Saunalahden Lastentalo
Saunalahden lastentalo on Espoon kaupungin sivistystoimen, sekä suomenkielisen varhaiskasvatus- ja opetuslautakunnan yhteistyöhankkeena toteutettu päiväkodin uudisrakennus. Tiloissa toimii lisäksi neuvola, joten rakennuksesta käytetään nimitystä lastentalo.
Päiväkodin viidessä ryhmässä on yhteensä 80 hoitopaikkaa 1–5-vuotiaille lapsille. Työntekijöitä Lastentalossa on yhteensä 24.
Nuori kaupunginosa
Rakennuttaja-arkkitehti Juha Hovinen kertoo, että Espoon kaupungin sivistystoimi laatii uusien päiväkotien tarveselvitykset väestöennusteiden ja palveluverkkoselvitysten perusteella. Espoossa on tällä hetkellä paljon pieniä päiväkoteja, mutta vastaisuudessa päiväkodit toteutetaan 5 7 ryhmän kokoisina poliittisten päättäjien linjausten mukaisesti.
Parhaillaan rakentumassa oleva Saunalahden kaupunginosa on tähän asti ollut viereisen Espoonlahden palvelujen varassa. Saunalahteen ollaankin kaavoittamassa useita päiväkotitontteja.
Lastentalon rakennuspaikalla asemakaava oli jo valmis. Rakennuspaikka oli haasteellinen, pitkä ja kapea kadunvarsitontti kalliojyrkänteen alla, mutta sijainti oli asiakkaita ajatellen sopiva. Asemakaavamääräysten mukaan lastentalon leikki- ja ulko-oleskelualueet tuli sijoittaa ”rakennustoimenpitein muodostettuun melukatveeseen”.
Arkkitehtuurikilpailun tulosta
Uuden kaupunginosan ensimmäiselle julkiselle rakennukselle haluttiin oma tunnistettava identiteetti. Lastentalon suunnittelusta järjestettiin arkkitehtikutsukilpailu vuonna 2007 ns. suppean kutsukilpailun pilottiprojektina. Suppeassa kilpailussa kilpailuaika oli vain viisi viikkoa.
Jury kirjasi pöytäkirjaansa: ”Luonnonkauniin avokallion dominoima rakennuspaikka joutuu rankan rakentamisen kohteeksi. Rakentamisen on oltava tällä paikalla positiivinen toimenpide, joka korvaa rakentamisen myötä syntyvän maisemallisen menetyksen.”
Kutsukilpailun tarkoituksena oli saada perusratkaisu, joka toteuttaa toiminnan ja turvallisuuden tavoitteet vaativalle rakennuspaikalle.
– Ratkaisun tuli olla paitsi toiminnan ja ympäristön kannalta luonteva, myös monella tavalla aikaa kestävä, kertoo rakennuttajainsinööri Katja Peltola-Metsälä Espoon kaupungin Tilakeskus-liikelaitoksesta.
Tasokkaiden ehdotusten joukosta voittajaksi poimittiin ehdotus ”Mato matala”, jonka erityisen taitava ulkoarkkitehtuuri sekä selkeä pohjaratkaisu miellyttivät palkintolautakuntaa.
Kilpailuehdotuksen tekijöinä oli Arkkitehtitoimisto JKMM Oy, ja siellä arkkitehdit Asmo Jaaksi, Teemu Kurkela, Samuli Miettinen, Juha Mäki-Jyllilä ja avustajana arkkitehtiylioppilas Janne Järvinen.
– Arkkitehtuurikilpailu on ainoa hankintamuoto, jossa laatu korostuu, vahvistaa lastentalon pääsuunnittelija, arkkitehti Samuli Miettinen.
