Basic HTML Version
191
PROJEKTIUUTISET 3/2012
Joensuun Tiedepuiston laajennus
R
akentaminen on ollut vilkasta, vuok-
rattavien tilojen määrä kasvoi jopa
vuoden 2008 talouden notkahduk-
sen jälkeen. Käyttöaste on hiponut sataa
aina uuden vaiheen käyttöönottovaihees-
sa. Tilanne on kaupungin kannalta tärkeä,
Joensuussa on kasvuyrityksiä, jotka halua-
vat kasvaa täällä. Myös toimintaympäristö
on hyvä, osaavan työvoiman lisäksi kau-
pungissa on myös monipuolinen jopa yli-
opistotasoinen koulutustarjonta. Jos emme
pysty tarjoamaan ajanmukaisia tiloja, tuo
kasvu voi siirtyä johonkin toiseen kaupun-
kiin, toteaa toimitusjohtaja
Jari Lauronen
.
– Infrastruktuuri on hyvä, työvoiman li-
säksi kaupungissa on myös monipuolinen
korkeakoulutasoinen koulutustarjonta. Jos
emme kuitenkaan pysty tarjoamaan ajan-
mukaisia tiloja, tuo kasvu tapahtuu jossain
toisessa kaupungissa, toteaa Lauronen.
Monet nelosvaiheen piirteet ovat tut-
tuja jo Tiedepuiston aikaisemmin valmis-
tuneista vaiheista. Tilojen pitää olla hel-
posti muokattavat ja kalustettavat. Ener-
giatehokkuus ja mahdollisimman hyvä
ilmanlaatu ovat nekin olleet suunnittelun
peruskiviä. Tiedepuiston yksi erityispiirre
on myös se, että jo tilojen suunnittelussa
on tähdätty siihen, että eri yritysten välille
syntyy mahdollisimman paljon kontakteja
esimerkiksi yhteisten kahvi- ja lounastilo-
jen kautta.
Arkkitehti
Olli Nieminen
Sillman Ark-
kitehtitoimisto Oy:stä vastasi jo edellisen
vaiheen suunnittelusta. Hänen mukaansa
yksi lähtökohta nelosvaiheen suunnittelus-
sa oli asiakaskunnan huomioiminen jo al-
kumetreiltä.
– Suunnittelua määrittivät jo aikaisem-
min valmistuneet Tiedepuiston osat ja tie-
tenkin itse paikka, kertoo Olli Nieminen.
– Nelosen suunnittelun lähtökohtana oli
muodostaa modulaarisesti muunneltavia,
mutta kuitenkin paikalla rakennettuja tiloja
Tiedepuiston keskimääräistä asiakaskun-
taa suuremmille yrityksille ja niille yrityk-
sille, jotka ovat kasvaneet ulos nykyisistä
tiloistaan. Arkkitehtonista lähtökohtaa hah-
motettaessa valikoitui lähtökohdaksi halli-
tusti murtaa kortteliin muodostunut har-
maan teräksen ilme. Lisäksi rakennuspaik-
ka oli sellainen, että varsinaisia kaupunki-
kuvallisia julkisivuja muiden rakennusten
väliin jäävällä rakennuspaikalla on vain yk-
si. Näistä syistä ja lisäksi työlääntymisestä
rakentamisen harmaaskaalaan päädyttiin
korostamaan Linnunlahdentien puoleista
julkisivua.
– Suunnitelma hahmottui tilatehokkaak-
si kahden samankokoisen kuution jonoksi,
jossa rakennusten päällä on ikään kuin ra-
pattu viitta, jonka alta etelä- ja pohjoissi-
vuilla näkyy intensiivinen punainen. Kuu-
tioiden keskelle suunniteltiin koko raken-
nuksen korkuiset lasikatteiset, ylöspäin le-
venevät atriumtilat, joiden kautta saadaan
luonnonvaloa kaikkiin työtiloihin. Vinosei-
näiset atriumtilat luovat tilallista jännitet-
tä ja niiden kautta rakennuksen käyttäjien
välille syntyy luontevia kontakteja - fyy-
sisiä ja visuaalisia. Atriumtiloissa ja niihin
liittyvissä yleisissä tiloissa jatkuu julkisivun
vahva väriskaala.
– Julkisivumateriaalien osalta nelosvai-
he ottaa hiukan etäisyyttä korttelin muu-
hun rakentamiseen. Julkisivun rappaussä-
vy sointuu samalla reunalla olevaan 1-vai-
heen rakennukseen, mutta metallipintojen
punainen on tietoinen kontrasti korttelin
hallitsevaan harmaaseen. Yhteistä on esi-
merkiksi katutason yleisten tilojen graniitti-
lattiat, joita on kaikissa korttelin rakennuk-
sissa, sekä jotkin kalusteratkaisut. Tässä ta-
Atriumin muoto ja rakenteet aiheuttivat
tarpeen tilan akustointiin, jottei äänimaail-
masta tule epämiellyttävä. Seinille sijoi-
tettu äänenvaimennus verhoiltiin rei’itetyillä
vanerilevyillä, jolloin tilaan saatiin väriä ja
rytmiä korostamaan tilan epäkeskisyyttä ja
muotoa. Värimaailma heijastuu julkisivussa
käytetystä punaisesta teräksestä, tässä
materiaalille luontevampana punaruskeana.
Rei’itykset tehtiin puusepänverstaalla
levy kerrallaan.
Portaasta haluttiin kappalemainen kat-
seenvangitsija. Kerrostasojen kaiteet teh-
tiin lasista, jotta porras nousisi paremmin
esille. Kaiteet ovat ulkopinnaltaan hiottua
ruostumatonta terästä ja sisäpinnaltaan
samanlaista rei’itettyä vaneria kuin sei-
nissä. Kaiteen toteutusratkaisua tutkittiin
pitkään ja lopulta päädyttiin tekemään kai-
teet kerrosvälin korkuisena yhtenäisenä
teräslevynä.