Monitoimitalo rakennettiin varsin kiireisellä aikataululla, puolessatoista vuodessa. Kiire johtui siitä, että vanhan koulun oppilaat opiskelivat väistötiloissa tilanpuutteen vuoksi ja vanha koulu päätettiin purkaa kokonaan. Rovaniemelläkin on useisiin kouluihin jouduttu tekemään kalliita remontteja ja remontin remontteja homeongelmien vuoksi, ja nyt haluttiin yksi lopullinen ratkaisu. Hankkeen toteutuneet kustannukset ovat noin 19,5 miljoonaa euroa. Hanketta ovat rahoittaneet Kuntarahoitus Oyj ja Pohjoismaiden Investointipankki (NIB). Suoraa tukea on tullut opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Monitoimitalon kokonaisala on 10 750 bruttoneliömetriä ja tilavuus 55 800 kuutiota. Liikuntahallin osuus on 1500 neliömetriä. Autopaikkoja 25 000 neliön tontille rakennettiin 103. Monitoimitalo on rakennettu Ounasvaaran rinnetontille mäntymetsään, minne massiivinen rakennus sulautuu mainiosti.
Koulumaailman uusinta arkkitehtuuria
Rovaniemen kaupungin sivistyspalveluiden puolelta päävastuun hankkeen toteuttamisesta on kantanut Ounasrinteen koulun rehtori Jorma Kauttio. Hänen mukaansa kaikessa rakentamisessa on otettu huomioon viime syksynä voimaan tulleen peruskoulun uuden opetussuunnitelman tuomat vaatimukset. Koulu on nykytyylin mukaisesti kengätön, eli oppilaat riisuvat jalkineensa heti sisälle tultuaan.
– Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa teimme tiivistä yhteistyötä arkkitehtitoimiston kanssa. Pyrimme siihen, että neliöt käytettäisiin mahdollisimman tehokkaasti. Käytännössä tämä tarkoittaa nykyajan koulussa, että kaikki tilat ovat monikäyttöisiä, koska talon on taivuttava uusimpiin opetuksen käytännön vaatimuksiin. Neliöiden käytöstä on keskusteltu koko toteutuksen ajan lähtökohtana esimerkiksi se, että kaikki käytävät, joissa oppilaat liikkuvat vähän, ovat mahdollisimman kapeita. Näin hyötytilaa opetukseen saadaan enemmän, Kauttio kertoo.
Niinpä Kauttiolta on turha kysyä, että montako luokkahuonetta rakennuksessa on. Jokin vastaus voidaan antaa, mutta paremmin asia selviää, kun käydään läpi tiloja kokonaisuutena.
– Tässä on yksi luokkahuone, joka on kahden 1. ja 2. luokan opettajan yhteinen. Ennen oli jokaisella opettajalla oma luokkahuone, nyt meillä on yksi luokkahuone, jota käyttää kaksi saman luokka-asteen luokanopettajaa. Opetus suunnitellaan siten, että kun toinen opettaja tarvitsee luokkahuonetta, rinnakkaisluokka voi tehdä muuta, vaikka opiskella kuvaamataitoa. Ala-asteella on kuitenkin haluttu säilyttää henkilökohtainen luokanopettaja. Perinteisiä pulpetteja ei enää ole, vaan seinustan laatikostossa on jokaisella oppilaalla oma nimetty laatikkonsa, jossa voi säilyttää henkilökohtaisia tavaroita, Kauttio kertoo.
