8
6/2012
PROJEKTIUUTISET
KYNÄ K ÄY KYL ÄSSÄ
”
Koko nykyinen elämä oppikouluineen, puheli-
mineen, sanomalehtineen, konttoreineen, katu-
liikenteineen, yliopistoineen, radioineen, urhei-
luineen, Atlantinlinjoineen, juna-aikatauluineen
ja pörssiuutisineen olisi mahdoton, jollei ihmi-
siin olisi juurrutettu käsitystä kurista: että käskyn
noudattaminen on pakollista, että täsmällisyys
on välttämätöntä, että päivän jokainen hetki on
jo ennalta tarkalleen määrätty. Siksi on suoma-
laisen miehen opittava nielemään margariinin-
sa ja kaurapuuronsa, ojennettava lakanansa mil-
limetrin tarkkuudella ja marssittava – vaikkakin
olisi ”laulu huulilla ja kirous sydämessä”.
Näin kuvasi Olavi Paavolainen, yksi viime
vuosisadan näkemyksellisimpiä modernin yh-
teiskunnan kuvaajia, nuoren astumista aikuisten
aikataulutettuun maailmaan Pentti Haanpään
Kenttä ja Kasarmi -teoksen kirja-arvostelussa
Tulenkantajalehdessä 1928. Yhteiskunnallisen
koneiston pakkorytmiin sopeutuminen näyttäy-
tyi yhtenä armeijan ja myös koulukasvatuksen
perustavoitteena. Uusi vuosituhat haastaa täl-
laisen ajattelun.
Erityisesti nuorten elämästä kertovat tutki-
mukset kertovat aikataulutetun elämän kyseen-
alaistumisesta. Nukkumaanmeno on myöhen-
tynyt ja epäsäännöllistynyt. Ruokailu tapahtuu
silloin kun on nälkä, usein autossa ja sormet
ainoana ruokailuvälineenä. Sosiaalista kanssa-
käymistä näyttää hallitsevan niin sanottu peh-
meä aikataulutus (’soft scheduling’). Kun en-
nen sovittiin tapaamisista kellon ja tietyn pai-
kan mukaan, nyt kohtaamisista neuvotellaan
joustavasti vaikkapa tekstiviesteillä. Arkikoke-
mus kertoo, että yliopiston luennoille tullaan ja
mennään oman aikataulun mukaisesti.
Sosiaalisen median kerrotaan irtautuneen
ajan ja paikan kahleista. Vielä kymmenen
vuotta sitten monien epärealistiseksi tuomitse-
ma ”Internet taskussa” on toteutunut. Työelä-
mään tulevat nuoret vaativat samanlaista reaa-
liaikaista chatti-yhteyttä pomoihinsa kuin heil-
lä on kavereihinsa. Työaika pirstoituu ja tehtävi-
en moniajo yleistyy. Joustavaa aikatauluttamis-
ta pidetään nuorison tapana, mutta yhtä hyvin
samasta ilmiöstä kertoo se, kuinka työelämä ja
vapaa-aika ovat limittyneet muun muassa Inter-
netin käytön yleistyessä. Tietotyön myötä mo-
nille on tullut rutiiniksi tarkastaa sähköposti vie-
lä ennen nukkumaan menoa.
Ovatko perinteiset arjen rytmit häviämässä?
Tehokkaan tuotannon säätiön julkaisemassa
kirjassani ”Asiakkaan aika ja talouden rytmilii-
ke” osoitan laajan aineiston valossa, että hie-
man yllätyksellisesti mobiili tietotekniikka voi
johtaa samanaikaisesti sekä yksilöllisten rytmi-
en korostumiseen että myös yhteisten sosiaalis-
ten rytmien korostumiseen. Esimerkiksi lauan-
tai-illasta on tullut yhä selvemmin pyhäaikaa,
jolloin ystävien tapaaminen ja perheen kans-
sa oleilu syö kaiken liikenevän ajan esimerkiksi
pankin Internet-istunnoilta tai chattailulta.