Vaativat olosuhteet
Tontin pitkä ja kapea muoto teki rakennuksen sijoittelusta ja pihasuunnittelusta vaativaa, mutta lopputulos on onnistunut ja mielenkiintoinen. Rakennus sijoittuu kadun varteen muurimaisena massana. Lastentalon julkisivumateriaalit ovat kivi ja puu; kadun mukana luontevasti kaartuva tiilijulkisivu on rytmikkäästi aukotettu.
Rakennettu leikkipiha jää suojaan rakennuksen ja kallion väliin. Kasvillisuus istutetaan lastentalon piha-aidan ulkopuolelle. Päiväkotiin on kolme erillistä pihasisäänkäyntiä, jolloin leikkipiha on jaettavissa eri-ikäisille omiksi alueiksi.
Loci Maisema-arkkitehdit Pia Kuusiniemen johdolla ovat suunnitelleet lapsille poikkeuksellisen ja inspiroivan ympäristön vaikealle tontille. Vaihtelevaksi suunnitellulle pihalle muodostuu erilaisia osa-alueita, jotka ovat omiaan innostamaan lapsien luontaista luovuutta omien leikkien keksimiseen.
Pihalla nousee kuusi kappaletta katoksia sirojen jalkojen tukemina. Katosten alapinta on maalattu helmiäisstruktuurimaalilla, ja jokaisessa katoksessa on valaisin, jonka antama valo heijastuu katoksen alapinnasta. Myös pihaa rajaavaan aitaan on upotettu valaisimia.
Rakennuksen pitkänomainen pohjaratkaisu on toimiva, ja kokonaisilme on leikkisä. Kustakin kolmesta pihasisäänkäynnistä saavutaan aulaan, joka jakaa liikenteen kahteen päiväkotiryhmään.
Päivähoitoryhmien omat tilat ryhmittyvät pihan puolelle. Huoneiden ulkoikkunat ylettyvät lähelle lattianrajaa, jotta talon pienimmätkin ylettävät katselemaan maisemaa.
Lastentalon päästä päähän mutkittelee pitkä käytävä. Käytävän varrella on vaihtelevan muotoisia laajempia alueita, joissa lapset mahtuvat leikkimään pienissä ryhmissä. Kadun puolelle on sijoitettu yhteiskäytössä olevia verstas- ja leikkitiloja, sekä toimistotiloja.
Rakennuksen päädyissä on porrashuoneet, joista päästään alakerrassa oleviin neuvolatiloihin. Salin sisältävä pääty toimii myös korttelitalona, eli paikalliset voivat varata tiloja omaan kokoontumiskäyttöönsä.
Sisustus kiinteänä osana
Sisustuksen suunnittelun lähtökohtana oli aikaansaada kokonaisvaltaiset elämykselliset tilat, kertoo sisustusarkkitehti Päivi Meuronen Arkkitehtitoimisto JKMM Oy:stä.
– Keskellä taloa kulkevasta käytävästä suunniteltiin salaperäinen, hämyinen, tummanvihreä epäkäytävämäinen tila. Käytävän alakatto ja poimuilevat seinät verhoiltiin akustoivalla tekstiilimatolla.
Sisäkäytävästä tehtiin kalustukseltaan muita tiloja abstraktimpi. Ryhmätilojen edustalla käytävä laajenee pieniksi sisäauloiksi, joita voidaan käyttää myös leikkitiloina.
Valoisat ja toiminnalliset ryhmätilat avautuvat täyskorkean lasiseinän läpi luontoon. Ryhmätilojen ja hämärän, tumman käytävän välille luotiin jännittävä kontrasti, jolloin tiloilla on selvästi omat, erilaiset luonteensa ja tunnelmansa.
Valaistuksen suunnittelu on ollut keskeisessä osassa kohteen suunnittelussa. Toteutuksessa on käytetty vakiovalaisintuotannon perusteollisia periaatteita, mutta niitä soveltaen on saatu aikaan rikas sisä- ja ulkovalaistus. Valaisinsuunnittelijana on ollut Sara Leino Tuomi-yhtiöistä.