Pulpettien lisäksi opetuksessa on luovuttu perinteisestä liitutaulusta. Myös uuden tekniikan mukanaan tuomista takavuosien videotykeistä on luovuttu, ja nyt työskennellään langattomassa verkkoympäristössä. Opetuksen keskiössä on suuri peilaava näyttö, joka on ikään kuin elektroninen liitutaulu. Sinne opettaja pääsee läppärillään, opettipa mitä ainetta tahansa. Myös oppilailla on sinne pääsy läppärillään tai kännykällään. Oppilas voi esimerkiksi heijastaa luonnontieteen tunnilla sille välitunnilla ottamansa kasvin kuvan. Peilaava näyttö on Kauttion mukaan myös halpa käyttää, sillä sen takuukestoaika on 30 000 tuntia, ja se maksaa vain murto-osan tykin hinnasta. Luokkahuoneiden työtasot ovat kaikki säädettäviä rinnakkaiskäytön vuoksi, koska samaa työtilaa käyttävät fyysisesti erikokoiset oppilaat. Työskennellä voi joko seisaaltaan tai istuen. Tuolit ovat säädettäviä, ja ne on valmistettu Saksassa.
Projektissa on viimeiseen asti vältetty tyhjillään seisovia tiloja. Niinpä esimerkiksi opettajainhuonetta ei ole, vaan sen virkaa ajaa kaikille, myös neuvolan ja kirjaston henkilökunnalle yhteinen henkilökunnan huone. Myös ulkoalueisiin on kiinnitetty paljon huomiota. Piha-alueella on käytössä erilaisia liikuntavälineitä. Se on käytössä myös kouluajan ulkopuolella, ja lähialueen asukkaat voivat käyttää sitä liikuntapaikkanaan.
Sisätiloissa hillitty värimaailma
Monitoimitalon arkkitehtisuunnittelusta ja myös sisustusarkkitehtuurista on vastannut rovaniemeläinen Arkkitehtisuunnittelu Voutilainen Oy. Projektiarkkitehti Eija Rantalan mukaan haastavinta koko hankkeessa oli eri osapuolten näkemysten yhteensovittaminen kiireisessä aikataulussa.
– Jokainen osapuoli joutui tunnustamaan hankkeen nopean aikataulun, mutta siitä huolimatta kaikki sujui hyvässä yhteisymmärryksessä. Poikkeuksellista joka tapauksessa oli, että osapuolia oli niin runsaasti, pääurakoitsijoitakin useita. Suunnitelmat elivät kaiken aikaa, mutta hyvää tahtoa riitti kaikilla. Kuvaavaa hankkeelle on, että alkuperäisessä suunnitelmassa oli 22 liikuteltavaa väliseinää, mutta lopulta päädyttiin siihen, ettei näitä väliseiniä rakennettu lainkaan, Rantala kertoo.
Koulutilojen sisustus suunniteltiin yhteistyössä opettajista kootun työryhmän kanssa.
– Opettajat esittivät, että värimaailman tulisi olla hillitty, väriläiskiä toivottiin vain sinne tänne. Niinpä aulatiloihinkin valittiin vaaleita sävyjä. Palosuojatusta mäntypaneelista tehdyt isot pinnat täyttävät tämän toiveen mielestäni hyvin ja luovat tilaan lämpimän tunnelman, Rantala sanoo.
Kokonaisuus jaettiin kolmeen eri urakkaan
Hankkeen tiukka aikataulu nousee päällimmäiseksi myös kaupungin omistaman rakennuttajayhtiö Rovaniemen Kaupunkikiinteistöt Oy:n toimitusjohtajan Pekka Rouhiaisen kommenteissa. Hänkin on tyytyväinen yhteishenkeen ja siihen, että aikataulussa pysyttiin, olihan koululle luvattu uudet tilat kevätlukukauden alkuun.
– Aikataulullisesti oli onnistunut ratkaisu jakaa koko projekti kolmeen erilliseen urakkaan: maanrakennus- ja perustusurakkaan, betonirunkourakkaan ja varsinaiseen rakennuksen rakentamisurakkaan. Kolmijako edisti tiukassa aikataulussa pysymistä ja oli myös kokonaistaloudellisesti edullinen.
Joustavuutta lisäsi myös se, että aliurakoitsijat olivat pääosiltaan paikkakuntalaisia, hän sanoo.
