitos on puoli kerrosta maan alla. Se on pohjaveden alaista tilaa, jossa perustusten rakenneratkaisuna on 1140-neliöinen vesitiivis allas, joka rakennettiin työmaalla. Altaan vesitiiveys on varmistettu käyttämällä sekä bentoniittimattoja että veden pitävää betonia. Bentoniitti on vulkaanista savea, joka paisuu veden vaikutuksesta.
Toimistorakennuksen A-, B- ja C-osat ovat tontin laidoilla.
– Rakennusmassojen kiertymät piti saada kuriin, siksi tehtiin tavallista tarkempaa laskentaa ja detaljiikkaa oli paljon, Pekka Ahola sanoo.
Jotta rakennus olisi myöhemmin useamman yrityksen käytettävissä, poistumisteiden ja porrashuoneiden määrää lisättiin. Aholan mukaan niistä saatiin rakennusmassaan sopivat jäykisteet. Julkisivun kaarevat muodot ja ikkunoiden massoittelu tarkoittivat elementtitekniikan ja ikkunajaon yhteen sovittamista.
– Uniikkeja betonielementtejä varten tehtiin tarkkaa työtä suunnittelupöydällä. Haastavinta oli löytää elementtijako, joka mahdollistaisi toistettavuuden elementtien tuotantoon.
– Muuten Ramboll Villagella on normaali toimistorakennuksen runko: teräsliittopalkit, ontelolaatat ja liittopilarit. Teräsliittopalkeilla saatiin tasaista kattopintaa, mikä helpotti talotekniikkaristeilyjen tekemistä ja jatkossa mahdollisesti tarvittavia talotekniikan muutoksia, Ahola sanoo.
Vesikattomateriaalina on kumibitumikermi. Osa katosta on lasia, ja tasakaton lisäksi katon muodoissa on viistettyä kattopintaa, pulpettia ja harjaa.
– Lasikaton lasiksi valittiin täysliimalasit, koska katot ovat aika loivia. Täysliimalaseilla ei tarvita listoja lasin pintaan, joten vesi valuu paremmin pois eikä roskiakaan kerry. Huollottomuutta on luvassa 15–20 vuotta. Olemme toteuttaneet tällaisen ratkaisun ennenkin, kokemukset ovat olleet hyviä, Hartelan Harri Rinne kertoo.
Pekka Ahola kiittää rakennesuunnittelun tiimiä, jossa parikymmentä suunnittelijaa projektipäällikkö Antti Pekkalan johdolla löysi ratkaisut jouhevasti hyvällä yhteistyöllä.
Lämpökaivot paalujen lomaan
Ramboll Villageen suunniteltiin ensin pelkkä kaukolämpöratkaisu, mutta kehitys vaiheessa selvitettiin maalämpövaihtoehtoa. Maaperätutkimusten jälkeen maalämmöstä päätettiin tehdä primäärilämmönlähde.
– Maalämpö-kaukolämpö -hybridi erottaa Rambollin uuden pääkonttorin muista moderneista toimistorakennuksista, LVIA-suunnittelun projektipäällikkö Erkki Yli-Hukka Rambollilta toteaa.
Rakennuksen lämmitys- ja jäähdytystarpeisiin pihalle porattiin 22 kappaletta 300 metriä syviä maalämpökaivoja. Osa kaivoista porattiin vinoporauksella rakennuksen alle, perustuksen yli tuhannen paalun väleihin.
– Lähes 90 prosenttia lämmitysenergiasta tulee maalämmöstä. Huippupakkaskaudella maalämmön osuus laskee 40 prosenttiin. Jäähdytyksestä saadaan noin 40 prosenttia maakylmästä, Kari Melander kertoo. Lisäksi katoille asennetaan aurinkopaneeleja, joiden tuotto syötetään taloverkkoon.
– Lämmitys- ja jäähdytysverkostoissa on omavoimaiset säätöventtiilit, jotka pitävät automaattisesti vakiovirtaaman lämmitys- ja jäähdytyspaneeleilla. Kun laitteille ei synny ylivirtaamaa, järjestelmä toimii hyvällä hyötysuhteella, Yli-Hukka sanoo. Lämpöä jaetaan toimistotiloissa pääasiassa säteilypaneeleilla. Paneelit ovat neliputkisia; niissä on lämmitys- ja jäähdytyspiirit.
– Lämmönjako matalaenergiaisilla paneeleilla on tehokas ratkaisu kohtalaisen matalaa menoveden lämpötilaa tuottavan maalämmön kannalta, Yli-Hukka sanoo.
Rakennuksessa on Yli-Hukan mukaan lämpötilan tasaisuuden kannalta haastavia tiloja, esimerkiksi koko rakennuksen korkuisia lasiseiniä ja lasikattoja.