Sisääntuloaulojen kattolyhtyjen vaippapinnassa olevilla Aimo Katajamäen suunnittelemilla ja toteuttamilla maalauksilla saatiin myös jokaiselle sisääntulolle oma identiteetti. Aiheina ovat vedenalainen maailma, avaruus, sekä maanpäälliset eliöt.
Kattolyhtyjen alle muodostuu leikkitilaa, jossa valo muuttuu vuorokauden- ja vuodenaikojen mukaan. Näin eteistilasta tuli enemmän kuin pelkkä vaatteidensäilytys ja -vaihtopiste.
Yhteistyössä eteenpäin
Arkkitehtitoimisto JKMM teki Saunalahden lastentaloon irtokalustesuunnitelman ja suunnitteli kaikki kiintokalusteet.
– Arkkitehtitoimistossa työskentelevä sisustusarkkitehti pääsee projektiin jo alkuvaiheessa mukaan. Tällöin sisustus asettuu kiinteäksi osaksi arkkitehtuuria eikä jää päälle liimatuksi somistukseksi, toteaa sisustusarkkitehti Päivi Meuronen.
Esimerkkejä sisustuksen ja arkkitehtuurin yhteisestä kielestä Saunalahden lastentalossa ovat tilojen kaarevat seinäpinnat, ja rakenteisiin integroidut kalusteosat. Lastentalon alakerrassa olevan neuvolan odotusaulasta pyrittiin myös suunnittelemaan elämyksellinen tila poimumaisine seinineen ja leijuvine pyöreine istuintasoineen.
Neuvolan ja päiväkodin edustajat antoivat suunnittelijoille tärkeitä lähtötietoja, ja kommentoivat toiminnallisia seikkoja. Päiväkodinjohtaja Leena Kyrönen oli tiiviissä yhteistyössä suunnittelijoiden kanssa. Monenlaiset päiväkotien käytännöt asettivat vaatimuksia tiloille, kalusteille ja niiden sijoittelulle.
Lastentalon värimaailma nousee ympäröivästä luonnosta, joka tulee osaksi sisätiloja suurien ikkunapintojen kautta. Kalliot, merellisyys ja havupuut ovat läsnä kaikkialla Saunalahdessa.
Kalliolle kukkulalle
Perustamisolosuhteet lastentalon tontilla olivat kohtuulliset, mutta tontin koillisreunassa oli kuitenkin erittäin jyrkkä Kummelivuoren avokallioinen rinne. Tästä syystä kalliopintoja pitkin valuvan veden poisjohtamiseen oli rakentamisessa kiinnitettävä erityistä huomiota.
Kapeaa, pitkää tonttia oli louhittava tuhansin kuutioin ennen varsinaisen rakennustyön aloittamista.
– Tökkivät maarakennus- ja louhintatyöt, ja joidenkin materiaalien pitkät toimitusajat saivat aikataulun heittämään pahasti. Sen vuoksi rakennuksen vaippaa ei saatu kunnolla kiinni ennen talven tuloa, kertoo Rakennuskartio Oy:n Anssi Lempiäinen.
Suurin haaste Saunalahden lastentalon projektissa rakennusurakoinnin näkökulmasta oli kuitenkin tontin vaikea, kirveenvarsimainen muoto: pitkulaiselle rakennuspaikalle oli vain yksi ajoväylä tontin päästä.
Paikalla oleva väliaikainen päiväkotirakennus rajoitti lisäksi tontin käyttöä: melua aiheuttavia töitä ei voitu tehdä lasten nukkumisaikana. Esimerkiksi pihan viemäröinti- ja muuta kaivuuta ei voitu suorittaa runkovaiheen aikana, muistelee Lempiäinen.
Kaksi kovaa talvea kruunasi ulkotöiden vaikeudet, ja lastentaloa jouduttiin melko paljon rakentamaan lämmitetyn telttarakenteen alla.