– Haasteena oli se, että eri urakat mukaan lukien talotekniset urakat menivät kaikki eri urakoitsijalle. Projektihallinnan vuoksi hanke jaettiin neljään lohkoon, joissa työmaa luovutettiin seuraavalle urakoitsijalle töiden etenemisen myötä. Ratkaisu oli sujuvuuden ja aikataulun kannalta erinomainen, ISS Prokon projektipäällikkö Jarmo Jokelainen kertoo.
Koulu sijaitsee harjun kupeessa ykkösluokan pohjavesialueella. Vesien poisjohtamiseen onkin kiinnitetty erityistä huomiota kosteusongelmien välttämiseksi.
Perustusten alla on massiivinen sepelikerros ja tuplasalaojat, ja rakennuksen alapohja on nostettu vielä betonipilareille, joista korkeimmat ovat kolmimetrisiä. Tämä rossipohja, jonka korkeus on 1,4 metriä, on katseilta piilossa valesokkelin takana. Sadeja sulamisvesien ohjaukseen on myös kiinnitetty erityistä huomiota.
Ilmastointi on suunniteltu kaikkien terveyttä edistävästi. Keskusilmanvaihdosta luovuttiin, koska koulutiloissa käyttäjämäärät vaihtelevat eri kohteissa suunnattomasti. Tällöin tilakohtainen ilmastointi on järkevin ratkaisu, Rouhiainen sanoo.
Rovaniemen kaupunkikonsernin organisaatiossa Kaupunkikiinteistöt omistaa monitoimitalon ja vuokraa sitä koulutoimelle. Kaupunkikiinteistöjen kontolla on kiinteistön huolto kokonaisuudessaan, ja sen se ostaa palveluna erilliseltä yrittäjältä. Kiinteistön siivouksesta vastaa vuokralainen.
– Palvelusopimus sisältää esimerkiksi vahtimestari-talonmiehen toimen. Ideana on, että yksi kiinteistöön perehtynyt henkilö vastaa kiinteistön tilasta ja huoltotarpeesta, jolloin hän pystyy reagoimaan nopeasti eteen tuleviin tilanteisiin vähän samaan tapaan kuin entisajan talkkari. Hän valvoo myös rakennuksen omistajan etua jo takuuaikana ja sen jälkeen, Rouhiainen sanoo.
Resurssit riittivät aikataulupaineisiin
Itse rakennuksen pääurakoitsijana toimi YIT Rakennus Oy, Talonrakennus Pohjois-Suomi. Työpäällikkö Jukka Luukisen mukaan YIT ei missään vaiheessa lähtenyt anomaan lisää rakennusaikaa, vaikka suunnitelmat elivät koko työmaan ajan.
– Oli varmaankin kaikkien osapuolten onni, että urakoitsijana toimi kaltaisemme iso rakentaja, jolla oli mahdollisuuksia lisätä resursseja tarpeen mukaan ja pitää näin kiinni alkuperäisestä aikataulusta. Ei ole aivan tavanomaista, että rakennusurakoitsija tekee toisessa päässä rakennusta valmista samaan aikaan, kun runkourakoitsija vielä aloittelee omaa osuuttaan toisessa päässä rakennusta, Luukinen sanoo.
Myös hän kiittelee työmaan hyvää yhteishenkeä. Viikkopalavereissa ja työmaakokouksissa käytiin läpi kaikki asiat ja lisätöistä sovittiin kaikkien kesken.
– Paperia syntyi paljon eikä kaikki mennyt nappia painamalla, mutta askelmerkkejä siirrettiin tarpeen mukaan. Puuhaa riitti, sillä meilläkin oli paikalla kiireimpänä aikana töissä kuusi työnjohtajaa ja työmaainsinööri.
Rakennustyöt aloitettiin toukokuun lopulla 2015. Työmaalla työskenteli keskimäärin 60–80 henkilöä, kaikkiaan monitoimitaloa rakensi noin 500 ihmistä.
Kuule miten voit kasvattaa rakennusalan myyntiäsi ja markkinoida tehokkaammin palveluidemme avulla