Siirtymä agraarista aikakäsityksestä teolli-
seen vaati satoja vuosia. Teollistuminen toi mu-
kanaan uudenlaisen kellotetun ja kurinalaisen
aikakäsityksen, johon me kaikki nykyään kas-
vamme lähes tiedostamattamme jo pieninä lap-
sina. Ajattelutavan muutoksen taustalle tarvittiin
paitsi lähes tuhat vuotta kellon käytön yleisty-
mistä, teollisia organisaatioita, koulujen ja luos-
tareiden tapaisia kasvatuksellisia instituutioita
kuten myös puritaaneja kirkonisiä, teollisuus-
johtajia ja täsmällisyyden merkitystä korostavia
isiä ja äitejä. 1900-luvun alkupuolen tayloris-
tisen tehdasorganisaation ja työtehon täsmälli-
syysihanteet levisivät myös koteihin ja arkeen.
Lasten kasvatuksessa tämä näkyi esimerkiksi
säännöllisten imetys-, ruoka- ja ulostamisaiko-
jen korostamisena.
Länsimaissa laajasti omaksuttu käsitys työ-
ajan ja vapaa-ajan erottelusta on kaikkea muu-
ta kuin ilmeinen tai väistämättömän kehityk-
sen tulos. Vapauden ja spontaanisuuden yh-
distäminen erilaisten järjestelmien ehkä väistä-
mättömäänkin pakkotahtisuuteen on kiinnosta-
va kysymys myös ihmiskunnan evoluution nä-
kökulmasta. Alkuihminen (Homo Erectus) noin
kahdeksan miljoonan vuoden takaa oli toden-
näköisesti suurten apinoiden kaltainen indivi-
dualisti, joka söi ja nai aina kun mahdollista.
Maatalouteen tai teollisuuteen perustuvat yh-
teiskunnat noin 10 000 vuoden ajan ovat si-
tä vastoin perustuneet ihmisbiologian vastai-
seen pakkotahtisuuteen. Tietoyhteiskunta voi
ehkä taas vapauttaa meidät omiin sosiaalisiin
rytmeihimme. Näin väittävät varhaisen ihmis-
lajin biologiaa tutkineet Alexandra Maryanski
ja Jonathan Turner kirjassaan Sosiaalinen van-
kila (Social Cage, 1986).
Uusi tekniikka saattaa palauttaa ihmisen al-
kuperäiseen yksilöllisemmin määräytyvään ryt-
miinsä. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että
Elisan mainoskampanjan lupaus keväältä 2000
”
Haluan olla kaikkialla, kaikkien kanssa, kai-
ken aikaa, nyt ja aina” toteutuisi. Mainos oletti
rytmien häviävän 24 tuntia ja 7 päivää viikos-
sa auki olevan yhteiskunnan myötä. Luultavas-
ti tulevaisuudessa tulemme näkemään ihmisiä,
jotka sanovat: ”Haluan olla tietyssä paikassa,
tietyn ajan, mielitiettyni kanssa, nyt ja aina.”
■
Vapauttaako tietoyhteiskunta
pakkorytmisyydestä?
Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimusprofes-
sori Mika Pantzar on julkaissut kymmeniä tie-
teellisiä artikkeleita ja kirjoja muun muassa
teknologian kesyyntymisestä, arjen rytmeistä
ja kuluttajakansalaisuudesta. Hänen uusim-
mat hankkeensa liittyvät yhtäältä uuteen
arjen analytiikkaan (ml. Big Data ja Quantified
Self-liike) ja toisaalta arjen ja palvelutalouden
rytmeihin. Aikaisemmin Mika Pantzar on toi-
minut myös Suomen Akatemian Aalto-yliopis-
ton tutkijana.
Uusi tekniikka saattaa palauttaa
ihmisen alkuperäiseen yksilöllisemmin
määräytyvään rytmiinsä.