Basic HTML Version
34
Pitkään räystäistä katukuvaan näkyi vain ima-
ginaarisen ohut varjo räystään kate- tai suo-
japellin kurkottaessa muutamia senttejä fasa-
din ylle. 1930-luvulla eurooppalainen arkki-
tehtuuri kävi läpi radikaalin muutoksen. Ta-
sakatot olivat totuus, jossa vallitsi ortogonaa-
lisen muodonannon hierarkia. Räystäslinjan
tuli korostaa rakennuksen kappalemaisuutta,
olla osa uutta aikakautta.
Ongelmaksi räystäslinjojen rakentamises-
sa tuli sää. Vesi oli johdettava jonnekin ja teo-
reettinen räystäsmuoto ei varsinkaan pohjoi-
sessa Euroopassa ollut mahdollinen. Pakka-
nen ja vesi ovat huono yhdistelmä kattoraken-
teita ajatellen. Räystäs oli suojattava jotenkin,
ja arkkitehdit koettivat taikoa raskaita suoja-
rakenteita pois hartiavoimin. Syntyi anonyymi
peltiräystäs, joka ei ole ongelmaton sen parem-
min teknisessä tarkastelussa kuin arkkitehto-
nisessakaan mielessä.
Arkkitehteja räystäsasiat ovat puhuttaneet,
mutta koska tuotteita ei ole ollut saatavilla, on
keskustelu urakoitsijan kanssa ollut lyhyt: puu-
runko, peltiverhoilu, puusepän työ, peltisepän
työ, käsityö. Tämä tuottaa peilailevan pinnan,
joka muutoin niin tiukanoloisen rakennuksen
arkkitehtuurissa on ristiriitainen tekijä.
Räystäsrakenne
tässä ajassa
Kimmo Ripatti
Rakennusliike Ripat-
ti Oy:stä on pitkän linjan peltisepäntyön am-
mattilainen. Hän tietää, mitä nykyajan räys-
täät ovat tekniikaltaan ja miten ne istuvat ra-
Arkkitehdin toive on, että rakennus olisi kappalemainen ja täsmällinen
kautta linjan. Peltiräystäät valitettavasti ovat usein pintamuodoltaan
hieman aaltoilevia, valoa epätasaisesti heijastelevia ja vailla ryhtiä.
Rakennusliike Ripatin jämäkkä RIPRAP-räystäselementti
puolestaan on osa tämän ja huomispäivän arkkitehtuuria.
RIPRAP-räystäselementti
Esteettinen ja helposti
modifioitavissa
I LMOI TUS