Basic HTML Version
8
2/2012 PROJEKTIUUTISET
KYNÄ K ÄY KYL ÄSSÄ
Kuntien elinvoima syntyy monen muuttujan tu-
loksena. Siihen vaikuttavat alueen väestötekijät,
kuntatalouden liikkumatila, elinkeinorakenne,
palvelukysyntä ja -tarjonta sekä alueen sijaintiin
ja fyysisen ympäristön ominaisuuksiin perustu-
va pito- ja vetovoima. Eniten puhetta on piisan-
nut ikärakenteesta ja hyvinvointipalveluista. Se
on ymmärrettävää, kun puolet nykyisistä kun-
nista selviytyy vain hädin tuskin palveluvelvoit-
teistaan ja vielä suurempi osa on vaikeuksissa
seuraavan vuosikymmenen ennusteissa.
Hyvinvointipalvelut
kuntauudistuksen moottorina
Suomen hyvinvointipalvelut on organisoitu
suurimmaksi osaksi kuntalähtöisesti. Palvelu-
jen järjestämisvastuu ja rahoitusvastuu on pää-
osin kunnilla ja niihin käytetään pääosa kunti-
en tuloista. Nyt rahat uhkaavat loppua. Ilman
merkittäviä uudistuksia joudutaan todennäköi-
sesti purkamaan ainakin osa kuntaperusteises-
ta palvelujärjestelmästä. Toisten mielestä näin
voidaan tehdä. Monet pitävät kuitenkin parem-
pana, että kunnat säilyvät vahvoina toimijoina
kansalaisten palvelutarpeiden tyydyttämisessä
myös tulevaisuudessa. Sen tien päässä on vää-
jäämättä kuntaremontti.
Kaupunkiseuduilla tilanne on toisenlainen.
Elinvoimaa väestöpohjalla ja elinkeinoraken-
teella mitattuna riittää. Palvelujen järjestämisen
ja maankäytön ongelmat johtuvat kasvusta ei-
kä kutistumisesta. Toki kaupunkiseudun sisällä
on sekä voittajia että häviäjiä. Erityisesti kasvu-
keskuksissa kehitys näyttää polarisoituvan niin,
että keskuskaupunki kantaa vastuun ongelmista
ja on siksi kasvavissa taloudellisissa vaikeuksis-
sa samalla kun kehyskunnat poimivat seudun
kehityksen hedelmät.
Toisenlaisiakin esimerkkejä toki jo on. Kou-
vola ja Salo sulattelevat laajaa monikuntaliitos-
ta. Hämeenlinnassa ja Jyväskylässä on päästy
hyvään alkuun, vaikka kaupunkiseudun kannal-
ta keskeisiä kuntia jättäytyikin pois kuntaliitok-
sesta. Uuden Oulun synty ensi vuoden alusta
alkaen näyttää jo muutosprosessina menestys-
tarinalta, vaikka sielläkään kaikki seudun kun-
nat eivät ole mukana.
Kaupunkiseutu on
toiminnallinen kokonaisuus
Asukkaiden ja yritysten kannalta kaupunki-
seutu on yhtenäinen toiminnallinen kokonai-
suus. Kansalaisten arki ja yritysten tarpeet ei-
vät seuraa kuntarajoja. Seudun asukkaalla saat-
taa olla asuinpaikka yhdessä ja työpaikka toi-
sessa kunnassa. Palveluja ja harrastusmahdol-
lisuuksia haetaan ehkä kolmannesta kunnasta,
jos ne löytyvät sieltä muita helpommin. Tule-
vaisuudessa näin on yhä enemmän myös julkis-
ten palvelujen osalta, joissa asuinpaikkariippu-
vuutta myös ollaan vähentämässä.
Seutuistumisen kielteiset vaikutukset liittyvät
paljolti kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenteen
kehitykseen. Yhtenäinen kaupunkirakenne le-
vittäytyy keskuskaupungista kehyskuntiin ja
jatkuu siitä suunnittelemattomana lieveraken-
tamisena vielä paljon etäämmälle. Suurimmil-
la kaupunkiseuduilla kasvupaine ulottuu jopa
useiden kymmenien kilometrien päähän pää-
taajamasta.
Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämän
seurantajärjestelmän mukaan 34 suurimmalla
kaupunkiseudulla neljännes asuntorakentamis-
luvista sijoittui vuosina 2005–2008 asemakaa-
va-alueiden ulkopuolelle ja niistä noin 40 %
kasvupaineisille alueille, joilla rakennusluvan
lisäksi tarvitaan suunnittelutarveratkaisu. Eri-
tyisen vilkasta lieverakentaminen on Helsingin
seudun kehyskunnissa, joissa jopa puolet uusis-
ta erillispientaloista sijoittuu asemakaava-aluei-
den ulkopuolelle.
Tällaista kehitystä vauhdittaa kaupunkiseutu-
jen hajanainen kuntarakenne. Kuntien kilpailu
ns. hyvistä veronmaksajista merkitsee valitet-
tavan usein yhdyskuntarakenteen sattumanva-
raista laajenemista. Sijainniltaan hyviä alueita
saatetaan ottaa alhaisen tehokkuuden raken-
tamiseen ja moneen suuntaan samanaikaisesti
tapahtuva maankäyttö synnyttää vajaakäyttöi-
siä alueita pitkäksi aikaa. Se puolestaan aihe-
uttaa turhia kustannuksia sekä rakentamis- että
ylläpitovaiheessa.
Energian kallistuessa henkilöauton käyttöön
perustuvat yhdyskuntarakenteet ja niistä irral-
leen sijoitetut palvelukeskittymät ovat kasvava
taloudellinen rasite yksityistalouksille. Kaupun-
kiseuduilla ratkaisujen vaikutukset ovat aina ta-
valla tai toisella seudullisia. Liikkumisen kysyn-
tään ja kulkutavan valintaan voidaan vaikuttaa
merkittävästi maankäyttöratkaisuilla. Kuntaraja
vaikeuttaa maankäytön ja joukkoliikennekäytä-
vien kehittämistä, kun yhteinen tahto maankäy-
tön kehittämisperiaatteista puuttuu ja kun pai-
kallisliikenteen reitistöt ovat sidoksissa kuntien
taloudelliseen tukeen joukkoliikenteelle.
Kaupunkiseudusta kunta?
Yksittäisten kuntien ratkaisuilla on siis aina
vaikutusta myös kaupunkiseudun muiden kun-
tien olosuhteisiin. Vaikutukset ovat sitä suurem-
mat, mitä merkittävämmästä asiasta koko seu-
dun kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin kannalta on
kysymys.
Kaupunkiseudun kuntien sitoutumista yh-
Kaupunkiseudut ja
kuntauudistus
Hallituksen kuntauudistuksen tavoitteena on koko maan kattava elinvoimainen kunta- ja
palvelurakenne. Tavoite on jatkumoa kuusi vuotta sitten käynnistyneelle Paras-hankkeelle,
jonka toteutus hyytyi erityisesti sote-palveluiden hallintohimmeleiksi, kun rakenteellisille
uudistuksille ei kunnissa ollut tahtoa eikä valtio halunnut käyttää keppiä. Nyt halutaan
edetä määrätietoisemmin – mihin se riittää, jää nähtäväksi.
Kirjoittaja rakennusneuvos Matti Vatilo
toimii ympäristöministeriön rakennetun
ympäristön osastolla yhdyskuntien
ryhmän päällikkönä.