– Haasteellisille lasiseinäisille ja -kattoisille tiloille tehtiin numeerinen virtauslaskenta eli CFD-simulaatiot, jotta mahdollisiin ongelmiin voitiin puuttua jo suunnittelun aikana ja tehdä toimivat ilmanvaihto- ja lämmitysratkaisut, Yli-Hukka kertoo. CFD:n tulosten perusteella esimerkiksi muutettiin viidennen kerroksen lasiseinäisen ja -kattoisen tilan ilmanvaihdon päätelaitteiden ja puhallinkonvektoreiden sijoitusta. Myös laitteiden puhalluskuvioita muutettiin, jotta tilan talviaikaiset olosuhteet saatiin paremmiksi. Lasien G-arvoa eli auringonsäteilyn kokonaisläpäisykerrointa pienennettiin tilojen kuumenemisen välttämiseksi.
Osassa tiloista on riittävän lämmön takaamiseksi myös lattialämmitystä. Pääaulan lattialämmitysjärjestelmää voidaan jäähdytyskaudella käyttää lattiaviilennykseen. Tiloissa, joissa on kylmä ala- tai yläpohja, lämpöä jaetaan säteilypaneeleiden lisäksi aktiivisilla tuloilmalaitteilla, joissa on lämmitys- ja jäähdytyspatteri.
Ilmanvaihtoratkaisuissa on otettu huomioon, että tilat voidaan joskus jakaa usealle vuokralaiselle.
– Tekniikka ei mene eri vuokralaisten rajojen yli. Rakennus on jaettu A-, B- ja C-lohkoihin. Joka lohkolla on oma ilmanvaihdon konehuone, kaikkiaan isoja ilmanvaihtokoneita on 17. Ilmaa jaetaan vyöhykkeittäin tarpeen mukaan.
Yli-Hukan mukaan suurimmassa osassa ilmanvaihtokoneista on pyörivä lämmöntalteenottokiekko, ja koneissa on jälkisuodatus, joka ottaa mahdollisen vuotoilman liat talteen ennen huoneeseen puhallusta. WC- ja sosiaalitiloja sekä parkkitiloja palvelevien ilmanvaihtokoneiden lämmöntalteenotto on toteutettu glykolijärjestelmällä.
– Glykoliratkaisussa vuotoilmariskiä ei ole, likaista ilmaa ei juuri päädy tuloilman puolelle.
Rakennuksen kaikki viemärit ovat muovia. Akustiikkasyistä toimisto kerroksissa on käytetty desibeliviemäreitä. Sadevesiviemäreissä on hitsauksella varmistetut liitokset.
Hulevesiä varten pihalla on suuret hulevesisäiliöt, jotka on mitoitettu kerran 50 vuodessa tulevan rankkasateen mukaan.
– Jätevesistä ei oteta lämpöä talteen: toimistorakennuksessa se ei ole kustannustehokasta, kun vettä käytetään niin vähän, Yli-Hukka toteaa.
Rakennuksen E-luku on 60 vuoden 2018 määräysten mukaan laskettuna. Rakennukselle on haettu Leed-ympäristöluokituksen v4-version kultatason sertifikaattia.
Tietomalli työmaakäytössä
Ramboll Villagen suunnitelmat vietiin tietomalliksi, joka oli käytössä myös työmaalla. Mallia tutkittiin virtuaalilasien kanssa ja varmistettiin ratkaisujen toimivuus.
– Mutta osin käytettiin myös paperisuunnitelmia. Niiden etuna on, että kun ollaan työmaalla yhteisen pöydän äärellä, paperiseen suunnitelmaan jää merkinnät tehdyistä päätöksistä, Pekka Ahola sanoo.
Ramboll Village rakennettiin P1-puhtausluokan vaatimusten ja Rambollin Terve Talo -konseptin mukaan. Hankkeessa oli mukana kosteudenhallintakoordinaattori.
Toteutusvaiheessa työmaalla oli keskimäärin 150 työntekijää ja huippupäivänä 220. Työnjohto mukaan laskien kymmenesosa oli Hartela Etelä-Suomelta, loput aliurakoitsijoilta.
Koska tontilla oli vähän tilaa säilytykseen, pääurakoitsija vuokrasi lähikadut ja kevyen liikenteen väylät tarvikkeiden ja laitteiden säilytykseen. Hankkeella oli oma logistiikkamestari, ja kuormien purkuajat ja -paikat piti varata etukäteen. Tavaraa tuli järjestelmällisesti sisään. Kerroksissa ei haluttu säilyttää mitään.
– Urakka eteni aikataulun mukaan paitsi C-osan julkisivuelementtitoimituksen osalta: elementtitoimitus viivästyi viitisen viikkoa, ja valmistumista siirrettiin yhteisesti tammikuun lopusta helmikuun loppuun. Myöhästyminen aiheutti myös ylimääräisen suojaamisen tarvetta, Hartela Etelä-Suomen Harri Rinne kertoo.
Kokenutkin urakoitsija oppi taas uutta.
– Aulatiloihin pitää varata aikaa. Jos rakennettava aula on 26 metriä korkea, teline- ja nostinruljanssi on uskomattoman suuri. Ja P1-puhtaustason kohteessa tason säilyttäminen loppuvaiheessa on kallista. Vaikka kulkuja rajoitetaan ja pölyävien töiden teko tarkistetuilla alueilla on kielletty, on ylläpitosiivous silti päivittäistä, Rinne sanoo.
Teksti Jaana Ahti-Virtanen | Kuvat Mikael Lindén
